Opetan tokaluokkalaisen tyttöni lyömään!

[QUOTE="vieras";27880089]Eiköhän jokainen järkevä aikuinen sen tiedä, aloittajakin puhuu kokoajan ITSEPUOLUSTUKSESTA. Ja opetetaan se kursseillakin, että ko. lajia sovelletaan käytännössä vain itsepuolustustilanteissa.[/QUOTE]

Nyrkkien heiluttelu sinällään on aika köyhää itsepuolustusta..

 

[QUOTE="vieras";27880539]Hyvin on tämä säälittävä provo kerännyt vastauksia. Ja jengi näyttää olevan ihan tosissaankin vielä... herätys nyt hei.

Mutta opettakaa ihmeessä lapsenne tappelemaan. Varmuuden varalta lapselle voi antaa moran ja nyrkkiraudan ihan vaan siltä varalta, että joku tulee päälle.[/QUOTE]


Ja provokortti tempaistiin esiin. Olkoon provo tai ei niin kyllä täällä ihmisiä aihe kiinnostaa koska näinkin paljon siitä keskustellaan. Vitut siitä vaikka olisi mikä rölli.

Tuo mora yms. saivartelu on jo naurettavaa. Kai nyt kaikki fiksut ihmiset tajuavat ettei tässä nyt olla lapsista mitään tappokoneita valmentamassa.

Kyllä minä lyön jos joku käy päälle. Ja niin lyö poikakin jos hänen päälleen käydään. ITSEPUOLUSTUKSEKSI vitun tampiot, onko se noin vaikea käsittää?

Jos ihmiset panisivat hanttiin niin ei olisi kaiken maailman kiusaamisvinettämistä tässä määrin.

 

Ja provokortti tempaistiin esiin. Olkoon provo tai ei niin kyllä täällä ihmisiä aihe kiinnostaa koska näinkin paljon siitä keskustellaan. Vitut siitä vaikka olisi mikä rölli.

Tuo mora yms. saivartelu on jo naurettavaa. Kai nyt kaikki fiksut ihmiset tajuavat ettei tässä nyt olla lapsista mitään tappokoneita valmentamassa.

Kyllä minä lyön jos joku käy päälle. Ja niin lyö poikakin jos hänen päälleen käydään. ITSEPUOLUSTUKSEKSI vitun tampiot, onko se noin vaikea käsittää?

Jos ihmiset panisivat hanttiin niin ei olisi kaiken maailman kiusaamisvinettämistä tässä määrin.

Yleensä se menee juuri toisinpäin. Väkivalta lisää väkivaltaa. Perheissä, kouluissa ja yhteiskunnissa.

 

Nyrkkien heiluttelu sinällään on aika köyhää itsepuolustusta..

Huomaa ettette te arvon ladyt ymmärrä poikien/miesten maailmasta mitään. Se on oikeasti aika väkivaltainen maailma, erityisesti teini-iässä ja varsinkin täällä Porissa. Onneksi tämäkin junttila alkaa evoluoitua pois tuosta nyrkki-pekka touhusta.

Perseestähän se on. Inhoan väkivaltaa mutta itseään kunnioittavalla ihmisellä pitää mielestäni olla tarvittavat valmiudet puolustaa itseään jos ajetaan ns. nurkkaan. Nuorena säästyin muutamalta pahalta selkäsaunalta hanttiin laittamalla. Siirtyivät kiusaamaan jotakin muuta joka ei laittanut vastaan. Oliko se siis minun syyni? Ei ollut. Se toinenkin olisi voinut edes yrittää puolustaa itseään. Sillä saa poikien maailmassa kunnioitusta eikä suinkaan tappelupukarin mainetta.

Mutta jokainen tavallaan. Minä päätin jo lapsena etten juokse pakoon. Silloin ei tarvitse pysähtyä koskaan vaan voi luikkia pakoon koko ikänsä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. En ole koskaan hakenut tappeluita, vältellyt kylläkin tilanteita joissa sellainen voisi syntyä. Mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa vaan väkivalta voi leimahtaa täysin yllättäen. Kokemuksesta puhun. Silloin on hyvä osata toimia, oman itsensä tähden.

 

Yleensä se menee juuri toisinpäin. Väkivalta lisää väkivaltaa. Perheissä, kouluissa ja yhteiskunnissa.

No hyvinpä kävi Jeesuksellekin kun käänsi toisen poskensa. Ja hippien rauhanliike niin kivasti vähensi väkivaltaa.

Jatka elämääsi pilvilinnoissa.

 

Itseäni ei koskaan koulussa pahasti kiusattu, mutta olen sanonut 8 v. tytölle, että kertoo mulle tai isälleen heti jos häntä kiusataan. Onneksi on pienessä kyläkoulussa, jossa opettajat tuntevat kaikki vanhemmat eli voidaan keskustella, jos tulee riitoja lasten välillä. Tyttömme on pieni ja hentoinen, on sanonut, että isommat tytöt kiusaavat muita. Kuudesluokkalaiset tytöt ovat yhtä isokokoisia kuin minä eli enpä uskaltaisi heitä vastaan mennä tappelemaan ! Yläkoulun asiat ovatkin sitten jo eri juttu, on isompi koulu. Parasta vaan toivotaan, ettei tule kiusaamisia..

 

ne kamppailulajien toimivat jutut on hyödyllisiä vasta vuosien harjoittelun jälkeen. toimivuus edellyttää lisäksi että vetäjä on joku muu kuin pari vuotta lajia harrastanut.

likalleni oon sanonut että kova huuto ja pois tilanteesta. jos ei onnistu niin hittiä sinne mihin sattuu. poikien ollessa kyseessä polvi muniin. en tosiaankaan ala mitään oikeaa lyöntitekniikkaa hioa. ei riitä osaaminen hienouksiin.

 

No hyvinpä kävi Jeesuksellekin kun käänsi toisen poskensa. Ja hippien rauhanliike niin kivasti vähensi väkivaltaa.

Jatka elämääsi pilvilinnoissa.

En elä pilvilinnoissa. Perustan väitteeni ihan tilastoihin. Puhu sinä Jeesuksesta jos haluat.

 

En elä pilvilinnoissa. Perustan väitteeni ihan tilastoihin. Puhu sinä Jeesuksesta jos haluat.

Et sitten tajunnut viittausta?

No enpä muuta sinulta odottanutkaan.

 

Huomaa ettette te arvon ladyt ymmärrä poikien/miesten maailmasta mitään. Se on oikeasti aika väkivaltainen maailma, erityisesti teini-iässä ja varsinkin täällä Porissa. Onneksi tämäkin junttila alkaa evoluoitua pois tuosta nyrkki-pekka touhusta.

Perseestähän se on. Inhoan väkivaltaa mutta itseään kunnioittavalla ihmisellä pitää mielestäni olla tarvittavat valmiudet puolustaa itseään jos ajetaan ns. nurkkaan. Nuorena säästyin muutamalta pahalta selkäsaunalta hanttiin laittamalla. Siirtyivät kiusaamaan jotakin muuta joka ei laittanut vastaan. Oliko se siis minun syyni? Ei ollut. Se toinenkin olisi voinut edes yrittää puolustaa itseään. Sillä saa poikien maailmassa kunnioitusta eikä suinkaan tappelupukarin mainetta.

Mutta jokainen tavallaan. Minä päätin jo lapsena etten juokse pakoon. Silloin ei tarvitse pysähtyä koskaan vaan voi luikkia pakoon koko ikänsä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. En ole koskaan hakenut tappeluita, vältellyt kylläkin tilanteita joissa sellainen voisi syntyä. Mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa vaan väkivalta voi leimahtaa täysin yllättäen. Kokemuksesta puhun. Silloin on hyvä osata toimia, oman itsensä tähden.

Ymmärrän mä poikien maailmasta aika paljonkin. Mun mielestä vaan paljon hienompaa olisi sellainen nyrkkisankari osata pistää esim. maahan pitoon, että kuinkas kova nyt oot? Tuskin haluais sitä nöyryytystä monesti kokea..

 

[QUOTE="näin meillä";27881073]ne kamppailulajien toimivat jutut on hyödyllisiä vasta vuosien harjoittelun jälkeen. toimivuus edellyttää lisäksi että vetäjä on joku muu kuin pari vuotta lajia harrastanut.

likalleni oon sanonut että kova huuto ja pois tilanteesta. jos ei onnistu niin hittiä sinne mihin sattuu. poikien ollessa kyseessä polvi muniin. en tosiaankaan ala mitään oikeaa lyöntitekniikkaa hioa. ei riitä osaaminen hienouksiin.[/QUOTE]

Tottakai kestää, että kamppailulajissa kehittyy, mutta siksi sinne kannattaakin viedä pienestä pitäen. Siellä oppii niin paljon hyödyllistä muutenkin. Esim. oman lapseni olen vienyt 6-vuotiaana, niin sitten yläasteiässä jo osaa käyttää tarpeen tullen kehoaan niin, ettei tarvi alkaa lyömään tai tappelemaan kenenkään kanssa.

 

Huomaa ettette te arvon ladyt ymmärrä poikien/miesten maailmasta mitään. Se on oikeasti aika väkivaltainen maailma, erityisesti teini-iässä ja varsinkin täällä Porissa. Onneksi tämäkin junttila alkaa evoluoitua pois tuosta nyrkki-pekka touhusta.

Perseestähän se on. Inhoan väkivaltaa mutta itseään kunnioittavalla ihmisellä pitää mielestäni olla tarvittavat valmiudet puolustaa itseään jos ajetaan ns. nurkkaan. Nuorena säästyin muutamalta pahalta selkäsaunalta hanttiin laittamalla. Siirtyivät kiusaamaan jotakin muuta joka ei laittanut vastaan. Oliko se siis minun syyni? Ei ollut. Se toinenkin olisi voinut edes yrittää puolustaa itseään. Sillä saa poikien maailmassa kunnioitusta eikä suinkaan tappelupukarin mainetta.

Mutta jokainen tavallaan. Minä päätin jo lapsena etten juokse pakoon. Silloin ei tarvitse pysähtyä koskaan vaan voi luikkia pakoon koko ikänsä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. En ole koskaan hakenut tappeluita, vältellyt kylläkin tilanteita joissa sellainen voisi syntyä. Mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa vaan väkivalta voi leimahtaa täysin yllättäen. Kokemuksesta puhun. Silloin on hyvä osata toimia, oman itsensä tähden.

Teillä moni on ollut huonosti kasvatettuja jotka eivät ole osanneet ratkaista ristiriitoja rauhanomaisesti. Onneksi omassa kasvuympäristössä oli varsin rauhanomaista eikä meidän poikien tarvinnut osallistua tappeluihin. Leikkimielistä painia ja nahistelua saattoi välillä olla, mutta hyvin harvassa oli tapaukset joissa oikeasti lyötiin toista muutoin kuin luvalla.

 

Teillä moni on ollut huonosti kasvatettuja jotka eivät ole osanneet ratkaista ristiriitoja rauhanomaisesti. Onneksi omassa kasvuympäristössä oli varsin rauhanomaista eikä meidän poikien tarvinnut osallistua tappeluihin. Leikkimielistä painia ja nahistelua saattoi välillä olla, mutta hyvin harvassa oli tapaukset joissa oikeasti lyötiin toista muutoin kuin luvalla.

Köyhä työläiskaupunki, korkea työttömyys 90-luvulla. Siinäpä ainekset. Oli täälläkin eroja kaupunginosien välillä. Mitä rikkaampaa, sitä väkivallattomampaa. Joitakin kusipäitä lukuunottamatta jotka käyttäytyivät kuin omistaisivat kaupungin kun iskällä oli rahaa.

Oli tosi perseestä tuo teiniaika juuri tuon väkivallan vuoksi. Itse kun oli sellainen kirjoja rakastava rillipää niin sai kyllä puoliaan pitää. Teinivuodet... toivottavasti ei enää ikinä sellaista. Monet teinipojat ovat kuin vesikauhuisia apinoita.

Ideaalimaailma minullakin olisi väkivallaton ja erilaisuuden suvaitseva missä kaikilla olisi kivaa ja mehujäät eivät sulaisi käteen. Raadollinen todellisuus kuitenkin jätti jälkensä tähänkin idealistiin.

 

Lapsen kamppailulajiharrastuksen kanssa on vanhempien osattava olla tosi tarkkana. Kamppailulajeille on tyypillistä kasvattaa lapselle vääränlaista egoa. Lapsi ei välttämättä enää välttele mahdollisia konfliktitilanteita samalla tavalla kuin ennen. Hän oppii luottamaan liiaksi omiin kamppailutaitoihinsa. Myös taitojen väärinkäytöksiä helposti ilmenee.

Meillä lapsi harrasti aikansa karatea ja joudun pariakin riitaa ratkomaan, kun lapsi oli koulussa "esitellyt taitojaan". Siinä vaiheessa aloin jo epäillä ettei harrastus ole meidän lapselle sopiva. Väkivaltainen ratkaisumalli astui kuvioihin, vaikka kuinka seurassa vakuuteltiin toista. Ehkä se on lapsesta kiinni, tiedä siitä. Harrastus päättyi lopulta siihen, että meidän lapsi oli mennyt uhoissaan tappelemaan kahta luokkaa isomman pojan kanssa. Taidot eivät olleet riittäneet ja poika tuli itkien kotiin verinaarmut poskissaan ja kuhmu päässä. Kun asiaa selvitettiin poika sanoi että "vittu mä vielä tapan sen".

Siinä tuli se piste mitä ei enää juttelemalla ylitetty. Karate loppui meidän perheessä tässä vaiheessa.

 

Et sitten tajunnut viittausta?

No enpä muuta sinulta odottanutkaan.

Jos tuo on sinun normaali keskustelutyylisi, niin enpä yhtään ihmettele jos joudut jatkuvasti varautumaan siihen mahdollisuuteen, että tulet pahoinpidellyksi. En silti sano, että olisi oikein lyödä ketään.

 

[QUOTE="pikku-karatekan" äiti;27881193]Lapsen kamppailulajiharrastuksen kanssa on vanhempien osattava olla tosi tarkkana. Kamppailulajeille on tyypillistä kasvattaa lapselle vääränlaista egoa. Lapsi ei välttämättä enää välttele mahdollisia konfliktitilanteita samalla tavalla kuin ennen. Hän oppii luottamaan liiaksi omiin kamppailutaitoihinsa. Myös taitojen väärinkäytöksiä helposti ilmenee.

Meillä lapsi harrasti aikansa karatea ja joudun pariakin riitaa ratkomaan, kun lapsi oli koulussa "esitellyt taitojaan". Siinä vaiheessa aloin jo epäillä ettei harrastus ole meidän lapselle sopiva. Väkivaltainen ratkaisumalli astui kuvioihin, vaikka kuinka seurassa vakuuteltiin toista. Ehkä se on lapsesta kiinni, tiedä siitä. Harrastus päättyi lopulta siihen, että meidän lapsi oli mennyt uhoissaan tappelemaan kahta luokkaa isomman pojan kanssa. Taidot eivät olleet riittäneet ja poika tuli itkien kotiin verinaarmut poskissaan ja kuhmu päässä. Kun asiaa selvitettiin poika sanoi että "vittu mä vielä tapan sen".

Siinä tuli se piste mitä ei enää juttelemalla ylitetty. Karate loppui meidän perheessä tässä vaiheessa.[/QUOTE]


Kamppailulajejakin on niin erilaisia. Mun mielestä judo on paras. Siinä ei lyödä eikä potkita.

 

Poikien maailmaan ei pitäisi ainakaan kuulua tyttöjen lyöminen.

 

[QUOTE="Tiikeriemo";27879440]Mites muuten, kun nuo mukulat käyvät ohimennessään päivittäin mätkimässä tuota säkkiä ja palloa, pitäisikö mielestänne kieltää, vai opettaa lyömään siten, etteivät särje käsiään ja että lyönnissä on voimaa. Pikkuiset hanskatkin olen niille hankkinut joita vaihdellen käyttävät.[/QUOTE]

Eli lapset treenaavat jo nyt lyömistä. Ja silti tyttö sai kotimatkalla köniinsä. Kuinkas tämä on mahdollista?

 

Kamppailulajejakin on niin erilaisia. Mun mielestä judo on paras. Siinä ei lyödä eikä potkita.

mun mielestä judo on enemmän urheilua kuin kamppailua.

 

[QUOTE="Tiikeriemo";27881213]Poikien maailmaan ei pitäisi ainakaan kuulua tyttöjen lyöminen.[/QUOTE]


Ei se kunnon kasvatuksen saaneiden poikien maailmaan kuulukaan, eikä ylipäänsä tyttöjen tai kenenkään muunkaan kiusaaminen. Se kiusaaminen on monesti eka keino millä pojat ikäänkuin yrittävät esittää kiinnostuksensa kun eivät muuten osaa tai osaa jäsentää tunteitaan. Se ei vain toimi kovin hyvin.

Kumma juttu muuten miten silti kouluissa nämä Nyrkki-Pirkka-öyhöttäjät ovat nimenomaan tyttöjen suosikeita. Saavat vanhempanakin aina tyttö/naisseuraa. Ainakin ns. trash-piireissä.

Kusipää on kusipää, oli lapsi tai aikuinen. Kyllähän niitä vaimonhakkaajiakin on.

 

[QUOTE="näin meillä";27881238]mun mielestä judo on enemmän urheilua kuin kamppailua.[/QUOTE]

Et taida tuntea lajia.

 

Jos tuo on sinun normaali keskustelutyylisi, niin enpä yhtään ihmettele jos joudut jatkuvasti varautumaan siihen mahdollisuuteen, että tulet pahoinpidellyksi. En silti sano, että olisi oikein lyödä ketään.

Arvosteleva tyylisi sitten on? Kaikki varmaan juu live-elämässä näin puhuvatkin kuin anonyymisti netissä.

Tsiisus.

 

Yleensä se menee juuri toisinpäin. Väkivalta lisää väkivaltaa. Perheissä, kouluissa ja yhteiskunnissa.

Eli tässä väkivaltaisten miesten maailmassa kannattaa vain jatkossakin niiden pelokkaiden perheenäitien olla hiljaa ja kääntää se toinenkin poski?

Itse uskon, että nämä jotka sallii itseensä kohdistuvan väkivallan jokapäiväisessä elämässään vaikka kotonaan ovat juuri niitä samoja, jotka sallivat lapsena toisten lasten lyönnit. Mun lapsesta ei todellakaan tule sellaista.

 

Itse näkisin että terve itsetunto ja naseva kieli on paras ennaltaehkäisy kaikenlaisille hyökkäyksille. Vika on tietenkin aina päällekäyvissä kiusaajissa eikä kiusatussa, mutta harvemmin mukavaa, itseään kunnioittavaa lasta lähdetään tölvimään.
Mun kohdallani kiusaamista aikaansai liiallinen kiltteys ja arkuus, en uskaltanut puolustautua eikä siihen kotonakaan mitenkään opetettu. Kiusaamisesta kun kerroin, kotona neuvottiin olemasn välittämättä. Varmasti se joissakin tapauksissa toimiikin, nutta mun kohdallani kiusaajat tulkitsivat vaikenemisen väistymiseksi ja naamasta varmasti näki, että haukku sattui. Vain puolustautuminen katkaisi kiusaamisen, sen näyttäminen, että nyt mulle muuten riittää. Eivät sitten lähteneet kokeilemaan, mitä tapahtuu kun kamelinselkä katkeaa.

 

Kamppailulajejakin on niin erilaisia. Mun mielestä judo on paras. Siinä ei lyödä eikä potkita.

Judo on hyvä laji ainut että se on kovin yksipuolinen ja varsinkin tytölle tai naiselle käy helposti niin että fyysisempi ja painavampi tekee mitä tahtoo