Onnea taas vauvautuneille! :flower:
Nonnih, jokohan saisin sen synnytyskertomuksen väsättyä.
Supistukset alkoi tosiaan to iltana puol kymmenen aikoihin, aika hissukseen alkoivat semmoisilla kovemmilla menkkakipu tyyppisillä supistuksilla.
23:n aikoihin käytiin miehen kanssa nukkumaan ja sanoinkin hänelle, että ihan semmoinen fiilis, et meitin lapsi näkee maailman perjantain aikana.
No, uni ei kuitenkaan kummallekkaa tullut ja noustiin ylös jossain vaiheessa mies meni takas nukkumaan ja minä herättelin hänet sitten puoli neljän aikoihin, kun supistukset oli aika kivuliaita ja lähdettiin polille.
Siellä sitten käyrille laittoivat ja sieltä tuli vastaus: kohdunsuu johtoviivassa, sormenkärjelle auki, kanavaa 2cm, synnytys ei käynnissä, harjoitussupistuksia vain.. Minä ihan suu auki, et harjotussupistuksia? Noin kivuliaita?
No kotiin siitä lähettiin viiden jälkeen ja yritettiin taas nukkua. Ennen kahdeksaa olin tosi lopussa, kun teki tosi kipeää, mies sitten ehdotti, et otat pari panadolia ja menet suihkuun jos se auttaisi, no joo kyllähän se aika paljon helpotti vähäks aikaa (ehkä puoleksi tunniksi) ja siellä makoilin puoltoista tuntia lattialla, kunnes tuntu, et muutun rusinaksi jos vielä sinne jään.
Supistukset jatku tosiaan tiheällä tahdilla koko ajan, välillä vain itkin, kun sattu ihan käsittämättömän paljon, moneen kertaan mietin, et koska sitä on tarpeeksi kipeä, et on oikein synnytys käynnissä ja saa mennä takasin sairaalaan.
Mutta yhen aikoihin iltapäivällä lorahti sitten lapsivedet osittain ja sitten pistettiin kamat kasaan lähdettiin sairaalaan, onneksi olin kylpytakissa, muuten olisi saanut sohvankin pestä.
Täytyy sanoa, et oli todella helpottavaa, kun ne vedet meni ja oli selvää, et ihan oikeasti se lapsi pian syntyy.
Sairaalaan tullessa klo 13:50 olin auki kuitenkin vasta 1cm, verenpaine 161/103, mutta saliin pääsiin heti ja ilokaasulle. Kaasu ei kuitenkaan kauaa tehonnut.
15:35, tosi kipeä, auki 4cm ja tilattiin epiduraali, joka laitettiin melkein heti, ei ihan vienyt kipua pois, mutta palasi ssihen torstai-illan kivun tasolle
17:31 auki 5cm, puudutus hävinnyt ja valtava paine ja kipu, en yhtään tiennyt, et onko vessahätä vai vauva tulossa, sain pissattua, mut ei paljoa helpottanut, mut uusi annos epiduraalia ja taivaassa oltiin taas, tosin vain hetken.
18:40 Kauhia tärinä päällä, kuume nousi 37,7, kauhea painon tunne pakaroissa, tuntu et jouduin pinnistämään kaikkia takamuksen lihaksia, kun ei taas tiennyt, et mitä sieltä olisi tulossa.
Lääkäri paikalle 10min myöhemmin, lapsen sydänäänet nousi 170, mulle antibioottia suoneen.
19:09 auki 7cm
19:40 auki 10cm, mutta ei lupaa ponnistella, ennen kuin antibiootti mennyt, uskomatonta, ponnistuttanut periaatteessa jo parisen tuntia ja vieläkin piti olla jalat ristissä.
19:50 lääkäri pyydettiin taas paikalle, koska vauvan sydänäänet taas nousussa, ponnistusvaihe alkoi.
Alussa kokeiltiin kyljellään, mutta en yhtään tajunnut sitä asentoa ja käännyin puoli-istuvaan asentoon-> n. 5min ja lapsi ulkona 20:06, lekuri vieressä imukupin kanssa, sain kuitenkin ipanan puristettua pihalle ilman sitä apua. Eppari kuitenkin leikattiin.
Vähän pitkähän tuosta tuli, mutta jos siitä jollekkin jotain "iloa" oli, niin hyvä niin..
Varsinaisen synnytyksen kestoksi merkattiin 7h50 min, ponnistusvaihe 16min ja jälkeiset 4min.
Mitään kammoa ei mistään jäänyt, en kokenut synnytystä kamalana, kipeätä toki teki supistukset, mutta ei niinkään itse synnytys.
Jälkisupistukset oli kamalia, varsinkin kun en tajunnut pitkään aikaan niitä supistuksi. :=)
Sanottakoon vielä kerran..
Lopputulos on kyllä kaiken tuon arvoinen ja enemmänkin.
"MY" ja RistoAnneli 15vrk