aaaaaaaaaaaaaa
Ei välitä vaikka itken. Toinen ilta taas yksin. Siellä se kattoi telkkaria ja minä itken toisessa huoneessa. Ei lohduta kun on sanonu väärin. Ei vastannu päivällä puhelimeen kun tyhmänä annoin taas myöten ja yritin ettei riidellä. Kiva vkl taas yksin, miehellä ensi vk iltavuoroa, minulla normaali työaika eli ei hirveesti nähdä. Silti ei voi olla riitelemättä ja tehdä yhdessä jotain. Yksin kävi luistelemassa ei kutsunut mukaan. En tyrkytä enää itseäni seuraan kun en kelpaa. Välillä oon niin rakas nyt tämmöset ajat käy päähän ja mä vaan itken eikä lopulta oikein ruoka maistu kun oon niin surullinen. En tajua miten saadaan aina sovittua. Mulla on tosi loukkaantunut olo erityisesti siitä kun jättää yksin. En ala joka kerta olemaan se joka ekana sopii, en nyt jaksa vaikka päivällä taaaas yritin. Siis yksin vkl ja ens viikon illat... millon lie saan halin, ei voi kun arvuutella ..