Miksi on väärin toivoa tiettyä sukupuolta?

Mä olen niin äärettömän kateellinen niille joilla on molempaa sukupuolta lapset kun pala puuttuisi elämästä kun ei ole tyttöä.Toki noita poikia rakasta aivan yli kaiken mutta se tytön kaipuu on suuri. mitä vain tekisin että sen tytön saisin.
Kun kuulen että joku saa tytön alan voimaan pahoin ja se kolahtaa "miksi minä en saa"

onko muita jotka ajattelevat näin?

 

Oon miettinyt samaa. Poikaa toivoin ylitse kaiken ja sellaisen sainkin. Nyt olisi prinsessa kuume, mutta mutta poikakin rakastettu. Itse koen että niin pitkää kun asiat voi ääneen sanoa, eu huolta ole.

 

Kannataisko hankkiutua johonkin terapiaan?

 

Ei ole väärin toivoa. Se on väärin että jos kuitenkin saat "väärän", niin alat häntä hyljeksiä tms. sen takia.

Minä toivoin kovasti kahden tytön jälkeen poikaa. Ja olin todella onnellinen että hänet sain.

 

Itselläni on kaksi tyttöä. En ole koskaan ajatellut, että elämästäni puuttuisi jotain, koska minulla ei ole poikaa. Toki minulla siis on tyttöjä. Ennen lapsia kuitenkin aina ajattelin saavani kaksi poikaa. En ole itse ollut ikinä mitenkään kauhean tyttömäinen ja itselläni on vain veljiä, niin jotenkin aina ajtellut, että poikien kanssa olo olisi luonnollisempaa. Nyt kun minulla on nuo tytöt, niin en varmaan en varmaan pojan kansa osaisi ollakaan. Meidän lapsiluku on jo täynnä, joten sitä ei pääse kokeilemaan.

 

Riippuu ehkä siitä kuinka paljon toivoo, sinun toiveesi kuulostaa pakkomielteeltä. Minunkin mielestäni kuulostaa siltä että olet terapian tarpeessa.

 

Ihan ymmärrettävää ajattelua ihmiseltä joka taitaa tulla raskaaksi tuosta vaan.

Sitten on meitä joille se raskaaksi tuleminen ei todellakaan ole helppoa. Tässä ei pahemmin tule mietittyä että kumpaa sukupuolta enemmän toivoisi, kun toivoo vaan että saisi lapsen.

 

Minulle raskautuminen todella on aina ollut helppoa.. 1-2kk yritystä ja olenkin ollut jo raskaana. koskaan en poikiani ole hylkinyt vaikka olenkin pettynyt ollut joskus ultrassa sukupuolen kuullessani mutta kun vauva on syntynyt on ollut jo aivan sama kumpi sieltä tulee

 

Ei kai se väärin ole toivoa ja luulen että jokainen(jopa lopulta ne jotka hoidoilla raskautuneet!!!)toivoo ainakin salaa tiettyä sukupuolta.mulla on molempia sukupuolia useempikin,mutta kun aloin odottaa tätä tulevaa,toivoin poikaa - mutta useiden ultrien mukaan saadaan tyttö.hetken aikaa "harmitti" mutta nyt kun laskettuunaikaan on kk aikaa niin tyttökin ihan ok ja jo nyt rakastettu.

 

Ihan ymmärrettävää ajattelua ihmiseltä joka taitaa tulla raskaaksi tuosta vaan.

Sitten on meitä joille se raskaaksi tuleminen ei todellakaan ole helppoa. Tässä ei pahemmin tule mietittyä että kumpaa sukupuolta enemmän toivoisi, kun toivoo vaan että saisi lapsen.

Jumankauta!! Ja jokut tulee raskaaksi ihan vaan miehen näkemällä mutta eivät millään pysty sitä lasta loppuun asti kantamaan!! Ja silti on oikeus toivoa ihan mitä vaan haluaa, ilman että kukaan tulee arvostelemaan.

 

Hävettää jopa myöntää että olen katsonut pietarista klinikan joka tekee siittiöseulontoja hintaa tulisi 3500e jos sinne lähtisi tytön tekemään.

 

No musta se ei oo mitenkään väärin. Ite oon toivonut tyttöä molempien poikien kohdalla. Nyt kolma toiveissa ja oikeastaan on ihan sama kumpi on.

 

Hävettää jopa myöntää että olen katsonut pietarista klinikan joka tekee siittiöseulontoja hintaa tulisi 3500e jos sinne lähtisi tytön tekemään.

No joo, nyt munkin täytyy sanoa että sun toivomisesi ei ehkä ole ihan normaaleissa rajoissa.

 

Toistaiseksi olen turvautunut nyt vain shetleshin teoriaan.

kalsiumia ja mangnesiumia + c v itamiinia purkista.
joka ilta sitruunan mehu juotunua
seksiä joka päivä kuukautisista asti kunnes 3 päivää ennen ovista lopettaa seksin
mies ei tuu syvälle vaan pruuttaa sperman siihen hollille.
nainen ei saa orgasmia
etikka huuhtelu alapäähän 15min ennen seksiä

katsotaan vuotena uutena tuottiko tulosta millaista

 

Tottakai toivoa saa, mutta toi kuulostaa jo sairaalta pakkomielteeltä.

Esikoista kun odotin, niin toivoin että tulis tyttö. Rakenneultrassa luvattiin poikaa, ja hetken aikaa olin ihan oikeesti pettynyt. Huom, hetken aikaa. Rakastan tota pikkujätkää ihan täydestä sydämestäni. Tokaa kun odotin, niin toivoin ehkä poikaa enemmän, kun esikoinenkin on niin mahtava tyyppi. No, tyttö tuli ja selvä sitten, hyvä näin

 

Ei kai se väärin ole toivoa ja luulen että jokainen(jopa lopulta ne jotka hoidoilla raskautuneet!!!)toivoo ainakin salaa tiettyä sukupuolta.mulla on molempia sukupuolia useempikin,mutta kun aloin odottaa tätä tulevaa,toivoin poikaa - mutta useiden ultrien mukaan saadaan tyttö.hetken aikaa "harmitti" mutta nyt kun laskettuunaikaan on kk aikaa niin tyttökin ihan ok ja jo nyt rakastettu.

Toi on ihan bull shittiä, mä ainakin tiedän että itselle on molemmilla kerroilla ollut ihan yhdentekevää kumpi on tulossa.

 

Mä odotin esikoisesta poikaa, tuli tyttö. Olin pettynyt muutaman tunnin ajan, kunnes totuin ajatukseen ja en todellakaan halunnut enää poikaa kun lapsi syntyi.<3 Sama kävi tän toisen kohdalla, odotin toista tyttöä ja tulikin poika. Sulattelin asiaa vähän kauemmin kuin ekasta mutta ihana tuokin on, enkä tosiaan tyttöön vaihtaisi. Molempien sukupuoli selvisi siis jo raskausaikana. Oikeasti siis ei mitään väliä, kyllähän mä tiesin että se on 50/50 mahdollisuus.

Toivominen on normaalia, lapsen hylkiminen sukupuolen takia ei.

 

Kun esikoinen syntyi niin en odottanut kumpaakaan sen enempää... tyttö tuli ja olin ikionnellinen. Emme tienneet sukupuolta etukäteen.
Kun toista aloin odottaa niin jotenkin 'automaattisesti' ajattelin että poika varmaan. Aavistelin kuitenkin että tyttö ja ultrassa selvisi että toinen tyttö ilmeisestikin tulossa Olin pettynyt ehkä 5min tiedon saamisen jälkeen ja sitten se meni ohi
Kolmatta odottaessa saatiin taas tietää että kolmas tyttö on tulossa. Enää en osannut edes ajatella että meille poikaa tulisi. Silti jotenkin toivoin että tulisi viimein poika. Kun saatiin tieto tytöstä niin olin pettynyt ehkä 2 h ja sitten meni sekin ohi

Kun kaverit ovat saaneet poikia niin jotenkin se on riipaissut sisältä. Tuntunut jotenkin siltä että olisin vähän kateellinen.

Nyt kun tyttöjä on kolme ja neljäs on haaveissa niin nyt toivon ettei enää vaihtuisi sukupuoli vaan saataisiin neljäs tyttö Jos saisin tietää että poika tulee niin olisin siitä varmaan hetken pettynyt - mutta aivan yhtä rakas olisi poikakin

 

Ekan kohdalla toivoin ehkä hieman tyttöä. "Tiesin" kuitenkin tulokkaan olevan poika joten en osannut pettyä, kun asia ultrassa varmistui. Toisen kohdalla toivoin ehkä enemmän poikaa ja alusta asti "tiesin" pojan olevan tulossa silläkin kertaa. Kolmas jos meille joskus tulisi, niin ehkä toivoisin taas poikaa... Jostain syystä monille tutuilleni/sukulaisilleni oli jotenkin pieni pettymys, että toinenkin lapsemme oli poika. Iha suoraan sain kuulla seuraavaa: "voi kun se ois ollu tyttö", "no onhan ne kaks poikaakin varmaan ihan kivat", "no nyt sitten vielä kokeilette kolmatta, että saatte tytön"... Hiukan tosta tuli paha mieli toisen puolesta. Mutta niinpä se heidänkin pettymyksensä ajanmyötä laantui.

Mielestäni jokainen saa toivoa, mitä haluaa. Omalla kohdallanikaan raskautuminen ei ole koskaan ollut itsestään selvää, mutta silti olen osittain toivonut. Jossain kohdin se toivominenkin muuttuu kuitenkin hieman kyseenalaiseksi. Katsoin kerran dokumenttia tästä aiheesta. Siinä oli äiti, jolla oli vain poikia ja tyttöä halusi enemmän kuin mitään. Rakenneultrassa sitten kun selvisi tulokkaan olevan poika, niin se äidin käytös pisti kyllä vihaksi... Loppu ohjelma itki ja surkutteli asiaa, eikä oikeen missään vaiheessa tuntunut hyväksyvän lasta, jota mahassaan kantoi. Tossa tapauksessa jäi sellanen olo, että sen lapsen elämä ei tuu olemaan varmaan kovinkaan kiva. Suoraan sanottuna teki mieli takoa äidin päätä seinään ja kysyä, että "miksi, oi miksi, edes otit tälläisen riskin, jos tuleva lapsesi on sinulle näin kamala pettymys"!!!

 

Ei se ole väärin, vaan ihan luonnollinen tunne.

Sain eilen tietää rakenneultran yhteydessä, että vahinkoraskauden tuloksena on poika. Olen aina ajatellut, että jos joskus saan lapsen, se ei kerta kaikkiaan voi olla muuta kuin tyttö. Vaan eipä ole elämä reilua, toisin kävi tässäkin asiassa. Surutyötä tässä on tehtävä, rankkaakin sellaista, kun pientä prinsessaa ei olekaan tulossa.

 

[QUOTE="jada";27742914]Ei se ole väärin, vaan ihan luonnollinen tunne.

Sain eilen tietää rakenneultran yhteydessä, että vahinkoraskauden tuloksena on poika. Olen aina ajatellut, että jos joskus saan lapsen, se ei kerta kaikkiaan voi olla muuta kuin tyttö. Vaan eipä ole elämä reilua, toisin kävi tässäkin asiassa. Surutyötä tässä on tehtävä, rankkaakin sellaista, kun pientä prinsessaa ei olekaan tulossa.[/QUOTE]

Voi hyvää päivää! "Surutyötä tehtävä"... Surutyötä lapsen odottamisesta? Luonnollista on pohtia, kumpi on tulossa ja ehkä miettiä, että jompi kumpi sukupuoli olisi itselle helpompi. Mutta sukupuolesta ahdistuminen; sen sureminen; kovat yritykset vaikuttaa sukupuoleen; uuden lapsen yrittäminen vain saadakseen halutun sukupuolen; ja erityisesti väärää sukupuolta olevan lapsen dissaaminen ovat kyllä puhtaasti väärin. Toki suru, viha, ahdistus ym. ovat luonnollisia tunteita, mutta tässä yhteydessä ei ole niiden aito paikka, joten niille täytyy tehdä jotain.

Nämä joidenkin kirjoittajien haluamiset kuulostavat kovin lapsellisilta "mutku mä haluun!" -asenteilta.

 

Kysyisin myös että miksi on nykyään 'väärin' jos ei ole sukupuolella väliä vaan toivotaan vaan tervettä lasta? Tulee heti jotain mankumista siitäkin, se ku on väärin toivoa että lapsella olisi kaikki hyvin ja sehän tietysti poissulkee sen ettäkö sitä mahdollisesti sairasta lasta voisi rakastaa jnejne.
Tuntuu että jokaisen PITÄISI toivoa jompaakumpaa sukupuolta, jos sanoo ettei ole väliä niin silloin tietysti pakosti valehtelee tms..

Meillä esikoinen poika ja tuntuu että ulkopuolisille se lapsen sukupuoli on tärkeämpää kuin meille, anoppikin kysyi suoraan että saatiinko tietää että onko tyttö tulossa ja jotenkin sain sellaisen kuvan että toinen poika olisi jotenkin huonompi vaihtoehto.. Miehen veli kun sai tytön jälkeen pojan niin tuli heti ihmisiltä kommenttia että nyt on sitten 'täydellinen perhe', kun on molempia, mitä ihmettä??

Toivominen on ok, kunhan ei mene liiallisuuksiin ja petytä jos sitten tuleekin muuta kuin on toivottu.
Tai niinkuin eräissäkin perheissä huomannut että kun on ollut monta samaa sukupuolta olevaa jo ennestään ja sitten tuleekin sitä toista sukupuolta niin sitten se nuorin nostetaan jollekin jalustalle.. :/

 

[QUOTE="vieras";27743080]Voi hyvää päivää! "Surutyötä tehtävä"... Surutyötä lapsen odottamisesta? Luonnollista on pohtia, kumpi on tulossa ja ehkä miettiä, että jompi kumpi sukupuoli olisi itselle helpompi. Mutta sukupuolesta ahdistuminen; sen sureminen; kovat yritykset vaikuttaa sukupuoleen; uuden lapsen yrittäminen vain saadakseen halutun sukupuolen; ja erityisesti väärää sukupuolta olevan lapsen dissaaminen ovat kyllä puhtaasti väärin. Toki suru, viha, ahdistus ym. ovat luonnollisia tunteita, mutta tässä yhteydessä ei ole niiden aito paikka, joten niille täytyy tehdä jotain.[/QUOTE]

Surutyötä siitä, että yllätysvauva on juuri sitä toista sukupuolta, mitä ei koskaan ollut edes ajatellut saavansa. Olen miettinyt äidiksi tuloa jo vuosia, enkä milloinkaan ole oikein osannut ottaa huomioon sitä vaihtoehtoa, että lapsi voisikin olla poika. Kaikki ajatukset lapsesta ovat keskittyneet tyttöön. Olen itse ainoa lapsi ja valtaosa ystävieni lapsista on tyttöjä. En ole koskaan oikeastaan edes ollut tekemisissä pienten poikien kanssa, enkä tiedä, miten niiden kanssa ollaan.

Tämä raskaus oli tosiaan yllätys ja vahinko, mutta jos joskus yrittäisimme toista lasta, mieheni on jo nyt antanut minulle luvan käyttää erilaisia kikkakakkosia, jotta tyttösiittiöllä olisi paremmat mahdollisuudet voittaa kisa. Niin pitkälle hän tuskin suostuisi menemään, että laittaisi rahaa ulkomailla tehtävään siittiöseulontaan, mutta karpalokapselit, sitruunamehut ja muut kotikonstit hän kuulemma hyväksyy.

 

Saahan sitä toivoa mitä vaan...
Itse 2 pojan äitinä oon tyytyväinen, koska mielestäni lapsen luonne ratkaisee (minulle) paljon enemmän kuin sukupuoli. Nyt saan "nauttia" kahdesta aivan erilaisesta lapsesta. Ei kai se sukupuoli ole tae mistään tietystä ....

 

Saahan sitä toivoa mitä vaan...
Itse 2 pojan äitinä oon tyytyväinen, koska mielestäni lapsen luonne ratkaisee (minulle) paljon enemmän kuin sukupuoli. Nyt saan "nauttia" kahdesta aivan erilaisesta lapsesta. Ei kai se sukupuoli ole tae mistään tietystä ....

Peesi tälle!