En kelpaa vanhemmille naisille. Haukkuivat minut sairaalassa tenavaksi.

[QUOTE="Zzz";27945494]Biologinen fakta on että ihmisen aivojen etuotalohko kehittyy 25-vuotiaaksi saakka.[/QUOTE]

Olenko yrittänyt edes väittää että 18-vuotiaan aivot on täysin kehittyneet?

En.

Joten, mä en sano sellaista.. esitän nyt sulle vastakysymyksen, sunko mielestä lapsia ei saisi hankkia sitten alle 25v tästä syystä ettei aivot ole vielä täysin valmiit?

 

[QUOTE="hehe";27945510]Onko mukavaa esittää 18-vuotiasta palstalla? Kun enää ei ihan taida naama käydä 18-vuotiaasta, ap?[/QUOTE]

????

 

18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta ei aikuinen. Aikuisista voidaan alkaa puhua n. 25-vuotiaista. Ihan aikaisintaan 23-vuotiaista. Huomaat sen kyllä itsekin sitten 15 vuoden päästä.

Älä viitsi.. Ei ole noin. Ei ole numroista kii vaan ihan ihmisestä itsestään.

 

Aika onneks korjaa tuon epäkohdan. Älä välitä! Nuoret äidit saa aina arvostelua jostain syystä, nuorena parisuhteeseen sitoutunut ja naimisiin mennyt ihmettelyä osakseen. Muistan kun olin 19-vuotias ja opiskelin. Opiskelun ohjaajani kysyi harjoittelujakson aluksi minusta perustietoja ja kun kerroin asuvani pois kotoa poikaystäväni kanssa, hän katsoi asiakseen koko viiden viikon ajan mainita kaikille miten minä nyt kokeilen asua jonkun pojan kanssa. Minua se loukkasi, koska menimme kihloihin heti tämän jälkeen ja melko pian sen jälkeen naimisiin. Lisäksi olemme perustaneet perheen ja olemme edelleen avioliitossa keskenämme ja nyt ikää on melkein neljäkymmentä molemmilla. Tekisipä mieleni nähdä tuokin rouva, voisin mainita, että olen nyt harjoitellut parisenkymmentä vuotta sen pojan kanssa, jokohan riittää harjoitteluksi? Tsemppiä sulle, leuka pystyyn, jossain vaiheessa huomaat, että sun valintasi tulla nuorena äidiksi on ihan oikea!

Me ollaan miehen kanssa seurusteltu siitä lähtien kun minä olin 16v ja hän 18v. että pari vuotta tulee tänä vuonna yhdessä köpöttelyä ja toivottavasti köpötellään vielä pitkään

 

Mitä jos olisi sinun sana vs. mannerheimin lastensuojelu liiton sana?

Voit vaikka tarkistaa mll:n nettisivuilta, niin siellä ihan sanotaan että 17v. kohdalla pahin murrosikä on ruvennut menemään ohitse ja että vanhemmat kuvailee tätä vaihetta yleensä sanoin " rauha laskeutui maahan " joten näin ollen voidaan olettaa että siellä 18-19vuotiaan aivosoluissa rupeaisi liikkumaan jo jotain järkeäkin.

Tässä juuri sitä asennetta, joka todistaa minun olevan oikeassa. Säilytäpä kuule tämä keskustelu kirjanmerkeissä ja lue läpi vaikka viiden vuoden päästä. Sitten ehkä ymmärrät.

MInä tiedän mistä puhun. Olen sen verran kauan työskennellyt nuorten sekä nuorten aikuisten parissa ja itsekin kokenut tuon ihan saman. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se on ihan normaali aikuistumiseen kuuluva vaihe, jota sinäkin nyt käyt läpi. Se on yksilöllistä kuinka voimakkaana tuo vaihe ilmenee ja kuinka kauan kestää. Jokaiselle se tulee jossain määrin.

18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta ei aikuinen. Aikuisista voidaan alkaa puhua n. 25-vuotiaista. Ihan aikaisintaan 23-vuotiaista. Huomaat sen kyllä itsekin sitten 15 vuoden päästä.

Juuri näin! =)

 

ap. elä välitä, tällaisiin ketjuihin eksyy aina joku jonka täysvalmiit aivot on jo alkaneet pehmetä.

Aikuistumista tapahtuu kaiken aikaa. Ihan turha kenenkään on sorsia nuorempia, parikymppisenä tiesin että 18v. on aika lapsellinen, vaikkei niin paha kuin vaikka 16v. Nyt 25-vuotiaana sitä taas ajattelee ja suhtautuu asioihin hieman eri tavalla, jyrkemmin tai ei niin mustavalkoisesti kuin nuorempana. Ja tuo kehitys jatkuu kaiken aikaa.

Hoitaja kommentoi ikävästi, jos seuraava kerta tulee niin voit suoraan sanoa hoitajalle ettei ole ammattimaista kommentoida noin ja se tuntuu ikävältä.

 

Onpas täällä asenne vammaisia naisia.

 

Älä viitsi.. Ei ole noin. Ei ole numroista kii vaan ihan ihmisestä itsestään.

Missä määrin väitteeni on sinusta virheellinen? Kannattaa ottaa vaikka joku kehityspsykologian kirja käteen, vinkkinä...

 

18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta ei aikuinen. Aikuisista voidaan alkaa puhua n. 25-vuotiaista. Ihan aikaisintaan 23-vuotiaista. Huomaat sen kyllä itsekin sitten 15 vuoden päästä.

Perustelehan mulle sitten miksi täysi-iän raja ei ole se 25v tai aikaisintaan 23v, koska täysi-ikäisyyden tulisi kyllä vastata aikuisuutta.

Näin mulle on pienestä pitäen opetettu, en tiedä onko opetettu sitten ihan honkaan..

Omat vanhempani täyttävät tänä vuonna 58v joten ei luulisi ainakaan iästä kiinni ja sitä kautta kypsyydestä ollut se väärin neuvominen kun tuosta voitte myöskin laskea minkä ikäisinä he ovat minut saaneet.

Pienenä kerran kysyin:

" Äiti, milloin minä olen aikuinen ja saan tehdä niin kuin haluan? "

Äiti vastaa " sitten kun sä olet 18-vuotta eli täysi-ikäinen "

 

Missä määrin väitteeni on sinusta virheellinen? Kannattaa ottaa vaikka joku kehityspsykologian kirja käteen, vinkkinä...

Mulla sattuu olemaan tossa vieressä kehityspsykologian kirja, jonka mukaan 18-vuotias on aikuinen.

 

Tässä juuri sitä asennetta, joka todistaa minun olevan oikeassa. Säilytäpä kuule tämä keskustelu kirjanmerkeissä ja lue läpi vaikka viiden vuoden päästä. Sitten ehkä ymmärrät.

MInä tiedän mistä puhun. Olen sen verran kauan työskennellyt nuorten sekä nuorten aikuisten parissa ja itsekin kokenut tuon ihan saman. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se on ihan normaali aikuistumiseen kuuluva vaihe, jota sinäkin nyt käyt läpi. Se on yksilöllistä kuinka voimakkaana tuo vaihe ilmenee ja kuinka kauan kestää. Jokaiselle se tulee jossain määrin.



Juuri näin! =)

Asenteen pitäisi olla se, että vanhempi ihminen on aina oikeassa?

 

Pakko vielä kirjoittaa kun tuosta aikuistumisesta tuli nyt niin iso asia! Voi että kun sitä aikuistumista tosiaan tapahtuu just kaiken aikaa, mutta kun se pelkkä ikä ei sitä aikuistumista tee vaan se elmänkokemus ja lapsen saaminen on just sitä elämänkokemusta. Toki myös muut asiat, mutta lapsen saaminen varmaan yks isoimmista. Odottakaas nuoret naiset vaan niin tulee hetki kun ette haluakaan enää korostaa aikuisuuttanne niin isoon ääneen. Itse täytin 37 vuotta juuri enkä tunne itseäni sen enmpää aikuiseksi. Nyt painin teini-ikäisten ongelmien parissa ja ihan välillä olen hukassa. Aikuisuutta siis opettelen lapseni kanssa koko ajan! Tervetuloa ketjun aloittajalle harjoittelemaan aikuisuutta ja onnea sinulle äitiydestä!

 

ap. elä välitä, tällaisiin ketjuihin eksyy aina joku jonka täysvalmiit aivot on jo alkaneet pehmetä.

Aikuistumista tapahtuu kaiken aikaa. Ihan turha kenenkään on sorsia nuorempia, parikymppisenä tiesin että 18v. on aika lapsellinen, vaikkei niin paha kuin vaikka 16v. Nyt 25-vuotiaana sitä taas ajattelee ja suhtautuu asioihin hieman eri tavalla, jyrkemmin tai ei niin mustavalkoisesti kuin nuorempana. Ja tuo kehitys jatkuu kaiken aikaa.

Hoitaja kommentoi ikävästi, jos seuraava kerta tulee niin voit suoraan sanoa hoitajalle ettei ole ammattimaista kommentoida noin ja se tuntuu ikävältä.

Niimpä näyttää joidenkin aivot jo pehmenneen

 

Tuskin tässä ketjussa on montaa nuorta naista. Mä en ainakaan ole. On nähty elämää 42v. ajan.

 

Mulla sattuu olemaan tossa vieressä kehityspsykologian kirja, jonka mukaan 18-vuotias on aikuinen.

Ja mikähän on kirjan nimi ja millä sivulla tällainen yksiselitteinen väite esiintyy?

 

Ja mikähän on kirjan nimi ja millä sivulla tällainen yksiselitteinen väite esiintyy?

Exploring lifespan development, Laura E. Berk. Löytyy aika monelta sivulta, mm. 394, jossa kerrataan ihmisen kehitystä early adulthood-aikana, joka on ikävuosina 18-40.

 

Pakko vielä kirjoittaa kun tuosta aikuistumisesta tuli nyt niin iso asia! Voi että kun sitä aikuistumista tosiaan tapahtuu just kaiken aikaa, mutta kun se pelkkä ikä ei sitä aikuistumista tee vaan se elmänkokemus ja lapsen saaminen on just sitä elämänkokemusta. Toki myös muut asiat, mutta lapsen saaminen varmaan yks isoimmista. Odottakaas nuoret naiset vaan niin tulee hetki kun ette haluakaan enää korostaa aikuisuuttanne niin isoon ääneen. Itse täytin 37 vuotta juuri enkä tunne itseäni sen enmpää aikuiseksi. Nyt painin teini-ikäisten ongelmien parissa ja ihan välillä olen hukassa. Aikuisuutta siis opettelen lapseni kanssa koko ajan! Tervetuloa ketjun aloittajalle harjoittelemaan aikuisuutta ja onnea sinulle äitiydestä!

Kai sitä joutuu todistelemaan joidenkin ihmisten idioottien asenteiden takia...

Mä ymmärrän sen, että 14-vuotiaan raskautta ei pidetä hyvänä juttuna ja oon siitä ihan samaa mieltä.

Mutta täys-ikäsellä on mun mielestä oikeus hankkia lapsi koska vaan haluaa ja hänen tulee saada arvostettavaa kohtelua, jos mikään käytännön asia ei ole hänellä pielessä. Esimerkiksi jos se odottaja ryyppää raskausaikana, käyttää huumeita tai ihan tupakoi vaan, eikä edes yritä lopettaa vauvan takia ansaitsee musta halveksuntaa...

 

Pakko vielä kirjoittaa kun tuosta aikuistumisesta tuli nyt niin iso asia! Voi että kun sitä aikuistumista tosiaan tapahtuu just kaiken aikaa, mutta kun se pelkkä ikä ei sitä aikuistumista tee vaan se elmänkokemus ja lapsen saaminen on just sitä elämänkokemusta. Toki myös muut asiat, mutta lapsen saaminen varmaan yks isoimmista. Odottakaas nuoret naiset vaan niin tulee hetki kun ette haluakaan enää korostaa aikuisuuttanne niin isoon ääneen. Itse täytin 37 vuotta juuri enkä tunne itseäni sen enmpää aikuiseksi. Nyt painin teini-ikäisten ongelmien parissa ja ihan välillä olen hukassa. Aikuisuutta siis opettelen lapseni kanssa koko ajan! Tervetuloa ketjun aloittajalle harjoittelemaan aikuisuutta ja onnea sinulle äitiydestä!

Tuleeko tuo kommenttisi nyt tulkita niin, että lapsettomat eivät aikuistu koskaan? Vai mitä kohtaa yrität korostaa?

 

Tuleeko tuo kommenttisi nyt tulkita niin, että lapsettomat eivät aikuistu koskaan? Vai mitä kohtaa yrität korostaa?

Luepa nyt uudestaan, mainitsen elämänkokemukset ja sitten sivuan lapsen saamista, koska tässä ketjussa se oli alkuperäinen asia. Kuka mitenkin elämäkokemuksensa hankkikoon, mutta pelkästään ikääntymällä tuskin aikuistuu. Hyvää päivänjatkoa sullekin!

 

Paskaa on satanut myös minun niskaani. Sain esikoisen 20-vuotiaana, kuopuksen 25-vuotiaana. Mitään olennaista ei ole muuttunut vuosien varrella: olen edelleen töissä, saman miehen kanssa samassa kodissa ja edelleen päihteetön, tylsä ihminen. Minua kohdeltiin esikoisen raskausaikana kuin vajaaälyistä, nyt kuopuksen kanssa oli ihan eri meininki eikä mitään holhoamista.

Suomessa vihataan nuoruutta, kaikkien tulisi vaan olla samaa harmaata nelikymppistä massaa. Sitten joku kakaran tasolle jäänyt keski-ikäinen saa haukkua vapaasti nuorempiensa erilaista elämänasennetta ja nimittään itseään "aikuiseksi".

 

Asenteen pitäisi olla se, että vanhempi ihminen on aina oikeassa?

Ei tietenkään. Täysi-ikäisyys ei silti ole aikuisuuden synonyymi. Se on vain rajapyykki, joka antaa äänioikeuden, oikeuden avioliittoon ja muutamiin muihin asioihin. 18 vuotta täytettyäsi olet itse itsestäsi vastuussa ja saat lisää oikeuksi sekä velvollisuuksia. Aikuista se ei sinusta tee, vaan sinun täytyy kasvaa aikuiseksi uuteen rooliisi oppimalla.

Tiesitkö, että 18 vuotta ei ole aina ollut täysi-ikäisyyden raja? Se on ollut aikaisemmin 21 vuotta, josta se laskettiin 20 vuoteen ja siitä 18 vuoteen. Edelleenkään väkeviä alkoholeja ei saa ostaa alle 20-vuotias. Alle 20-vuotias ei siis ole aikuinen.

 

Siksi, koska olet ikäsi puolesta vielä teini ja yleensä ihmiset ovat lapsellisimmillaan juurikin täysi-ikäiseksi päästyään. Niin kovasti kuvitellaan olevan aikuisia ja kaikkitietäviä, vaikka aikuisuus on vasta tulossa. 18-vuoden ikä on juuri se taantuma. 20-vuotias on nainen, sinä olet naiseksi kasvava tyttö. Täysi-ikäisyys ei tee aikuiseksi.

Vastuuntuntoinen vanhempi saatat silti olla ja toivottavasti oletkin. Selkäsi takana pahasti sanova hoitaja saattoi olla katkera, jos itse on lykännyt raskauden yrittämistä ja jäänyt sitten ilman. Hän on saattanut myös nähdä paljon teiniäitejä, joilta vanmhemmuus ei onnistu ja olla siksi ennakkoluuloinen. Pahastihan se oli tehty sanoa sinun kuultesi, mutta oikeassa hän sen aikuisuuden osalta oli.

Aika ylimielistä että nimeät itsesi aikuiseksi naiseksi? Mikä susta sellaisen tekee? Ei voi yleistää että ihmiset olisivat lapsellisimpia täysi-ikäiseksi tullessaan. Osa toki on. Itselläni oli silloin jo elämän kaikkein rankimmat asita koettuna. Nyt olen 36 ja myöhemmin koetut rankatkin asiat ovat olleet silti helpompia kuin nuorena kokemani.

 

Kuule, jos olisit vanhempi, sitten varmana sama hoitaja mutisisi siitä, miten ei mummojen kannattais enää lisääntyä, riskitkin nousee jne. Eli taitaa olla hoitajan asenneongelma, elä ota ittees!

 

Et kai sä lasta niille vanhemmille naisille tee?

 

älä välitä ap, kyseistä hoitsua vitutti kun näki nuoremman ja kauniimman naisen, ja tajusi ettei tule itse saamaan ikinä lapsia sillä kukaan mies ei huoli vanhaa vittumaista ämmää