Mua taas usein kutsutaan laborantiksi, eli laborantin ja laboratoriohoitajan ammattinimikkeet menee hyvin usein ihmisillä sekaisin. Selvennykseksi siis: laboratoriohoitaja on töissä hoitoalalla, "ihmisten parissa" (johon tuo hoitajaosa siis viittaa), laborantti taas ei työskentele hoitoalalla, vaan esim. teollisuuden palveluksessa tai vaikkapa yliopiston tutkimuspuolella. Mä en olisi pätevä laborantin hommiin eikä laborantti mun hommiin. Ne verenimijät siellä sairaalassa ja tk:n labrassa ovat siis laboratoriohoitajia. Nyt tuli varmaan kertaheitolla selväksi
.
Ja mitä harhaluuloihin tulee... Moni luulee, että me emme tee mitään muuta kuin otamme niitä verikokeita. Osittain totta, moni labra on nimittäin pelkkä näytteenottopaikka ja näytteet tutkitaan muissa labroissa. Mutta siellä missä ne tutkitaan, niitä tutkii laboratoriohoitajat. Eli me sekä otetaan että tutkitaan niitä näytteitä. Toinen harhaluulo on se, että me voisimme tuosta vaan ottaa vähän verikokeita lääkärin lähetteen ulkopuolelta. "Ota vielä se kolesteroli, vaikkei sitä siellä koneella luekaan." Sori, ei ole lupaa tehdä omia pyyntöjä, soita lääkärille ja pyydä siltä.
Kolmanneksi, me emme nauti siitä pistämisestä yhtään sen enempää kuin potilaskaan. Me emme saa toisen kivusta minkäänlaista nautintoa, vaan yritämme olla niin hellävaraisia kuin mahdollista. Mutta joskus se on haastavampaa eikä onnistukaan niin helposti. Ole kiltti äläkä hauku minua surkeaksi näytteenottajaksi, en mäkään hauku sun suoniasi surkeiksi. Etenkin narkkareiden kanssa saa joskus käydä tätä vääntöä. Ei ole mun vikani, jos olet suonesi tuhonnut, enkä mä voi pistää siihen samaan infektoituneeseen kraateriin mihin itse pistät aineesi.