V
Kiitoskortteja, kiitoskortteja...
- Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
- Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27837866]Ihan vieras tapa mulle, menee jo vähän överiksi. Merkkipäivien muistamisesta yms. kiitetään aina, mutta joululahjoista tai -tuliaisista ei ole ollut tapana kiitellä erikseen vielä, varsinkin kun niitä joulukortteja tai vähintään joulutekstareita singahtelee puolin ja toisin kuitenkin? Kuorossa toivotetaan hyvät joulut joka paikassa.[/QUOTE]
Ok.
Ok.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27837866]Ihan vieras tapa mulle, menee jo vähän överiksi. Merkkipäivien muistamisesta yms. kiitetään aina, mutta joululahjoista tai -tuliaisista ei ole ollut tapana kiitellä erikseen vielä, varsinkin kun niitä joulukortteja tai vähintään joulutekstareita singahtelee puolin ja toisin kuitenkin? Kuorossa toivotetaan hyvät joulut joka paikassa.[/QUOTE]
Mä ainakin oletin, että tällä tarkoitetaan ihan niiltä keneltä on saatu joululahja, ei joulutekstari.
Mä ainakin oletin, että tällä tarkoitetaan ihan niiltä keneltä on saatu joululahja, ei joulutekstari.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";27837866]Ihan vieras tapa mulle, menee jo vähän överiksi.[/QUOTE]
Näinpä, täysin tarpeetonta itsensä ja oman erinomaisuutensa korostamista.
Näinpä, täysin tarpeetonta itsensä ja oman erinomaisuutensa korostamista.
En osaa sanoa yleisyydestä, mutta isän vanhemmat ja äidin vanhemmat ovat aivan eri puolilta Suomea ja kummankin lapsuudenkodissa ja isovanhempien kodissa on ollut tuo tapa, joten oletan että ei se vain yhden suvun tapa ole ollut.
Varaäitini on Oulusta ja hänelläkin kotoa opittuna se tapa - ja harrastaa sitä yhä.
Hän 70+ ikäinen. Sitä en osaa sanoa, onko tapa itse lanseeraamansa vai oppinut kotoaan.
Mielenkiintoista kuitenkin, jos KUKAAN muu ei kiitoskortteja lähetä.
Tiedän kyllä ettei useimmat niin tee, mutta oletin että jokunen kuitenkin.
Mietin vaan, kun joulukorttejakaan ei ole yleisesti lähetelty edes sataa vuotta... Niin joulunjälkeiskortti, joka olisi "kuoleva perinne" kuulostaa jotenkin kaukaa haetulta.
Mutta kerro ihmeessä, jos jostain kuulet tästä perinteestä lisää! t. Perinnefriikki.
V
"vieras"
Vieras
Erilainen tausta siis.
Meidän suvussa niitä ollut ainakin 1800-luvun puolesta välistä alkaen,oletettavasti jo aiemminkin. Toisaalta ollana kyllä melkoisesti etelämpääkin.
Kannattaisi ilmoittaa johonkin museoon tai kansatieteelliseen arkistoon, 1800-luvun alkupuoliskon joululahjaperinteestä on todella niukasti tietoa säilynyt, kaikki tieto ja "todisteet" ovat arvokkaita!
V
"vieras"
Vieras
Eli te lähettelette joulukortit ja sitten vielä kortit joulun jälkeen? Tosi ekologista oikeesti varsinkin suurperheeltä. Olen kyllä kuullut että lahjoista kiitetään, lapseni soittavat kummeille yms. synttäreiden jälkeen ja kiittävät lahjoista ja juhlista, tai sitten lähetetään juhlissa otettu yhteisposeerausvalokuvakortti tmv.
Joululahjat tuo joulupukki ja hälle lauletaan kiitokseksi jo aattona. Mulla ei ikinä olis aikaa eikä halua tuommoseen turhanaikaseen puuhasteluun, mutta kukin tottakai tyylillään.
Eiköhän yhdet kortit ole aika pieni asia tässä kulutusyhteiskunnassa. Ja niistä saa hyvän mielen niin lähettäjä kuin vastaanottaja. Kortit ovat ihania ja on todella harmi, että tämäkin perinne on kuolemassa.
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;27837884:
Minä en tiennyt että se on noin harvinainen tapa kuin tämä ketju antaa ymmärtää.
Enempää en oikein osaa kertoa, mutta voin yrittää löytää noista vanhoista papereista joitain "ikivanhoja" kiitoskortteja tai - kirjeitä.
Taitaa kiitoskortit olla uusia asioita toisille kuten yleensä kiittäminen. Edesmennyt mummoni kun vieraili niin hän soitti aina seuraavana päivänä ja kiitti kun oli ollut vieraana. Sen tavan otin itsekkin on mukava vielä soittaa ja kiittää kestityksestä.
M
mistä oot?
Vieras
[QUOTE="vieras";27837887]Kannattaisi ilmoittaa johonkin museoon tai kansatieteelliseen arkistoon, 1800-luvun alkupuoliskon joululahjaperinteestä on todella niukasti tietoa säilynyt, kaikki tieto ja "todisteet" ovat arvokkaita![/QUOTE]
Meillä on tallessa kotona ommeltu nukke jonka isomummoni sai joululahjaksi joskus 1800-luvulla. Siis isoäitini äiti. Kuulemani mukaan ko. nukelle tuli sitten myöhempinä jouluina vaatteita, mutta niitä ei enää ole olemassa muuta kuin nuken päällä olevat.
Isoisäni joka oli syntynyt 1800-luvun lopulla teki aikoinaan nauhoituksia vanhoista tavoista. Niitä esitettiin radiossa ja taitavat löytyä tallenteina kansanperinteen arkistosta vieläkin.
Meillä on tallessa kotona ommeltu nukke jonka isomummoni sai joululahjaksi joskus 1800-luvulla. Siis isoäitini äiti. Kuulemani mukaan ko. nukelle tuli sitten myöhempinä jouluina vaatteita, mutta niitä ei enää ole olemassa muuta kuin nuken päällä olevat.
Isoisäni joka oli syntynyt 1800-luvun lopulla teki aikoinaan nauhoituksia vanhoista tavoista. Niitä esitettiin radiossa ja taitavat löytyä tallenteina kansanperinteen arkistosta vieläkin.
Alkuperäinen kirjoittaja mistä oot?;27837928:
Äidin suku on Laukaasta ja isän suku on Kaustiselta.
J
juhladaami
Vieras
Lahjoista ja muistamisesta kirjeitse kiittäminen nimenoman ON ollut Suomessa tapana ennenja ihan tuonne 50-60 -luvulle saakka. Kiitettiin jopa illallisista jne kun on oltu syömässä toisen kotona. Varakkaammat saattoivat kiittää kukkalähetyksellä kortin tai kirjeen lisäksi. Kortilla tai kirjeellä kiittäminen oli kuitenkin yleisintä. Tästä asiasta löytyy juttua esimerkiksi suomalaisista juhla- ja etikettioppaista. Ei se ole ollut eikä ole hienostellua vaan sympaattinen ja henkilökohtainen tapa kiittää saamastaan asiasta.
Minusta on upeaa, että joku näkee vaivaa kiitää kortilla.
Minusta on upeaa, että joku näkee vaivaa kiitää kortilla.
?
"..."
Vieras
En ole kuullut kenenkään kiitoskortteja lähettävän. Itse tosin otan lapsista kuvan avatun lahjan kanssa leikkimässä ja lähetän sen kiitosten kera sähköpostilla.
[QUOTE="...";27837969]En ole kuullut kenenkään kiitoskortteja lähettävän. Itse tosin otan lapsista kuvan avatun lahjan kanssa leikkimässä ja lähetän sen kiitosten kera sähköpostilla.[/QUOTE]
Tuo taitaa olla modernimpi versio samasta jutusta.
Tuo taitaa olla modernimpi versio samasta jutusta.
ei ole tainnut olla ihan tavallisen kansan tapoja kumminkaan?
J
juhladaami
Vieras
Joululahjaperinteestä kyseltiintietoa. Tässä esimerkiksi yksi.
Lahjat ovat kuuluneet jouluun kauan
- Pohjois-Pohjanmaan museo
Vuoden vaihtumisen aikaa on vietetty eri kansojen keskuudessa uhrijuhlana, jolloin on toivottu jumalalta sato- ja riistaonnea. Antiikin Roomassa lapsille jaettiin lahjoja joulukuun puolivälissä vietetyn Saturnalia-juhlan yhteydessä.
Tapoihin on kuulunut antaa lahjoja myös hyville ystäville. Näin toimivat muinaiset suomalaisetkin. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa he vaihtoivat keskenään lahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Monet vuoden loppuun - jouluun ja vanhaan satokauden juhlaan eli kekriin - liittyneet vanhat piirteet ovat siirtyneet sellaisinaan joulunviettoon tai nykyiseen uuteen vuoteen. Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämaan tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan. Nykyperinne saavutti Skandinavian 1700-luvulla. Ruotsissa oli 1800-luvun alussa tapana käydä jouluaaton hämärässä viskaamassa pieniä lahjakääröjä ovenraosta: lahjan tuoja koputti oveen, heitti lahjansa ja riensi kiireen vilkkaa pois, ettei häntä tunnistettaisi. Perinne on tunnettu myös Suomen puolella Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa.
Jokaiselle jotakin
Suomessa säätyläiset tunsivat joululahjat 1700-luvulla. Vanhin tunnettu tieto on Turusta vuodelta 1705, kun kauppias Gustaf Wittfoothin liikkeestä varastettiin joululahjoiksi tarkoitettuja tafti- ja atlassilkkinauhoja. Perhepiirissä annetut joululahjat yleistyivät 1800-luvun alkupuolella ensin kartanoissa ja pappiloissa. Niistä tapa levisi talonpoikaiston keskuuteen. Herrasväen lahjat olivat aluksi itse valmistettuja esineitä, vaatteita tai herkullista syötävää: nimikkoleipiä tai juustoa. Talonpojilla oli tapana, että jouluksi saatiin uutta päällepantavaa. Vaatteet kuuluivat osana palkkaukseen, mutta niiden antaminen joulun tienoissa antoi vaatteille lahjan arvon. Kotien jouluiseen ohjelmaan on kuulunut myös eläinten muistaminen lahjoilla. Tallin asukkaille annettiin kauraa ja omenoita. Kissojen mainitaan saaneen tuoretta kalaa tai lihaa. Koirien tavanomainen lahja oli kaulaan laitettava rinkiläketju. Pihan linnuille laitettiin lyhde tai talipalloja. Myös oravia ja jäniksiä on muistettu. Huolenpito eläimistä on ollut yleistä eri puolilla Eurooppaa.
Itsetehdyistä ostolahjoihin
Hyvin toimeentulevissa kaupunkilaiskodeissa joululahjaperinne palautuu 1800-luvun alkukymmenille, työläiskodeissa 1800-luvun lopulle. Aluksi kaikki lahjat valmistettiin itse, mutta jo 1800-luvun puolivälissä lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista.
Oululaiskauppojen järjestämiä joululahjanäyttelyitä mainostettiin paikallislehdissä jo 1860-luvulla. Lahjatavaranäyttelyiden järjestäminen kiihtyi 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun tultaessa. Joululahjoiksi tarjottiin tuolloin muodissa olleita tavaroita, kuten valokuva-albumeita, seinätauluja, toalettikoristeita, henkseleitä, damaskeja, matkakoffretteja ja niin edelleen.
Kaupunkilaislapset saattoivat saada lahjansa tuomisina ulkomailta, esimerkiksi Saksasta. Myös ulkomaalaisten liikkeiden myyntikatalogit levisivät maahamme 1900-luvun alussa ja aloittivat postimyynnin. Muutamassa vuosikymmenessä syntyi varsinainen joululahjateollisuus, jonka myötä tuotteet levisivät kautta maan. Oululaiskauppojen lapsille suuntaamat valikoimat olivat jo varsin laajoja 1900-luvun alussa. Saatavilla oli esimerkiksi nukkeja, nuken tarvikkeita, eläinleluja, helistimiä, pelejä, joululehtiä ja höyrykoneita.
Joululahja vai lahjajoulu?
Maaseutuväestölle joulu oli pitkään ennen kaikkea ruokajuhla, ja varsinaisiin lahjaostoihin rahaa oli niukalti. Vanha lelu saattoi saada uuden maalipinnan tai nukke uuden leningin. Joululehti - Otavan Joulu, Joulukontti, Joululahja - oli kouluikäiselle iloinen yllätys. Yllätyksellisyys olikin pitkään joululahjan tärkein ominaisuus, ei niinkään sen rahallinen arvo. Kaupallisen joulun vastustamisaallot nostavat päätään aika ajoin. Jo 1920-luvulla ryhdyttiin puhumaan omatekoisten lahjojen puolesta. Pula- ja sotavuodet nostivat - pakon sanelemana - kotitekoisen joulun arvoonsa. Myös 1960 - 1970 -luvuilla arvosteltiin rajusti kaupallista joulua, mutta propaganda puri vain harvoihin. Lahjojen runsas määrä on vasta kaupallisen joulun seurausta. Kun molempien vanhempien työssäkäynti yleistyi kaupunkeihin muuton myötä 1960-luvulta lähtien, syntyi tavarajoulu. Lahjaksi ostettiin esimerkiksi arkisia taloustavaroita. Kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan yleistymisen myötä joulunajasta on tullut kodinkoneliikkeiden kulta-aikaa. Pienkoneet ovat suosittuja, mutta perheet investoivat myös isoihin, koko perhettä hyödyttäviin hankintoihin. Myös kirjojen myyntihuiput saavutetaan joulun alla.
Ken lahjan antaa, se lahjan saa
Lasten kammoksumat pehmeät paketit ovat pitäneet pintansa joulun suosikkilahjojen kilpailussa, vaikka lelumarkkinat ovat yltäkylläiset. Joulun alla lapsiperheisiin jaetaan postin mukana värikkäitä lelumainoksia. Nämä mainoslehdet ohjaavat lasten laatimia lahjatoivelistoja ja joulupukinkirjeitä, ja lapsilla on usein pitkä lista toivelahjoista valmiina heti tavaratalojen lelukuvastojen ilmestyttyä. Tänä vuonna nostalgia on valttia joulun halutuimpia lahjoja valittaessa: vanhat suosikit Teinimutanttikilpikonnat ja Barbiet ovat kymmenen kärjessä brittiläisten lelukauppiaiden top ten -listalla. Vanhemmat joutuvat lahjahankinnoissaan tekemään kompromisseja oman maailmankatsomuksensa, lasten toiveiden ja lelumaailman tarjoamien mallien välillä. Lasten joululahjatoiveita on jo pitkään käytetty kasvatuskeinona: joulupukki tuo lahjoja vain kilteille lapsille.
Suomen Gallupin vuonna 2001 tekemän kyselyn mukaan joululahjat eivät ole joulun ykkösasia, vaan suomalaiset arvostavat läheisten kanssa olemista ja rauhallista joulutunnelmaa. Yli puolet haastatelluista piti lahjojen antamista tärkeämpänä kuin niiden saamista, mikä puolestaan oli tärkeämpää alle kolmasosalle haastatelluista. Joulu on siis kaupallistumisestaan huolimatta säilyttänyt asemansa perheen ja suvun yhteisenä juhlana.
Lähde: Pohjois-Pohjanmaan museon näyttely Joululahjoja menneiltä ajoilta -. Tutkimusaineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston perinnemuistiinpanoja joululahjoista.
Lahjat ovat kuuluneet jouluun kauan
- Pohjois-Pohjanmaan museo
Vuoden vaihtumisen aikaa on vietetty eri kansojen keskuudessa uhrijuhlana, jolloin on toivottu jumalalta sato- ja riistaonnea. Antiikin Roomassa lapsille jaettiin lahjoja joulukuun puolivälissä vietetyn Saturnalia-juhlan yhteydessä.
Tapoihin on kuulunut antaa lahjoja myös hyville ystäville. Näin toimivat muinaiset suomalaisetkin. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa he vaihtoivat keskenään lahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Monet vuoden loppuun - jouluun ja vanhaan satokauden juhlaan eli kekriin - liittyneet vanhat piirteet ovat siirtyneet sellaisinaan joulunviettoon tai nykyiseen uuteen vuoteen. Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämaan tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan. Nykyperinne saavutti Skandinavian 1700-luvulla. Ruotsissa oli 1800-luvun alussa tapana käydä jouluaaton hämärässä viskaamassa pieniä lahjakääröjä ovenraosta: lahjan tuoja koputti oveen, heitti lahjansa ja riensi kiireen vilkkaa pois, ettei häntä tunnistettaisi. Perinne on tunnettu myös Suomen puolella Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa.
Jokaiselle jotakin
Suomessa säätyläiset tunsivat joululahjat 1700-luvulla. Vanhin tunnettu tieto on Turusta vuodelta 1705, kun kauppias Gustaf Wittfoothin liikkeestä varastettiin joululahjoiksi tarkoitettuja tafti- ja atlassilkkinauhoja. Perhepiirissä annetut joululahjat yleistyivät 1800-luvun alkupuolella ensin kartanoissa ja pappiloissa. Niistä tapa levisi talonpoikaiston keskuuteen. Herrasväen lahjat olivat aluksi itse valmistettuja esineitä, vaatteita tai herkullista syötävää: nimikkoleipiä tai juustoa. Talonpojilla oli tapana, että jouluksi saatiin uutta päällepantavaa. Vaatteet kuuluivat osana palkkaukseen, mutta niiden antaminen joulun tienoissa antoi vaatteille lahjan arvon. Kotien jouluiseen ohjelmaan on kuulunut myös eläinten muistaminen lahjoilla. Tallin asukkaille annettiin kauraa ja omenoita. Kissojen mainitaan saaneen tuoretta kalaa tai lihaa. Koirien tavanomainen lahja oli kaulaan laitettava rinkiläketju. Pihan linnuille laitettiin lyhde tai talipalloja. Myös oravia ja jäniksiä on muistettu. Huolenpito eläimistä on ollut yleistä eri puolilla Eurooppaa.
Itsetehdyistä ostolahjoihin
Hyvin toimeentulevissa kaupunkilaiskodeissa joululahjaperinne palautuu 1800-luvun alkukymmenille, työläiskodeissa 1800-luvun lopulle. Aluksi kaikki lahjat valmistettiin itse, mutta jo 1800-luvun puolivälissä lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista.
Oululaiskauppojen järjestämiä joululahjanäyttelyitä mainostettiin paikallislehdissä jo 1860-luvulla. Lahjatavaranäyttelyiden järjestäminen kiihtyi 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun tultaessa. Joululahjoiksi tarjottiin tuolloin muodissa olleita tavaroita, kuten valokuva-albumeita, seinätauluja, toalettikoristeita, henkseleitä, damaskeja, matkakoffretteja ja niin edelleen.
Kaupunkilaislapset saattoivat saada lahjansa tuomisina ulkomailta, esimerkiksi Saksasta. Myös ulkomaalaisten liikkeiden myyntikatalogit levisivät maahamme 1900-luvun alussa ja aloittivat postimyynnin. Muutamassa vuosikymmenessä syntyi varsinainen joululahjateollisuus, jonka myötä tuotteet levisivät kautta maan. Oululaiskauppojen lapsille suuntaamat valikoimat olivat jo varsin laajoja 1900-luvun alussa. Saatavilla oli esimerkiksi nukkeja, nuken tarvikkeita, eläinleluja, helistimiä, pelejä, joululehtiä ja höyrykoneita.
Joululahja vai lahjajoulu?
Maaseutuväestölle joulu oli pitkään ennen kaikkea ruokajuhla, ja varsinaisiin lahjaostoihin rahaa oli niukalti. Vanha lelu saattoi saada uuden maalipinnan tai nukke uuden leningin. Joululehti - Otavan Joulu, Joulukontti, Joululahja - oli kouluikäiselle iloinen yllätys. Yllätyksellisyys olikin pitkään joululahjan tärkein ominaisuus, ei niinkään sen rahallinen arvo. Kaupallisen joulun vastustamisaallot nostavat päätään aika ajoin. Jo 1920-luvulla ryhdyttiin puhumaan omatekoisten lahjojen puolesta. Pula- ja sotavuodet nostivat - pakon sanelemana - kotitekoisen joulun arvoonsa. Myös 1960 - 1970 -luvuilla arvosteltiin rajusti kaupallista joulua, mutta propaganda puri vain harvoihin. Lahjojen runsas määrä on vasta kaupallisen joulun seurausta. Kun molempien vanhempien työssäkäynti yleistyi kaupunkeihin muuton myötä 1960-luvulta lähtien, syntyi tavarajoulu. Lahjaksi ostettiin esimerkiksi arkisia taloustavaroita. Kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan yleistymisen myötä joulunajasta on tullut kodinkoneliikkeiden kulta-aikaa. Pienkoneet ovat suosittuja, mutta perheet investoivat myös isoihin, koko perhettä hyödyttäviin hankintoihin. Myös kirjojen myyntihuiput saavutetaan joulun alla.
Ken lahjan antaa, se lahjan saa
Lasten kammoksumat pehmeät paketit ovat pitäneet pintansa joulun suosikkilahjojen kilpailussa, vaikka lelumarkkinat ovat yltäkylläiset. Joulun alla lapsiperheisiin jaetaan postin mukana värikkäitä lelumainoksia. Nämä mainoslehdet ohjaavat lasten laatimia lahjatoivelistoja ja joulupukinkirjeitä, ja lapsilla on usein pitkä lista toivelahjoista valmiina heti tavaratalojen lelukuvastojen ilmestyttyä. Tänä vuonna nostalgia on valttia joulun halutuimpia lahjoja valittaessa: vanhat suosikit Teinimutanttikilpikonnat ja Barbiet ovat kymmenen kärjessä brittiläisten lelukauppiaiden top ten -listalla. Vanhemmat joutuvat lahjahankinnoissaan tekemään kompromisseja oman maailmankatsomuksensa, lasten toiveiden ja lelumaailman tarjoamien mallien välillä. Lasten joululahjatoiveita on jo pitkään käytetty kasvatuskeinona: joulupukki tuo lahjoja vain kilteille lapsille.
Suomen Gallupin vuonna 2001 tekemän kyselyn mukaan joululahjat eivät ole joulun ykkösasia, vaan suomalaiset arvostavat läheisten kanssa olemista ja rauhallista joulutunnelmaa. Yli puolet haastatelluista piti lahjojen antamista tärkeämpänä kuin niiden saamista, mikä puolestaan oli tärkeämpää alle kolmasosalle haastatelluista. Joulu on siis kaupallistumisestaan huolimatta säilyttänyt asemansa perheen ja suvun yhteisenä juhlana.
Lähde: Pohjois-Pohjanmaan museon näyttely Joululahjoja menneiltä ajoilta -. Tutkimusaineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston perinnemuistiinpanoja joululahjoista.
V
viherhippi
Vieras
[QUOTE="vieras";27837895]Eiköhän yhdet kortit ole aika pieni asia tässä kulutusyhteiskunnassa. Ja niistä saa hyvän mielen niin lähettäjä kuin vastaanottaja. Kortit ovat ihania ja on todella harmi, että tämäkin perinne on kuolemassa.[/QUOTE]
Niin varmaan, tämä olikin vain yksi näkökulma asiaan. Tämmöiset perinteet ovat kuolemassa, kun kommunikointiin ja yhteydenpitoon on jo muitakin konsteja, kuten tekstiviestit, soittaminen ja sähköposti. Jotkut jo ajattelevat ehkä enemmän omien pientenkin kulutusvalintojensa seurauksia luonnolle ja käyttävät enemmän muita konsteja kiittämisiin ja yhteydenpitoon kuin paperilappusten lähettelyä.
Niin varmaan, tämä olikin vain yksi näkökulma asiaan. Tämmöiset perinteet ovat kuolemassa, kun kommunikointiin ja yhteydenpitoon on jo muitakin konsteja, kuten tekstiviestit, soittaminen ja sähköposti. Jotkut jo ajattelevat ehkä enemmän omien pientenkin kulutusvalintojensa seurauksia luonnolle ja käyttävät enemmän muita konsteja kiittämisiin ja yhteydenpitoon kuin paperilappusten lähettelyä.
Miekää en oo kuullu tuommosesta käytännöstä. Tekstiviestillä saatan kiittää jos en ite oo joulukorttia lähettäny kyseessä olevalle henkilölle
Jokainen tavallaan, I think.
Jokainen tavallaan, I think.
J
juhladaami
Vieras
Miten nyt kukin mieltää kenetkin "tavalliseksi kansaksi" mutta kyllä se nimenomaan oli ihan yleistä käytäntöä varsinkin kaupunkien ja tilallisten keskiluokkaisissa perheissä. Kun sinut kutsuttiin esimerkiksi illalliselle toiseen perheeseen, hyvänä tapana pidettiin lähettää postitse kiitos. Ei se ollut ylempien luokkien erikoisuuksia.
Kortteja ja tervehdyksiä läheteltiin muutenkin paljon enemmän, sillä puhelimia ei tietenkään joko ollut lainkaan tai ne eivät olleet yleisiä. Puhelimitse kiittämistä pidettiin myös pitkään epäkohteliaana tapana kiittää jostain sen jälkeen kun puhelimet yleistyivät. Myöhemmin toki näin on tehty. Nykyään sitten on jo sitä, ettei muisteta kiittää lainkaan, vaikka välineitä kiittämiselle on kehittynyt runsaasti.
ei, hyvänen aika, entisaikojen pohjosen maaseudulla "kutsuttu toisia illalliselle"
ei, hyvänen aika, entisaikojen pohjosen maaseudulla "kutsuttu toisia illalliselle"
Mutta joskus syömään kumminkin, vaikka toisilla sanoilla asiaa kuvaten?
N
"northern soul"
Vieras
Britanniassa lahetellaan kyllastymiseen asti kiitoskortteja. Mun mielesta ihan turha tapa, mutta "maassa maan tavalla" puhisen ja kirjoitan kiitoskortteja hampaat irvessa.
[QUOTE="northern soul";27838084]Britanniassa lahetellaan kyllastymiseen asti kiitoskortteja. Mun mielesta ihan turha tapa, mutta "maassa maan tavalla" puhisen ja kirjoitan kiitoskortteja hampaat irvessa.[/QUOTE]
Ok.
Ok.