Sinä joka olet, tai olit toinen nainen

[QUOTE="vieras";27976416]Mun mielestä ei ole mitään merkitystä sillä, onko pettäjällä taipumuksia vai sattuuko tuo vaan olemaan känniääliö; jos pettää niin pettää, mitään tekosyitä tuollainen sikailu ei tarvitse. Ja enemmänkin liputan siksi näiden toisten naisten puolesta, varsinkin jos se pettäjä sitten jää kiinni teoistaan. Tekevät vaan palveluksia niille petetyille. Itse en ainakaan kattelis pettäjämiestä päivääkään.[/QUOTE]

Ehkä pettämistaipumuksen ja känniääliöyden välillekin mahtuu jokin ulottuvuus. En ole puolustamassa pettäjää, pettäminen ei ole oikein. Mutta silti, jos pettäjän petiinsä toistuvasti päästää, on silti minusta itsekin jollainlailla vastuussa tapahtuneesta. Siis jos on tietoinen siitä, että petiin päästetty pettää samalla jotakuta toista.

 

[QUOTE="vieras";27976416]Mun mielestä ei ole mitään merkitystä sillä, onko pettäjällä taipumuksia vai sattuuko tuo vaan olemaan känniääliö; jos pettää niin pettää, mitään tekosyitä tuollainen sikailu ei tarvitse. Ja enemmänkin liputan siksi näiden toisten naisten puolesta, varsinkin jos se pettäjä sitten jää kiinni teoistaan. Tekevät vaan palveluksia niille petetyille. Itse en ainakaan kattelis pettäjämiestä päivääkään.[/QUOTE]

Tekeekö palveluksen myös perheen lapsille, jos/kun perhe hajoaa? Jos peräti puolet ihmisistä pettää niin tuskin kaikki ovat ns. pettäjätyyppejä. Ihmiset tekevät virheitä.

En kyllä taida tuntea ketään, joka mielellään sekaantuisi varattuun. Varmasti suurin osa lähtisi kävelemään, jos joku tulisi sormus sormessa vokottelemaan.

 

..tilanne, jossa puoliso ei kotona siedä kosketusta eikä halua seksiä. Mun oikeudentajun mukaan ei ole oikeutta kieltää toiselta seksiä sitten jonkun toisen kanssa. Pelkkä avioliitto ei ole syy pakottaa toista elämään ilman luonnollisia tarpeitaan.

 

[QUOTE="vieras";27976458]Mitä miettimistä tuossa on? Jos miehellä on selkärankaa ja rakkautta vaimoaan kohtaan, ei hän lähde vaikka Angelina Jolie tulis houkuttelemaan. Jos taas ei, niin eikö se ole vaimollekin ihan hyvä juttu, että lähtee sitten eikä pidä löyhässä hirressä? Voi vaimo jatkaa elämäänsä etiäppäin.

Ja edelleenkin; kaikki syy on pettäjässä. MUN mielestä. Enkä antais ikinä omalle miehelle pettämistä anteeksi, enkä toisaalta ikinä syyttelis sitä toista naista. Olisin vaan kiitollinen, että paljasti mun miehen todellisen luonteen.[/QUOTE]

Mun mielestä kukaan moraalista selkärankaa kantava nainen ei kykenisi olemaan tuntematta syyllisyyttä tuossa tilanteessa. Elää sen asian kanssa, että ehkä ilman omaa osallisuutta voisi toisen parisuhde ja perhe olla kasassa. Enkä tällä tarkoita etteikö pettäminen olisi pettäjän vika.

 

Parikymppisenä tapailin avoliitossa olevaa miestä. Suhdetta kesti jokusen kuukauden. Jätin miehen, kun löysin toisen.
Joitakin vuosia siitä eteenpäin tapailin vuoden päivät nalmisissa olevaa miestä. Se oli lähinnä laastarisuhde, kun oma avoliittoni oli päättynyt. Jätin miehen, kun hän alkoi puhumaan eroamisesta vaimostaan. En halunnut hänestä mitään vakavaa.
Nyt olen parisen vuotta tapaillut naimisissa olevaa miestä. Hän on mulle "se oikea". Meilä kaikki on lähes täydellistä yhdessä, mutta ollemme molemmat tahoillamme naimisissa, emmekä halua jättää perheitämme.

 

Tekeekö palveluksen myös perheen lapsille, jos/kun perhe hajoaa? Jos peräti puolet ihmisistä pettää niin tuskin kaikki ovat ns. pettäjätyyppejä. Ihmiset tekevät virheitä.

En kyllä taida tuntea ketään, joka mielellään sekaantuisi varattuun. Varmasti suurin osa lähtisi kävelemään, jos joku tulisi sormus sormessa vokottelemaan.

Onko sun mielestä sellainen perhe ehjä, jos iskä käy panemassa toista naista? Mun mielestä todellakaan ei.

En minäkään sekaantuisi varattuihin, eikä kukaan ystävistänikään, mutta ei tässä nyt siitä olekaan kyse. Jotkut haluaa vain seksiä ja jos ovat sinkkuja itse, niin eivät mieti sen kummemmin keltä sitä seksiä saa. Suotakoon se heille, ei ole multa pois.

 

Itselleni kävi 19-vuotiaana niin, että tapasin itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kesäfestareilla ja meillä oli oikein hauskaa. Hän kertoi olevansa sinkku, enkä sitten osannut ajatella mitään muuta. Tapailimme yli puoli vuotta ja elimme etäsuhteessa. En sitten lopulta jaksanut enää tapailla miestä, koska kaikki tuntui sujuvan jotenkin hitaasti ja mutkikkaasti. Suhde loppui, ja vasta kolmisen vuotta sitten sain tietää (facebookin kautta) että tällä miehellä olikin kihlattu, jonka kanssa hän on nykyisin naimisissa. Tapahtumasta on aikaa kohta kymmenen vuotta. Jos olisin tiennyt, et mies on varattu en olisi aloittanut hänen kanssa mitään.

 

[QUOTE="vieras";27976495]Onko sun mielestä sellainen perhe ehjä, jos iskä käy panemassa toista naista? Mun mielestä todellakaan ei.

En minäkään sekaantuisi varattuihin, eikä kukaan ystävistänikään, mutta ei tässä nyt siitä olekaan kyse. Jotkut haluaa vain seksiä ja jos ovat sinkkuja itse, niin eivät mieti sen kummemmin keltä sitä seksiä saa. Suotakoon se heille, ei ole multa pois.[/QUOTE]

Pointtihan oli, ettei voi tietää, olisiko mies koskaan pettänyt ilman tuota tilannetta esimerkissäni.

 

en syytä tätä kolmatta osapuolta mutta ei se pahalta tunnu et sitä saa mitä tilaa. Yleensä elämässä käy niin että ne omat teot saa joskus takaisin ja sit tietää ihan omakohtaisesti miltä se tuntuu. Minusta se on ihan okein niin pettäjille kuin näille kolmansillekin.

 

Siihen alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että olimme molemmat naimisissa kun ihastuimme toisiimme, asuimme eri paikkakunnilla joten ihastuminen oli lähinnä tekstiviestittelyä kavereina, tutustuimme työn kautta. Sitten se ihastus vaan eteni niin pitkälle, että erosimme molemmat. Nykyään asun tämän ihastukseni kanssa saman katon alla jo kymmenettä vuotta. Ei kaduta, ei ole huono omatunto edes. Täysin moraaliton

 

..tilanne, jossa puoliso ei kotona siedä kosketusta eikä halua seksiä. Mun oikeudentajun mukaan ei ole oikeutta kieltää toiselta seksiä sitten jonkun toisen kanssa. Pelkkä avioliitto ei ole syy pakottaa toista elämään ilman luonnollisia tarpeitaan.

Asiathan voi selvittää. Yksi tärkeä parisuhteen ja ihmissuhteen ulottuvuus on että ei luovuta helpolla. On tosi paljon ohuempaa luovuttaa ja ajatella omia tarpeitaan. Ei karkkimaassakaan se kaikkien makujen maistelu lopulta ole se juttu, vaan tosi hyvän maun löytäminen. Siitähän se maistuminen vasta saa sisältöä ja syvyyttä.

Eihän tuttukaan ole yhtä tärkeä ja läheinen kuin hyvä ystävä. On tavallaan aina jako läheisiin ja kauempana oleviin. Joka ei osaa läheisyyttä, ja hamuaa ympäriinsä, jää paljosta paitsi, siis sellaisesta, joka oikeasti on läheistä ja juuri siksi oikeasti tyydyttävää. Laadun mielessä, ei määrän.

 

Nyt olen parisen vuotta tapaillut naimisissa olevaa miestä. Hän on mulle "se oikea". Meilä kaikki on lähes täydellistä yhdessä, mutta ollemme molemmat tahoillamme naimisissa, emmekä halua jättää perheitämme.

sopiva nimimerkki

 

[QUOTE="nnn";27977029]Siihen alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että olimme molemmat naimisissa kun ihastuimme toisiimme, asuimme eri paikkakunnilla joten ihastuminen oli lähinnä tekstiviestittelyä kavereina, tutustuimme työn kautta. Sitten se ihastus vaan eteni niin pitkälle, että erosimme molemmat. Nykyään asun tämän ihastukseni kanssa saman katon alla jo kymmenettä vuotta. Ei kaduta, ei ole huono omatunto edes. Täysin moraaliton[/QUOTE]

Onneksi täysin moraalittomat ei varmasti rakasta kovinkaan syvällisesti niin eihän se missään tunnu. Nauti niin kauan kun iloa riittää

 

Pointtihan oli, ettei voi tietää, olisiko mies koskaan pettänyt ilman tuota tilannetta esimerkissäni.

No mitä helvetin merkitystä sillä on?? Mulle on ihan sama, missä esimerkissä se mies pettää, jos kerran on pettääkseen. Mitään lieventäviä asianhaaroja ei pettämiselle ole. Ainoastaan ehkä joku oman puolison vaipuminen koomaan loppuiäksi. Ja sittenkin suoraselkäinen mies ottaa eron ennen kuin lähtee hässimään muita naisia.

 

..tilanne, jossa puoliso ei kotona siedä kosketusta eikä halua seksiä. Mun oikeudentajun mukaan ei ole oikeutta kieltää toiselta seksiä sitten jonkun toisen kanssa. Pelkkä avioliitto ei ole syy pakottaa toista elämään ilman luonnollisia tarpeitaan.

Sitten voi ottaa eron. Kukaan ei pakota pettämään tuossakaan tilanteessa. Jos toinen haluaa seksiä suhteessa ja toinen ei, niin eikö se ole aika selvä peli, ettei sitä suhdetta kannata jatkaa?

 

ja mitä Tytsi edes ymmärtää näistä asioista....

 

[QUOTE="vieras";27977290]ja mitä Tytsi edes ymmärtää näistä asioista....[/QUOTE]

Minusta enemmän kuin moni muu täällä...

Pettäminen ei ole rikos mutta analogiana kävisi rikokseen yllyttäminen.

 

Olen se joka kertoi suhteesta varattuun naiseen ja nainen siis itsekin.

Mä en tunne mitään huonoa omaatuntoa. Olen kai sitten kylmä ja kamala ihminen. Mutta toisaalta tiedän että en ole heidän suhdettaan rikkomassa koska emme tule oikeasti koskaan seurustelemaan. Mies on täys idiootti, on siis myös perhetuttujani. Millaseksi lie hänen naamansa menis kun sais tietää että vaimonsa peuhaa mun, toisen naisen, kanssa Ihminen on kuitenkin itsekäs otus. Itse haluan sillon tällön viettää kahdenkeskistä laatuaikaa tän naisen kanssa, ja hän haluaa mun kanssa ja siinä vaiheessa on ihan sama mitä hänen miehensä ajattelisi.

 

Olin n 25v, kun tapasin tuolla Helsingin yöelämässä miehen, joka vei kertaheitolla jalat alta.
Sormusta ei ollut kädessä (sen tarkistin).
Tapailimme pari viikkoa ja olin seitsemännessä taivaassa ja niin ihastunut/rakastunut kuin olla voi.
Myös mies tuntui olevan täysin hullaantunut minuun.

Parin viikon kuluttua tuli julma totuus: mies olikin naimisissa.
Vielä tänä päivänä en tiedä, miksi suostuin jatkamaan hänen tapailuaan.
Olin kai vain niin hänen lumoissaan, että en saanut suhdetta päätettyä.
Pari kuukautta sitä kesti ennen kuin lopulta tajusin, että ei minusta ole toiseksi naiseksi pidemmäksi aikaa. Ja että en haluaisi olla syynä hänen avioliittonsa päättymiseen.

Ja KYLLÄ: katson, että tilanteessa oli vikaa minussakin. Tottakai suurin syyllinen oli mies (joka vielä alun perin oli valehdellut minulle). Mutta kyllä vikaa oli minussakin. Jos olisin ollut arvojeni mittainen siinäkin tilanteessa, niin olisin päättänyt suhteen sillä sekunnilla kun selvisi, että hän on naimisissa. Tunnen siitä pientä huonoa omaatuntoa (varsinkin siitä, että rakastelimme muutaman kerran jopa heidän yhteisessä kodissaan vaimon ollessa poissa kotoa). Mutta olen päättänyt jättää sen taakseni ja keskittyä nykyiseen elämääni: ihanaan omaan aviomieheeni ja lapsiimme.

En ole sittemmin tämän mieheen enää törmännyt enkä tiedä yhtään mitä hänen elämässään on tapahtunut.

 

[QUOTE="vieras";27977290]ja mitä Tytsi edes ymmärtää näistä asioista....[/QUOTE]

Mistä näkökulmasta sinä ymmärrät, pettäjän vai toisen naisen näkökulmasta?

 

Mistä näkökulmasta sinä ymmärrät, pettäjän vai toisen naisen näkökulmasta?

En ole tuo vieras, mutta pakko sanoa että sekä pettäjällä, että sillä toisella naisella, että sillä petetyllä on aika paljon enemmän ymmärrystä näistä asioista kuin sinulla. Varsinkin jos yrität keksiä esimerkkejä "lieventävistä" asianhaaroista, eli sellaista typerää että se kolmas pyörä oikein kuukausikaupalla houkuttelee viattoman miesrukan petiinsä.... hyi helketti, mistä teitä pettäjien puolustajia riittää?!

 

[QUOTE="vieras";27978130]En ole tuo vieras, mutta pakko sanoa että sekä pettäjällä, että sillä toisella naisella, että sillä petetyllä on aika paljon enemmän ymmärrystä näistä asioista kuin sinulla. Varsinkin jos yrität keksiä esimerkkejä "lieventävistä" asianhaaroista, eli sellaista typerää että se kolmas pyörä oikein kuukausikaupalla houkuttelee viattoman miesrukan petiinsä.... hyi helketti, mistä teitä pettäjien puolustajia riittää?![/QUOTE]

Veikkaan, että ihan seurustelukokemuksen puutteeseen viittasi. Mielestäni pelkkä parisuhdekokemus ei anna paljon enempää pätevyyttä kertomaan mielipiteitään. Jos ei ole kokemusta pettämisestä. Täytyy olla aivan todella naiivi ja mustavalkoinen ajatusmaailma, jos kuvittelee, ettei sillä toisella naisella ole koskaan mitään osuutta tapahtuneeseen. Kyllä on, joskus hyvinkin paljon. Pettäjän syyllisyyttä se ei silti lievennä, tietenkään. Ei nämä asiat poissulje toisiaan. Kuten data sanoi; "avunanto" olisi hyvä ilmaus.

 

No jaa. Itse en ole koskaan pettänyt ketään, enkä tietääkseni tullut petetyksi, mutta jos mies tekisi "Stevet" (Sex and the city -leffa 1 ) eli hyppäisi kerran vieraaseen petiin esimerkiksi puolen vuoden seksittömyyden jälkeen (tosin meillä ei ole ollut tällaista tilannetta), niin on hyvin todennäköistä, että antaisin sen anteeksi ja parisuhteemme (nyt kestänyt 16 vuotta) jatkuisi - toivottavasti entistä parempana.

Jos taas mies olisi puolisen vuotta pitänyt salasuhdetta yllä johonkin naiseen, niin sitä en todennäköisesti pystyisi antamaan anteeksi. Se olisi jo sen verran suunnitelmallista ja jatkuvaa, etten osaisi millään kuitata sitä yksittäisenä virheenä tai hairahduksena. Kyllä mies siinä kohtaa olisi tehnyt jo ihan tietoisen valinnan yhä uudelleen ja uudelleen. Tuossa tilanteessa menisi lusikat jakoon lapsista ja asuntolainasta huolimatta.

 

Veikkaan, että ihan seurustelukokemuksen puutteeseen viittasi. Mielestäni pelkkä parisuhdekokemus ei anna paljon enempää pätevyyttä kertomaan mielipiteitään. Jos ei ole kokemusta pettämisestä. Täytyy olla aivan todella naiivi ja mustavalkoinen ajatusmaailma, jos kuvittelee, ettei sillä toisella naisella ole koskaan mitään osuutta tapahtuneeseen. Kyllä on, joskus hyvinkin paljon. Pettäjän syyllisyyttä se ei silti lievennä, tietenkään. Ei nämä asiat poissulje toisiaan. Kuten data sanoi; "avunanto" olisi hyvä ilmaus.

"Mielestäni pelkkä parisuhdekokemus ei anna paljon enempää pätevyyttä kertomaan mielipiteitään. Jos ei ole kokemusta pettämisestä."

Sanoo ihminen, joka neuvoo kasvatusasioissa ÄITEJÄ, joilla on omia lapsia. Olet joskus kirjoittanut, että koska olet opiskellut kasvatustieteitä, niin tiedät kasvatuksesta jopa paljon paremmin kuin monet äidit, jotka sitä konkreettisesti tekevät joka päivä.
Nyt sitten tässä olet sitä mieltä, että täytyy olla kokemus, ennenkuin voi tulla edes MIELIPIDETTÄÄN sanomaan.
Kun itse olet ihan jankannut jo asiaa ja väittänyt TIETÄVÄSI asioista paremmin, eli se ei enää ollut edes mielipide.
(Ja nuo kaikki sinun kommenttisi on luettavissa esimerkiks siinä "miten uskallatte nukuttaa noin yksivuotiasta lasta vielä pinnasängyssä?" ellet ole sitten jo häpeissäsi niitä poistanut tms.)

Joo-o.

 

Veikkaan, että ihan seurustelukokemuksen puutteeseen viittasi. Mielestäni pelkkä parisuhdekokemus ei anna paljon enempää pätevyyttä kertomaan mielipiteitään. Jos ei ole kokemusta pettämisestä. Täytyy olla aivan todella naiivi ja mustavalkoinen ajatusmaailma, jos kuvittelee, ettei sillä toisella naisella ole koskaan mitään osuutta tapahtuneeseen. Kyllä on, joskus hyvinkin paljon. Pettäjän syyllisyyttä se ei silti lievennä, tietenkään. Ei nämä asiat poissulje toisiaan. Kuten data sanoi; "avunanto" olisi hyvä ilmaus.

Ei, vaan ne todella naiivit ja mustavalkoiset on niitä, jotka katsoo pettämisen läpi sormien ja vierittää syyn sen toisen naisen/miehen niskoille. Ne roikkuu viimeisillä kynsillään kiinni parisuhteessaan, antaa loputtomiin anteeksi ja painaa villaisella, vaikka jo yhdestä pettämiskerrasta näkee ettei kumppani kunnioita niitä pätkääkään. Siis kaikki ulkopuoliset näkee, ei se petetty rukka.