Kiitoskortteja, kiitoskortteja...

[Mummeliisa]

Morsiuskruunun tunnen, marjaanaa en. Hääpereinteet eivät ole intohimoni kohde, mutta kaikki kansanperinne kiinnostaa jossain määrin.

Kaustisella oli aikoinaan suosittu likkalapsi nimeltään Mariaana.
Hänen sulhasensa hukkui häitä edeltävänä yönä eikä Marjaana toipunut siitä koskaan. Hän jäi naimattomaksi loppuiäkseen ja otti elämäntehtäväkseen pukea ja kruunuttaa kaikki kylän morsiamet.

Hänen muistokseen (on siis sukulainen aikojen takaa) meillä on joka sukupolvessa joka perheessä , jos vain tyttöjä perheeseen synty, aina yksi "Mariaana". Esimerkiksi siskollani on se toisena nimenään ja yhdellä tyttäristäni kolmantena nimenään ja nimenomaan tuossa muodossa eli I:llä kirjoitettuna, ei J:llä joka lie muuten Suomessa tavallisempi.

Konsta Jylhä on tallentanut ns KruunuMariaanan Polskan , jonka väitetään alunperin sävelletyn Mariaanan häitä varten. Siitä sitten en enää legendan todenperäisyyttä mene vannomaan, vaikka Konsta pilke silmäkulmassa niin väittikin.

 

[ruutiukko]

Poikkeuksia toki on. Mainitsin tuon itsenäisyyden ajan, kun sanoit, että talennettua tietoa on sieltä saakka

vanhempaakin löytynee mutta ei ihan joka veteraanin hyllystä

 

["Vieras"]

Hmm. Tarkoitetaanko tällä nyt että kiitetään heitä joilta saatu lahja, mutta ei ole nähty jouluna? Vai että kaikilta joilta saanut joulukortin tms. kiitetään?

Minä kiitän kaikkia joilta saan lahjan (tai lapseni, joka niin pieni ettei vielä itse osaa kiittää) esim. postissa tai muuten niin ettei ole kasvokkain mahdollista kiittää, niin tekstiviestillä. Samoin jos olen saanut joulukortin joltain, jolle en olekaan itse muistanut moista lähettää, niin muistan tekstiviestillä.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="Vieras";27838502]Hmm. Tarkoitetaanko tällä nyt että kiitetään heitä joilta saatu lahja, mutta ei ole nähty jouluna? Vai että kaikilta joilta saanut joulukortin tms. kiitetään?

Minä kiitän kaikkia joilta saan lahjan (tai lapseni, joka niin pieni ettei vielä itse osaa kiittää) esim. postissa tai muuten niin ettei ole kasvokkain mahdollista kiittää, niin tekstiviestillä. Samoin jos olen saanut joulukortin joltain, jolle en olekaan itse muistanut moista lähettää, niin muistan tekstiviestillä.[/QUOTE]

Me lähetämme kortit niille, joilta on tullut lahja, mutta joita emme ole nähneet jouluna. Ei siis kortein korteista eikä kortilla niille jotka viettivät kanssamme joulun tai jotka muuten tapaamme joulun aikaan. Niille kiitokset menee livenä saman tien.

 

[-.-]

Minusta on jo hölmöä lähettää niitä kiitos-kortteja häistä, ristiäisistä, rippijuhlista ym ym, saatikka sitten joulusta tai synttäreistä.

Ihan pöhköltä kuulostaa :O Pitääkö nimppareiden muistamisesta sit kans kiittää kortilla? Entä jos joku ihan noin muuten vain muistaa vaikka leipomalla pullia? Missä se raja menee?

 

["vieras"]

Konsta Jylhän äidinkin kutsumanimi oli Marjaana (Maria Sofia)
Mummeliisa, oletko sitä Kaustislaista V******an pelimannisukua muuten itse?

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27838682]Konsta Jylhän äidinkin kutsumanimi oli Marjaana (Maria Sofia)
Mummeliisa, oletko sitä Kaustislaista V******an pelimannisukua muuten itse?[/QUOTE]

Jeps. Ja Kaustisella menin muuten ensimmäisen kerran naimisiinkin.
Juhlat Aapin tuvalla.

 

[Mummeliisa]

Minusta on jo hölmöä lähettää niitä kiitos-kortteja häistä, ristiäisistä, rippijuhlista ym ym, saatikka sitten joulusta tai synttäreistä.

Ihan pöhköltä kuulostaa :O Pitääkö nimppareiden muistamisesta sit kans kiittää kortilla? Entä jos joku ihan noin muuten vain muistaa vaikka leipomalla pullia? Missä se raja menee?

Jos ei halua niin ei pidä. Jos haluaa niin saa.
Pullasta luontevinta lie kiittää sanallisesti sen saadessaan?

 

["vieras"]

Jeps. Ja Kaustisella menin muuten ensimmäisen kerran naimisiinkin.
Juhlat Aapin tuvalla.

Montako päivää juhlittiin?
En itse sen kummemmin Kaustista tunne, googlailin tuota KruunuMarjaanan polskaa ja sieltä pompsahti luetteloa tunnetuista Kaustislaisista pelimannisuvuista. Olen sen verran ( tarkkaan) blogiasi/kotisivujasi seuraillut, että vanhempiesi sukunimen tunnistin

 

["Vieras"]

Me lähetämme kortit niille, joilta on tullut lahja, mutta joita emme ole nähneet jouluna. Ei siis kortein korteista eikä kortilla niille jotka viettivät kanssamme joulun tai jotka muuten tapaamme joulun aikaan. Niille kiitokset menee livenä saman tien.

No minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta. Siis kiittää saamastaan lahjasta. En laita kiitoskorttia, mutta jollain lailla kiitän, tekstiviestillä tai puhelinsoitolla, jos en kasvokkain näe.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27838745]Montako päivää juhlittiin?
En itse sen kummemmin Kaustista tunne, googlailin tuota KruunuMarjaanan polskaa ja sieltä pompsahti luetteloa tunnetuista Kaustislaisista pelimannisuvuista. Olen sen verran ( tarkkaan) blogiasi/kotisivujasi seuraillut, että vanhempiesi sukunimen tunnistin [/QUOTE]

Yksi vain. EIkä ollut yli tuhatta vierasta. Mutta oli kyläpelimannit soittamassa ja soitettiin Kruunumarjaanan polskakin.

Isän kotitalo on meillä vieläkin eli käymme ajottain "mummolassa" vaikka mummo kuolikin jo 7 vuotta sitten.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="Vieras";27838758]No minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta. Siis kiittää saamastaan lahjasta. En laita kiitoskorttia, mutta jollain lailla kiitän, tekstiviestillä tai puhelinsoitolla, jos en kasvokkain näe.[/QUOTE]

Minustakin se normaalia.

 

["vieras"]

Minusta on jo hölmöä lähettää niitä kiitos-kortteja häistä, ristiäisistä, rippijuhlista ym ym, saatikka sitten joulusta tai synttäreistä.

Ihan pöhköltä kuulostaa :O Pitääkö nimppareiden muistamisesta sit kans kiittää kortilla? Entä jos joku ihan noin muuten vain muistaa vaikka leipomalla pullia? Missä se raja menee?

Raja menee siinä, että kiitoskortista ei tarvitse enää kiittää. (Mutta jos oikein tekee mieli, niin tekstiviestillä tai pikaisella puhelinsoitolla voit kortistakin kiittää.

Pullista kiittäisin ihan suusanallisesti vastaaottaessa, elleivät tule postipaketissa. Kahvit voisin tuojalle keittää.

No joo, en ihan vakavissani ole. Ei kai sitä väkisin PIDÄ semmoisia tapoja noudattaa, joita pitää pöhkönä. Suomi on siinä suhteessa toistaiseksi vapaa maa.

 

["vieras"]

En osaa sanoa yleisyydestä, mutta isän vanhemmat ja äidin vanhemmat ovat aivan eri puolilta Suomea ja kummankin lapsuudenkodissa ja isovanhempien kodissa on ollut tuo tapa, joten oletan että ei se vain yhden suvun tapa ole ollut.

Varaäitini on Oulusta ja hänelläkin kotoa opittuna se tapa - ja harrastaa sitä yhä.
Hän 70+ ikäinen. Sitä en osaa sanoa, onko tapa itse lanseeraamansa vai oppinut kotoaan.

Mielenkiintoista kuitenkin, jos KUKAAN muu ei kiitoskortteja lähetä.
Tiedän kyllä ettei useimmat niin tee, mutta oletin että jokunen kuitenkin.

Meidän sitä ja meidän tätä. Kukaan ei ole tuommosesta "perinteestä" kuullutkaan, voit lopettaa ton yhä pahenevan tarinointisi.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27838785]Meidän sitä ja meidän tätä. Kukaan ei ole tuommosesta "perinteestä" kuullutkaan, voit lopettaa ton yhä pahenevan tarinointisi.[/QUOTE]

Jos luit koko ketjun niin huomasit luultavasti että moni muukin tunsi perinteen ja juhladaami löysi sen käytöksen kultaisesta kirjastakin.

 

["vieras"]

Miksi sinä mummeliisa AINA roikut tällä palstalla? Pakko kysyä.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27838806]Miksi sinä mummeliisa AINA roikut tällä palstalla? Pakko kysyä.[/QUOTE]

Huvikseni.
Miksi sinä?

 

["Carelia"]

Haluaisin, mutten jaksa eli lapsilta kiitokset kummeille muistamisista, samoin isovanhemmille. Kirjeellä tai kortilla. Näin tehtiin minun lapsuudessani ja samoin tekisin, jos olis virtaa riittävästi. Nyt tulee kiitokset tekstarilla. Juu ja kummina odotan kiitosta, mielellään valokuvaa lapsesta tai ees sen tekstarin. Voishan tän palstalla roikkumisen sijaan tehtailla kiitos viestejä.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="Carelia";27838836]Haluaisin, mutten jaksa eli lapsilta kiitokset kummeille muistamisista, samoin isovanhemmille. Kirjeellä tai kortilla. Näin tehtiin minun lapsuudessani ja samoin tekisin, jos olis virtaa riittävästi. Nyt tulee kiitokset tekstarilla. Juu ja kummina odotan kiitosta, mielellään valokuvaa lapsesta tai ees sen tekstarin. Voishan tän palstalla roikkumisen sijaan tehtailla kiitos viestejä.[/QUOTE]

Onnistuu samaan aikaankin.
Minä olen saanut tässä palstaillessani samaan aikaan kortit kuoriinkin jo ja osoitteet päälle.

 

["vieras"]

Huvikseni.
Miksi sinä?

Käyn täällä välillä, mutta en roiku täällä niinkuin toiset. Eikö sulla ole sitä jälkikasvuakin hoidettavana? Missä ne ovat kun itse palstailet? Tunnut olevan täällä ihan aina...

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27838864]Käyn täällä välillä, mutta en roiku täällä niinkuin toiset. Eikö sulla ole sitä jälkikasvuakin hoidettavana? Missä ne ovat kun itse palstailet? Tunnut olevan täällä ihan aina...[/QUOTE]

Jälkikasvu tekee milloin mitäkin.
Juuri nyt tytär 15 v on koulussa, tytär 7 v ratsastustallilla, pojat 5v hiihtävät pihalla.

 

[hihhi]

ei, hyvänen aika, entisaikojen pohjosen maaseudulla "kutsuttu toisia illalliselle"

Juu, ne lähetti kutsun faxilla tai soittivat puhelimella.

 

["vieras"]

joululahjat tuli selekoseen vasta sota-aikana

Mistä selkosesta olet kotoisin?

 

[Kahdentytönäiti]

Enpä ollut kuullutkaan tällaisesta ennen tätä ketjua, mutta ideana kyllä todella kiva ja kaunis. Varmasti muistajat ilahtuisivat tällaisesta, itse ainakin voisin kuvitella että olisi mukava saada tuommoinen kiitoskortti. Pitääpä varmaan ottaa tavaksi

 

[Lilii lisänimetön]

Jos luit koko ketjun niin huomasit luultavasti että moni muukin tunsi perinteen ja juhladaami löysi sen käytöksen kultaisesta kirjastakin.

En ole ihan varma, mutta minusta tätä jouluun liittyvää kiitoskorttiperinnettä ei tunnistettu?