Te keiden mies on noin 37-42v, vastailkaas! Ja onko 39v liian vanha 25veelle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Omena"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No on liian vanha. En pystyis kuvitella omaa miestäni 25.veen käsipuolessa. Saati itseäni. Johan sekin kertoo 25-vuotiaan ajatusmaailmasta aikalailla jos on siihen ikään ehtinyt hankkia 6 lasta ja harrastaa kreisibailausta.
vicky_pollard_and_kids.jpg
 
Oot 25v ja oot teinin tasolla?!? Ite oon 26v ja todella kaukana teinistä. Ne vaiheet elin, sillon kun teini olin. Käyn hyvin harvoin missään bilettämässä, mulla ei ole aikaa eikä halua, en nykysin jaksa ja meinaan väsähtää jo parin oluen jälkeen. Olen pienen tytön äiti ja mun mies on 27v ja nysvätään melki joka päivä kotona :). Tasasta koti arkea ja molemmat tehään pitkin päivää omia hommia ja huomioidaan toisemme ja leikitetään tytärtä vuoron perään. Ei toi ikä ero isolta vaikuta, mutta mietin vähän miehen kannalta tota tilannetta. Jos, tosiaan käyttäydyt kuin kikattava teini, niin tuskin mies jaksaa kovin kauan olla innostunu sun kanssas olemaan. Aikuinen mies tarvitsee lopulta kuitenkin, sen aikuisen naisen rinnalleen.
 
  • Tykkää
Reactions: Ainutar
Olin 26v kun tapasin mieheni, tuolloin 35v. Molemmat eronneita ja lapsia.
Siitä on pian 7v, ikäeroa ei todellakaan huomaa meidän arjessa millään tavoin.

Ainoa mikä tulee mieleen, on että mies on pari kertaa sanonut että hänestä tuntuu että ihmiset arvostelevat meidän ikäeroa ulkonäön perusteella. Mies näyttää ikäiseltään, minä jonkin verran ikäistäni nuoremmalta ja mukana on usein useampia lapsia.
 
No tehän olette molemmat aikuisia, joten en näe tuossa mitään pahaa (tuo 25v on muuten mun mielessä se jokin maaginen ikäraja, jolloin suuretkin ikäerot menettävät merkityksensä, koska 25v on jo oikeasti täysikasvuinen jne).

Itse en kykenisi ihastumaan noin "vanhaan" (itseeni nähden), mutta muut tehköön mitä lystäävät, jos eivät ketään pahasti satuta. :D
Jotain mielestäni kertoo se, että sun pitää tällasia tulla kyselemään muilta ja muutenkin asia sua mietityttää.
En lähtisi suhteeseen, joka mietityttää noin paljon.
 
Mä olen 27 ja mies 41, elämä hymyilee :) Viihdyn mieheni kanssa mahtavasti ja en todellakaan mieti ikäeroa. Kaksoset on tulossa ja kaikki on muutenkin niin hyvin, että en voisi enempää elämältä pyytää.. Meillä menee tällä hetkellä paljon paremmin kuin usealla kaverilla, jolla on samanikäinen mies. Ehkä sekin on antanut vähän perspektiiviä siihen, että kannattaako sitä ikäeroa surkutella, jos on onnellinen ja tyytyväinen omaan parisuhteeseensa.
 
Meillä on ikäeroa 9 vuotta, mies on 37. Yhteistä taivalta takana 6 vuotta, joista neljä naimisissa. Omalla tavallani ymmärrän mitä ajatuksia käyt läpi. En kuitenkaan missään vaiheessa ajatellut ikäeron meitä haittaavan, jos jutut muuten menisi yhteen. Mitä kavereihin tulee, niin eikös se ole vain hyvä juttu jos molemmilla on myös ns. oma juttunsa. En usko, että miestäni haittaisi jos kävisin välillä tyttöjen kanssa ulkon -käynkin! Enkä koe, ettenkö voisi kikatella juuri niin paljon kuin haluan, ei se mies minua vanhenna! Olen se mikä olen, mieheni on myös oma itsensä. Yhteiset tavotteet on mun mielestä hyväksi, tai siis se mitä kummatkin elämältä toivoo (meillä perhe ja oma koti, mahdollisimman vakavarainen "turvallinen" arki). Ei rauhallinen arki pois sulje toisinaista biletystä. Tee ratkaisu sydämmelläsi. Ajattele omilla tunteillasi, äläkä sillä mitä muulet muiden ajattelevan. Itse en miestäni vaihtaisi keneenkään toiseen <3
 

Yhteistyössä