Huoh. Vai, että kaikki ollaan taas kateellisia. Katsotteko vierestä kun ystävänne alkoholisoituu, ja ihailette vaan vierestä kun hän vaikuttaa niin onnelliselta? Ette yhtään avaa suutanne mahdollisista vaaroista? Tai vasta sinkuksi jäänyt useamman alle kouluikäisen lapsen äiti joka bilettää joka viikonloppu juoden itsensä sammuksiin ja harrastaen seksiä mahdollisimman monen kanssa eikä aina tietenkään sitä ehkäisyä muista käyttää. Kun kerrot hänelle, että olette hieman huolissanne ja hän vastaa vaan nauttivansa elämästään täysillä ja että sä olet kateellinen, niin oletko? Todella? Olet vain katkera, kateellinen ja onneton? Vai onko niin, että omasta tyytyväisyydestään ja onnestaan huolimatta, voi silti kritisoida toisen tekemiä valintoja? Varsinkin jos näkee niissä piilevän vaaran?
Ei nopea toiminta välttämättä ole kauhisteltava asia, mutta tuuliviirinä oleminen on. Varsinkin kun on lapsia mukana. Enkä mä tiedä mistä se johtuu, mutta kieltämättä siinä on joku totuuden siemen, että palstapersoonia olette muuttuneet ilkeimmiksi. Eikä se ole hyvä asia, nimenomaan teidän yhteisen elämän kannalta.