[QUOTE="Neiti";27634070]Ei tämä tähän ketjuun varsinaisesti liity, mutta todella IHMETTELEN, että miten lähihoitajilla ja sairaanhoitajilla voi olla noin huonot olot työpaikalla, että asiakkaiden terveys on vaakalaudalla, jos pitää kahvitauon? Miksi kukaan ei edes yritä tehdä asioille mitään? Ei se ole omaistenkaan kiva katsoa jatkuvaa kiirettä osastolla, saati sitten olla asiakkaana ja pelätä oman turvallisuutensa puolesta, kun kukaan ei ehdi auttaa.
Omaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valittaa teille ja toivoa, että viette sanaa eteenpäin. Harva hoitaja tuntu vievän palautteen eteenpäin muualle kuin kollegoileen valittaessaan omaisista. Teidän pitää itse pyrkiä parantamaan omia työolojanne!
Itse pyrin jatkuvasti kehittymään ja kehittämään työtäni. Tekemään asioita, jotka vievät eteenpäin, ei taaksepäin. Omilla toimillani pyrin helpottamaan muiden päivittäisiä rutiineita, en vaikeuttamaan kenenkään elämää. Kummallista, ettei oman työn kehittäminen kiinnosta. Tosin sitä pitää todella tehdä aktiivisesti, olla yhteydessä oikeisiin ihmisiin jne. osata perustella asiat ja kysellä perään, jos mitään ei tapahdu.
Toivoisin hoitoalalle enemmän tätä palautteen eteenpäin vientiä, oman työn kehitystä, vuorovaikutusta esimiesten kanssa ja sen vaatimista, että saa oman äänen kuuluville.[/QUOTE]
Meitä on paljon jotka yritämme, ihan oikeasti yritämme saada muutosta. Meillähän ei ole edes savuttomuusoikeutta, kuten muilla ihmisillä. Jos asiakas tupakoi kotonaan hoitajan tullessa kotikäynnille niin meillä ei ole oikeutta poistua tai edes käskeä aukaisemaan ikkunaa. Eikä ole aikaa odottaa ulkopuolella tupakoinnin lopetusta, sillä sitä saatetaan polttaa ketjussa ja seuraava paikka hönkii niskaan.
Olen siis kotihoidossa työssä. Meillä esimerkiksi lähiesimiehet eivät suostu menemään tarkastamaan tilannetta vaikka heille kuinka yrittää kertoa, ettei työolot ole edes alkeellisimpia (ei ergonomiaa, turvallisuutta) kun asiakas vaatii vaikka mitä erikoisuuksia ja tavat on todella kummallisia. Jos liikuntakyvytön asiakas ei suostu vastaanottamaan kotiinsa nosturia, jolla hänet voitaisiin siirtää vuoteesta pyörätuoliin, meidän on siirrettävä hänet ilman apuvälineitä, omalla selällämme. Riks Raks Poks sano CornFlakes jo vuosikymmeniä sitten.
Minä tosin en aio omaa terveyttäni uhrata vaan irtisanoin itseni. Tämä viikko vielä ja sitten vaihtuu paikka. Uutta ei tilalleni ole tulossa. Surettaa sydämellisten ja ihanien vanhusten ja mt-potilaiden takia, jotka tarvitsisivat oikean, kiireettömän ja rauhallisen hoidon, ihmisläheisen.