O
"Omena"
Vieras
Tapasin nettideitissä mukavan miehen. Olen 25v ja 6v lapsen äiti. Mies on 39v ja parin alakouluikäisen lapsen isä. Eronnut siis lasten äidistä.
Mies on todella komea, mukava ja huomio minua paljon. Olemme korkeakoulutettuja ja hyvin omillamme toimeentulevia kumpikin. Eli noiden asioiden tiimoilta ikäeromme ei ns. näy missään.
Olen ihastunut ja tunne on molemminpuolinen. Toisaalta ollaan ihan muutamia kertoja tapailtu ja mun mielestä jopa ensimmäiset kuusi kuukautta on suhteessa yleensä tietynlaista hienostelua. Eli ei ihan olla kuitenkaan niin vapautuneita ja tuoda sitä itseä esiin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Olenkin miettinyt tuleeko ikäeromme jossain vaiheessa vastaan? Mä olen kyllä ikäiseksi todella vastuullinen ja oma-aloitteinen monessa asiassa, mutta nämä johtuva pitkälti siiä, että olen äiti.
Miellän kuitenkin monessa asiassa itseni enemmän teiniksi, kuin aikuiseksi naiseksi. Asiat ovat ehkä pikkujuttuja, mutta niistä voi arjessa muodostua isoja.
Mä tykkään käydä kavereiden kanssa bilettämässä ja meno on aika nuorta silloin. Sellaista älytöntä kikatusta, "kundien ziigailua" (vaikka siis en ole mikään ilolintu, en ikinä lähtisi baarista kenenkään matkaan tms. Ihan siis keskustelutasolla ziigailua) ja meillä on paljon ihan älyttömiä sisäpiiriläppiä, jotka ovat ehkä vähän lapsellisia.
Ulkonäkö on mulle vielä tässä iässä poikkeusellisen tärkeää ja saatan tinttuttaa siitä, että ripsarini on kateissa.
Kännykässäni on facebookin sovellus ja facea pitää katsoa säännöllisin väliajoin.
On hirveän junttia, jos sukat ovat sandaaleissa tai muuta "vakavaa" ja käytän puhuessani sanoja "facettaa" "sluibata" "relata" jne..
Mies on todella komea, mukava ja huomio minua paljon. Olemme korkeakoulutettuja ja hyvin omillamme toimeentulevia kumpikin. Eli noiden asioiden tiimoilta ikäeromme ei ns. näy missään.
Olen ihastunut ja tunne on molemminpuolinen. Toisaalta ollaan ihan muutamia kertoja tapailtu ja mun mielestä jopa ensimmäiset kuusi kuukautta on suhteessa yleensä tietynlaista hienostelua. Eli ei ihan olla kuitenkaan niin vapautuneita ja tuoda sitä itseä esiin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Olenkin miettinyt tuleeko ikäeromme jossain vaiheessa vastaan? Mä olen kyllä ikäiseksi todella vastuullinen ja oma-aloitteinen monessa asiassa, mutta nämä johtuva pitkälti siiä, että olen äiti.
Miellän kuitenkin monessa asiassa itseni enemmän teiniksi, kuin aikuiseksi naiseksi. Asiat ovat ehkä pikkujuttuja, mutta niistä voi arjessa muodostua isoja.
Mä tykkään käydä kavereiden kanssa bilettämässä ja meno on aika nuorta silloin. Sellaista älytöntä kikatusta, "kundien ziigailua" (vaikka siis en ole mikään ilolintu, en ikinä lähtisi baarista kenenkään matkaan tms. Ihan siis keskustelutasolla ziigailua) ja meillä on paljon ihan älyttömiä sisäpiiriläppiä, jotka ovat ehkä vähän lapsellisia.
Ulkonäkö on mulle vielä tässä iässä poikkeusellisen tärkeää ja saatan tinttuttaa siitä, että ripsarini on kateissa.
Kännykässäni on facebookin sovellus ja facea pitää katsoa säännöllisin väliajoin.
On hirveän junttia, jos sukat ovat sandaaleissa tai muuta "vakavaa" ja käytän puhuessani sanoja "facettaa" "sluibata" "relata" jne..
Ihan hyvällä mielellä siis asiaa ihmettelen. 
