Romaani lestadiolaisuudesta palkittiin Amerikassa

Nuori suomalaistaustainen kirjailija menestyy Amerikassa. Hän on kuvannut romaanissaan vanhoillislestadiolaisen uskon elämäntapaa, suurperhettä ja liikkeestä irtautumisen vaikeutta.

Hanna Pylväinen, etninen lestadiolainen New Yorkissa | Omat polut © – etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia

 

Onko tietoa onko kirja suomennettu?

Nuori suomalaistaustainen kirjailija menestyy Amerikassa. Hän on kuvannut romaanissaan vanhoillislestadiolaisen uskon elämäntapaa, suurperhettä ja liikkeestä irtautumisen vaikeutta.

Hanna Pylväinen, etninen lestadiolainen New Yorkissa | Omat polut © – etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia

 

Onko liikkeen jättäminen helpompaa nuorille kauniille naisille? Tuntuu että juuri heitä on viime aikoina lähtenyt erikoisen paljon pois ry:ltä.

 

Ette tiedä että on myös seuroihin tulijoita ja parannuksentekijöitä. Yhä tänä päivänä Jumala puhuttelee ketähän tahtoo ja ihminen saa parannuksen armon elävään kristillisyyteen. Saa käsittää armon ja vapauden.

 

[QUOTE="Peanuts";27880542]Onko liikkeen jättäminen helpompaa nuorille kauniille naisille? Tuntuu että juuri heitä on viime aikoina lähtenyt erikoisen paljon pois ry:ltä.[/QUOTE]

Kyllä se on niinpäin että nuorten miesten puolelta lähtee joka ikäluokassa "maailmaan" eli kieltää uskonsa paljon suurempi määrä kuin tyttöjä.

Siinä sitten nuori nainen kilpaiele satojen muiden lestadiolaisten naisten kanssa seuroissa niistä muutamista aviokelpoisesta lestadioalismiehestä. Siinä kisassa ei keinoja kaihdeta... Kun ulkopuolisen kanssa avioituminen on synti josta lentää ulos liikkeestä.

Kauhea kohtalo on monella naisella joka haluaisi kaverin ja perheen. Ei saa ikinä kun alistuu määräyksiin.

 

Suomessa on onneksi uskonnonn vapaus turvattu.

 

Ette tiedä että on myös seuroihin tulijoita ja parannuksentekijöitä. Yhä tänä päivänä Jumala puhuttelee ketähän tahtoo ja ihminen saa parannuksen armon elävään kristillisyyteen. Saa käsittää armon ja vapauden.

 

Onko tietoa onko kirja suomennettu?

Ei löydy ainakaan googlella suomenkielistä. Mutta jos on hyvä lukiotason englanti niin kyllä kirjan pystyy hyvin lukemaan. Se kertoo kiihkottomasti suuren lestadiolaisperheen elämästä ja siitä mitä tapahtuu kun osa lapsista jättää aikuistuessaan uskon.

 

Nuori suomalaistaustainen kirjailija menestyy Amerikassa. Hän on kuvannut romaanissaan vanhoillislestadiolaisen uskon elämäntapaa, suurperhettä ja liikkeestä irtautumisen vaikeutta.

Hämmästyttävä uutinen. Kuinka ihmeessä jenkit kiinnostuisivat jostain suomalaisesta uskon lahkosta?

 

Hämmästyttävä uutinen. Kuinka ihmeessä jenkit kiinnostuisivat jostain suomalaisesta uskon lahkosta?

Käsittääkseni kirjailija ei ole suomalainen vaan amerikkalainen. Hänen suvullaan on siirtolaistausta, suomalaiset sukujuuret.

 

[QUOTE="Sinikello";27880885]Kyllä se on niinpäin että nuorten miesten puolelta lähtee joka ikäluokassa "maailmaan" eli kieltää uskonsa paljon suurempi määrä kuin tyttöjä.

Siinä sitten nuori nainen kilpaiele satojen muiden lestadiolaisten naisten kanssa seuroissa niistä muutamista aviokelpoisesta lestadioalismiehestä. Siinä kisassa ei keinoja kaihdeta... Kun ulkopuolisen kanssa avioituminen on synti josta lentää ulos liikkeestä.

Kauhea kohtalo on monella naisella joka haluaisi kaverin ja perheen. Ei saa ikinä kun alistuu määräyksiin.[/QUOTE]

Mistäs moista potaskaa keksit jauhaa?

 

Vastaus kysyjälle.

[QUOTE="Sinikello";27880885]Kyllä se on niinpäin että nuorten miesten puolelta lähtee joka ikäluokassa "maailmaan" eli kieltää uskonsa paljon suurempi määrä kuin tyttöjä.

Siinä sitten nuori nainen kilpailee satojen muiden lestadiolaisten naisten kanssa seuroissa niistä muutamista aviokelpoisesta lestadioalismiehestä. Siinä kisassa ei keinoja kaihdeta... Kun ulkopuolisen kanssa avioituminen on synti josta lentää ulos liikkeestä.

Kauhea kohtalo on monella naisella joka haluaisi kaverin ja perheen. Ei saa ikinä kun alistuu määräyksiin.[/QUOTE]

Vanhoillislestadioalinen ei saa avioitua eriuskoisen kanssa. Siksi esim. nyt AVAlla teevee-ohjlemassa ollut Sanni Hurtig päätti lopulta kieltää uskon kun hänen sukunsa torjui eriuskoisen miehen kanssa kihlautumisen.

 

[QUOTE="Sinikello";27913162]Vastaus kysyjälle.



Vanhoillislestadioalinen ei saa avioitua eriuskoisen kanssa. Siksi esim. nyt AVAlla teevee-ohjlemassa ollut Sanni Hurtig päätti lopulta kieltää uskon kun hänen sukunsa torjui eriuskoisen miehen kanssa kihlautumisen.[/QUOTE]

Nii-in, mutta mistä olet saanut päähäsi, että nuoria miehiä lähtee lahkosta enempi kuin naisia?
Tai että naiset joutuvat kilpailemaan jostain muutamista aviokelpoisista?

Minkäs sille voi, jos rakastuu johonkin "eriuskoiseen", kuten se Sanni.
Ei siinä ole kyse mistään sellaisesta, ettei lahkon piirissä riittänyt hänelle aviopuolisoa.
Tai kenenkään muunkaan vastaavassa tarinassa.

 

Hämmästyttävä uutinen. Kuinka ihmeessä jenkit kiinnostuisivat jostain suomalaisesta uskon lahkosta?

Ei se liene lahko , sanan varsinaisessa merkityksessa.
Talla Kanadan puolella on ainakin Laestadiolaisia seurakuntia.
USA sta en tieda.

 

Mikä naurattaa?

 

Ei se liene lahko , sanan varsinaisessa merkityksessa.
Talla Kanadan puolella on ainakin Laestadiolaisia seurakuntia.
USA sta en tieda.

Moni kirkon pappi, monet tutkijat ja maallikot Suomessa ovat sitä mieltä että vanhoillislestadiolaisuus on käytännössä lahko, vaikka toimiikin muodollisesti luterilaisen kansankirkkomme sisällä.

”Vanhoillislestadiolaisen liikkeen opetus on hyvin kaukana evankelisluterilaisen kirkon uskonymmärryksestä. Teologisesti katsottuna liike ei voi olla luterilainen herätysliike, koska se ei tunnusta luterilaista kirkkoa oikeaksi kirkoksi. Eikä se ole itsenäinen kirkkokuntakaan, koska se ei anna millekään muullekaan kristilliselle yhteisölle edes erossa olevien veljien statusta”, Kuula kirjoittaa.

Kuulan mukaan oikea termi kuvaamaan vanhoillislestadiolaista liikettä on lahko, sillä lahko on kirkosta eronnut ryhmä, joka pitää itseään ainoana kirkkona.

”Näin vanhoillislestadiolaisen liikkeen asema on melko erikoinen. Maailmassa ei taida olla mitään vastaavaa yhteisöä, joka omii pelastuksen vain itselleen. Lähin vertailukohta löytyy melko kaukaa; Jehovan todistajat ja Mormonit. Nämä kristillisvaikutteiset liikkeet pitävät itseään ainoina oikeina raamatullisen uskon perillisinä."

”Vanhoillislestadiolaisuus on lahko, ei herätysliike”

 

etninen lestadiolainen?

 

[QUOTE="Mikä on";27914739]etninen lestadiolainen?[/QUOTE]

En tiedä, mutta olen käsittänyt sen niin että koska lestadiolaiseksi ei tavallisesti käännytä aikuisena, vaan ihminen kasvatetaan sen uskomuksiin ja elämäntapoihin sekä maailmankuvaan pienestä lapsesta saakka, kyseessä on ikään kuin oma alakulttuuri, "etninen ryhmä".

Tavat ja arvot toi tuntea vain jos on kasvatettu siihen.

Etnisyys jää ihmiseen silloinkin vaikka hän irrottautuisi uskomuksista. Usein se joka jättää yhteisön, menettää liikkeen jäseniksi jäävien kunnioituksen, ja jopa käy niin että hänen kansaan ei haluta olla missään tekemisissä.

 

En tiedä, mutta olen käsittänyt sen niin että koska lestadiolaiseksi ei tavallisesti käännytä aikuisena, vaan ihminen kasvatetaan sen uskomuksiin ja elämäntapoihin sekä maailmankuvaan pienestä lapsesta saakka, kyseessä on ikään kuin oma alakulttuuri, "etninen ryhmä".

Tavat ja arvot toi tuntea vain jos on kasvatettu siihen.

Etnisyys jää ihmiseen silloinkin vaikka hän irrottautuisi uskomuksista. Usein se joka jättää yhteisön, menettää liikkeen jäseniksi jäävien kunnioituksen, ja jopa käy niin että hänen kansaan ei haluta olla missään tekemisissä.

Juuri näin.

Poikaystäväni kasvoi lestadiolaisessa kodissa ja hän kokee olevansa paitsi entinen lestadiolainen myös etninen lestadiolainen. Vaikka hän jätti liikkeen jo yli 10 vuotta sitten ja on myöhemmin eronnut kirkosta kokonaan, hän ei voi pyyhkiä pois lapsuuttaan ja nuoruuttaan lahkon jäsenenä. Lestadiolaisilla on aivan omat uskomuksensa, elämäntapansa ja alakulttuurinsa, ja vaikka poikaystäväni ei ole pitkään aikaan halunnut elää lestadiolaisten oppien ja arvojen mukaan, hän tietää ja tuntee ne kuitenkin, koska on kasvanut niiden piirissä. Lestadiolaisuus muodostaa hänelle ikään kuin etnisen taustan, siinä missä vaikkapa romanitaustakin sellaiselle romanille, joka jättää romanikulttuurin perinteisine asuineen ja ryhtyy elämään tavallisten "valkolaisten" elämää.

 

Nimimerkin "Uskonnosta vapaa" kirjoitus osuu täsäs aivan samaan kuin mitä olen itse kokenut.

Lisäksi koen usein syvää surua, jotain jämähtänyttä melankoliaa joka johtuu siitä että kasvatettiin niin tiiviisti osaksi sitä uskoa ja siitä irtautuminen on niin rankka asia. Ollut siis minulle, ei se kaikille varmaan ole. Se on repinyt jostain syvältä minuun haavoja koska ne uskomukset istutettiin niin pienenä sydämeeni. Itsetunnon ongelmat ja suru suhteessa käheisimpien perheenjäsenten kanssa koettuun etäisyyteen... jne.

 

Kai ihminen saa itsenäisesti ajatella asioita aikuisena viimeistään?

Tässä huippuhyvää lukemista:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/heikki-raisanen-mita-tapahtuu-kun-kuolet

ja se palkittu kirja tietysti pitää lukea

 

Prof. Heikki Räisäsen kirjoituksiin kannattaa tosiaan tutustua.

Räisäsen mukaan kristiuskolla ei ollut sen syntyessäkään mitään yhdenmukaista, yhtä "alkuoppia", josta sitten olisi "hajaannuksia" tullut. Heti alussa oli useita ryhmiä joilla oli omat painotuksensa.

Eiväthän Jeesus enempää kuin Paavalikaan tienneet perustavansa uutta uskontoa. He olivat omasta mielestään edelleen juutalaisia. Paavali odotti, että Jeesus palaa takaisiin ja vapauttaa maan roomalaisten herruudesta. odotettiin siis maallista vallankumousta.

Riita ruokapöydässä kuuluu tänne asti | Omat polut © – etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia

Opetus Jeesuksesta "syntien sovittajana" on vasta myöhempää perua. Kun Jeesus ei palannutkaan, opetusta ruvettiin suuntaamaan tuonpuoleisiin asioihin.

Kirjallisia alkuperäisiä muistiinmerkintöjä Jeesuksen opetuksista ei ole olemassakaan. Jeesus ei kirjoittanut muistiin mitään, ei myöskään hänen välittömät seuraajansa.

Varhaisimmatkin kuvaukset Jeesuksesta ovat suullisista kertomuksista koostettuja ja kirjoitettu muistiin yli 50 vuotta jeesuksen kuoleman jälkeen. Jutuilll on taipumus aina muuttua kun ne kerrotaan sukupolvelta toiselle.

 

Kai ihminen saa itsenäisesti ajatella asioita aikuisena viimeistään?

Periaatteessa kyllä. Käytännössä vaan se herättää suurta tuskaa esim. omissa vanhemmissa jos julkisesti luopuu uskosta... Ja kyllä jotkut joutuu aikamoiseen käännyttämispainostukseen mutta sehän ei loputtomiini kestä.

 

Periaatteessa kyllä. Käytännössä vaan se herättää suurta tuskaa esim. omissa vanhemmissa jos julkisesti luopuu uskosta... Ja kyllä jotkut joutuu aikamoiseen käännyttämispainostukseen mutta sehän ei loputtomiini kestä.

Joskus vaan pitää kasvaa aikuiseksi ja kantaa aikuisen vastuu.

 

Periaatteessa kyllä. Käytännössä vaan se herättää suurta tuskaa esim. omissa vanhemmissa jos julkisesti luopuu uskosta... Ja kyllä jotkut joutuu aikamoiseen käännyttämispainostukseen mutta sehän ei loputtomiini kestä.

Lestadiolaisten lehdessä kehotetaan vanhempia vetämään perheen nuorelta tukensa pois tämän elämänkatsomus ratkaisuissa, jos lapsi päättää irtaantua herätysliikkeestä.

SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen | Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia