Oi voi, pelkään ottaa työtä vastaan, koska pelkään etten sitten enää selviäisi arjestani.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja työtön yh-mami
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

työtön yh-mami

Vieras
Nyt arkeni on mukavaa. Työtön olen ollut nuoremman 3v täyttämisestä alkaen. Hän on nyt 4,5v. Esikoinen on 7,5v ekaluokkalainen.

Arki sujuu nyt hienosti. Aamuisin heräillään ja saatellaan ekaluokkalainen 2 km matka koululle. Sit vähän leikkipuistoa ja kauppakäyntiä, kotona syömään nuoremman kans ja sit kävellään hakemaan ekaluokkalainen koulusta. Sen jälkeen pojat leikkii yhdessä ja kavereiden kanssa, autan ekaluokkalaista läksyissä, teen kotitöitä, harrastamme poikien kanssa liikuntaa (käymme luistelemassa paljon nyt talvella, kävelyillä, hiihdämme, kesäisin uimassa rannalla, leikkipuistoissa ym), käymme ilmaisissa yleisurheilu- ja hiihtokilpailuissa poikien kanssa, niitä onkin täällä paljon. Isompi käy koulun urheilukerhossakin. Elämä on tosi mukavaa ja hyvää, vaikka olenkin yh.

Tukiverkkoa ei oikein ole. No, naapurissa on toinen yh-äiti joka mielellään hoitaa meidän lapsia, mutta meidän nuoremmalla on kissa-allergia ja heillä on pienessä asunnossa monta kissaa, joten on aika hankalaa. Mutta meille jos tulevat tai ulkona olevat, niin onnistuu. Itse hoidan paljonkin hänen lapsiaan, hän on työäiti.

Pienestihän me asutaan, kaksiossa poikien kanssa ja vaatteet on alesta ja kirppareilta, ruoka alesta Lidlistä, mutta eipä pojat mitään hienompaa edes kaipaile.

Työkkäri tietysti painostaa yhä rankemmalla kädellä töihin. Pelkään, että mitä mistään tulee jos yhtäkkiä mun pitääkin mennä töihin! 8h+työmatkat busilla.
 
Se arki kuule asettuu uudenlaisiin uomiinsa aika pian, jos työt aloitat =)
Alkujännitystä vain nämä pohdinnat. Onhan sinulla vapaa-aikaakin, jolloin voit lastesi kanssa ulkoilla ym. Vähemmän sitä kylläkin on, mutta ei asioita kannata etukäteen murehtia =)
 
Tottakai se alkuun rankempaa on, mutta kummasti sitä tekee huushollityöt tunnissa jos niihin kotona ollessa saa menemään koko päivän.... Mutta pikkuhiljaa sun täytys työelämäänkin palata, ei mene kauaa kun nuorimmainenkin on eskarissa.
 
Huomioi se, että jos te olette sun töiden takia päivät pois kotoa, niin kukaan ei ole sinä aikana sotkemassakaan teidän kotianne. Ja nuorimmainen on jo sen ikäinen että voisi tykätä päivähoidosta? :)
 
Kaipaan vanhoja hyviä aikoja, kun kaikilla oli ydinperhe ja mies tai mies ja vaimo yhdessä hankkivat elannon perheelle, ja vaimo tai vaimo ja mies yhdessä huolihtivat kodinhoidosta ja lastenhoidosta. Tää on jotenkin niin epäreilua nykyään, kun mies vain siittää lapsen ja katoaa kuvioista, ja nainen jää yksinään hankkimaan itselleen ja lapsilleen elantoa ja hoitamaan lapsia ja kotia yksin. :(

Voimia AP:lle, tiedän kokemuksesta, ettei yksinhuoltajan arki ole muutenkaan kovin helppoa, ja jos siihen yhdistetään vielä äidin työssäkäynti ja työstressi niin mielenterveys kärsii pahimmassa tapauksessa, ja siitä kärsii sitten koko perhe. Helppo on huudella noiden, ketä asia ei ole millään tavoin koskettanut. Tulit sitten mihin tulokseen tahansa, älä syyllistä itseäsi äläkä anna muidenkaan syyllistää sinua. Itse parhaiten elämäsi ja voimavarasi tiedät. :hug:
 
En tiedä, uskallanko tätä edes kirjoittaa, mutta... Älä ota vastaan työtä, jos tuolta tuntuu ja kuitenkin pärjäätte edes jotenkin taloudellisesti. Tai harkitse korkeintaan osa-aikatyötä. Noin pienten kanssa arki on hankalaa, jos on 2 aikuista, mutta kun olet yksin... Ehdit aivan varmasti tehdä tarpeeksi töitä sitten kun molemmat lapset ovat koulussa.
 
Mitähän suomelle tapahtuisi jos kaikki ajattelisivat noin? Tottakai jokaisesta ( ainakin suurimmalla osalla) olisi helpompaa olla kotona kuin töissä. Alku on erilaista, mutta pian huomaa, että kaikki sujuukin loistavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;27781583:
Ehdit aivan varmasti tehdä tarpeeksi töitä sitten kun molemmat lapset ovat koulussa.

Ongelmana voi olla työllistyminen pitkän työttömyyden jälkeen, työnantajat eivät ehkä halua palkata vaikka olisi halukas töihin.
 
Mitähän suomelle tapahtuisi jos kaikki ajattelisivat noin? Tottakai jokaisesta ( ainakin suurimmalla osalla) olisi helpompaa olla kotona kuin töissä. Alku on erilaista, mutta pian huomaa, että kaikki sujuukin loistavasti.

Miksi ei saisi olla helppoa? Mikä ihme suomalaisia vaivaa kun kaikki tarvisi tehdä verenmaku suussa. Työtätyötätyötä muuten et ole mitään. Lapset ei saa aikaa väsyneiltä aikuisilta, valitetaan kuinka on kiirekiire ja vielä kerran kiire. Sitten ollaan tyytyväisiä? Käydään joskus kylässä ja kilpaa valitetaan kuinka on raskasta.

Ja juu ymmärrän kyllä pointtisi kyllähän niitä töitä pitäisi tehdä. Haluaisin vaan niin kovin että suomessa äideille tehtäisiin osa-aikaitöistä kannattavaa! Se olisi monelle perheelle niin paras vaihtoehto silloin kun lapset pieniä. Onhan sekin raskasta kun molemmat käy töissä saatika että yksin pitäisi arkea pyörittää. Niin tapauskohtaisia juttuja.
 
Jos mä oisin sä niin en menis töihin. Sellastahan se on, ettei jää sitten aikaa lapsille juuri ollenkaan. Sekin aika mitä jää niin on niin erilaista kun olet väsynyt työpäivän jälkeen.
Anna aikaa lapsillesi ja itellesi, äläkä välitä noista Suomi kaatuu jutuista... Hyvällä omallatunnolla vaan nostat tukia ja nautit elämästä. :) Kerkeät kyllä vielä "antamaan panoksesi" ja maksamaan veroja, tekemään töitä. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kun työnteko!
Ja mikä on se hyöty siitä työstä? 200€ enemmän näppiin, joka sekin menee työmatkoihin tai ruokailuun tms. Entä haittapuolet...niitä sitten riittääkin. Yhteiskunta ei kannusta työntekoon tarpeeksi. Työnteon pitäisi olla palkitsevaa ja rahaa jäädä huomattavasti enemmän käteen. Vai onko sellasta rahaa edes olemassa joka olisi tarpeeksi "uhrataksesi" lapsen tärkeät vuodet?? Minusta ei..
Anna aikaa lapsillesi ja itsellesi, äläkä syyllistä itseäsi. Nautit nyt vaan nämä muutamat vuodet, ei se Suomi kaadu vaikka kotona oletkin.
 
Minä taas mietin että jatkanko ensi vuonna töissä vai jäänkö vuodeksi hoitovapaalle, koska arki on todella rankkaa jo nyt. Ja meitä on kuitenkin kaksi aikuista, 2v ja 6v lapset ja vielä eräs sukulainen joka hoitaa pienempää lasta kotona. Mies ei juurikaan osallistu mihinkään, varsinkaan lasten hoitoon. Hoidan pyykit, tiskit, siivouksen, kaupassa käynnin ja ruuan laiton. Hankin lapsenvahdin viikonloppuisin kun olen töissä ja mies vapaalla (koska eihän hän nyt jaksa vahtia lapsia koko aikaa, omen sanojensa mukaan). Miehen mielestä minä en mitenkään voi jäädä kotiin, koska tienaan enemmän kuin hän, ja tietenkin maksan enemmän asumiskuluja.
Että kyllä sinuna jäisin vielä kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;27781583:
En tiedä, uskallanko tätä edes kirjoittaa, mutta... Älä ota vastaan työtä, jos tuolta tuntuu ja kuitenkin pärjäätte edes jotenkin taloudellisesti. Tai harkitse korkeintaan osa-aikatyötä. Noin pienten kanssa arki on hankalaa, jos on 2 aikuista, mutta kun olet yksin... Ehdit aivan varmasti tehdä tarpeeksi töitä sitten kun molemmat lapset ovat koulussa.

HÄH??!!! Nuorin on 4,5v, mitä helketin pieniä nuo nyt ovat??

Aloittajalle sanoisin, että valmistautuu vaan kantamaan kortensa kekoon yhteiskunnan puolesta ja menee sinne töihin. Eikö töistä kieltäytyminen johda karenssiin tjtn?
 
Miksei se työarki sujuis sullakin, kun sujuu muillakin. Sinänsä mulle ihan sama jos joku haluaa jäädä kotiin mutta silloin se pitäisi mun järjen mukaan rahoittaa jotenkin muuten kuin työttömyystuella. Se kun on tarkoitettu niille, jotka ovat käytettävissä jos sopiva työpaikka sattuu kohdalle.

Harva kai töitä tekee siksi, että se vaan on niin mukavaa. Eiköhän se motiivi enemmänkin ole se toimeentulo. Jos toimeentulon saisi muutoin kuin työtä tekemällä tai perusteettomasti tukia nostellen, kuluisi mullakin aika ihan kotona ja harrastellen. En vaan kehtais olla työtön työnhakija ja samalla koittaa keksiä kaikenlaisia kepulikonsteja vältellä töihin joutumista ja onneksi kai kuitenkin yleinen moraali ihmisillä on samansuuntainen ja tukiketkuja ei kovin hyvällä katsota.
 
Olen ollut yhden lapsen yksinhuoltaja, ja mulle ei olisi tullut mieleenkään, että olisin kotona. En myöskään ymmärtänyt kokea alle kouluikäisen kanssa elämää mitenkään raskaaksi. Töissä olin normaalin 8 tunnin päivän, alkuun työmatka oli vain viisi minuuttia. Eli syöksyin hakemaan lapsen töistä kotiin ja ilta oli yhteistä aikaa. Tehtiin ruokaa, talvella oli joskus eväät autossa mukana, ja mentiin suoraan päivähoidosta luistelemaan. Ulkoiltiin, leikittiin. Asuttiin paikassa, jossa poika ulkoilu myös yksin. Minusta meidän elämä oli hyvää, ja koska kävin töissä, voitiin asua isossa paritalokolmiossa kaksistaan.

Ekaluokkalaisellekin löytyy varmaan iltapäiväkerhopaikka.

Kyllä minä pelkäisin pitkän kotona olon jälkeen sitä, että löytyykö sitä työtä enää ollenkaan.
 
Mitähän suomelle tapahtuisi jos kaikki ajattelisivat noin? Tottakai jokaisesta ( ainakin suurimmalla osalla) olisi helpompaa olla kotona kuin töissä. Alku on erilaista, mutta pian huomaa, että kaikki sujuukin loistavasti.

Ei kaikkien tarvitse ajatella aapeen tavoin, nykyinen määrä riittää Suomen perikatoon, vain muutama vuosi ja loisijat joutuvat hakeutumaan paskaduuneihin koska julkinen sektori romahtaa rahoituksen puutteeseen.
 
Jos mä oisin sä niin en menis töihin. Sellastahan se on, ettei jää sitten aikaa lapsille juuri ollenkaan. Sekin aika mitä jää niin on niin erilaista kun olet väsynyt työpäivän jälkeen.
Anna aikaa lapsillesi ja itellesi, äläkä välitä noista Suomi kaatuu jutuista... Hyvällä omallatunnolla vaan nostat tukia ja nautit elämästä. :) Kerkeät kyllä vielä "antamaan panoksesi" ja maksamaan veroja, tekemään töitä. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kun työnteko!
Ja mikä on se hyöty siitä työstä? 200€ enemmän näppiin, joka sekin menee työmatkoihin tai ruokailuun tms. Entä haittapuolet...niitä sitten riittääkin. Yhteiskunta ei kannusta työntekoon tarpeeksi. Työnteon pitäisi olla palkitsevaa ja rahaa jäädä huomattavasti enemmän käteen. Vai onko sellasta rahaa edes olemassa joka olisi tarpeeksi "uhrataksesi" lapsen tärkeät vuodet?? Minusta ei..
Anna aikaa lapsillesi ja itsellesi, äläkä syyllistä itseäsi. Nautit nyt vaan nämä muutamat vuodet, ei se Suomi kaadu vaikka kotona oletkin.
Ei raha kasva puussa, vaan jonkun selkänahasta revitään elämäntapapummien elanto.
 
Minusta olis mielenkiintoista kuulla jonkun työttömän työnhakijan, jolla ei ole aikomustakaan mennä töihin, näkemys siitä, miksi hän on mielestään oikeutettu tekemään niin,.
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtön yh-mami;27781361:
Nyt arkeni on mukavaa. Työtön olen ollut nuoremman 3v täyttämisestä alkaen. Hän on nyt 4,5v. Esikoinen on 7,5v ekaluokkalainen.

Arki sujuu nyt hienosti. Aamuisin heräillään ja saatellaan ekaluokkalainen 2 km matka koululle. Sit vähän leikkipuistoa ja kauppakäyntiä, kotona syömään nuoremman kans ja sit kävellään hakemaan ekaluokkalainen koulusta. Sen jälkeen pojat leikkii yhdessä ja kavereiden kanssa, autan ekaluokkalaista läksyissä, teen kotitöitä, harrastamme poikien kanssa liikuntaa (käymme luistelemassa paljon nyt talvella, kävelyillä, hiihdämme, kesäisin uimassa rannalla, leikkipuistoissa ym), käymme ilmaisissa yleisurheilu- ja hiihtokilpailuissa poikien kanssa, niitä onkin täällä paljon. Isompi käy koulun urheilukerhossakin. Elämä on tosi mukavaa ja hyvää, vaikka olenkin yh.

Tukiverkkoa ei oikein ole. No, naapurissa on toinen yh-äiti joka mielellään hoitaa meidän lapsia, mutta meidän nuoremmalla on kissa-allergia ja heillä on pienessä asunnossa monta kissaa, joten on aika hankalaa. Mutta meille jos tulevat tai ulkona olevat, niin onnistuu. Itse hoidan paljonkin hänen lapsiaan, hän on työäiti.

Pienestihän me asutaan, kaksiossa poikien kanssa ja vaatteet on alesta ja kirppareilta, ruoka alesta Lidlistä, mutta eipä pojat mitään hienompaa edes kaipaile.

Työkkäri tietysti painostaa yhä rankemmalla kädellä töihin. Pelkään, että mitä mistään tulee jos yhtäkkiä mun pitääkin mennä töihin! 8h+työmatkat busilla.

Toki elämä menee hankalaksi, ku pitää mennä töihin, mutta se on kyllä ihan meidän jokaikisen työikäisen ja työkuntoisen tehtävä käydä töissä. Haluatko, että lapsesi ovat tulevaisuudessa tukien väärinkäyttäjiä kuten sinäkin?
 
Miksei se työarki sujuis sullakin, kun sujuu muillakin. Sinänsä mulle ihan sama jos joku haluaa jäädä kotiin mutta silloin se pitäisi mun järjen mukaan rahoittaa jotenkin muuten kuin työttömyystuella. Se kun on tarkoitettu niille, jotka ovat käytettävissä jos sopiva työpaikka sattuu kohdalle.

Harva kai töitä tekee siksi, että se vaan on niin mukavaa. Eiköhän se motiivi enemmänkin ole se toimeentulo. Jos toimeentulon saisi muutoin kuin työtä tekemällä tai perusteettomasti tukia nostellen, kuluisi mullakin aika ihan kotona ja harrastellen. En vaan kehtais olla työtön työnhakija ja samalla koittaa keksiä kaikenlaisia kepulikonsteja vältellä töihin joutumista ja onneksi kai kuitenkin yleinen moraali ihmisillä on samansuuntainen ja tukiketkuja ei kovin hyvällä katsota.

Hyvin kirjoitettu! Olen todellakin samaa mieltä. Jos työnteko ei kiinnostaa, niin silloin ei pitäisi kiinnostaa myöskään se työttömyyskorvaus. Vai miksi halutaan vaan kirsikat kakusta? Ja miksi palkkatuloa verrataan aina siihen, paljonko enemmän jää käteen kun tuilla ollessaan? Eikös palkka ole palkka..... Helppo ratkaisu, leikataan tuet niin paskaduunikin on kannattava ;)

Kiire ja arjen hankaluus on suurimmaksi osaksi ihan itse aiheutettua, jos asennoituu eri tavalla, niin kiirekin helpottaa ;) Mulla on 2v, 5v ja 7v pojat, yrittäjämies, vaativa työ ja pitka työmatka. Siltikään en koe, että minun arki olisi jotenkin kiireinen, hankala tai rasittava :)
 
[QUOTE="vieras";27782004]Törkeetä, suorastaan ihmisoikeuksien loukkaamista, jos työkkäri pakottaa töihin![/QUOTE]

On se ihan sikamaista, että ihmiset pakotetaan elättämään itse omat lapsensa ja itsensä!!!!
 

Yhteistyössä