N
Nietu
Vieras
Kerroin miehelle että kaipaisin suhteeseemme enemmän läheisyyttä. Mies vastasi: " aika vaikea sitä on mitään läheisyyttä antaa, kun olet aina naama happamalla ja aina jos jotain sanon tai olen sanomatta, se on väärin. Ja kun ollaan niin eri aikaan kotonakin, niin se on kuule aika sula mahdottomuus!"
Juu, enpä viittiny tuohon mitään kommentoida...
Mies voisi joskus itse katsoa peiliin, jos en jaksa hekottaa hänen huumorintajulleen (eli olen naama happamalla) Hänen huumorintajunsa on tehdä pilkkaa minusta/ älystäni. Päivittäin ja monta kertaa päivässä. Ja sitten kun alan pahoittamaan siitä jo mieleni, olen huumorintajuton.
Viimesin hyvä esimerkki siitä, kun mies viittasi ettei voi mitään sanoa tai olla sanomatta, kun se on aina väärin, on tämänpäiväinen, jolloin purnasin miehelle älyttömästi suunniteltuja työvuorolistojani (menetin yhden vapaapäivän). Miehen kommentti tähän oli: " no voi voi niin, kyllä on kauheeta (äänellä ei vois vähempää kiinnostaa) ja perään "mitä sä mulle siitä purnaat, valita listantekijälle". Pahoitin tästä mieleni ja sanoin riitaa haastamatta, että olis ihan kiva jos sua edes vähän kiinnostaisi mun huoleni, olisit edes sanonut vaikka että no kyllä on kurjasti suunniteltu listat, se olisi riittänyt.
On ollut jo kuukausia sellainen tunne, että mies ei halua suukotella, pitää hyvänä/ lähellä. Itse jos teen itseäni tykö, ottaa kyllä kainaloon, jos haluan siihen käpertyä eli ei aja pois, mutta oma- aloitteisesti ei halaile, joskus saattaa vähän kättä reidellä pitää kun istutaan telkkaa katsomassa. Jos yritän suukottaa, vastaa hyvin pikaisesti, hyvä että ehdin mukaan edes :/
Seksiä on kerran kaksi viikossa, mutta se on todellakin nykyään vain seksiä (rakastelusta ei voi puhua), ei katso juuri edes silmiin ja seksin jälkeen nousee nopeasti sängystä tai jos jää makoilemaan, ei ota kainaloon tms.
Ei voi mitään, mutta on alkanut tulla tunne, ettei mies rakasta tai edes välitä enää enkä ole hänelle tärkeä enkä missään arvossa :'(
Juu, enpä viittiny tuohon mitään kommentoida...
Mies voisi joskus itse katsoa peiliin, jos en jaksa hekottaa hänen huumorintajulleen (eli olen naama happamalla) Hänen huumorintajunsa on tehdä pilkkaa minusta/ älystäni. Päivittäin ja monta kertaa päivässä. Ja sitten kun alan pahoittamaan siitä jo mieleni, olen huumorintajuton.
Viimesin hyvä esimerkki siitä, kun mies viittasi ettei voi mitään sanoa tai olla sanomatta, kun se on aina väärin, on tämänpäiväinen, jolloin purnasin miehelle älyttömästi suunniteltuja työvuorolistojani (menetin yhden vapaapäivän). Miehen kommentti tähän oli: " no voi voi niin, kyllä on kauheeta (äänellä ei vois vähempää kiinnostaa) ja perään "mitä sä mulle siitä purnaat, valita listantekijälle". Pahoitin tästä mieleni ja sanoin riitaa haastamatta, että olis ihan kiva jos sua edes vähän kiinnostaisi mun huoleni, olisit edes sanonut vaikka että no kyllä on kurjasti suunniteltu listat, se olisi riittänyt.
On ollut jo kuukausia sellainen tunne, että mies ei halua suukotella, pitää hyvänä/ lähellä. Itse jos teen itseäni tykö, ottaa kyllä kainaloon, jos haluan siihen käpertyä eli ei aja pois, mutta oma- aloitteisesti ei halaile, joskus saattaa vähän kättä reidellä pitää kun istutaan telkkaa katsomassa. Jos yritän suukottaa, vastaa hyvin pikaisesti, hyvä että ehdin mukaan edes :/
Seksiä on kerran kaksi viikossa, mutta se on todellakin nykyään vain seksiä (rakastelusta ei voi puhua), ei katso juuri edes silmiin ja seksin jälkeen nousee nopeasti sängystä tai jos jää makoilemaan, ei ota kainaloon tms.
Ei voi mitään, mutta on alkanut tulla tunne, ettei mies rakasta tai edes välitä enää enkä ole hänelle tärkeä enkä missään arvossa :'(