Kiitoskortteja, kiitoskortteja...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Melkein jo ajattelin, että merkkipäivämuistamisesta tai juhlista tms kiitoskortin lähettäminen ainoastaan tulee mieleen,joululahjojen osalta en ole kuullutkaan (paitsi täällä palstalla Mummeliisalta jo joskus aikaisemmin) mutta muistinkin, että olen saanut lehdenjakajalta ja postinkantajalta joskus painetun kiitoskortin lehden/postin mukana. Myös entisen kotitaloni talonmies kiinnitti joulun jälkeen ilmoitustaululle kiitokset joulumuistamisista (sama kortti vuodesta toiseen)
 
  • Tykkää
Reactions: Mummeliisa
Sen verran vielä näistä meidän juhlaperinteistä, että meillä on kovin sitkeässä kuvitelmat siitä mitä muka on ollut ennen ja mitä ei, jos itse ei tunne historian sitä osaa. Meillä oletuksia ja väittämiä liittyy paljon erityisesti häihin. Kuvitellan esimerkiksi että häät ovat nykyään tuhlailevaisia ja rahalahjat ovat nykyajan juttu. Vaan eipäs ole. Ennen häitä varten voitiin palkata porukkaa tai kasata talkooväkeä tekemään vieraille lahjoja, rahalahjat hääparille olivat todella yleisiä. Niistä jopa kilpailtiin; kuka antaa eniten. Tanssitettiin rahasta, juotettiin ja syötettiin rahasta ja lahjat oli häiden big deal.

Meistä vaan tuntuu nykyään siltä, että historia olisi kaukana ja kun tavat muuttuvat, luullaan ettei sellaisia ole ollutkaan.
 
En usko, että on "jenkkimeininkiä" vaan pikemminkin niin vanha suomalainen tapa, että useimmilta kuollut pois jo edellisten sukupolvien aikana?

En ole tällaisesta kuullut minäkään. Ikää on kuitenkin lähemmäs 40 vuotta. Ja omat vanhemmat seitsemänkymppisiä, eikä ole heilläkään ollut tapana. Sen sijaan suusanallisesti on aina kiitetty, joko kasvotusten tai puhelimitse. Nykyään sama hoituu vaikka tekstiviestillä.

Että tää on varmaan paikallinen tapa? Toisaalta, meidän suku on edellisten polvien aikana asunut lähekkäin, samalla tai ihan viereisillä paikkakunnilla, joten sekin on voinut vaikuttaa tuohon, että kasvotusten asiat hoidetaan. Jotenkin on myös sellainen kutina, ettei niitä lahjojakaan ole kovin pitkään tavattu antaa ja vaihtaa oman perheen ulkopuolella.
 
Sen verran vielä näistä meidän juhlaperinteistä, että meillä on kovin sitkeässä kuvitelmat siitä mitä muka on ollut ennen ja mitä ei, jos itse ei tunne historian sitä osaa. Meillä oletuksia ja väittämiä liittyy paljon erityisesti häihin. Kuvitellan esimerkiksi että häät ovat nykyään tuhlailevaisia ja rahalahjat ovat nykyajan juttu. Vaan eipäs ole. Ennen häitä varten voitiin palkata porukkaa tai kasata talkooväkeä tekemään vieraille lahjoja, rahalahjat hääparille olivat todella yleisiä. Niistä jopa kilpailtiin; kuka antaa eniten. Tanssitettiin rahasta, juotettiin ja syötettiin rahasta ja lahjat oli häiden big deal.

Meistä vaan tuntuu nykyään siltä, että historia olisi kaukana ja kun tavat muuttuvat, luullaan ettei sellaisia ole ollutkaan.

Joo. Tuota samaa olen häiden osalta miettinyt myös joskus.
Kaustisella oli vielä joitain vuosikymmeniä sitten ihan tavallista että häät kestivät kolme päivää. Vieraat käväisivät vain välillä kotona ruokkimassa eläimet ja lypsämässä lehmät ja palasivat sitten bileisiin.

Nykyään moista taidettaisiin pitää melkoisena pröystäilynä.

:)
 
Joo. Tuota samaa olen häiden osalta miettinyt myös joskus.
Kaustisella oli vielä joitain vuosikymmeniä sitten ihan tavallista että häät kestivät kolme päivää. Vieraat käväisivät vain välillä kotona ruokkimassa eläimet ja lypsämässä lehmät ja palasivat sitten bileisiin.

Nykyään moista taidettaisiin pitää melkoisena pröystäilynä.

:)

mun kotiseudulla häitä alettiin viettää (pienimuotoisesti) vasta sotien jälkeen, ennen käytiin vain vaivihkaa pappilassa ja saatettiin keittää vihkikahvit sen talon väelle johon nuoripari asettui asumaan
 
Viimeksi muokattu:
Sen verran vielä näistä meidän juhlaperinteistä, että meillä on kovin sitkeässä kuvitelmat siitä mitä muka on ollut ennen ja mitä ei, jos itse ei tunne historian sitä osaa. Meillä oletuksia ja väittämiä liittyy paljon erityisesti häihin. Kuvitellan esimerkiksi että häät ovat nykyään tuhlailevaisia ja rahalahjat ovat nykyajan juttu. Vaan eipäs ole. Ennen häitä varten voitiin palkata porukkaa tai kasata talkooväkeä tekemään vieraille lahjoja, rahalahjat hääparille olivat todella yleisiä. Niistä jopa kilpailtiin; kuka antaa eniten. Tanssitettiin rahasta, juotettiin ja syötettiin rahasta ja lahjat oli häiden big deal.

Meistä vaan tuntuu nykyään siltä, että historia olisi kaukana ja kun tavat muuttuvat, luullaan ettei sellaisia ole ollutkaan.

Puhu itsestäs vaan :)
Jotkut tosi nuoret varmaan ajattelevat esim. häistä, että lahjat ovat uusi juttu.
Tokihan kaikki hiukan kypsemmässä iässä olevat muistavat, että häälahjat ovat aina olleet "tärkeitä" aikaisemmin monasti myös todella tarpeellisia uudelle perheelle.
 
ei, hyvänen aika, entisaikojen pohjosen maaseudulla "kutsuttu toisia illalliselle"

:laugh:

Toivottavasti et pahastu kun sanon, että tässä asiassa tietämyksesi on hieman suppea. Kyllä maaseudullakin kutsuttiin illalliselle, juhliin ja talon juhlaviin hetkiin. Syynä saattoi olla puhtaasti sosiaalinen tapahtuma, uuden talon juhlinnat, perhe- tai kalenterijuhla, sadonkorjuu, kinkerit, kekrit, nimiäiset - mitä tahansa. Sosiaaliset tasot vaihtelivat yhtälailla maaseudulla kuin kaupungeissa, etelässä ja pohjoisessa. Maaseudulla saattoi ruoalle kutsuttu esimerkiksi lähettää emännälle postitse (tai muulla kyydillä) itse veistetyn lusikan, kauhan tai risuvispilän kiitokseksi antimista.

Kannattaa myös muistaa, ettei maaseutu ole nyt tai ennen pelkkää "junttilaa" jossa heitetään pata pöytään ja jokainen kauhoo siitä rinnukset rokassa oman satsinsa, röyhtäisten ateriansa päälle. Isolla osalla Suomen kansallistaiteilijoista ja merkkihenkilöistä oli asuinpaikkanaan nimenomaan maaseutu, vaikkakaan tässä ketjussa aiheena ollut kirjallisella tavalla kiittäminen ei ole ollut ainoastaan heidän ja muiden "silmää tekevien" yksityisominaisuus.
 
Toivottavasti et pahastu kun sanon, että tässä asiassa tietämyksesi on hieman suppea. Kyllä maaseudullakin kutsuttiin illalliselle, juhliin ja talon juhlaviin hetkiin. Syynä saattoi olla puhtaasti sosiaalinen tapahtuma, uuden talon juhlinnat, perhe- tai kalenterijuhla, sadonkorjuu, kinkerit, kekrit, nimiäiset - mitä tahansa. Sosiaaliset tasot vaihtelivat yhtälailla maaseudulla kuin kaupungeissa, etelässä ja pohjoisessa. Maaseudulla saattoi ruoalle kutsuttu esimerkiksi lähettää emännälle postitse (tai muulla kyydillä) itse veistetyn lusikan, kauhan tai risuvispilän kiitokseksi antimista.

Kannattaa myös muistaa, ettei maaseutu ole nyt tai ennen pelkkää "junttilaa" jossa heitetään pata pöytään ja jokainen kauhoo siitä rinnukset rokassa oman satsinsa, röyhtäisten ateriansa päälle. Isolla osalla Suomen kansallistaiteilijoista ja merkkihenkilöistä oli asuinpaikkanaan nimenomaan maaseutu, vaikkakaan tässä ketjussa aiheena ollut kirjallisella tavalla kiittäminen ei ole ollut ainoastaan heidän ja muiden "silmää tekevien" yksityisominaisuus.

me taidetaan nyt puhua eri säätyjen ihmisistä, minä puhun tavallisesta kansasta ja sinä apteekkarista, lääkäristä, rovastista ja valtesmannista
 
Niin ja siis kiitoskortti sinänsä on tietenkin tuttu ilmiö (varmaan kaikille), mutta ei joululahjoihin liittyen.

Kaunis ajatus, mutta älkööt kukaan minulle lähettäkö. Mukavampi minulle on, jos lahjan saaja soittaa tai laittaa tekstiviestinä kiitokset. Meillä tosin 99% lahjoista ei tule postitse vaan annetaan suoraan saajalle, sikikin varmaan koko ajatus tuntuu niin vieraalta.
 
mun kotiseudulla häitä alettiin viettää (pienimuotoisesti) vasta sotien jälkeen, ennen käytiin vain vaivihkaa pappilassa ja saatettiin keittää vihkikahvit sen talon väelle johon nuoripari asettui asumaan

Mielenkiinnosta kysyn, että mistä päin Suomea suunnilleen olet? Tuo suomalaisten häiden historia ulottuu tallennetusti tuhannen vuotta taaksepäin suunnilleen. Esimerkiksi kirkkovihkiminen, siis kirkollinen vihkiminen on meillä historiaa katsellen nuori tapa avioitua.

Laitoinkin joululahjoista perinteenä yhden netistä löytyvän hyvän artikkelin. Häistämme löytyy oikein hyvä artikkeli netistä täältä:

Suomalaiset h

Siinä on lähdeluettelossa:

Lähteet: Narinkka 2001 Häät/Bröllop ; Helsingin kaupunginmuseo, Jyrki Knuuttila; Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629, Morsiamen kirja 1944 (Karisto), Matti Sarmela: Suomen perinneatlas (SKS), Matti Sarmela: Pohjolan häät (SKS), Terttu Kaivola: Kahden kauppa (SKS), Johannes Häyhä: Perhe ja kylä (SKS), Maija-Liisa Heikinmäki: Suomalaiset häätavat/talonpoikaiset avioliiton solmintaperinteet (Otava), Toivo Vuorela: Kansanperinteen sanakirja (WSOY), Hopeatarjotin 1/1999 (Hotelli- ja ravintolamuseosäätiön julkaisu). Lainatut runot ja lorut: Häävene vesiä käypi (Karisto) Hans Bengtson: I lust och nöd.
 
Löysin netistä kutsukirjeen Kaustislaisiin häihin, kutsu vuodelta 1937:

Teidän perhe on kutsuttu Varilaan häihin. Net alkaa 27.6.1937 sunnuntai aamulla.
Net häät on Ruskikankhan Kallen talosa, joka on minun äitini tädin poika (= Brita Kaisan sisaren pojan) Hänen tyttönsä on Alavetelistä . Se on ostanu sen Perävarilan talon ja sen vinkkelitalon. Heillä ei ole lapsia kun tyttö ja poika. Net on nyt sen tytön häät. Sulhanen on Kaustisen Eevertin ja Annan poikia. Se Anna on on meidän kirkonkylän opettajan rouvan sisar, kotosin Oulusta.

Niihin häihin tulee häävieraita etelästä ja pohjosesta. Tänne on tulluki jo Viipurista 2 tyttyä ja poikaa. Net on josaki virasa ja heidän loma-aika loppuu pian häitten jälkeen. Kehuvat että het ovat kauniita valkotukkasia.
Sillä Huukolla on 3 veliä Kurkijoella ja niitä on hajaintunu Viipuriin asti. Täältä
Keskipohjanmaalta tulee suomalaisia ja ruotsalaisia. Kyllä siellä tulee komiat häät.

Soitetaan viuluilla ja urvuilla, en tiedä tuleeko sinne torvisoitto. Mutta ei ne jaksa kolmia päivää niin täytyy olla toisenlaisia soittimia.
Siellä laitetaan kunniaportti ja istutetaan koivuja lavan ympärille ja muuhallekin. Soitetaan koko ajan marssia kun kutsuvieraat tulee.

Ois se Helvinki mukava nähä kaustislaiset häät. Kyllä ne on paljon komiammat kun karjalaiset häät, mitä minä siellä näin. En muista oliko siellä lippuakaan.
Täällä liput liehuu tankosa kun vihitään häisä. On puhuttu että tulee 200 kukkaparia. Tulkaa juhannukseksi tänne. Koittakaa nyt hommata. Ei niitä tule täälläkän nuin komeita häitä meidän suvusa. Jos tulette niin tilataan auto täältä nöutamaan häitten aamuna.

No niin, nyt kuulin että sinne häihin tulee 2 torvisoittua. Tietysti meidän kirkonkylän ja ruotsalainen. Salonkyläsä on viuluorkesteri. Niillä on iso paasviulu. Tietty net tulee.


Vieraita oli lopulta toista tuhatta!

:D
 
me taidetaan nyt puhua eri säätyjen ihmisistä, minä puhun tavallisesta kansasta ja sinä apteekkarista, lääkäristä, rovastista ja valtesmannista

Tietenkään ns. talottomat ja maattomat eivät sellaisia tilaisuuksia järjestäneet, joissa erikseen olisi kutsuttuja kirjeillä kiitelty, mutta tässä oli puhe siitä, onko lahjasta kirjallisesti kiittäminen tapana ollut vain aniharvojen keskuudessa yleistä. Niin ei voi sanoa.

Ja kyllä ne rengit ja piiatkin, usein toisen kirjoitus- ja lukutaitoisen avustuksella lähettivät kiitoksia, jos etäämmältä lahjan onnekseen saivat. Äiti tai isä, sisat tai veli, kummitäti tai muu läheinen sukulainen saattoi esimerkiksi lapsensa/sisarensa avioituessa tai muussa merkittävässä tapahtumassa saada paketin etäällä asuvalta sukulaiseltaan. Aina ei ollut mahdollisuuksia lähteä matkaan puolin tai toisin. Kyllä heille usein laitettiin kiitos. Jos ei itse osannut kirjoittaa, mentiin sitten esimerkiksi mainitsemasi rovastin luo saamaan kirjoitusapua.
 
Tietenkään ns. talottomat ja maattomat eivät sellaisia tilaisuuksia järjestäneet, joissa erikseen olisi kutsuttuja kirjeillä kiitelty, mutta tässä oli puhe siitä, onko lahjasta kirjallisesti kiittäminen tapana ollut vain aniharvojen keskuudessa yleistä. Niin ei voi sanoa.

Ja kyllä ne rengit ja piiatkin, usein toisen kirjoitus- ja lukutaitoisen avustuksella lähettivät kiitoksia, jos etäämmältä lahjan onnekseen saivat. Äiti tai isä, sisat tai veli, kummitäti tai muu läheinen sukulainen saattoi esimerkiksi lapsensa/sisarensa avioituessa tai muussa merkittävässä tapahtumassa saada paketin etäällä asuvalta sukulaiseltaan. Aina ei ollut mahdollisuuksia lähteä matkaan puolin tai toisin. Kyllä heille usein laitettiin kiitos. Jos ei itse osannut kirjoittaa, mentiin sitten esimerkiksi mainitsemasi rovastin luo saamaan kirjoitusapua.

on saatettu jossain sivistyneillä seuduilla noin tehdä mutta olen satavarma että ei mun tekoselekosissa

ja kyllä mun isovanhemmat ja niiden vanhemmat osas lukea ja kirjoittaa, ei me nyt ihan niin mettiäisiä oltu
 
Viimeksi muokattu:
Tietenkään ns. talottomat ja maattomat eivät sellaisia tilaisuuksia järjestäneet, joissa erikseen olisi kutsuttuja kirjeillä kiitelty, mutta tässä oli puhe siitä, onko lahjasta kirjallisesti kiittäminen tapana ollut vain aniharvojen keskuudessa yleistä. Niin ei voi sanoa.

Ja kyllä ne rengit ja piiatkin, usein toisen kirjoitus- ja lukutaitoisen avustuksella lähettivät kiitoksia, jos etäämmältä lahjan onnekseen saivat. Äiti tai isä, sisat tai veli, kummitäti tai muu läheinen sukulainen saattoi esimerkiksi lapsensa/sisarensa avioituessa tai muussa merkittävässä tapahtumassa saada paketin etäällä asuvalta sukulaiseltaan. Aina ei ollut mahdollisuuksia lähteä matkaan puolin tai toisin. Kyllä heille usein laitettiin kiitos. Jos ei itse osannut kirjoittaa, mentiin sitten esimerkiksi mainitsemasi rovastin luo saamaan kirjoitusapua.

Tässä oli puhe siitä, onko JOULUlahjasta kirjallisesti kiittäminen tapana ollut vain aniharvojen keskuudessa yleistä.
 
pohjosesta ja idästä, en kumminkaan Lapista, mun kotiseudun tavat on itsenäisyyden alkuajoilta lukien kirjattu erittäin huolellisella tavalla kirjasarjaan, joka löytyy monien ikäihmisten kirjahyllystä :laugh:

Itsenäisyyden alkuajoista ei ole vielä sataakaan vuotta, joten hääperinnehistoriana se on tosiaan hyvin lyhyt aika. Häähistoriaa Suomessa, kuten ylipäätään juhlahistoriaan liittyvää tietoa löytyy jo noin tuhannen vuoden ajalta :)

Sota-ajan (sekä vuosisadan alun, että II maailman sodan) aikana ja jälkeen häiden luonne muuttui koko Suomessa ja voidaankin sanoa, että juuri tuo itsenäisyyden ja sitä seuraavien vuosikymmenien aikana Suomessa oli poikkeuksellisen vähäeleinen hääkulttuuri vallalla. Häiden uusi gloriakausi alkoi meillä vasta 80-luvulla, jolloin palattiin menneiden vuosisatojen hulppeisiin kemuihin uudella tavalla toteutettuna.

Idässä, erityisesti Karjalan alueella on erittäin rikas ja vaiheikas häähistoria. Pohjoisessa myös, mutta jos ei puhuta Lapista, ollaan varmaan suunnilleen sitten Oulunläänin tai Pohjois-Pohjanmaan alueella, joissa häiden historia on aivan mahtava kruunuhäineen, purpureineen ja kenkkäreineen.

Tuossa artikkelissa on paljon alueellista hääjuhlahistoriaa ja hyvä otanta häiden perinteitä Suomessa.
 
Itsenäisyyden alkuajoista ei ole vielä sataakaan vuotta, joten hääperinnehistoriana se on tosiaan hyvin lyhyt aika. Häähistoriaa Suomessa, kuten ylipäätään juhlahistoriaan liittyvää tietoa löytyy jo noin tuhannen vuoden ajalta :)

Sota-ajan (sekä vuosisadan alun, että II maailman sodan) aikana ja jälkeen häiden luonne muuttui koko Suomessa ja voidaankin sanoa, että juuri tuo itsenäisyyden ja sitä seuraavien vuosikymmenien aikana Suomessa oli poikkeuksellisen vähäeleinen hääkulttuuri vallalla. Häiden uusi gloriakausi alkoi meillä vasta 80-luvulla, jolloin palattiin menneiden vuosisatojen hulppeisiin kemuihin uudella tavalla toteutettuna.

Idässä, erityisesti Karjalan alueella on erittäin rikas ja vaiheikas häähistoria. Pohjoisessa myös, mutta jos ei puhuta Lapista, ollaan varmaan suunnilleen sitten Oulunläänin tai Pohjois-Pohjanmaan alueella, joissa häiden historia on aivan mahtava kruunuhäineen, purpureineen ja kenkkäreineen.

Tuossa artikkelissa on paljon alueellista hääjuhlahistoriaa ja hyvä otanta häiden perinteitä Suomessa.

se seutu mistä mä puhun on ollut lähes asumatonta 1800-luvun puoliväliin asti että epäilen että kovin suuria kenkkäreitä ei sitä ennen ole ollut
 

Yhteistyössä