harkitsetko eroa, onko sinulla lapsia,harkitse siis tuhat kertaa.

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27910896]Jotenkin paksua tekstiä yksinhuoltajalta. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.[/QUOTE]

Miten yksinhuoltajuuteni mielipiteeseeni liittyy?

Enkä väittänytkään, että olisi mustavalkoisia. Lue paremmin.

 

["vieras"]

Miten yksinhuoltajuuteni mielipiteeseeni liittyy?

Enkä väittänytkään, että olisi mustavalkoisia. Lue paremmin.

Siten, että et itsekään ole onnistunut pitämään lapsesi perhettä kasassa. Silloin luulisi olevan enemmän ymmärrystä myös muita kohtaan, jotka eivät siinä ole syystä tai toisesta onnistuneet.

 

[Neuvo]

[QUOTE="vieras";27910964]Siten, että et itsekään ole onnistunut pitämään lapsesi perhettä kasassa. Silloin luulisi olevan enemmän ymmärrystä myös muita kohtaan, jotka eivät siinä ole syystä tai toisesta onnistuneet.[/QUOTE]

Toi on niin teini minä-minä-minä ihminen että sivuuta vaan sen kommentit suosiolla.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27910964]Siten, että et itsekään ole onnistunut pitämään lapsesi perhettä kasassa. Silloin luulisi olevan enemmän ymmärrystä myös muita kohtaan, jotka eivät siinä ole syystä tai toisesta onnistuneet.[/QUOTE]

Lapsellani ei ole ikinä ollut "perhettä kasassa".

Kyllä mä tavallani ymmärrän eroajia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että väärin tekevät ja tekonsa ovat itsekkyyden multihuipentumia.
Jos siis syynä noi ensimmäisessä viestissä luettelemani naurettavat syyt.
Ihmistyypistä varmaan kiinni, toiset tavoittelevat omaa onnea hinnalla millä hyvänsä, eivätkä osaa tavoitella onneaan niiden puitteiden varassa, mitä heillä on.

Aloitin muuten viestini sanoilla "puolensa ja puolensa..", tarkoitin kirjoittamaani.
Kai se on jonkun mielestä mustavalkoisuutta?

 

["joo"]

Minun vanhemmat ovat eronneet kun olin lapsi. Olen ihan normaali, tasapainoinen ihminen kuin muutkit ja vanhempien ero ei millään tavalla ole vaikuttanut minun elämään. Olen mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Olen tehnyt päätökset ihan itse ajattelemalla enkä sen perusteella mitä olen kokenut.

 

["vieras"]

Lapsellani ei ole ikinä ollut "perhettä kasassa".

Kyllä mä tavallani ymmärrän eroajia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että väärin tekevät ja tekonsa ovat itsekkyyden multihuipentumia.
Jos siis syynä noi ensimmäisessä viestissä luettelemani naurettavat syyt.
Ihmistyypistä varmaan kiinni, toiset tavoittelevat omaa onnea hinnalla millä hyvänsä, eivätkä osaa tavoitella onneaan niiden puitteiden varassa, mitä heillä on.

Aloitin muuten viestini sanoilla "puolensa ja puolensa..", tarkoitin kirjoittamaani.
Kai se on jonkun mielestä mustavalkoisuutta?

Oletko sä saanut kristillisen kasvatuksen? Tuo onnellisuuden haukkuminen kuulostaa jotenkin siltä. Uskovaisten mielestä onnellisuutta havittelevat ovat itsekkäitä, materialistisia paskoja. Oikeasti se vanhempien onnellisuus kun saattaa vaikuttaa lapsiin paljon positiivisemmin kuin se ydinperhe.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27911043]Oletko sä saanut kristillisen kasvatuksen? Tuo onnellisuuden haukkuminen kuulostaa jotenkin siltä. Uskovaisten mielestä onnellisuutta havittelevat ovat itsekkäitä, materialistisia paskoja. Oikeasti se vanhempien onnellisuus kun saattaa vaikuttaa lapsiin paljon positiivisemmin kuin se ydinperhe.[/QUOTE]

Mä en usko, etteikö onnellisuutta voisi olla mahdollisuus saada siinä suhteessakin, mutta nykyään pätee lause "älä korjaa vanhaa, vaan osta rikkinäisen tilalle uusi" myös ihmissuhteisiin. Eikä pelkästään parisuhteisiin.
Ja siis yleispätevästi näin, tietysti on kauheita ja oikeasti kuluttaviakin ihmissuhteita, en mä sitä kiellä.

Olen saanut äärikristillisen kasvatuksen.

 

["vieras"]

Olen saanut äärikristillisen kasvatuksen.

No siinähän se tulikin. Voi näitä aivopestyjä lapsiraukkoja. Toivottavasti maailma avartaa.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27911091]No siinähän se tulikin. Voi näitä aivopestyjä lapsiraukkoja. Toivottavasti maailma avartaa.[/QUOTE]

Toivottavasti en ikinä tule ajattelemaan lapsiperheiden eroista yhtä kevytkenkäisesti ja ylimalkaisesti kuin valtaosa tälläkin palstalla.

 

["vieras"]

Toivottavasti en ikinä tule ajattelemaan lapsiperheiden eroista yhtä kevytkenkäisesti ja ylimalkaisesti kuin valtaosa tälläkin palstalla.

Tässäkin ketjussa kirjoittaa moni joka on itse kokenut vanhempiensa eron, kai he tietävät paremmin oliko ero huono asia vai ei, kuin tuntemattomat jotka vaan periaattesta vastustaa asiaa.

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27911139]Tässäkin ketjussa kirjoittaa moni joka on itse kokenut vanhempiensa eron, kai he tietävät paremmin oliko ero huono asia vai ei, kuin tuntemattomat jotka vaan periaattesta vastustaa asiaa.[/QUOTE]

Kai se on ihan luonnollista, etteivät sen kokeneet asiaa kovin pahaksi koekaan, eihän heillä ole kokemusta paremmastakaan.
Arvomaailmaeroja, toiset ovat ihan pienestä jo kasvaneet sellaiseen kertakäyttökulttuuriin ihmissuhteissa(kin), toiset eivät.

Siinä se suurin syy, miksi itse pysyttelen kaukana eroperheistä tulevista miehistä.
Ei mulla muuten ole mitään vastaan, on mun omassakin lähipiirissä eronneita.

 

["vieras"]

Kai se on ihan luonnollista, etteivät sen kokeneet asiaa kovin pahaksi koekaan, eihän heillä ole kokemusta paremmastakaan.
Arvomaailmaeroja, toiset ovat ihan pienestä jo kasvaneet sellaiseen kertakäyttökulttuuriin ihmissuhteissa(kin), toiset eivät.

Siinä se suurin syy, miksi itse pysyttelen kaukana eroperheistä tulevista miehistä.
Ei mulla muuten ole mitään vastaan, on mun omassakin lähipiirissä eronneita.

Voi mitä ylemmyydentuntoa. Kyllä eroperheiden lasten elämä on surkeaa, raukat eivät vaan tiedä paremmasta. Ehkä sä vaan et tiedä paremmasta.

 

[Orion-]

Eron pääasiallinen vaikutus ei ajoitu varhaislapsuuteen tai teini-ikään. Se nousee esiin aikuisen ihmissuhteissa, kun tulee aika valita elämänkumppani ja perustaa uusi perhe. Erolapsen kypsyminen ja aikuistuminen voi viivästyä, vaikka hän ulkoisesti näyttää ikäistään kypsemmältä. Hän voi näennäisesti itsenäistyä ja aloittaa seurustelusuhteet varhain, mutta ne eivät vastaa nuoren sisäistä todellisuutta.

Tuohan kuulostaa vähän minulta. Paitsi että mun vanhemmat on edelleen yhdessä.

Ite olen just eroamassa. Jos pysyttäis yhdessä, näkisin sen suhteen jotakuinki samanlaisena kuin mun vanhempien suhde. Sellaista en halua, sellaisesta lapsi ei sais hyvää parisuhdemallia. Ei väkivaltaa, kovaa riitelyä, mutta ei oikeen mitään muutakaan. Ei lämpöä, rakkaudenosoituksia...

En suostu unohtamaan itseäni ja omaa hyvinvointia sen takia että äiti ja isi asuis saman katon alla. Kun käyn eron läpi, itsenäistyn ja aikuistun, pystyn tarjoamaan sitte lapselle enemmän kuin nyt. Kunpa olisinki tajunnu kaiken jo ennen lasta...

Avioero varmasti usein vaikuttaa negatiivisesti lapseen jossain kohti, mut voi seki vaikuttaa negatiivisesti että vanhemmat on yhdessä, onnettomassa suhteessa vain ja ainoastaan lapsen takia.

Oishan se kyllä hienoa, että ois onnellinen ydinperhe. Toisiaan rakastavat vanhemmat ja muutenki kaikki hyvin. Sehän se ois ihanne.

 

["vieras"]

Siinä kohtaa, kun hengenlähtö uhkaa, niin en todellakaan harkitse tuhatta kertaa - en edes kahta, vaikka lapsi sais millaset traumat.