[QUOTE="pikku-karatekan" äiti;27881193]Lapsen kamppailulajiharrastuksen kanssa on vanhempien osattava olla tosi tarkkana. Kamppailulajeille on tyypillistä kasvattaa lapselle vääränlaista egoa. Lapsi ei välttämättä enää välttele mahdollisia konfliktitilanteita samalla tavalla kuin ennen. Hän oppii luottamaan liiaksi omiin kamppailutaitoihinsa. Myös taitojen väärinkäytöksiä helposti ilmenee.
Meillä lapsi harrasti aikansa karatea ja joudun pariakin riitaa ratkomaan, kun lapsi oli koulussa "esitellyt taitojaan". Siinä vaiheessa aloin jo epäillä ettei harrastus ole meidän lapselle sopiva. Väkivaltainen ratkaisumalli astui kuvioihin, vaikka kuinka seurassa vakuuteltiin toista. Ehkä se on lapsesta kiinni, tiedä siitä. Harrastus päättyi lopulta siihen, että meidän lapsi oli mennyt uhoissaan tappelemaan kahta luokkaa isomman pojan kanssa. Taidot eivät olleet riittäneet ja poika tuli itkien kotiin verinaarmut poskissaan ja kuhmu päässä. Kun asiaa selvitettiin poika sanoi että "vittu mä vielä tapan sen".
Siinä tuli se piste mitä ei enää juttelemalla ylitetty. Karate loppui meidän perheessä tässä vaiheessa.[/QUOTE]
Aikuisilla ainakin tämä menee juuri toisinpäin. Ne, jotka ovat harrastaneet pari vuotta kuntonyrkkeilyä juuri luulevat voivansa hakata hyökkääjän ja opettaa vielä lapsellekin samat taidot. Ne, jotka harrastavat oikeasti kamppailu-urheilua tietävät, että tositilanteessa niillä taidoilla ei välttämättä tee mitään ja paras ratkaisu on lähtä pois tilanteesta.