Itse näkisin että terve itsetunto ja naseva kieli on paras ennaltaehkäisy kaikenlaisille hyökkäyksille. Vika on tietenkin aina päällekäyvissä kiusaajissa eikä kiusatussa, mutta harvemmin mukavaa, itseään kunnioittavaa lasta lähdetään tölvimään.
Mun kohdallani kiusaamista aikaansai liiallinen kiltteys ja arkuus, en uskaltanut puolustautua eikä siihen kotonakaan mitenkään opetettu. Kiusaamisesta kun kerroin, kotona neuvottiin olemasn välittämättä. Varmasti se joissakin tapauksissa toimiikin, nutta mun kohdallani kiusaajat tulkitsivat vaikenemisen väistymiseksi ja naamasta varmasti näki, että haukku sattui. Vain puolustautuminen katkaisi kiusaamisen, sen näyttäminen, että nyt mulle muuten riittää. Eivät sitten lähteneet kokeilemaan, mitä tapahtuu kun kamelinselkä katkeaa.