Toggle sidebar

Satakoon vaikka lokaa niskaan, mutta en viihdy kotona. Olen äiti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vakkari harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vakkari harmaana"

Vieras
Pakko purkaa tämä paha olo jonnekin. Ei ole kelle kertoa.
Mutta siis. Mä olen onnellinen siitä, että mulla on työpaikka. Elämäni valo syttyy arkiaamuisin klo 7.20, kun olen saanut jätetty lapset hoitoon ja kurvaan päikiltä töihin. Valo sammuu klo 15, kun olen hakenut lapset ja aloittanut sen jumalattoman härdellin kuuntelemisen, kiukkuumisen, riitelyn ja tappelun.
Kotona koko ilta on yhtä mekastamista. Jos koittaa pelata jotain, aina tulee tappelu sisarusten välille. Jos toisen poistaa pelistä, niin alkaa muullainen sabotaasi.

Niin. Mä nautin suuresti työssäolostani, siellä ei kukaan kiukkua, huuda, intä vastaan, väännä, käännä, temppuile.
Mä toivoisin saavani olla pidempää päivää töissä, koska mä en jaksa olla kotona.

Mä aloitan perjantaina ajanlaskun jo maanantaiaamuun, jolloin pääsen taas töihin.
Mun elämäni on aivan p*rseestä suorastaan.

Olen varmaan ainoa olento maailmassa, joka ihnoaa lapsiaan ja joista en osaa repiä mitään iloa itselleni.
Kiitos. Nyt voi sitä paskaa sitten niskaan työntää, ihan sama. Olo helpotti, kun sain sanottua tuntemukseni.
 
Jotain varmaan kannattaisi keksiä, ettei elämäsi ole perseestä siihen asti kunnes ne lapset muuttaa pois kotoa? Muuta pois ja ala etä-äidiksi? Ja tämä siis ihan ilman mitään vittuilun häivääkään. Kyllä ne lapset sen huomaa, ettei äitiä kiinnosta, ja se on pitkä tie sitten kuljettavana kaikilla... siihen asti, kunnes helpottaa. Jos helpottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Pitäiskö asialle tehdä jotain? Jos vaikka lainaat jonkun lastenkasvatusoppaan ja opettelet millä lapset saa kuriin?
Click to expand...

Niin varmaan tarvii tehdä. En mä kyllä tiedä onko sekään terveellistä, että mä toivoisin niiden leikkivään vaan omassa huoneessa hiljaa koko illan, niin ettei kuulu mitään ääntä. Tai istumaan sohvalle kököttämään suut supussa. Niin.

Mä luulen, että vika on minussa, ei lapsissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Jotain varmaan kannattaisi keksiä, ettei elämäsi ole perseestä siihen asti kunnes ne lapset muuttaa pois kotoa? Muuta pois ja ala etä-äidiksi? Ja tämä siis ihan ilman mitään vittuilun häivääkään. Kyllä ne lapset sen huomaa, ettei äitiä kiinnosta, ja se on pitkä tie sitten kuljettavana kaikilla... siihen asti, kunnes helpottaa. Jos helpottaa.
Click to expand...

Niinhän ne huomaa varmasti ettei äitiä kiinnosta tai että äiti ei jaksa. Varmaan vielä entistä enemmän provosoituvat hölmöilemään.
Kiinnostaa vaan tietää, kuka ne lapset sitten hoitaa, jos olen etä-äiti? Lapset olis päiväkodissa ihan hullun pitkiä päiviä ja lisäksi viikonloppuisinkin, jos mulla sattuu hyvällä tuurilla oleen töitä...:/
 
:hug: Tiedän tunteen. Meillä on välillä arki ollut ihan yhtä p*skaa. Äiti oli väsynyt ja kiukkuinen ja lapset tappeli ja kitisi. Mä tosin olen kotiäitinä. Mutta meillä auttoi oma asenteen muutos. Ite olin se pahin päivänpilaaja ja pahanilmanlintu, joka levitti huonoa ilmaa ympärilleen. Kun lakkasin huutamasta joka asiasta, alkoi lapsetkin käyttäytyä. En siis odottanut kaiken menevän kuitenkin persiilleen vaan jaksoin uskoa, että ihan kivaa tästä tulee. Ja tulihan siitä, esim. pelihetkistä.

Omaa pinnaa pitää siis kasvattaa. Äh, olen todella surkea kirjoittamaan ajatuksiani. Mutta aloin siis suhtautua positiivisemmin kaikkeen ja kaikkiin, vaikka välillä se tuntui ihan pelleilyltä. Lapset sai myös aikaa kahdelleen jomman kumman vanhemman kanssa ja se rauhoitti myös.

Oman ajan ottaminen on myös mulle ehdottoman tärkeää. Pitää päästä liikkumaan joka viikko ja välillä vaikka leffaan. Se auttoi myös, etä aloin syödä pms-oireisiin luontaistuotekaupasta pillereitä. :snotty:

Kyllä meillä edelleem mekastetaan ja huudetaan, mutta tosi paljon vähemmän kuin ennen. Tsemppiä!
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi ja moekoe
[QUOTE="vakkari harmaana";27940846]Niin varmaan tarvii tehdä. En mä kyllä tiedä onko sekään terveellistä, että mä toivoisin niiden leikkivään vaan omassa huoneessa hiljaa koko illan, niin ettei kuulu mitään ääntä. Tai istumaan sohvalle kököttämään suut supussa. Niin.

Mä luulen, että vika on minussa, ei lapsissa.[/QUOTE]

Eieiei. Kun lapset vähentävät kiukkuamista ja tappelua, kotona on mukavampaa. Eikö? Lapset saavat silti leikkiä. Vaikka olohuoneessa?
 
[QUOTE="vakkari harmaana";27940866]Niinhän ne huomaa varmasti ettei äitiä kiinnosta tai että äiti ei jaksa. Varmaan vielä entistä enemmän provosoituvat hölmöilemään.
Kiinnostaa vaan tietää, kuka ne lapset sitten hoitaa, jos olen etä-äiti? Lapset olis päiväkodissa ihan hullun pitkiä päiviä ja lisäksi viikonloppuisinkin, jos mulla sattuu hyvällä tuurilla oleen töitä...:/[/QUOTE]

Oletko sä yksinhuoltaja? Ei aloituksesta selvinnyt, tai sitten luin huonosti.

No en tiedä sitten, kuka ne hoitaa. Mutta jos et sinä, niin joku muu. Vaikka kuulostaa kyllä ettet nauttisi elämästäsi ilmankaan niitä lapsia, joten mitä teet? Miksi olet kuin viulunkieli siellä kotona? Lapset kuriin ja nuhteeseen ja sinulle jotain kivaa elämään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Oletko sä yksinhuoltaja? Ei aloituksesta selvinnyt, tai sitten luin huonosti.

No en tiedä sitten, kuka ne hoitaa. Mutta jos et sinä, niin joku muu. Vaikka kuulostaa kyllä ettet nauttisi elämästäsi ilmankaan niitä lapsia, joten mitä teet? Miksi olet kuin viulunkieli siellä kotona? Lapset kuriin ja nuhteeseen ja sinulle jotain kivaa elämään?
Click to expand...

en ole yh, mutta mies menee jo kuuteen töihin ja tulee kotiin vasta neljän jälkeen reilusti.

Mä en vaan tajua, miten tää tilanne on ajautunut tähän, etten jaksa olla lasteni kanssa.
Ja mä olen just se meidän perheen pahanilman lintu. Se asenteen muutos - sen täytyy tapahtua minussa. En vaan jaksa edes yrittää.
 
[QUOTE="vakkari harmaana";27940934]en ole yh, mutta mies menee jo kuuteen töihin ja tulee kotiin vasta neljän jälkeen reilusti.

Mä en vaan tajua, miten tää tilanne on ajautunut tähän, etten jaksa olla lasteni kanssa.
Ja mä olen just se meidän perheen pahanilman lintu. Se asenteen muutos - sen täytyy tapahtua minussa. En vaan jaksa edes yrittää.[/QUOTE]

Mitä sinä itse teet työn lisäksi?
Tai vielä tärkeämpää: mitä haluaisit tehdä?
Mitä muuta ne lapset voisivat tehdä, kuin olla kotona riitelemässä keskenään?

Minä tulisin hulluksi, jos pitäisi olla kotona koko ajan. Nythän olen kotiäiti ja olisin jo mullan alla jos en saisi harrastaa ja nähdä ystäviä ja viettää yksin viikonloppuja.
 
Tiedä onko provo vai mikä, mutta ajatuksena ihan kamala.

Että en odottaisikaan perjantaita kun kuuta nousevaa, vaan maanantaiaamua....

Että en odottaisi että pääsisin kotiin rentoutumaan jonkun kainaloon, ja saisi omaan kainaloonikin porukkaa vaan melkein itkisin että joudun sinne.

Ap, tee elämällesi jotain! Kodin ei kuulu olla tuollainen!
 
Me ulkoillaan paljon, se vähentää tehokkaasti tappelua. Lapset voi väsyttää pulkkamäessä niin ne ei jaksa nujuta niin paljon. :D

Minkä ikäiset lapset sulla ap on? Meillä auttaa myös se, että kutsuu joskus kavereita lapsille. Käyttäytyvät paremmin, kun on viereita. :snotty: Parasta tietty on, jos saa samalla itselle juttuseuraa.
 
Kyllähän tuon tunnistaa varmasti jokainen äiti ja isä joskus, mutta jos tuo on jatkuvaa niin sitten kannattaa jo miettiä hetki mikä on vialla. Meillä melkoista härdelliä joka päivä. Kolme lasta, joista kaksi vuoden ikäerolla ja tappelevat jonkun verran ja kaikilla kolmella uhmaa. Isommilla toisenlaisena kuin pienimmälle. Sitten vielä koirat, jotka onneksi on jo helpompia, mutta työtä niissäkin. Meillä ulkoillaan tosi paljon ja se kyllä helpottaa huomattavasti.
 
se mies sitten tekee illat ja viikonloput?
Minusta neljän jälkeen kotiutuva mies on aika paljon kotosalla iltaisin (meillä mies tulee vasta kuuden jälkeen..). Vuoroiltoina vetovastuu aikuiselle: lapsia ulos, uimaan, kirjastoon tms puuhaan. Sisälle jäädään vain jos ihan koiranilma. Toinen laittaa sillä aikaa ruokaa ja tekee kotihommia ihan rauhassa. Tai lähtee lenkinlle tms.

Tuolla systeemillä pitäisi sinullekin jäädä "omaa aikaa" useamman kerran viikossa. Jospa se oma vetovuoro lasten kanssa sitten helpottaisi? Kun saat omaa päätäsi rennommaksi, niin eiköhän ne lapsetkin sitten välillä leiki nätisti keskenään poissa jaloista.
 
Tää alko tossa, kun illat pimeni. Me jonkun verran kyläillään, mutta en mä kehtaa raahata noita vinku-iitoja minnekään. Kaikista pahimmalta tuntuu se, että ihmiset kirkkain silmin väittävät, ettei heitä lasteni temuaminen häiritse ja ovat oikein suloisia. Musta ne on kauheita!
Me käydään pulkkamäessäkin, mutta mä oon iltaisin niin poikki, että musta olis vaan kiva olla rauhassa.
Mä käyn harrastamassa 1xviikossa. Mies 1xviikossa ja poika 1xviikossaa.

Iltaisin on musta ihanaa tossa 20 jälkeen nauttia iltapala sohvalla, miehen vieressä. kahdestaan.
Sitten taas sänkyyn ja mä pyörin varmaan kaksi tuntia ennenkuin saan unta. Rasittavaa, kun oot väsynyt, mutta uni ei tule, ei sitten millään.
 
Ei minun lapset kyllä aina mitään ihania ole. Tänäänkin, kun olin ensin puhkunut ja puhallellut sataan kertaan esikoisen pukemisten takia, ja kun olin setvinyt riitoja ulkona, ja kun olin riisunut huutavan kuopuksen, ja olin laittamassa ruokaa lautasille, ja kun olohuoneesta kuului itkua, kiljumista ja "äiti, ***** läpsii".

Niin kyllä piti laittaa silmät kiinni ja purra hammasta. Kiroilin mielessäni että voi vitun kakarat OLKAA NYT JO VITTU HILJAA!

Enkä suostu ajatuksiani edes häpeämään. Suututti niiiiiin paljon.

Sitten kyllä helpotti, kun saatiin kaikki syötyä ja latoin myös esikoisen päikkäreille. Nyt olen tässä koneella tekemässä sitä sun tätä, juon kahvia ja olen vain. Jo helpottaa. Mutta tunnista tuon tunteen, että stressaa tulevaa niin ettei illalla saa nukutuksi/ei uskalla käydä nukkumaan koska sitten on taas huominen. Siihen auttoi sekä asenteenmuutos, että pieni elämänmuutos. Helppoa ei kyllä ollut.
 
nimimerkki jatkaa, että olisitko jostain syystä masentunut taikka väsynyt? Ettei olisi anemiaa, kilppariongelmaa tms.?

Sinun pitää keskittyä saamaan itsesi kuntoon ja sulkea korvasi lasten liialta mesoamiselta. Pidä huoli, että mies kantaa osansa lasten kanssa olemisesta ja kodinhoidosta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja no mitä;27941085:
nimimerkki jatkaa, että olisitko jostain syystä masentunut taikka väsynyt? Ettei olisi anemiaa, kilppariongelmaa tms.?

Sinun pitää keskittyä saamaan itsesi kuntoon ja sulkea korvasi lasten liialta mesoamiselta. Pidä huoli, että mies kantaa osansa lasten kanssa olemisesta ja kodinhoidosta!
Click to expand...

Minä jäin miettimään tuota ap:n lausetta että alkoi, kun illat pimeni. Miten ap syöt? Liikutko tarpeeksi? Muistatko vitamiinit? Oikealla ruokavaliolla on ihan uskomaton vaikutus ihmisen hyvinvointiin.

Onko sinulla tavoitteita, unelmia?
 
Unettomuus on ongelma erikseen, keskustele siitä lääkärin kanssa. Onko vielä pitkä aika, että lapset voisi kulkea itse/kimppakyydeillä harrastuksissa ja kavereilla iltaisin? Luulisi että se helpottaa arkea.
 
No niinpä se tässä nyt kaikista pahimmalta tuntuukin, että mies on tässä, laittaa mielellään ruokaa, polttaa tulipesiä jne...Mutta mä en jaksa noita lapsia, meteliä, kiukkuumista, kiittämättömyyttä. Mä haluisin vaan olla rauhassa, ihan rauhassa.
Mä yritän nyt vaikka sitä, että jäädään heti silloin kolmelta ulos. Me ollaan tultu siksi sisälle, koska mulla itselläni on kiljuva nälkä ja mun on pakko saada ruokaa. Syön jotain ja sit syödään myöhemmin kunnon ruokaa koko perhe. Mutta tarviiko siinä ruokapöydässäkin rupee vääntää naamaa sisarukselle? Irvistelemään jne?
Mä oon seurannut muidenkin lapsia ja ne tekee samaa, vääntää kääntää ja tappelee, mutta silti niiden äidit pitävät sitä normaalina. Mä taas pidän itseäni maailman epäonnistuneimpana, kun mun lapset käyttäytyy niin huonosti.
 
[QUOTE="vakkari harmaana";27941049]
Sitten taas sänkyyn ja mä pyörin varmaan kaksi tuntia ennenkuin saan unta. Rasittavaa, kun oot väsynyt, mutta uni ei tule, ei sitten millään.[/QUOTE]

Tämä kertoo kyllä jostain. Olet ehkä ylikierroksilla, alakuloinen, tylsistynyt.
Minkä ikäisiä ap lapsesi ovat?
 
[QUOTE="vakkari harmaana";27941125] Me ollaan tultu siksi sisälle, koska mulla itselläni on kiljuva nälkä ja mun on pakko saada ruokaa.

Mä oon seurannut muidenkin lapsia ja ne tekee samaa, vääntää kääntää ja tappelee, mutta silti niiden äidit pitävät sitä normaalina. Mä taas pidän itseäni maailman epäonnistuneimpana, kun mun lapset käyttäytyy niin huonosti.[/QUOTE]

Ota joku eväs ennen kuin haet lapset. Osta työmatkan varrelta tms. Sitten on mukavampi olla.

Ja tuosta jälkimmäisestä - mietin ihan samoin! Mutta vika taitaa olla minun päässäni, ei lapsissani. Minua on auttanut ainakin nämä kolme seikkaa: lääkäri, lasten kasvaminen (ovat pihalla ilman aikuista, voin olla kotona ja laittaa ruokaa jne) & oma asia, johon paneutua vapaa-ajalla.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa