Toggle sidebar

Satakoon vaikka lokaa niskaan, mutta en viihdy kotona. Olen äiti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vakkari harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";27943763]Ei täällä lokaa niskaan saa äidit, jotka tykkää olla töissä. Hehän elättävät omat lapsensa ja ovat yhteisölle hyödyksi.
Lokaa saa niskaan kotiäidit, koska ne ovat yhteiskunnan loisia, miehensä siivellä eläviä ja laiskoja mammoja , jotka makoilee sohvalla ja lapset elää kuin pellossa.
Näin siis tämän palstan yleinen mielipide.
t. laiska kotiäiti, joka viime yönä makasi yli 39 kuumessa, kävi tänään pyörällä kaupassa, tehnyt ruokaa, hoitanut lapset ja kodin lämmityksen[/QUOTE]

Tää oli varmaan vuoden itsekeskeisin kommentti. Luitko edes aloitusta? Idiootti.

Ap, hyviä neuvoja olet jo saanut ja et tosiaan ole paska äiti. Voimia sinne :)
 
[QUOTE="vakkari harmaana";27941160]Te ette edes tiedä, kuinka paljon mun mies hoitaa noita. Ihan liikaa =/ ja siltikään mä en jaksa. Mutta ehkäpä yksi ongelma on siinä, että aina kun mä oon kotona, niin lapset on mun kimpussa. äiti, äiti, äiti..anna..sitä tätä tota. Mies saa vaikka istua koko illan koneella eikä kukaan huomaa mitään. Se voi lähteä kauppaan eikä kukaan huomaa mitään.
Auta armias jos mä lähden kauppaan, niin jo kysytään takas tullessa, että missä sä oikein viivyit?[/QUOTE]

Joku ristiriita tässä nyt silti on. Epäilyttää, että sulla on niin kova perfektionismitaipumus (hammasharjasiivouskin viittaa sinnepäin), että sulla on kahdet kriteerit miehelle ja itelles. Sitten kun tulee ongelmia jotka ylittää kestokyvyn, joudut pakokauhun valtaan sen perfektionismin takia?

Oletko kattellut niitä supernanny-ohjelmia? Niissä kyllä ihan liikaa aikaa kulutetaan formaatin ylläpitoon jne, mutta parhaimmillaan niistä näkee sen perhedynamiikan hyvinkin kirkkaasti, ja sen miten vaikeaa sitä on muuttaa. Sä puhut koko ajan ittestäs alentavasti ja miehestä ylentävästi, mutta kaikki huomio on sillälailla itsessäsi, että etsit vikaa vain omasta puuttuvasta positiivisuudestasi, vaikka asia on toisinpäin.

Ensin tulee ongelmia, jotka vie positiivisuuden, ja jos yrität lääkitä tilannetta hyppimällä rewind-nappulan päällä, joudut umpikujaan. Positiivisuuden teeskentely toimii vasta sitten kun tiedät mitä olet tekemässä, ja nyt et tiedä. Siksipä yrität vain olla yli-inhimillisen kärsivällinen ja hyvä - mutta sehän ei ole toiminut tähänkään asti. Älä aja itseäsi syvemmälle allikkoon sillä että pidät itseäsi päivä päivältä epäonnistuneempana, kun et onnistu muuttamaan tunteitasi entistä epäinhimillisempään suuntaan. Puhu miehelle ja kerro miten piippuun olet jo joutunut.

Meillä tarvittaisiin myös sellainen ammattikunta, jotka tulevat ihmisten huusholliin kattomaan miten homma menee, ja jelppisivät eteenpäin. En tiedä tekeekö sitä nykyään kukaan.
 
Tukiperhe ja lapsille jokin harrastus. Viikonloppuisin vie ne Ikeaan lapsiparkkiin ja istu vaikka siellä kahviossa lukemassa naistenlehtiä tai käy shoppailemassa.

Maksa jollekin teinille että käy viemässä lapsia ulos leikkimään.

Vie joskus vuoronperään naapurien kanssa lapsia erilaisiin tapahtumiin.

Tee lastenhuoneesta "turvallinen" ja sulje ne sinne jos oikein rassaa.

Yritä saada lasten isä osallistumaan hoitamiseen ja myös isän sukulaiset, esim mummot.
 
Ensinnäkin, puhun itsestäni alentavasti, koska mielestäni on erittäin väärin ajatella omista lapsistaan niin alentavasti. Mun mielestä mä en ansaitse minkäänkaista kunnioitusta, ennenkuin opin kunnioittamaan muita.
Hoitajia meillä on, mutta mä olen ehkä tässäkin asiassa ajatellut vääristyneesti, että lapset pitää hoitaa itse, kun niitä on kerran tehnyt. Poislukien tietysti tuo pakollinen työssäkäynti, jonka johdosta lapseni ovat yhteiskunnan hoidettavana.
Meillä on saatavilla lapsenvahteja, mutta ei niitäkään kehtaa jatkuvasti pyytää.
Niin ja mitä miehen osallistumiseen tulee, niin hän kyllä huolehtii lapsista. Me vaan jos ollaan kotona koko sakki niin lapsen on vain minun kimoussani, sylissä, roikkuu lahkeessa jne. Mies saa olla ihan rauhassa.
Jos mä haluan rauhoittua, mun täytyy lähteä pois kotoa. Niin ja mä olen poissa kotoa, paljon. Sekin aika rasittavaa pidemmän päälle huidella tuolla missä milloinkin.

Laosiparkkiin vien nuo heti, kun pienempi täyttää ikäkriteerit. Ja se ei ole siinä vaiheessa ikea vaan hikeä vuotava kuntosali.
 
mä en ole perfektionistia nähnytkään. Neitsyt-luonteeseeni kuuluu, että aika ajoin nautin jonkun viemärin rassaamisesta hammasharjalla. Ja mä tuskin olen ainut.
Musta on ihana purkaa aivostressi siihen tai järkätä joku laatikko, jolloin omien aivojeni sekasotku järjestäytyy samalla. Niin. Jos se nyt on oerfektionismia niin olkoon sitten.
 
Suosittelen syömään jotain, kun lähdet töistä. Mä oon ainakin itse sellainen kiukkukimppu nälkäisenä, ihan naurettavan pienetkin asiat saattaa saada raivon valtaan. Kun ei oo itse valmiiksi kiukkuinen, on helpompi niellä lastenkin kiukku.
 
Onko hemoglobiinisi kunnossa? Joskus voi raudanpuute hiipiä huomaamatta kimppuun ja silloin loppuu voimat.

Yksi tapa pitää melutaso alhaalla on, niin oudolta kuin se kuulostaa, laittaa musiikkia tai luettu satu päälle. Sitä kun pitää kuunnella, niin melutaso jää sen alle. Ja yritä erottaa ärtymyksesi lapsistasi, eli et pidä metelistä, mutta lapsista kyllä, tämä on hyvä itselleen muistuttaa, jottei ärtyisi heti, kun ajatteleekin lapsia.
 
Et todellakaan ole ainoa! Minulla on haastava erityislapsi, omapäinen ja pyrkii pomottamaan jatkuvasti. Sosiaaliset taidot taaperon tasolla, itse lähestyy kuitenkin jo eskari-ikää. Hyvin, hyvin monta kertaa olen vain itkenyt ja miettinyt että kunpa pääsisin hänestä eroon...ei se jokapäiväinen tunne ehkä ole, mutta yhdessä vaiheessa sain sairaslomaakin kun ylistressasin lapsen käytöksen takia.

Arki-illat jaksan niin, että haen hänet hoidosta mahd. myöhään (viivyttelen työmatkalla ja syön evästä tms., sitä suosittelen sinullekin, nälkä lisää kurjaa oloa!), mietin päässäni valmiiksi järjestyksen jossa asiat tehdään (leikkiä, ruoka, telkkaria, lukemista..) ja OLEN VAATIMATTA ITSELTÄNI LIIKOJA. Entäs sitten jos lapsi katsookin tunnin telkkaria? So what vaikka ruoka olisi puolivalmista tai peräti eineksiä? Ketä kiinnostaa, jossei idyllistä perhe-elämää pääse toteuttamaan juuri nyt- ota jossain välissä aikaa itsellesi ja tee kaikkea mitä ITSE haluat, toteuta itseäsi mielummin sitä kautta! Etenkin tuon jälkimmäisen tajuaminen voi auttaa paskoihin fiiliksiin: "tämä ei toimi, siirränpäs mielenkiintoni muualle". Ihan turha hakata päätään seinään. Tämän sanon kokemuksesta, oli minullakin aika jolloin itkeä vollotin ja huusin pöydässä, kun kukaan ei jutellut mukavia päivästään vaan lapsi sotki ja mies kauhoi ruokaa suuhunsa. Jatkossa hoidin ruoanlaiton huitaisten ja vietin ne mukavat ruokailuhetken ystävän seurassa tai itsekseni jossain ravintolassa. Toimi!
 
Minusta kuulostaa siltä,että olisit ap masentunut. Suosittelisin hakemaan apua,kerrot vaikka tilanteesi niinkuin tänne kirjoitit. Uskon,että jaksat lapsiesi kanssa paljon paremmin,kun saat apua omaan olotilaasi!
 
Lapset toki aistivat uupumuksesi. Mutta uskoisin, että he aistivat myös rakkautesi.

Varmaan kyseessä vuorovaikutuksen malli, jonka olet perinyt ja kantanut omasta varhaisesta lapsuudestasi. Voi kun löytäisit jostain ilon teidän arkeen, koska lapsesi tarvitsevat sen evääksi omaan aikuisuuteensa...

Tsemppiä sinulle. Et ole ainoa jolla on näitä tunteita, ja on hyvä että tiedostat muutoksen tarpeen.
 
[QUOTE="vakkari harmaana";27941202]Paitsi että mä tykkään siivota. Oikeasti tykkään. Mä suorastaan nautin kun saan puunata hammasharjalla jotain kohtaa tai järjestää jotain niin, ettei kukaan keskeytä. Mä lokeroin siihen järkkäämiseen oman aivoni lokeroinnin. =)[/QUOTE]

Taidat vaatia itseltäsi paljon? Silloin tulet vaatineeksi muiltakin. Lapset eivät ole "tavaroita" , jotka voit asetella siistiin jonoon ja ne siinä pysyvät. Heidän käytöstään ja olemistaan et voi hallita loputtomiin, vaan sinun on siedettävä epäjärjestystä, melua, riitaa ja sotkuja. Yrität hallita liikaa.

Oletko myös masentunut? Väsymisesi kuulostaa siltä.
 
[QUOTE="Veera";27945404]Taidat vaatia itseltäsi paljon? Silloin tulet vaatineeksi muiltakin. Lapset eivät ole "tavaroita" , jotka voit asetella siistiin jonoon ja ne siinä pysyvät. Heidän käytöstään ja olemistaan et voi hallita loputtomiin, vaan sinun on siedettävä epäjärjestystä, melua, riitaa ja sotkuja. Yrität hallita liikaa.

Oletko myös masentunut? Väsymisesi kuulostaa siltä.[/QUOTE]

Olen vaativa. Liiankin. Kiitosta en anna itselle, ennenkuin onnistun, en edes välttämättä silloin. Esim. sain suoritettua työssä erään asian, joka vaatii todella työtä. Pääsin tavoitteeseen, mutta mielestäni saavutin tavoitteen väärällä tavalla, jolloin en myöskään nauttinut siitä. Muut olivat iloisia puolestani ja oikein kannustavia Itse olin ainoa, jonka mielestä ei ollut aihetta juhlaan.
 
[QUOTE="Veera";27945404]Taidat vaatia itseltäsi paljon? Silloin tulet vaatineeksi muiltakin. Lapset eivät ole "tavaroita" , jotka voit asetella siistiin jonoon ja ne siinä pysyvät. Heidän käytöstään ja olemistaan et voi hallita loputtomiin, vaan sinun on siedettävä epäjärjestystä, melua, riitaa ja sotkuja. Yrität hallita liikaa.

Oletko myös masentunut? Väsymisesi kuulostaa siltä.[/QUOTE]

Ja tämä muuten pitää paikkaansa. Yritän hallita kaikkea. Mulla on ollut narut hyppysissäs siitä asti, kun muutin pois kotoa 17-vuotiaana.
Nimenomaan haluaisin että lapset käyttyätyisivät kuin ajatus, eivät sotkisi, meuhkaisi. Vaadin heiltäkin ihan liikaa :(
 
Salilla pitää käydä vähintään kolme kertaa viikossa, jotta tulee tuloksia.
Mun tarvii kyllä katsoa noita työaikoja ja pelata niitä vähän, jotta pääsisin sinne salille. Se on ainoa paikka missä todella tulee sellainen olo, että jeesh. mä onnistun. Ja voi lisätä kierroksia oksentamiseen asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja =):
Voisitko ap mennä töitten jälkeen käymään siellä kuntosalilla ja sen jälkeen vasta hakisit lapset?
Click to expand...

tää on muuten jännä kommentti sinänsä tällä palstalla, että aina veuhkataan, ettei kaupassakaan saisi käydä työmatkalla, kun aina vaan pidettävä lapset etusijalla ja ne on haettava HETI töiden jälkeen.

Kiitos sinulle siitä, että poikkesit palstan ajattelutavasta :)
 
Ehkä sulla on sama kuin mulla. Olen herkkä kaikenlaiselle melulle. Tykkään hiljaisuudesta ja rauhasta. Lapsista lähtevä elämän meteli saa mut stressaantuneeksi. Tule kiukkuiseksi nopeasti. Mutta onhan tämäkin loppujen lopuksi asenne-kysymys. Pitää vain siedättää itseään asioille joita ei voi muuttaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Minskii
Ei mulla ole syytä paskaa lakoa sun niskaan, mutt ne lapses voisit viedä jonnekin toiselle, joka antaa niille vähän positiivista tuulta elämään. sä voit jatkaa omaa elämääs samaa rataa kyllä :)
 
Sitä vaan jäin miettimään että jos voit viedä lapset kuntosalin lapsiparkkiin kuntosalin ajaksi, niin mikset voisi pyytä jotain hoitamaa kutosalin ajaksi. Teillä onnellisilla kun niitä hoitajia oli. Jos vaikka mummo hakisi lapset hoidosta ja sinä kävisit syömässä jotain ja meinisit salille. Mieski ehtisi varmaan kotiin ja voisitte hoitaa loppu illan yhdessä.

Toinen on tuo huomion antaminen. Väsyneenä yrittää karttaa lapsia ja he huomaavat se ja kerjäävät huomiota entistä enemmän. Miehillä on monilla taito olla läsnä silloin kun ovat lasten kanssa, ja siten saavat myös rauhaa lapsilta. Naiset yleensä tekevät sen seitsemää asiaa ja läsnäolo ei aina onnistu. Ne ovat pieniä hetkiä jotka lapsi tarvitsevat, keskity niihin ensin. Hali hoidosta haettua, jutustelua kotimatkalla. Kunhan kotiin pääsette niin varmasti pääset rauhassa edes vessaan, nauti siitä. Sitten tsemppaus, ruuan lämmitys ja ruokailu, ole läsnä, tehkää yhdessä. Ruuan jälkeen puhallus lapset telkkarin ääreen tai leikkimän. Jos lapset eivät kauaa viihdy, niin sitten lukemista, pelailua tai itsellesi mieluisaa yhteistä puuhaa. Ennen iltatouhuja menet taas vaikka vessaan tai vartin happpihyppelylle niin että jaksat iltapuuhat, pesut, pusut ja sadut. Ja taas on omaa aikaa.

Jaa se ilta, älä ajattele koko pitkää iltaa. Ota hetkiä, hetkiä lasten kanssa ja hetkiä itselle..
 
Alkuperäinen kirjoittaja no tuota:
Ei mulla ole syytä paskaa lakoa sun niskaan, mutt ne lapses voisit viedä jonnekin toiselle, joka antaa niille vähän positiivista tuulta elämään. sä voit jatkaa omaa elämääs samaa rataa kyllä :)
Click to expand...

Monta kertaa oon kuule miettinyt tätä, mutta Suomen byrokratia on melkoinen soppa enkä mä kertakaikkiaan löydä syytä siihen kuitenkaan miksi multa otettaisi lapset huostaan ja sijotettaisiin muualle .
Enkä tee mitään sellaista, miksi ne multa pitäisi viedä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa