Nyt meni mun pointti kovaa ohi.
TÄTÄ NIMENOMAAN TARKOITAN. Lapsia itsellä ollut yhteensä neljässä eri koulussa ja jokaisessa on mainostettu, että meidän koulussa on nolla toleranssi kiusaamiseen! Ja hyvin on toiminut juu (sarkasmia).
Omakin lapseni oli rankasti koulukiusattu. Yritti jopa itsemurhaa sen vuoksi, joten itsekkin asiasta jotain tiedän. Olen itkenyt (oikeasti) opettajille ja terveydenhoitajille, rehtoreille kun puhuminen ei enää ole riittänyt. Yhden rehtorinkin sain itkemään puhtaasti empatiasta kun selitin tytön tilannetta. Jokainen koulu on vakuutellut, että tekevät kaikkensa, mutta valvojia ei vaan yksinkertaisesti voi riittää joka kulmalle. Lisäksi kiusaaminen jatkuu koulumatkalla ja esim. netissä. Mukana oli asianajaa ja poliisia yms.
Itse olen käynyt aikoinaan yksityiskoulua jossa ns.empatian opetukseen panostettiin paljon. Oli näytelmiä, tarinoita, keskustelua jne..Kiusaamista ei oikeasti juurikaan ollut. Joku kirjoittikin, että asioista pitäisi puhua enemmän esim. yhteiskuntaopin tms tunneilla. Hemmetin hyvä ajatus. Ajatus jota olen tarjonnut varmaan kymmeniä kertoja palavereissa koulussa. MUTTA opetussuunnitelmassa ei ole tilaa, resurssit ei riitä (yksityiskouluissa monesti eritavalla toteutettu opetussuunnitelma)!! Keskustelin paljon asiasta opettajien kanssa ja sain sen käsityksen, että opetussuunnitelmaa ja järjestelmää pitäisi rukata paljon, jotta sinne saadaan tälläinen istumaan. Opettajat ovat todella pulassa kun lyhyessä lukuvuodessa pitäisi saada kamalat määrät asiaa opetettua (järjetöntä, mutta se on jo toinen keskustelu).
Eli uskon että joka koulussa pyritään tuohon nollatoleranssiin, toisissa suuremmalla panostuksella kuin toisissa, mutta pyrkimys on sama. Ja se miten nolla toleranssi toteutuu ei todellakaan ole mikään ylpeilyn aihe.
Sainkohan nyt ilmaistua itseni selkeästi