Elokuun mussukat joulukuussa <3

Onneksi meillä mies ja ex-emäntä on suhteellisen samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen, ja jos mulla on jotain puututtavaa niin saan puuttua. Poika tietää että kummassakin kodissa toimitaan vähän eritavalla.
Mä sain miehen puhuttua ympäri siihen että poika pääsee pelaamaan lätkää (toivonu sitä jo useamman vuoden), ja joskus poitsu saa valvoa vähän pidempään koska mun mielestä ei välttämättä ihan aina tarvi mennä jo kymmeneltä nukkumaan

Mä oon pari vuotta pitäinyt blogia yrityksestä, mutta nyt en oikein tiedä jatkaisinko samaan paikkaan vai alottaisinko uuden. Sen verran pitkä on tuonkin blogin tie ollut, että omalla tavalla olisi mukava aloittaa aivan uusi blogi odotuksesta
Itseasiassa loinkin jo uuden blogin, mutten ole vielä aloittanut sitä

 

ambro sit vaan kirjottelemaan. Innolla ootan!


Joo, kyllä pisti taas kiehumaan. Mulla on ollu tapana kattoo salkkareita ennakkoon netissä ja nyt joku älykääpiö oli laittanu sellasen linkin sinne, että hyvä ettei tullu virusta koneelle ja nyt en uskalla mennä enää kattoon! PRKL! Raskaana olevan naisen viha on pahasta!

 

cocker en usko sitä miehen veljestä tai etenkään sen tyttöystävästä. Vauvakuumetta voi tytön puolesta kyllä olla, mutta ovat niiiiin nuoria vielä. Ja anopiltakin sitä vähän utelin ja tää sano, ettei he vielä varmasti pitkään aikaan, kun ei hänen poikansa tahdo lapsia - vielä.
Itse sitä myös mietin, ja oma tausta vaivaa sen verran, että kyllä mä vähän mietin, etten ihan täysin hehkuttele kelle tahansa, kun ei taustoja tiedä.

Älä sä murehdi sitä - mä yritin ainankin miettiä sillon itse lapsetomana, ettei muiden vauvat oo multa pois. Ei maailmassa oo minkäänlaista vauvakiintiötä.

 

Pamsku no niinhän siinä kävi että uuteen blogiin ryhdyin
Haaveista totta ulkoasu vaatii vielä hiomista, mutta just nyt ei kykene!


Kamalaa luettavaa tommoset reaktiot raskausuutisista..
näitä kun lukee niin eihän tässä itsekään uskalla kertoa :O
Varmasti moni pahoittanut mielensä toisten ajattelemattomuudesta :hug:

Mulla ei tällä hetkellä ole "oikeita" lapsettomia ystäviä - ainakaan en tiedä jos on.
Mutta mulla on 2 ystävää, J ja M jotka molemmat pitkään halunneet lasta. M oli jopa 7 vuotta hoidoissa kunnes vihdoinkin raskaus alkoi.
M ei oikein tiennyt miten olisi J:lle kertonut raskaudestaan kun pelkäsi J:n reaktiota.
Noh, J:llä olikin pullat jo uunissa, ja hälle syntyi tytär 2kk:tta ennen M:n tytärtä

Mutta itse olen lapsettomanakin ollut todella onnellinen ystävieni raskaus-uutisista Ja palstalaistenkin raskausuutisista varsinkin silloin jos on ollut kivisempi tie.
Itselläni on tuo ajattelu "eihän muiden raskaudet itseltäni pois ole " mennyt vähän puihin. Eihän se tosiaankaan ole multa pois, mutta kyllä sitä lapsettomuudesta kärsivänä on oikeus niihin vihan ja katkeruuden tunteisiin.

 

Ambro: jääks tuo sun haaveet, suuret toiveet nyt pois? Lueskelin sitä aina tähän päivään saakka..

 

Kainuulaiset/kajaanilaiset mammat liittykää facebookissa Kajaanin seudun kaksplus tai Mll perhekahvila Pirpana ryhmiin siellä on muitakin äitejä ja järjestetään tapaamisia mm pikkujoulujen merkeissä.

Sivuista huolehtiva voi minut poistaa listoilta. Minulla ja masukilla kaikki hyvin mutta esikoinen 1v2kk pitää minut niin kiireisenä ettei aikaa jää kirjoitella tänne. Lisäksi tällä hetkellä ei ole oikein intressejä tutustua uusiin ihmisiin kun juuri päässyt tutuiksi esikoisen keskusteluryhmän äiteihin ja meistä on tullut niin tiivis ryhmä heidän kanssa.

Oma olokin ollut nyt huono, kesto äklötys päällä koko ajan. Kerrottu ollaan minun vanhemmille ja lisäksi yksi ystäväni tietää. Maanantaina varhaisultra ja jos siellä kaikki kunnossa, niin paljastetaan myös miehen vanhemmille
Itteä jännittää että toivottavasti sieltä löytyisi yksi elävä sikiö, eikä kaksi. Kaksosia kuitenkin suvusta löytyy...

Marjuska + masukki 7+4

 

Pamsku Joo, olin sun blogia oonkin lueskellu aina välillä Ja lukenu sun kuulumisia sieltä Täälä ei oo vielä kauheesti oiretia, paha olo tulee ja lähtee tekee aina nopean visiitin vaa. Muuten menee vielä ihan hyvin, toivottavasti tällä kertaa ihan loppuun asti

unelmavauvasta ja Ambrosia Kiitos blogista Pitää lukea!


Lisää blogeja voi linkittää!

 

Poks! 7+0, jippii!

Mäkin oon paljon miettinyt noita reaktioita ja oon tullu siihen tulokseen että osa (niinkuin oma isä esim.) on niin häkeltyneitä ettei tajua onnitella, ja osalla saattaa olla just omat murheet asiaan liittyen taustalla. Kuulin just että yks kenelle kerroin on puolisonsa kanssa jo pitkään ollut ilman ehkäisyä. Onneks en mennyt kyselemään mitään "no koskas teille sitten kans?" -juttuja. Ja joistain ihmisistä se ei varmaan vaan oo niin iso asia.

Mä katselin vaunuja eilen, on niitä niin ihania karkkeja nykyään <3 haluisin ehkä semmoset punaiset briot. :> vaatteita en oo vielä uskaltanu katella, en itelleni enkä vauvalle, ultran jälkeen sitten. Johon on enää 2 viikkoa, onneks aika menee nopeasti!

Mua on eilisestä lähtien tuikkinu vasemmalle puolelle kohdussa. Aikaisemmat kivut mitkä ei oo sijottunu koko masun seudulle on myös olleet samalla puolella, mutta siitä on jo useampi viikko aikaa. Pidän tätä ihan hyvänä merkkinä
Huonovointisuus kasvaa täälläkin, tänään sai taas oikeen urakalla keskittyä että pysy yhdessä kasassa töissä, huhhuh. Toivottavasti jää tähän sillä en halua vielä töissä kertoa, ja tähän syy että oikeasti saattaa olla että saan potkut kun kerron, tai ainakin jotkut huudot. :/ voi tietty olla että pomo yllättää, mutta aikaisempien puheiden perusteella jotain negatiivista on odotettavissa. Toisaalta en tiedä oisko se niin huono asia jos ne potkut saisin, oon muutenkin miettinyt että lähden nostelemaan tuolta..

En saa värejä laitettua, mutta jos joku päivittelee niin mulla on neuvola 8.1 ja neuvolalääkäri+VU 11.1.

Nyt en pääse kelaamaan kuka oli käynyt ultrassa ja saanut ristiriitaisia uutisia, mutta lämmin halaus sinne suuntaan. Toivon että kaikki siellä on kunnossa ja seuraavassa ultrassa näkyy jo enemmän.
Tervetuloa vielä uusille!

 

FB:stä, onko ryhmä jo perustettu? Olen laittanut Avaruuskissalle viestiä mutta en ole ainakaan vielä saanut kutsua.

Pamsku, no olipas varmaan uutinen toi anopin raskaus! Ja vielä tohon saumaan että itse yrititte eikä onnistunut.

Kertomisesta ja negareaktioista vielä että mulle tuli myös mieleen että olisikohan Pamsku tyttöystävän negatiivisuuden takana sittenkin jonkinlainen kateus tai sit vaan yksinkertaisesti se että ei tajua miten tilanteessa käyttäydytään jos on tosi nuori. Mutta voin hyvin kuvitella että näissä kertomishetkissä jos on lapsettomuutta ja joku ilmoittaa raskaudesta "ihan puskista" niin suhtautuminen voi olla ihan spontaanisti ja tahattomasti nihkeä. Itsellä ainakin oli välillä suuria vaikeuksia kestää raskausuutisia kun hoitojen rankin vaihe meneillään ja jotkut kuukausi sitten tavanneet oli heti raskaana Eihän ne vauvat multa olleet pois mutta kyllä siinä vaan tuli sellainen fiilis että mitä hittoa, miksi noille mutta ei meille...

Cockerspaniel, kertomisesta lapsettomalle ystävälle niin mä luulen että lapseton ystävä arvostaa ainakin suht alussa kertomista eli ei mitään tyyliin kuukausi ennen la:ta. Ja jos tiedät että ottaa koville hänelle kuulla niin sähköposti on aina hyvä vaihtoehto ja sit vasta keskustella enemmän henk.koht. Niin hän ehtii sulatella asiaa ja saada sen ensireaktion itse koettua pois.

Essence, haleja ja tsemppiä sinne! Toivottavasti on ihan luonnollinen selitys tuolle pienuudelle ja kyllähän noissa helposti voi olla mittausvirheitäkin, niin oon ainakin kuullut.

 

UniUnna Kiitos onnitteluista =)

Kerroin isilleni tänään raskudestani, tais sillä kihota vähän kyyneleitä silmiin ja kovasti
halaili. Onnitteli hänen uusi kihlattunsakkin minua ja sanoi että tätä ovat odotelleet...että
häneltä löytyy vielä vauvantarvikkeita omien lastensa 8 ja 10 jäljiltä.
Kyllä jumakauta jännitti kertoa, ihan tärisin. Niin tärisin myös kun miehen vanhemmille kerrottiin.
Kavereille ei ole niinkään jännittänyt kertoa, tosin vasta ihan muutama tietää. Yksi ystävä on
kovasti kysellyt aina kun puhutaan no että joko, tietää kyllä kapselin poistosta, mutta hänelle
en ole jostain syystä saanut sanottua, tosin kerran vasta puhuttu raskauden aikana.

Näin jotain imetysunta, vauva jota imetin ei ollut edes minun mutta olin raskaana...kaikkea sitä
näkeekin. Muuten ei vielä kovasti pyöri unissa, mutta mies on sanonut että on nähnyt vauvaunia nyt ja
ennen raskauttakin. Se vissiin sitä kovasti odottelee.

Ainiin piti sanomani että ei menny ihan niinkuin leffoissa.
Oltiin ostettu pienet vauvansukat ja paketoitu miehen vanhemmille ja isilleni.
Hehheh, kävi niin että molemmissa kerroissa luultiin että ne on koiran sukat kun meillä 2 chihua joilla käytetään
nyt pakkasilla pieniä fleece tossuja kun niillä tassut jäätyy heti. Anoppi oli jo ihan tuohduksissa että eikai meille nyt enään kolmatta koiraa
tule! Ja isikin sai niitä hetken pyöritellä ennen kuin hoksasi. Piti molemmille artikuloida että ne on VAUVAN sukat
kun niitä on vain 2. Joten tämä tyyli ei toimi, kertokaa vaan ihan suoraan
että VAUVA tulossa!

Niin ja minä lahopää vielä, piti kysyä että onkos toi sokerirasitustesti kaikille odottaville vaiko oireileville ja onko se
se ällö makean nesteen juonti testi? YÖK!

 

Lukemassa olen käynyt mutta kirjautua en ole jaksanut.

Ekaksi Marjuska84 miten ton kajaanin seudun kaksplussan löytää fb:stä..yritin jo mutta ei löytynyt,ettei olisi pelkästään kutsuttuina ryhmään pääsy?

Tupakoinnista Mun mielestä se on jokaisen oma asia,itse en polta ja alkoholikin on ehdoton EI raskaus aikana.
Mutta mutta,se mikä on minun ongelma on tämä paino,tosin nyt muutamia kiloja laskenut kun ei tee mieli kuvotukselta syödä(tällä hetkellä näkkäri,maito,cocis ja mandariinit menevät).Eli uskon että yhtä vaikea on mun taistella painon kanssa kuin joidenkin lopettaa tupakointia.
Uuden vuoden lupaushan on että alan liikkua enempi,tai siis otan aikaa liikkumiselle..uimaan ja ehkäpä jotain kevyttä jumppaakin.


Uusperhe Minähän olen esikon tehnyt yksin.mutta nykyisen mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä siitä asti kun poika oli 1v.Tällä hetkellä käräjäoikeuteen on lähtenyt paperit että mieheni saisi poikani oheishuoltajuuden.eli meillä tämä kyllä toimii.Mieheni on ollut tukenani niin minulle kuin pojallekkin vaikeina aikoina,pojallani on siis ADHD,eikä minään lievänä.

Uutisiin suhtautuminen Nooh,eipä juuri ihmeempiä ole ollut,kuten tavallista.isovanhemmat onnitelleet. Yks siskoistani ei,hänhän ei nyt ole edes tuota 1v tytärtämmekään käynyt katsomassa saatikka onnistellut hänestä.Hän on vaan niin maan katkera kun heille ei tule vauvaa hoidoista huolimatta.aikani jaksoin lohduttaa kunnes meni hermot siihen että viaton lapsi jätetään huomiotta,ei onnitella hänestä,ei tykätä kuvasta ym. eli hänen kans ei olla missään tekemisissä.

Varhaisultran sain varattua vihdoinkin eli 2.1 olisi meno yksityiselle,kunnallisessa kuulema menisi jopa kuun puoleen väliin.Olisi pitänyt sittenkin jo heti plussasta sopia aikoja :/

Syömisistä ja juomisista:Voin vaan todeta että näin vitosta odottaessa en todellakaan jaksa tressata,kieltojen ym kanssa.maalaisjärki käteen.ekan raskauden aikaan olin tarkka ja lopputuloksena toooodella vilkas poika.eihän kukaan kuitenkaan kilo kaupalla syö esim maksaa,lohta ym. Joo,ja värjään hiukset ihan kuin tähänkin asti

Raskaudiabete voin vaan todetan että ihan varmasti on nytkin,kolmesta viimesimmästä on ollut,2 raskaudessa insuliinihoito, lapset olleet tosin vain 38+2 3160, 38+4 3330g,39+5 3980g ja 37+2 3560g,eli ei mitään jättejä.Nyt vain yritän välttää insuliinin tarpeen ja saada ruokavaliolla sen kuriin.

Mullon muuten etiäisiä tästäkin raskaudesta,tuonne fb-ryhmään jo kirjotin,mutta aika näyttää pitääkö ne paikkaansa

Tää kuvotus on jotain järkkyä,nykyään maistuu näkkäri,maito,cocis ja mandariini.Välillä miehen tekemä ruoka,mut jos ite teen niin en pysty syömään
Jokunen kilo tippunutkin tällä "dietillä"
Tänään yritin syödä rullakebbia mut syömättä jäin kun toivat nenän eteen..yöööök..

Palelu on myös ihan mahdotonta,huurrrr..pitää sauna lämmittää joka ilta että tarkenen käydä pesulla..

Terkuin Kuumeilevax5 ja Eloveena 6+6 tai 7+0

 

Olen ollut vähän hiljaa, koska tässä raskaudessa (toisin kuin aiemmassa kahdessa) on ollut pienen pientä tuhruttelua, joka alkoi jo ennen plussaa ja jatkuu edelleen. Nyt n. rv 5+3. Raskaustestejä tehty vino pino ja viivat vahvistui vahvistumistaan ja digiinkin tuli aikanaan ensin 1-2 sitten 2-3 ja nyttemmin 3+ viikkoa hedelmöityksestä (eli rv 5+). Tuhru on hyvin vähäistä, pieni muistutus vain pikkuhuosunsuojassa päivittäin.

Tiedän, että kyseinen (hyvin, hyvin vähäinen) tuhruttelu on normaalia, mutta silti huoli on kova. Aiemmista raskauksista minulla on ollut osittain etinen istukka, joka usein aiheuttaa vuotoa. Noista raskauksista ei kuitenkaan mitään tuhruttelua, mutta toisesta rv 13 yhtäkkinen, hetkellinen kova verenvuoto, joka jäi onneksi siihen yhteen kertaan (verta tuli paljon).

Mikäli jollakin on kerrottavana jotain positiivista tuhruttelusta, niin kuulisin mielelläni. Negatiivista en välttämättä haluaisi kuulla.. lisää stressiä en kaipaisi enää yhtään.

 

Huomenta!
Tutullani oli aika runsastakin vuotoa viikolle 15 asti, koska hänen istukka on niin alhaalla ja vuotaa siksi. Hän luuli jo viikolla 7 menettäneensä vauvan, koska vuotoa oli paljon silloin. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja hän on jo viikolla 28 ja vauva voi hyvin. Joskus voi siis käydä näinkin, mutta verenvuotohan on aina vakavaa. Toivottavasti pysyisi mukana :heart:

Olen ollut vähän hiljaa, koska tässä raskaudessa (toisin kuin aiemmassa kahdessa) on ollut pienen pientä tuhruttelua, joka alkoi jo ennen plussaa ja jatkuu edelleen. Nyt n. rv 5+3. Raskaustestejä tehty vino pino ja viivat vahvistui vahvistumistaan ja digiinkin tuli aikanaan ensin 1-2 sitten 2-3 ja nyttemmin 3+ viikkoa hedelmöityksestä (eli rv 5+). Tuhru on hyvin vähäistä, pieni muistutus vain pikkuhuosunsuojassa päivittäin.

Tiedän, että kyseinen (hyvin, hyvin vähäinen) tuhruttelu on normaalia, mutta silti huoli on kova. Aiemmista raskauksista minulla on ollut osittain etinen istukka, joka usein aiheuttaa vuotoa. Noista raskauksista ei kuitenkaan mitään tuhruttelua, mutta toisesta rv 13 yhtäkkinen, hetkellinen kova verenvuoto, joka jäi onneksi siihen yhteen kertaan (verta tuli paljon).

Mikäli jollakin on kerrottavana jotain positiivista tuhruttelusta, niin kuulisin mielelläni. Negatiivista en välttämättä haluaisi kuulla.. lisää stressiä en kaipaisi enää yhtään.

 

Pamsku, ajattelin että muutaman merkinnän sinne kirjoitan, esimerkiksi ultrakäynneistä ja näin, mutta pääasiassa sen blogin aika on ohi ja nää odotus höyryt kohdistan tähän uuteen

Pimatsullahan oli positiivinen tuttavakokemus tuosta vuodosta!!

Tänään ei olekaan ilmeisesti niin paha päivä töissä kuin eilen. Ainakaan en voi yhtä huonosti Merkittäviä eroavaisuuksia eiliseen; alla kunnon yöunet ja oon taas juonut vettä jo sen lähemmäs litran verran.
Ihanaa että on viikonloppu ja saan nukkua
Tultiin tänään miehen kanssa eriautoilla töihin, niin ehdin kotiin melkein tunnin ennen miestä niin ehdin ottamaan päikkärit
Illalla pitäis varmaan mennä miehen serkkujen kanssa ulos juhlimaan.. ihan kivaa, mutta en haluais salailla ja keksiä jotain mälsiä tekosyitä aikaisesta heräämisestä/ab-kuurista tai muustakaan..

 

Onpa ollut kiva kuulla muidenkin uusperhekokemuksia, joko äidin tai lapsen näkökulmasta.

Equusille toteaisin, että ollaan puhuttu tuosta samasta asiasta mun miehen kanssa, joka on siis se "puolikas" ja ennestään lapseton osapuoli tässä meidän perhekokonaisuudessa. Vaikka se ei biovanhemmalle ole koskaan täysin mahdollista ymmärtää, miltä se todellisuudessa tuntuu olla puolivanhempi, on tärkeää, että niistä kaikista tuntemuksista voidaan jotenkin keskustella. Tai jos ei keskustella, niin ainakin tuoda niitä esiin. Mun miehellä oli aikasemmin kauhea kynnys osoittaa niitä negatiivisia tunteita, joita isäpuolen rooliin kuuluu, mutta olen sitä mieltä, että mun on pystyttävä nekin asiat ottamaan vastaan ja niin kauan kun tunnetaan ja ollaan rehellisesti sitä mitä ollaan, niin se ei voi olla väärin. Meillä mun miehen ja pojan välit ovat asettuneet semmoiseksi isoveli-pikkuveli muodostelmaksi, kuitenkin siten, että mies on aina se aikuinen, ja yhteisillä pelisäännöillä äidin kanssa. Mieheni ei ole missään vaiheessa lähtenyt mielistelemään poikaa tai teeskentelemään lapsirakasta ja niin nuo ovat löytäneet vähitellen yhteisen sävelen. Omat lapset tulevat varmasti olemaan miehelleni aivan eri asia, ja niin se vaan menee. Ei hän silti pojalleni mitään pahaa halua, vaikka ei suoraan isänrakkautta tuntisikaan. Pojalla on kuitenkin aktiivinen hyvä oma isä, meidän tehtävä on yrittää pitää yhdessä kaikki pojan elämään kuuluvat aikuiset huoli siitä, että turvallinen elinpiiri säilyy. Kaikkien kanssa ei tarvitsekaan olla yhtä läheisiä.

Tulipas pitkät sepostukset! Tänään on jostain syystä vähemmän oksettava olo, joten aion nauttia tästä hyvästä fiiliksestä nyt oikein kunnolla Jos lähtis vaikka lankakaupoille niin saisi jotain mukavaa lomaneulonta-ainesta vielä käsiin...

Mukavaa vuodenvaihdetta!

Pippurihäntä ja ökö 7+6

 

Taggu Mulla sama juttu. Tammikuussa alkaa lähihoitajan opinnot, joihin ehdin hakea ennen plussaa Mä ajattelin jäädä sitten kesälomalta äippälomalle ja pitää yhden välivuoden koulusta, jos kaikki nyt menee suunnitelmien mukaan
Jospa se mieskin sieltä sitten innostuu kun aika vähän kuluu ja pääsee ultraan katsomaan uutta ihmisenalkua

 

Poistun vähin äänin seurastanne. Tänään oli neuvolalääkäri, ultrassa näkyi raskauspussi, ei sikiökaikua. Tuulimuna sanoi lääkäri. Nyt odotellaan josko tyhjenis luonnollisesti, jos ei niin ens viikolla tyhjennykseen. Kiitos ja parempaa onnea muille odottajille.

 

miimo Meilläkin on kaksi chihua.

Taru81 Voi ei. Jaksamisia! :hug:

 

Taru voi ei! Paljon jaksamista :hug:

 

Pippurihännällä tuntuu olevan kotona aika samanlainen tilanne kuin meillä.
Itse en myöskään puhu tai tuo esiin äitipuoliuttani poikaa kohtaan. Olin isän naisystävä (nykyään vaimo) ja kuitenkin ihan hyvä tyyppi jonka kanssa voi touhuilla melkein mitä vaan.
Poika itse kyllä puhuu musta äitipuolena kavereilleen (ja tämähän sai mut sulamaan kun luin tämän facebookista )

Itseasiassa mun eilinen huoli on jo vähän hälventynyt sillä muistin että mies sekä poika on molemmat sanoneet että parisuhde jossa mies eli ennen minua oli pojan kannalta todella kurja. Emännällä oli kaksi lasta itsellään eikä emäntä huomioinut miehen poikaa lainkaan. Miehen poika oli aina se "väistämätön paha". Miehen pojalle ei koskaan voitu hankkia yhdessä mitään, mutta emännän kakarat piti yhteisistä rahoista vaatettaa, leluttaa ja ruokkia. Poika tunsi aina mielipahaa eikä viihtynyt tässä perheessä paitsi silloin kun oli isänsä kanssa kahden.

Meillähän on tuohon nähden asiat todella hyvin; eletään hyvää arkea pojan kanssa ja poika saa molemmilta huomiota. Olen vienyt yksikseni poikaa kaupoille ja joskus jotain ostanut, tai ollaan käyty hampparilla. Vien poikaa treeneihin ja muutenkin olen läsnä pojalle.
Eiköhän me tästäkin vauva-asiasta ja isoveljeksi tulemisesta selvita :heart:

 

Voi ei Taru81 :hug: olen niin pahoillani :'(

 

Uusperhejutuista sen verran vielä, että ei ne koskaan helppoja juttuja ole. Jokaisessa perheessä on omat haasteensa, väitän että uusperheissä vielä vähän enemmänkin. Aina kuitenkin siellä on niitä kolmansia, jopa neljänsiä osapuolia sekoittamassa pakkaa esim. lasten kasvatuksen osalta. Kuten meillä; lasten äidilläkin on uusperhe, jossa on taaperoikäinen tyttö. Näkemyserot äidin ja isän (sekä meidän "puolikkaiden" vanhempien) kasvatusajatuksissa on suuria.. äidin mielestä pääsee helpommalla, kun ei aseteta rajoja (lasten äidillä siis erinäisiä mielenterveysongelmia, jonka taakkaa lapset joutuneet kantamaan vuosia, ettei äiti romahda jos hänelle tulee jokin pettymys), meillä taas rajojen asettaminen lapselle on yksi tärkeimmistä asioista rakkauden lisäksi. Meillä kun ei lapset määrää. Mutta, on vaikeaa, jos toisessa kodissa on toinen ajatusmalli ja lapset oppivat ajatuksen "meidän isän sanomisia ja tekemisiä ei tarvitse kuulla eikä kunnioittaa". On ikävää, että äiti opettaa lapsilleen tuollaista. Ja se pilaa paljon tässä meidän uusperhehommassa. Voi olla että kuulostan katkeralta ym. Voi se toki olla niinkin, että olenkin sitä. Mutta kun vuosia meidän perhe ja parisuhde on kärsinyt siitä, että ex- vaimo tyrannisoi, kyllä sitä väkisinkin alkaa vihata ja katkeroitua. Ja toisaalta, sääliä myös ihmistä, joka ei kykene täysin irroittamaan, elämään omaa elämäänsä jonka on rakentanut itselleen. Selvennettäköön, että on mm. tehnyt meistä eläinsuojeluilmoituksia (perättömiä, eläinlääkäri todennut meillä asioiden olevan hyvin), yrittänyt perusteettomasti hommata miehelleni lähestymiskieltoa, joka koski jopa exän ja uuden miehensä yhteistä lasta ja soitellut miehensä kanssa humalassa uhkauspuheluita aikoinaan, kun lapset ovat täällä olleet yötä. Sairasta. Ei siis aina ruusuilla tanssimista tämä uusperhe-elo, joskin luulen että moni pääsee huomattavasti helpommalla. Ja kun haasteita on yllinkyllin, oma rakkaus ja suhtautuminen miehen lapsiin on välillä ollut koetuksella, monessa mielessä. Mutta, mieheni kanssa olemme tulleet tulokseen, että ex- vaimo kai kuvitteli erottavansa meidät ("nauttii" kun mieheni kärsii, tavalla tai toisella), mutta kappas - meidän parisuhde on vain lujittunut vuosien aikana tästä kaikesta :heart: Kyllä tämä silti saisi jo riittää. Ensin täytynee hoitaa vaan vielä yksi käräjäreissu alta pois ens kuussa.. ja sitten odotellaan, mitä seuraavaksi ex keksii

Se siitä. Tulipa vuodatus

Omat olot on edelleen aika ok. Eilen tuli hetkellisesti tosi huono olo ja myöhemmin iltasella myös krapulainen olotila. Tänä aamuna oli hieman ällötystä, ensimmäinen kerta vissiin koko raskausaikana. Mies oli taas ihana eilen: se kysyi, että onko menkat alkaneet.. :heart: Ei siis usko näköjään oikein vieläkään, että minä tosiaan olen raskaana, kun ei juurikaan vielä ulospäin näy. Toki jos tulee joku repäisykipu tms., mies on huolissaan heti. Ihanaa. Toivonkin, että mieskin jaksaa tässä raskaudessa olla tiiviimmin mukana, esikolta odotus meni vähän "ohi", kun miehen isä kuoli tammikuussa (minä olin plussannut marraskuussa) ja surun sumussa eleltiin..

Ai juu, mulle saa päivittää 31v. Neuvolaan pääsen vasta rv 10, enkä saanut edes varattua vielä aikaa. Varauskirjaa ei ollut niin pitkälle. VU- käynnistä eilen juttelin miehelleni, mietin että varaisinko ajan vai jaksaisinko odottaa.. taidan ehkä varata.

Nyt ulos, ettei nukahda. Yö valvottu kasvukipuja potevan pikkumiehen kanssa..

 

Taru81: ikävä kuulla. Pahoittelut ja voimia hurjasti :hug:

 

Taru81 Ei tuollaiseen löydy sanoja. Jaksuja ja tsemppiä tulevaisuuteen!

 

Voi Taru.... :hug: En osaa edes sanoa mitään

Me ollaan siis kahden vuoden lapsettomuuden jälkeen raskautuneita, tällä hetkellä viikoilla 8+4. Varhaisultrassa kävimme viikoilla 6+1 ja kaikki näytti olevan hyvin. Neuvolassa kävimme viikko sitten ja sekin oli melkoisen huippu kokemus

Neuvolalääkäri on 16.1.

Meillä oli kaikki sukulaiset ja läheiset ystävät niin mukana yrityksessä, että kerroimme kaikille heti raskausuutisesta ja kaikki olivat aivan ihanan onnellisia. Ite en ole osannut suhtautua ihan yhtä hyvin muiden raskausuutisiin aikaisemmin. Menimme syksyllä naimisiin ja kun tajusin, että siellä tulee olemaan 4 raskaana olevaa naista niin meinasin hajota kappaleiksi. Eihän tuollainen suhtautuminen mitään henkilökohtaista ole, se on vain ja ainoastaan sitä omaa valtavaa kipua asiasta. Kuten joku suosittelikin niin lapsettomille kannattaa kertoa asiasta juuri vaikka sähköpostilla, että saa hoitaa sen ensireaktion pois yksinään. Päin naamaa pamauttaminen on pahinta. Ihana asiahan se raskaus on, mutta lapsettomana siihen vain ei osaa suhtautua oikein.

Meidän tirriäinen sai alkunsa ensimmäisestä keinohedelmöityksestä, vaikka lääkärit meinasivat, ettei se tule onnistumaan.

Meillä on 4v poika ennestään. Tai siis hänen biologinen isänsä on exäni. Erosimme jo ennen kuin tein raskaustestin. Ja aviomies tuli kuvioihin jo raskausaikana, joten hän on meidän isimme. Biologisen isän kanssa oli aluksi hirveät taistelut, mutta ne loppuivat, kun hän löysi uuden emännän ja heillä on jo puolivuotias poikakin siellä. Meidän herra 4v käy siellä joka toinen viikonloppu ja kaikki sujuu oikein hyvin

Pahin vauvauutinen on ollut poikamme biologisen isän. Hän kertoi asiasta vasta kuukausi ennen laskettua aikaa, enkä meinannut päästä asiasta yli millään. Sattui aika paljon, kun ei saanut tehdä itse omasta pojastaan isoveljeä.

Esikoista odottaessa jouduin sokerirasitukseen, koska äidilläni on kakkostyypin diabetes. Se sokerilitku oli ihan limsan makuista, eikä kokemus ollut muutenkaan mitenkään kamala. Oikeastaan vain mukava, kun oli pakko istua ja lukea vain lehtiä

Meillä on siis laskettu aika 5.8 ja pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme kesäkuussa. Olemme sitä rakennelleet jo jonkun aikaa ja paljon on vielä töitä tehtävänä. Voi olla, ettei musta ole kauheasti muuttoavuksi enää siinä vaiheessa

Ihanaa odotusta jokaiselle! Nauttikaa :heart:

PikkuJellona + Kuku (esikoinen nimesi ) 8+4 :heart: