Jouluevankeliumi Oulun murteella
Siihen aikaan anto keisari Aukustus ooterin, että koko maasa hääty kerätä verot. Se
oli ensimänen kerta ja tapahtu sillon, ku Kuirinius oli Syyrian viskaalina. Kaikki meni
laittaan nimesä verolujettelloon, jokkainen ommaan kaupunkiisa.
Niin se Joosehviki lähti Kalileasta, Nasaretin kaupungista ja meni veronkerruuta varten Juuteaan, Taavetin kaupunkiin Peetlehemmiin, sillä se kuulu Taavetin sukkuun.
Se meni sinne kihilatun hellusa Marian kansa, joka oli siunatusa tilasa.
Ku ne oli siellä, niin eiköhän tämä Maria alakanu synnyttään, ja se synnytti pojan,
esikoisesa. Se kapaloitti sen sikiön ja pani sen pilttuuseen, ku niille ei ollu kortteeria majatalosa.
Niillä seuvun oli paimenia yöllä ulukona vahtaamasa laumaasa. Yhtäkkiä niijen eesä seiso Herran enkeli, ja Herran kirkkaus rävötti joka puolella.
Pelottammaahan se rupesi paimenia, mutta se enkeli sano niille: Elekää peläkkö!
Minulla on ilosia uutisia teille ja koko sakille. Tännään on teille Taavetin kaupungisa
syntyny Vappauttaja. Se on Ristus, Herra. Pankaapa tämä korvan taka: te löyvättä
lapsen, joka makkaa kapaloisasa pilttuusa.
Ja siinä siunaamasa oli enkelin ympärillä iso taivaan sotajoukko, joka kehu Jumalaa
näinikäsesti: Jumalan kunnia korkeuksisa, maan päällä rauha ihimisillä, joista se tykkääpi.
Ku ne enkelit oli menny takasin taivaaseen, niin ne paimenet sano toisillesa: Nytte Peetlehemmiin! Siellä me nähhään mitä on tapahtunu, sen minkä Herra ilimotti
meille.
Ne lähti hääsäsä ja koppeutti Marian ja Joosehvin ja pikkuraukan, joka makasi ölövinä pilttuusa. Ku ne näki sen, niin ne kerto, mitä niille oli sanottu siitä herrallahajasta. Kaikki jokka kuuli mitä ne paimenet sano, alakovat lointelemmaan, että jo on ihime.
Vaan se Maria pani takitilleen muistiisa kaikki, mitä oli sattunu ja vunteerasi sitä.
Paimenet lähti takasi ja kiitteli ja kehu Jumalaa päntiönnään siitä, mitä ne oli kuullu
ja nähäny. Kaikki oli justiisa niinku niille oli sanottu.