**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!

Ai niin, kyssäri isommista sisaruksista. Oletteko sairaalakassiin laittaneet isommille sisaruksille mitään erikoista mukaan? Mie tuossa mietin, että olis ollut ihanaa laittaa kaikille ylläripaidat, joissa lukee "maailman paras isosisko/-veli". Mutta arvata saattaa, että myöhäistä enää hankkia sellaisia...mutta karkkipusseja voisin ehkä käydä hakemassa heille, niin saisivat siellä osastolla vieraillessa suut makiaksi...onko vähän tylsää...noh, pitää miettiä, ei ole kyllä aikaisemminkaan tullut laitettua mitään heille.

Vilipi ja Tyyne 39+1
 
Vilipi en ole laittanut mitään sairaalakassiin isoille sisaruksille (hyvä kun omat kamat sai sinne tungettua). Jotenkin ajattelen kait syöttäväni lapsille kaikki herkut (siis jos joku muu kävijä sellaisia tuo) ;) Vähän alkaa nimittäin näyttää siltä, että synnytyksen jälkeenkin pitää noita herkkumääriä rajoittaa, kovaa vauhtia lienen menossa kohti 2-tyypin diabetesta kun oireita on ollut jo ennen raskautta...:/

Koiraa varten laitoin kyllä yhden rätin mukaan, jonka voi sitten tuoda vauvanhajuisena kotiin sille etukäteen haisteltavaksi. Saas nähdä mitä koiran ja vauvan kanssa tulee, kun tuo Pieni Hännänheiluttaja on niin superihmisrakas ja innokas kaiken uuden suhteen, meni jo ihan innosta sekaisin pelkistä kotiin tuoduista vaunuista, joissa ilmeisesti oli vielä edellisen taaperon hajuja.

Kotiin meille saa kyllä tulla käymään mutta en usko, että tänne nyt ihan kotiutumispäivänä kukaan on tunkemassa. Sairaalaan ihmiset yleensä ovat tulleet ja sitten antaneet kotiutumisrauhan. Kakkuja ei ole pakastimessa valmiina enkä aio niistä stressata. Mielestäni on jo kirjoittamaton sääntö, että pullapitkon kanssa vaan tervetuloa jos haluaa muutakin kuin kahvia tai teetä.
 
Sisarukselle en ole laittanut sairaalakassiin mitään. Isoveli-paita meiltä kyllä löytyy, pitääkin se kaivaa jostain esille, niin sen voisi kyllä laittaa päälle. :) Jännittää kovasti, että miten uuden tulokkaan ottaa vastaan. Ei ollenkaan tunnu ymmärtävän mitä on piakkoin tapahtumassa. Ollaan yritetty ottaa vähän vauvan tavaroita esille ja niitten kautta sitten puheltu kovasti vauvasta, mutta pieni kun vielä on, niin ei oikein mene jakeluun. :D

Mua ahdistaa taas ajatuskin vieraista. Viimeksikin ahdisti etukäteen, mutta lopulta olin niin hyvässä kunnossa, ettei asia häirinnyt ja otin vieraat mielelläni vastaan. Paitsi siinä vaiheessa, kun osa aloitti jo sen kolmannen vierailukierroksensa (ilman kutsua), eikä saatu ollenkaan rauhaa täällä kotona. :headwall: Hieman taisi mennä sekaisin isovanhemmillakin pää. :D Silloin oli jo pakko suoraan sanoa asiasta. Nyt tietenkin toivon paljon nopeampaa kotiutumista sairaalasta, jolloin oma kunto ei ehkä ole vielä yhtä hyvä, niin en sitten tiedä. Kenenkään mieltä en haluaisi pahoittaa, mutta oma vointi (ja perhe) on pakko laittaa etusijalle. Ja tarjottavaa ei meiltä kyllä tipu. Jospa toikin sitten menis vinkkinä, että nopeaa visiittiä toivotaan, jos katsomaan tullaan. :) Niin ja yks asia, mikä noissa vieraissa ärsytti myös (menee nyt ihan aiheen ohi), on se valokuvaaminen. Ei niinkään pelkän vauvan kuvaaminen, mutta ne imetyskuvat ja kuvat, missä mä oon vielä sen +30kg täynnä nestettä ja läskiä plus pahimmassa tapauksessa kamalat sairaalaretkut yllä... Ja niitä sitten on jaeltu joka toiselle sukulaiselle. Vaikka kuinka pitäis olla herkkiä ja ihania kuvia uudesta perheestä, niin en mä halua, et sellaset kuvat tönöttää isovanhempien kirjahyllyssä kaikkien nähtävillä! :kieh: Tällä kertaa pakko sitten kieltää kuvaaminen noilta osin.

Onko jollain teistä kokemusta hiivan hoidosta? Onko ne suun kautta otettavat lääkkeet kokonaan kielletty? Antibiootit toi sitten hiivan tullessaan ja nyt ois varmaan pakko raahautua apteekkiin, jos vaan jaksais. Mulla vaan ei kauheasti oo kokemuksia tosta hoitopuolesta...

Meand 39+4
 
Onnea taas vauvautuneille! :flower:


Nonnih, jokohan saisin sen synnytyskertomuksen väsättyä. :)

Supistukset alkoi tosiaan to iltana puol kymmenen aikoihin, aika hissukseen alkoivat semmoisilla kovemmilla menkkakipu tyyppisillä supistuksilla.

23:n aikoihin käytiin miehen kanssa nukkumaan ja sanoinkin hänelle, että ihan semmoinen fiilis, et meitin lapsi näkee maailman perjantain aikana.
No, uni ei kuitenkaan kummallekkaa tullut ja noustiin ylös jossain vaiheessa mies meni takas nukkumaan ja minä herättelin hänet sitten puoli neljän aikoihin, kun supistukset oli aika kivuliaita ja lähdettiin polille.
Siellä sitten käyrille laittoivat ja sieltä tuli vastaus: kohdunsuu johtoviivassa, sormenkärjelle auki, kanavaa 2cm, synnytys ei käynnissä, harjoitussupistuksia vain.. Minä ihan suu auki, et harjotussupistuksia? Noin kivuliaita?

No kotiin siitä lähettiin viiden jälkeen ja yritettiin taas nukkua. Ennen kahdeksaa olin tosi lopussa, kun teki tosi kipeää, mies sitten ehdotti, et otat pari panadolia ja menet suihkuun jos se auttaisi, no joo kyllähän se aika paljon helpotti vähäks aikaa (ehkä puoleksi tunniksi) ja siellä makoilin puoltoista tuntia lattialla, kunnes tuntu, et muutun rusinaksi jos vielä sinne jään. :)

Supistukset jatku tosiaan tiheällä tahdilla koko ajan, välillä vain itkin, kun sattu ihan käsittämättömän paljon, moneen kertaan mietin, et koska sitä on tarpeeksi kipeä, et on oikein synnytys käynnissä ja saa mennä takasin sairaalaan.

Mutta yhen aikoihin iltapäivällä lorahti sitten lapsivedet osittain ja sitten pistettiin kamat kasaan lähdettiin sairaalaan, onneksi olin kylpytakissa, muuten olisi saanut sohvankin pestä. :)
Täytyy sanoa, et oli todella helpottavaa, kun ne vedet meni ja oli selvää, et ihan oikeasti se lapsi pian syntyy.

Sairaalaan tullessa klo 13:50 olin auki kuitenkin vasta 1cm, verenpaine 161/103, mutta saliin pääsiin heti ja ilokaasulle. Kaasu ei kuitenkaan kauaa tehonnut.

15:35, tosi kipeä, auki 4cm ja tilattiin epiduraali, joka laitettiin melkein heti, ei ihan vienyt kipua pois, mutta palasi ssihen torstai-illan kivun tasolle

17:31 auki 5cm, puudutus hävinnyt ja valtava paine ja kipu, en yhtään tiennyt, et onko vessahätä vai vauva tulossa, sain pissattua, mut ei paljoa helpottanut, mut uusi annos epiduraalia ja taivaassa oltiin taas, tosin vain hetken.

18:40 Kauhia tärinä päällä, kuume nousi 37,7, kauhea painon tunne pakaroissa, tuntu et jouduin pinnistämään kaikkia takamuksen lihaksia, kun ei taas tiennyt, et mitä sieltä olisi tulossa.
Lääkäri paikalle 10min myöhemmin, lapsen sydänäänet nousi 170, mulle antibioottia suoneen.

19:09 auki 7cm

19:40 auki 10cm, mutta ei lupaa ponnistella, ennen kuin antibiootti mennyt, uskomatonta, ponnistuttanut periaatteessa jo parisen tuntia ja vieläkin piti olla jalat ristissä. :)

19:50 lääkäri pyydettiin taas paikalle, koska vauvan sydänäänet taas nousussa, ponnistusvaihe alkoi.
Alussa kokeiltiin kyljellään, mutta en yhtään tajunnut sitä asentoa ja käännyin puoli-istuvaan asentoon-> n. 5min ja lapsi ulkona 20:06, lekuri vieressä imukupin kanssa, sain kuitenkin ipanan puristettua pihalle ilman sitä apua. Eppari kuitenkin leikattiin.

Vähän pitkähän tuosta tuli, mutta jos siitä jollekkin jotain "iloa" oli, niin hyvä niin..

Varsinaisen synnytyksen kestoksi merkattiin 7h50 min, ponnistusvaihe 16min ja jälkeiset 4min.

Mitään kammoa ei mistään jäänyt, en kokenut synnytystä kamalana, kipeätä toki teki supistukset, mutta ei niinkään itse synnytys.

Jälkisupistukset oli kamalia, varsinkin kun en tajunnut pitkään aikaan niitä supistuksi. :=)


Sanottakoon vielä kerran..
Lopputulos on kyllä kaiken tuon arvoinen ja enemmänkin. :)


"MY" ja RistoAnneli 15vrk
 
  • Tykkää
Reactions: adora ja Hennu86
MY, kiitos synnytyskertomuksesta!

Ja noille isoille sisaruksille, en varmaan itsekään muuta laita kuin sitä karkkia, ja saavat sitten jos joku muu tuo. Ne on vaan aikaisemmin olleet aina niin pieniä, että ovat olleet vähän öö aapisen laidalla kun ovat tulleet vauvaa katsomaan. Ja kotonakaan ei ole montaa päivää jaksanut kiinnostaa :) Mitenhän nyt käy kun on jo kaksi koululaista?

Vierailijoista, sanoitpa kyllä sellaisen asian minkä olin jo ehtinyt unohtaa meand: ne kamerat! Mie ajattelin kokeilla sellaista kikkaa, että pyydän kuvaamaan ilman salamaa, toimiskohan? Jos ne isovanhemmat ei osais sitä ottaa pois päältä? :) Ja ainakin imetyksien aikana alussa kaipaa rauhaa, suunnittelin tekeväni tuonne yläkertaan omaan sänkyyn oman pesän, jonne ei muilla ole asiaa kuin omalla perheellä. Johan ne vieraat kuulumisia vaihtaa vaikka isänkin kanssa :)

Päivän olen touhuillut ja siivoillut, nyt vois jo muu perhe tulla kotiin. Olen jo rauhoittunutkin eikä hermoa kiristä ennää niin pahasti. Ajattelin oikein pokelle leipasta nimpparikääretortun.

Vilipi ja Tyyne 39+1
 
Sisaruksille ei ole mitään varattuna sairaalaan, eipä käynyt kyllä edes mielessä :D Varmaan syövät karkit, joita olen jo mieheltä "tilannut" sairaalaan tuotaviksi :)

Tytöt on ollut mukana hankkimassa vauvalle vaaleansinisen hiiri-soittorasian, samaa sarjaa kuin mitkä tytötkin on sairaalaan vauvoina saaneet. Sovittu on että tuovat sen lahjana vauvalle :heart:

Saatiin miehuksen kanssa pientä parisuhdeaikaa näin ennen vauvan syntymää :) :heart: Lasten oli ihan pakko päästä Pappalaan yökylään. Katsottiin jo yksi leffa ja nautittiin vain oleilusta kylki-kyljessä. Oottelen parhaillaan että mies tekee yhden opiskelutehtävän ja sitten haetaan illaksi mässyä :popcorn: Aikomus vain olla ja nauttia, kohta tulee pitkä tauko kahdenkeskisiin hetkiin.
 
Vierailijoista Saa tulla kyllä. No jos ei ihan samalla ovenaukaisulla, kun me tullaan sairaalasta mut pian kuitenkin. :) Ei kyllä IHAN kaikki oo tervetulleita niin äkkiä mut lähimmäiset sukulaiset ja ystävät. No odotan tosiaan, et tulosta ilmoitetaan ja osaan kyllä sanoa jos ei just sillon sovi. Ja tarjoiluja on turha ootella. :D

Sisarukselle on nukke odottamassa vaatehuoneessa, jonka saa sitten vauvalta, kun tullaan kotiin.

Facebook Ryhmä tosiaan suljettiin silloin annettuna päivämääränä ja asia kyllä puitiin ryhmässä silloin loppuun. Eli tuo ryhmä suljettu mut toivottavasti saatte uuden ryhmän kasaan! :)

Tine ja Masukki 39+5
 
Voi että! Tinttikö se oli synnäriill jo? Jännää! :) :popcorn:

Ja MY kiitos tarinasta! :) Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

Vierailijoista sen verran että tuskin hirveesti trafiikkia tulossa. Ainaki haluan olla rauhassa pari päivää ku kotio päästään. Kuitenki jos kaikki menee niiku suunnitellaan, äiti on mun mukana ja seurana/tukena aineki eka yö. Äitillä ku alkaa talviloma 28pvä ja laskettu on 26, joten toivotaan että tyttö tulee viimeistää sillä viikolla. Kyllähän kaverit saa tulla käymään, mutta yks kerrallaan eikä monta samana päivänä. Oma rauha on kuitenki tarpeen, varsinki ku tytön kanssa tullaan muutenki elämään kahdestaan. Ah, minä ja mun tytär:heart: Käsittämätöntä! :heart:

Täällä on tänään käyty kirppareilla aamulla kattelemassa. Löysin tytölle pari kesäpipoa ja suloiset potkuhousut =) Itelleni pari levyä (musiikkia mitä on tullu teininä kuuneltua) ja yhen kirjan. Kirjan otan mukaan synnärille ku se on sellanen pervoilu-vitsikirja. Saattaa iristää kun sielä yksin pötköttää :D

Mun neuvolatäti soitti mulle viikolla ja suositteli yhtä kirjaa. Se on Eve Mutasen kirjottama vuonna 2006 ja kertoo yh-äiditä. Eva on sen itse siis kirjottanu ja se siis perustuu hänen elämäänsä ja kokemuksiinsa. Sopii mulle koska minäki tosiaan tuleva yh-äiti. Kirjastosta sen löysin ja tänään kuin muutaman sivun ja olen tyytyväinen tähän asti. Seki tulee kättärille mukaan.

Tällä on taas ilta pitkällä ja tyttöki sen asitii..sillä on taas lauantai-illan pippalot meneillään. Jo toista tuntia. Mutta ei haittaa. Välillä tekee tosin vähä kipeetä. En tiie yrittääkö se kaivaa tiensä ulos vai mitä :D

kohta vois mennä pötköttää sänkyyn jos vaikka unis tulis..

J-Love ja Sintti 38+6 (huomenna poksuu!!)
 
"MY" kiitos synnäristä! Että alkaa jännittää kun näitä lukee ;)

Kuullosti ihanalta tuo teidän parisuhdeaika adora! Meillä olisi ollut lapsivapaa viikonloppu, mutta lasten isä onnistui sen sössimään. No saatiin sentään kaksi lasta sinne ja kuopuksen kanssa kolmin on itse asiassa ollut tosi leppoisaa oleilua.

Uutta fb-ryhmää sitten vaan kehiin, kun vanhan tiukka linja tulee tuosta Tinen viestistä aika selväksi. Eiköhän sellainen tästä joukosta saada hyvinkin kasaan. Minua ei ainakaan pienempi koko haittaa yhtään ja sinnehän voi sitten halutessaan ottaa avoimemman linjan ja myös toisessa ryhmässä olevia mukaan jos joku haluaa liittyä. Pipituuna, kiitos tarjouksesta sen perustamiseen, pistätkö liittymisohjeita kun olet saanut sen pystyyn?

(.) Hyvin nukuttu 9 h:n yö takana, jes!! =) Kerran heräsin vessaan ja jotain supistuksia ja lonkkakipua tunsin unen läpi, mutten herännyt niiden kanssa valvomaan. Tosi pitkästä aikaa tällaista herkkua ja nyt on pirteä olo. Lantio ja alaselkä on kyllä nyt jomottava ja toinen lonkka oli aamusta ihan jumissa, mutta puolen tunnin sauvakävelylenkki teki sille tosi hyvää. Ihana pakkaspäivä!! :) Joltain henkiseltä merkkipylväältä tämä päivä kyllä tuntuu kun esikoinen syntyi näillä lukemilla ja kuopus sitten yöllä 38+6. No, ainakin tekee tästä olotilasta ajoittain aivan kutkuttavan jännittävän. Ei oikeasti enää ole pitkälti synnytykseen vaikka ylikin menisi niin silti..

riskilä ja vauva 38+5
 
*POKS*POKS* 39:heart:

Viime yö oli taas vähä outo.. Jossain välissä (parikin kertaa) heräsin kipuihin. Yks niistä kerroista oli tosi kova kipu lantiossa ja muistaakseni alaselässä kans. Sellanen kiristävä ja jomotusta muistuttavaa menkkakipua. Muistan hetkellisesti ajatelleeni että "Nytkö tää alkaa?!" onnistuin kuitenki kääntää kylkee ja nukahdin uudestaan :| Oisko seki taas voinu olla supistus? Miks ne tulee vain öisin? :confused:
Onks se mahollista että se johtuu esim sängystä? Tai nukkumisasennosta tj? Ärsyttää kun ei tiedä! Lauantaina on laskettu aika ja en osaa yhtään sanoo tuleeko tää ennen sitä vai vasta sen jälkeen. Haluisin niin että tulis tulevan viikon loppuun mennessä.. Nyyhk! :'(

Fb-ryhmä ois meille aika hyvä mun mielestä :) Ollaan kuitenki täällä nyt keskenämme juteltu enemmän niin voidaan mun puolesta (ja mielestä) jatkaa sitä ihan hyvin :)

J-Love ja Sintti POKS 39! :heart:
 
Fb-rymästä: Olikos se pipituuna joka sanoi, että voisi perustaa meille uuden fb-ryhmän? Mä oon aika surkea, mitä tulee tietokoneisiin, joten jättäisin homman mielelläni jollekin paremmin osaavalle :)! menikös se niin kuitenkin, että täällä kaksplussassa laitettiin yksityisviestillä yhteystiedot naamakirjan ryhmän ylläpitäjälle, joka sitten lisäsi sitä mukaa ihmisiä ryhmään. Mutta olishan se kiva nyt jatkaa jutustelua siellä sitten, kun todennäköisesti tämä ryhmä jossain vaiheessa alkaa hiljenemään, kun vauvat syntyy.

Mulla on tänään jotekin mieli matalalla. Ei jaksais enää näitä " vääriä hälytyksiä". Yöllä kovat menkkamaiset kivut ja pari napakkaa supparia, mutta sitte ei mitään. Turhauttaa, vaikka tiedän tasan, ettei mene enää kauaa, mutta silti!!! Pelkään käynnistystä, haluaisin niin kovin, että synnytys lähtisi käyntiin itsestään.. Pää tuumaa hajota nyt |O.

Mutta missä kaikki on? Täällä on ihan todella hiljaista...

Mimmilii ja rv 40+2
 
Kaunis, aurinkoinen päivä, pakkastakin vain alle kymmenen. Pieni tuulenvirekään ei haittaa....mutta meikä se vaan sisällä mähöää, jo toista päivää! Ei vaan kiinnosta ei pätkääkään lähteä minnekään kävelylle tai pulkkamäkeen. Toista se ois, jos ois pakko, mutta nyt kun mies lähti lasten kanssa uimaan, niin eipä sitä ole mikään pakko sitten lähteä lapsiakaan liikuttamaan. Sisällä vain nyhvään turhanpäiväistä, välillä kudon vauvalle sukkaa, välillä hinkkaan nurkkia ihme paikoista ja välillä tyhjään ja täytän pyykkikonetta. Eli tavallaan olen nyt jämähtänyt siihen odotusmoodiin, odotan vain, että jotain tapahtuu, enkä pistä itse tapahtumaan.

Anteeksi, nyt tulee ehkä liian henkilökohtaista....

Vihdoinkin sain miehen houkuteltua sänkyhommiin! Johan mie reilun viikon olen odottanut. Olen puhunut jo keskiviikosta asti, että josko tänään. Aina on ollut jotain muuta, mie olen ollut väsynyt, mies on ollut väsynyt, lapset laukkoneet yötä myöten jollain asialla makkarin ovella tai ihan mitä vaan. Mies yritti jotenkin aloittaa selittämisen eilen saunassa, että miksi hänellä ei nyt vaan haluta, mutta en halunnut kuunnella. Kun kerran neljättä kertaa ollaan tässä tilanteessa, niin eiköhän se jo ole tuolla takaraivossa, että ei se vauva tiedä mitä me tehdään! Muutenkin on ollut todella hiljaista sillä rintamalla nyt loppuajasta, hyvä, että saa edes kosketuskontaktia saatikka hyväilyjä. Ei tunnu kovin naiselliselta... :/ Tänä aamuna pistin parastani ja lankesihan se vihdoin! :D Se on vain tuo oma liikkuminen vähän kankeaa ja täynnä ähinää, onneksi mies ei vaatinut paljoa syttyäkseen :LOL: Hetken aikaa jopa tuntui, että olisi nainen eikä pelkkä hautomo... :)

Mutta josko sitä taas palaisi tuon sukan pariin. Kun eipä tässä taida tänäänkään ulkoilla sen kummemmin, hyi minua... :ashamed::LOL:

Vilipi ja Tyyne 39+2
 
Musta on kivaa lukea noita synnytyskertomuksia, kiitos niitä kirjoittaneille!

Omaa napaa.. mieli on aamusin ihan ärsyyntynyt, kun taaskaan ei ole mitään tapahtunut. Synnytys pelottaa mua jotenkin nyt tosi paljon, kun pelkään että sieltä tulee joku 5-kiloinen, isompi kuin aiemmat. Mulla on seuraava lääkäriaika vasta lasketun ajan jälkeen, jolloin kontrolloidaan tuota painoasiaa uudemman kerran. Viimeksikin sanottiin, ettei sieltä nyt niin kamalan iso oo tulossa, vaik tuli sit kuitenkin. Itellä on kuitenkin se tuntemus, että vatsa on kamalan iso eikä asukkikaan oo mikään rimpula.

Onkohan muilla ollenkaan mielialan heitelleet loppuraskaudesta? Tuntuu että itse on ihan herkillä koko ajan, yks hetki itkettää kovasti pienikin harmi ja toisena hetkenä naurattaa. Tiedän et asia ei ainakaan parane synnytyksen jälkeen, sit mulla vasta hormonit soppaa keittää muutaman viikon...
Väsyttääkin kamalasti, yöllä herään monta kertaa vaihtamaan asentoa kun paikat puutuu tai sitten herään kuopuksen itkuun. No, jos vaikka sit sairaalassa sais nukuttua :D

Dijana 38+5
 
mimmilii itse kans mietin samaa että missä kaikki on? Mä käytännössä "päivystän" täällä koko ajan.. :ashamed:
Mutta toisaalta, muilla on ilmeisesti perheet jo ennestää (tai aineki puoliso tms) ja kaikkee tekemistä..mulla taas ei. Yksin asun ja elän, niin eipä oo mitää seuraakaan. Eipä kavereitakaa pahemmin näy. Aika yksinäinen olo oikeestaa :/ Ja kaikki puhuu vaa siitä et ne tulee käymää ku vauva on syntyny..nii että ei MINUSTA väliä vaa vauva. Tiedän että ei ne tarkota pahalla, mutta silti tuntuu että ei ne musta enää välitä ku vaa utelevat joko se vauva on syntyny että pääsis käymää. Hitto! :headwall:
Anteeks avautuminen.

Ja Vilipi, sulla on se hyvä puoli että mahdollisuus saada vähä vaakamamboo on :D Tosin se on esim mulla.. Ainoa vaihtoehto tollasiin hommiin on lapsen isä ja se, jos saan sanoa suoraan, oksettaa ja kuvottaa mua aivan järkyttävästi! Hyi! Ihan ihmisenä ja olemuksena...yök! Saattaa kuulostaa tosi rajulta ja ilkeeltä, mutta en vaan voi sille mitään. Anteeks.
 
Heips!

Kiitoksia synnärikertomuksista, niitä on kiva lukea ja fiilistellä omaa vuoroa odottaessa.

Vaan kyllä on odottavan aika pitkä, tänään vedetty 4 kilsan lenkki siinä toivossa että jotain alkaisi tapahtumaan, mut ei. Hiljaista vaan pitelee. Tiistaina sitten saa kättärille soitella yliaikaiskontrolli-aikaa. Siihenkin tuntuu olevan ikuisuus.

Heidikaroliina ja aatu 41+1
 
Täällä käyn kyllä lukemassa päivittäin,mutta jotenki ei jaksa vaan ite kirjottaa. Yritän vähä skarpata.

Kaikki päivät vaan menee siihen et odottelen et jotaki tapahtuis. Eilenki siivosin tääl porukoilla 2,5h eikä supistuksen supistusta. Puuduttavaa! Yöllä heräsin muutaman kerran supistuksiin.

Huomenna olisi taas neuvola (viikkoja 41) ja terkka varaa ajan yliaikaiskontrolliin. En kyllä haluais yhtään käynnistykseen.

Tänää olis tarkotus leipoa amerikkalaisia suklaamuffinsseja ja käydä kirjastossa. Kaikki vauvalehdet luettu.

Muakin kiinnostaisi facebook ryhmä.

Summergirl92 ja poitsu 40+6
 
Päiväunet koisattu. Hyvää teki =)

dijana Täällä kyllä yksi, joka on tunteiden osalta nyt tosi herkillä. Lähinnä minuakin pelottaa rd:n takia tuo vauvan koko vaikka kaikki käsikopelolla ovat olleet sitä mieltä, että "ei se nyt niin isolta vaikuta". Sf-käyrällä on kuitenkin selvästi suurempi kuin aikaisemmat vähän yli 3-kilosena syntyneet. Kokoarvio äippäpolilla on vasta loppuviikosta, kun aikoja ei ollut tarjota sitä ennen. Välillä vaivaa kypsytys kun mitään ei tapahdu ja sitten taas kun tulee näitä valmistelevia supistelujaksoja niin alan jännittää (vai olisiko panikoida oikeampi sana?!) synnytystä ihan kauheasti ja toivoa että sen saisi peruutettua, vaikka siis muuten sitten olenkin ihan iloisen odottavalla mielellä. Vällillä oikein valtaa sellainen hillitön äidillinen kaipuu saada se vauva jo syliin. Lasten osalta taas en meinaa jaksaa yhtään mitään ylimääräistä, yksikin tappelunpoikanen niin tämä äitihirviö lentää kurkku suorana huutamaan - ja sitten harmittaa :(

J-love ikävää, että tunnet olosi yksinäiseksi. Minulla tietty on perhettä riittämiin tässä ympärillä, mutta välillä vaivaa just sellainen kaverien seuran puuttuminen kun kavereiden elämäntilanne on niin erilainen. Kaikilla kun tuntuu olevan niin kova arkirumba ettei meikämammaa sinne hevillä tungeta mukaan. Olen tästä kyllä pikkasen kavereille avoimesti puhunut ja sen ansiosta sitten kutsujakin saanut ja kävin nyt perjantaina yhden vähän kaukaisemman kaverin luona kahvilla. Muutaman tunnin turinat ja sekös vasta piristi ja paljon! :)

Vaakamambot on täällä varsin vähissä. Ei vaan huvita yhtään niitä seuraavat tukalat alapääolot ja supistelurallit. Eikä oikein muutenkaan tee mieli nyt yhtään tippaa. Vaikka varmaan pitäisi kun tietää mitä se sitten on muutaman viikon päästä, kun tuo alapää on taas ruhjeilla, tikeillä ja vuotavana..

Jännä kyllä miten tämä aika hidastuu loppuodotuksessa..heikotus on sitä luokkaa etten viitsi enää oikein mihinkään lähteä, eikä täällä kotonakaan oikein viitsi huhkia siivous yms. hommissa kun säästelee voimia synnytykseen. Ja kaikki valmistelut nekin alkaa olla tehty, niin täällä netissä tulee tosiaan roikuttua aikasen paljon vaikkei mitään sanottavaa enää oikeastaan olekaan ;)
 
Hei kaikille piiiiiiiitkästä aikaa! Tulin jakamaan oman synnytyskertomukseni teille.

Meille syntyi 10.1. klo 23.32 (rv 41+1) pieni tyttö! :heart:

Ennen synnytystä taustalla oli jo viikko kipeitä ja tiheitäkin supistuksia aina iltaisin ja öisin. Parhaimmillaan supistuksia tuli jo 4 minuutin välillä, mutta eivät koskaan muuttuneet säännöllisiksi. Supistukset jatkuivat ja yöunet alkoivat käydä viikkoa pitkin vähemmäksi ja vähemmäksi.
Maanantai-iltana 7.1. lorahti pönttöön isompi määrä nestettä, ja luulin tosiaan että nyt meni vedet. Tihkuttamista jatkui koko illan ja vähän supistelikin. Laitokselle soitto ja käsky seurailla, jos jatkuu niin näytille aamulla. Mentiinkin tiistai-aamuna 8.1. päivystykseen, jossa käyrille piirtyi liikkeitä ja muutama supistus. Lapsivesi testi oli negatiivinen, mutta kohdun suu jo 2cm auki ja kaulaa vähän jäljellä. Jotain supistukset siis olivat saaneet aikaan.
Keskiviikkona kipeitä supistuksia tuli harvakseltaan pitkin päivää ja väsymys oli jo melkoinen. Aloin olla itkuinen ja yksinkertainen ruoan tekeminenkin alkoi käydä ylivoimaiseksi. Pientä paineentunnetta oli alkanut tuntumaan ja luulin sen olevan ummetusta. Jälkikäteen ajateltuna ei se ollutkaan ;) Yön nukuin todella huonosti.

Torstaina 10.1.
kl 12.30 oli aika sovittu uuteen neuvolaan, jonne lähdinkin bussilla. Koko aamun oli tullut supistuksia ja bussimatkalla kaikki tärähdykset olivat kovin epämukavia. Neuvolassa uusi terveydenhoitaja oli kuin lottovoitto verrattuna aiempaan! Itkuthan siinä tuli kun olin niin väsynyt ja hän ensin kehoitti yrittää levätä ja kerätä voimia, yrittää rentoutua jne. Verenpaineiden mittauksen jälkeen hän muuttikin mielensä ja totesi, ettei ota riskiä kun arvot olivat selkeästi koholla. Laittoi siis lähetteen päivystykseen. Miehelle puhelu töihin, että lähdepä tulemaan. Sairaalakassin hain kotoa ja sitten matkaan.

Noin kl 14 päästiin päivystykseen ja supistukset olivat tihentyneet automatkalla kättärille.
Ensin käyrille ja verenpaineiden mittaukset. Supistukset tihentyivät ja muuttuivat enemmän ja enemmän kivuliaiksi sekä säännöllisiksi, niitä tuli jo 5 minuutin välein. Lääkityksenä tässä kohtaa 04.00 otettu 2x500mg Panadol.. (eli ei mitään..) Hengittelemällä vielä selvisin, niinkuin aiemminkin. Kl 16.40 pääsin lääkärille, jossa tehtiin sisätutkimus. Lääkäri totesi kaikkien yllätykseksi synnytyksen olevan käynnissä ja kohdunsuun olevan jo 7cm auki. Siitä sitten lähdettiinkin synnytys saliin. Salissa vaihdoin vaatteet ja minulle opetettiin ilokaasun hengittely, supistusten muuttuessa kipeämmiksi. Paineentunne lisääntyi myös kokoajan.

Minulta puhkaistiin kalvot, josko synnytys lähtisi etenemään nopeammin. Aloin olla tässä kohtaa jo kovin väsynyt ja makoilin säkkituolin päällä. Jokaisen supistuksen välissä olisin halunnut vain nukkua. Kivut yltyivät eikä ilokaasu enää purrut. Supistukset selvisin ulisemalla aa-kirjainta (joka oli yllättävän tehokas keino! Suosittelen ;)) Jossain kohtaa kuitenkin kipu oli niin kova, että pääsi oksennus. Mieskin patisteli jo, että ota se epiduraali ettei minun tarvitse kivun kanssa jatkaa.
Sain epiduraalin (TAIVAS!) ja yritin torkkua. 20 minuutin päästä paineentunne kasvoi tosissaan ja oli pakko soittaa kelloa. Kohdun suu oli avautunut 10cm ja minua ohjattiin ponnistamaan kun on sen tarve. Aloitin kävelemään ympäriinsä josko vauva tulisi alemmas sillä tavalla. Minut jouduttiin katetroimaan, koska en pystynyt enää käymään pissalla.
Kl 22.15 on merkattu alkavaksi aktiivinen ponnistusvaihe, aluksi olin seisaallani mutta siirryin synnytysjakkaralle. Siinä ponnistelin aikani ja pääsin kokeilemaan vauvan päätäkin mikä oli todella hurja kokemus! Siirryin sängylle siinä vaiheessa kylkiasentoon, jossa ponnistuksissa vauva laskeutui alemmas ja alemmas. Supistusten teho jäi kuitenkin vajaaksi, ehdin ponnistamaan vain 2 kertaa per supistus ja jossain kohtaa siirryin puoli-istuvaan asentoon. Epparin leikkaamisen jälkeen syntyi pää, mikä oli pahin vaihe koska en paineentunteelta enää erottanut supistuksia ja seuraavalla supistuksella tyttö kl 23.32. Vauvalla oli napanuora kiertynyt 2 kertaa kaulan ympäri, mutta tämä ei ollut vaikuttanut sykkeisiin lainkaan. Vauva nostettiin rinnalle ja siinä alkoikin sitten uuden elämän ihmettely. Tähän asti kun selvittiin, niin sitten äidin kroppa meni ihan lukkoon. Tärisin ihan hulluna eikä istukka lähtenyt omilla supistuksilla eikä lääkityksillä avustettuna irti.
Minut siirrettiin leikkaussaliin istukan käsinirrotusta varten ja isimies jäi vauvan kanssa synnytyssaliin ihokontaktiin. Olin menettänyt verta jo synnytyssalissa ja menetin sitä lisää leikkurissa, jolloin sain punasoluja ja veriplasmaa. Minulle annettiin kunnon puudutukset ja torkuin pääasiassa koko operaation. Horkkatärinä jatkui ja jatkui. Suurin verenvuoto saatiin vihdoin kohtua painelemalla ja 03.00 pääsin vihdoin osastolle ja vauvan tissille.

Synnytys meni kaikenkaikkiaan hyvin ja itselleni ei jäänyt traumoja. Isimiestä vähän hirvitti menettämäni veren määrä, mutta olen todella ylpeä hänen tuestaan synnytyksen aikana. Ainoa asia mikä minua harmittaa, on oma virkeystilani. Väsymys oli aikamoista ja varmasti vaikutti pitkään ponnistusvaiheeseen ja vähän tehottomiin supistuksiin.
Synnytyksen hoiti kaksi kätilöä ja koko synnytyksen ajan mukana oli kätilöopiskelija, joka oli aivan ihana. Hän jäi synnytyksen loppuun vaikka olisi päässyt jo aiemmin kotiin. Ensimmäisen kätilön kanssa minulla ei synkannut ollenkaan, mutta yövuoroon tullut kätilö oli oikein kannustava ja mukava. Hän tulikin seuraavana päivänä juttelemaan synnytyksestä ja kertoi, minun olleen hyvä ensisynnyttäjä ja synnytys on merkattu olleen nopea.
Palkintona tästä kaikesta ihana tyttö 53cm ja 3130g, pipo 35,5cm. Pisteitä 9. Kaikella rakkaudella tehty <3
 
Mäkin oon kyllä pitäny palstaa silmällä, mutta ei oo ollu pätkääkään intoa ite kirjottaa. Kun ei mitään tapahu... V-käyrä huitelee turhan usein pilvissä. Mä oon niin tympääntynyt tähän olooni muumina, haluan jo päästä synnyttämään.
Ja oon koittanu viettää vähemmän aikaa koneella, että tulis oltua enemmän aikaa pojan kanssa nyt kun vielä voi antaa jakamatonta huomiota. Mutta kun sekin meinaa olla hankalaa, kun ei jaksais tehä mitään tai esim. lattialla istuminen ei jostain syystä luonnaa -miksiköhän-, joten on hankalaa leikittää heppua.

Ärsyttää niin vietävästi, kun jonkun sortin kipuilevat supistukset härkkii, mutta mitään ei tapahu. Joka ilta oon aatellu, että no jos tänä yönä ja heränny sit pettyneenä aamulla kun ollaankin vielä yhes koos.

En oo ees yrittäny savustaa tätä vauvaa pihalle, siitä ei oo kuitenkaan mitään hyötyä. Ei nyt vaan vielä ole ollu vauvan aika tulla. Mulla vaan alkaa huumori ja henkinen jaksaminen loppua tähän touhuun, vaikka fyysisesti olo on hyvä. Yötkin saan nukuttua pääosin ihan tosi hyvin. Ees jotain hyvää...

Noh, eihän tässä olla vielä päästy ees ihan LA:an. Mutta tais kyllä mennä pahemman kerran mettään mun arvaus siitä, että tämä syntyis ennen LA:a...!!

Tuli nyt aika omanapainen vuodatus, mutta tätä tää on, joten siksi en oo viittiny kauheasti avautuakaan tänne viime päivinä... Blaah!!

Pisang ja Nuppu 39+4
 
Onnittelut xxxo:lle pienestä prinsessasta!! :flower: Ja kiitoksia kaikille synnytyskertomuksen jakaneille! :)

J-Love, mä osaan samaistua tohon sun yksinäisyyden tunteeseen, kun muistelen esikoisen odotusta. Mulla kaikki kaverit vaan katosivat johonkin jo odotusaikana ja kävivät kyllä sitten vauvaa katsomassa, mutta muuten jäin jotenkin ihan yksin... :( Kaikki (kahta pysynyttä kaveria lukuunottamatta) olivat vaan niin eri elämäntilanteissa tai jotain. Pahaltahan se tuntui. Lopulta jätin itsekkin yhteydenpidon sikseen, kun en jaksanut enää yksipuolisesti yrittää kaveerata. Lohdutukseksi voin kuitenkin sanoa, että vauva-aikana löysin paljon uusia tuttavuuksia ja muutamista on muodostunut hyviä kaverisuhteita. :) Ja tietenkin kohdallasi saattaa olla kyse vaan siitä, että tää pitkä odotus yksin äippälomalla saa vaan olon tuntumaan entistä yksinäisemmältä ja ne kaverit ei olekkaan mihinkään oikeasti kadonneet. :) Se vaan on, kun nyt sitä aikaa ois vaikka muille jakaa, varsinkin, jos on esikoinen kyseessä. Ja tunteet on muutenkin pinnassa ja kaipaisi sitä läheisyyttä ym.

Muusta läheisyydestä puheenollen... Meillä miestä ei oo maha tai sen asukas pahemmin häirinnyt ja puuhiin varmasti pääsisin, jos vaan jaksaisin. Harmittaa ihan sikana, että koko sen pari kuukautta, kun mies oli viimeksi töissä, mä olisin ollu niin valmis petipuuhiin, vaikka joka päivä... Kävin ihan ylikierroksilla yksin kotona. :D Ja nyt sitten joutuu raukka elämään puutteessa, kun ei enää huvitakkaan... No ehkäpä pitää ottaa hiukan nuhalääkettä illalla ja kokeilla, josko sais itteensäkin jotain vauhtia tuolla makkarissa. Ei vaan oo niin kauheen seksikäs olo tän mahan kanssa ja kun vielä räkäkin valuu pisin poskia, niin vähemmästäkin halut lähtee... :LOL:

Täällä pongattu yöllä kaksi, KAKSI, hieman kipeää supistusta!! Wuhuu! :D Tosin niidenkin kipeysaste oli luokkaa "en olisi herännyt, ellen olisi ollut valmiiksi hereillä"... Joten jospa en hehkuttelisi liikoja. :) En sitten tiedä, johtuuko tästä kipeydestä, mutta mulla tulee supistaessa sellanen tunne, että henki salpaantuu. Tuntuu sellasena puristavana tunteena supistus ihan kurkussa asti!!! Onko jollain muulla vastaavaa kokemusta? Mä en edellisestä synnytyksestä muista yhtään mitään noista supistuksista tai siitä, että missä ja miten ne vaikutti (oli sellaset tapposupparit alusta asti), ni oon hiukan kummissani täällä...

meand 39+5
 
Mää tulisin taas kyselemään tuosta epparihaavasta... Kuuluuko sen oikeasti olla näin uskomattoman kipeä?? Mulla meni koko viime yö itkiessä (luulin, että se on vauvan hommaa ;D) kun kipu oli niin kamala. Ottaisin kaikki mahdolliset raskausvaivat ennen tätä kipua. Vedenkin suihkuttaminen sattuu jo, enkä tiedä oikeasti miten päin mun pitäis enää olla. Kipulääkkeitä vedin eilen pitkin päivää, ja niistä mulle tuli vaan järkyttävä päänsärky (otin vissiin liikaa... :D). Tänään oon koittanut jäädyttää noita siteitä, ja se kylmä kyllä tuntuu puuduttavalta. En oo istunut lainkaan koko päivänä, koska pelkään sitä kipua niin paljon. Oon yrittänyt kurkkia sitä haavaa, mutta enhän mä mikään lääkäri ole... Näyttää ehkä siltä kuin se olis auennut. Ehkä? Kipu on siis pahempi ku mitä se oli pari päivää synnytyksen jälkeen. Haavan vieressä on myös kaksi sellaista "laskosta", jotka ovat ihoa. Onkohan ne ompeleet jotenkin kireällä? Oon ihan pihalla!

Onnea xxxo:lle vauvvasta! :) <3

Täällä poitsu nukkuu päivät ja valvoo yöt. Mites siinä näin kävi? :D Raskausaikana ei pitänyt mua koskaan öisin hereillä mutta nyt sitten senkin puolesta. Pitäis tietysti nukkua aina kun vauva nukkuu, mutta oon aika huono nukkumaan päivällä. Höh. Ruokakin sille maittaa, posket pullahtaneet oikeen kunnolla tässä viikossa! <3 Pikkunen muuten aivastelee aika paljon. Ihan ensimmäisestä päivästään lähtien. Onko muiden vauvat samanlaisia? Pitäiskö olla jo huolissaan?

Toivottavasti Lynette ja tyttö pääsee kohta pois sairaalasta... :/

Pinsuli ja pikkunen 1vko 2pvä :heart:
 
Mää tulisin taas kyselemään tuosta epparihaavasta... Kuuluuko sen oikeasti olla näin uskomattoman kipeä?? Mulla meni koko viime yö itkiessä (luulin, että se on vauvan hommaa ;D) kun kipu oli niin kamala. Ottaisin kaikki mahdolliset raskausvaivat ennen tätä kipua. Vedenkin suihkuttaminen sattuu jo, enkä tiedä oikeasti miten päin mun pitäis enää olla. Kipulääkkeitä vedin eilen pitkin päivää, ja niistä mulle tuli vaan järkyttävä päänsärky (otin vissiin liikaa... :D). Tänään oon koittanut jäädyttää noita siteitä, ja se kylmä kyllä tuntuu puuduttavalta. En oo istunut lainkaan koko päivänä, koska pelkään sitä kipua niin paljon. Oon yrittänyt kurkkia sitä haavaa, mutta enhän mä mikään lääkäri ole... Näyttää ehkä siltä kuin se olis auennut. Ehkä? Kipu on siis pahempi ku mitä se oli pari päivää synnytyksen jälkeen. Haavan vieressä on myös kaksi sellaista "laskosta", jotka ovat ihoa. Onkohan ne ompeleet jotenkin kireällä? Oon ihan pihalla!


Pinsuli ja pikkunen 1vko 2pvä :heart:
Vaikken olekaan vielä edes synnyttänyt eikä siis ole tuosta asiasta mitään kokemusta mutta jos kipu on pahempi kuin alussa eikä kipulääkkeetkään auta niin kuulostaisi siltä että se on tulehtunut tai ommel ei muuten ole kunnolla kiinni. Oletko jo soittanut neuvolaan? Sinuna menisin kyllä näytille lääkärille. Toivottavasti tuo nyt selviää että pääset nauttimaan tuosta vauva-aajsta ilman turhia kipuja : /
 
PALJON ONNEA KAIKILLE VAUVAUTUNEILLE! :heart:

Mä en oo päässyt tänne ollenkaan, kun meillä oli kone huollossa. Nytkään en ehdi kummempia, kun pitää miehenkin päästä koneelle hoitamaan asioita. Sen verran kuitenkin tulin ilmoittelemaan, että edelleen ollaan yhdessä kasassa, tosin ei ehkä enää kovin kauaa... Huomenna pitäis mennä käynnistelemään pikkuhiljaa synnytystä. :O Viime tarkistuksessa kohdunsuu oli jo avautunut sormelle ja muutenkin paikat hyvin kypsyneet. Supistuksia ei vaan ota tullakseen, paine lisääntynyt kuitenkin pikkuhiljaa alaosastolla. Ei siis kuulemma enää odotella, diabeteksenkään takia. LA olis torstaina, mutta käskivät tulla jo huomenna, niin saataisiin vähän nopeutettua hommaa. Jänskättää... Tulen sitten kotiuduttuani kertomaan, miten kävi. :)

Kaikille vielä kärvisteleville kovasti tsemppauksia!! :heart:

Nöhveli & pikkumöykky 39+3
 
  • Tykkää
Reactions: J-Love ja riskilä

Yhteistyössä