Mies ei ota osaa perheen arkeen.. :/

[QUOTE="vieras";27606581]Kuka tahansa normaaliälyllä varustettu ihminen joka kehtaa vakavissaan väittää että normaalikodin taloudenhoito ja lastenhoito keskivertoperheessä vie kaiken ajan ja voimat vaikka toinen vanhemmista on kotona kaiket päivät valehtelee niin että korvat heiluu. Suurperheet ja erityislapset ovat poikkeuksia mutta niitä nyt ei kannata vetää tähän.

Ja jos sitä arkea ei lasten kanssa jaksa niin siinä tapauksessa ne lapset todellakin kannattaa jättää hankkimatta.[/QUOTE]

En mä mitään tuollaista väittänytkään, sanoin vaan että 8 tuntia ei paljoon riitä pienten lasten kanssa mikäli haluaa myös tehdä asoita lasten kanssa (ulkoilla, leikittää) eikä olla pelkkä taloudenhoitokone lasten istuessa telkan ääressä.

No joo, turha tästä on jankata ihmisen kanssa joka ei selvästikään ole itse kokeillut hoitaa taloutta+muutamaa tenavaa yksinään muutamaa vuotta...

 

[QUOTE="kohtalotoveri";27606621]Ok, kotityöt ehtii tehdä miehen työpäivän aikana. Mutta kun ei AP nyt toisin väittänytkään.

Pointti oli ETTEI MIES VIETÄ KOSKAAN AIKAA PERHEENSÄ JA LASTENSA KANSSA!!

Meneekö se nyt ymmärrykseen, että mies käy töissä ja viettää aikaa kavereiden kanssa ja nukkuu. Vaimo hoitaa lapset ja kodin sekä nukkuu. Heillä on yhteisiä lapsia kolme mutta vain äiti viettää lasten kanssa aikaa ja mies kavereidensa kanssa.[/QUOTE]

Juuri näin.

Kyllä minä ne kotityöt hoidan ja toki muutkin asiat, jotka nyt lasten kotihoidossa ollessa yleensä voi hoitaa, eikä siinä ole mitään ongelmaa, vaan siinä, miten mies viettää aikaansa. Lapsilla on kuitenkin oikeus isänsä seuraan ja heidän ikäväänsä ja ihmetystään katsellessa tässä eniten tympäisee. Toki mietin myös sitä, miten meidänkään keskinäinen parisuhde pysyy kasassa tällä tavalla, aika heikot eväät...

 

En tajua, miten joku suostuu tuollaiseen. Oikeasti, yritä vähän ryhdistäytyä ja vaadi miestä osallistumaan lasten hoitoon.

 

Kukaan tämän miehen puolustaja ei ole ottanut mitään kantaa siihen, että ukko otti ja lähti vauvan koliikin ajaksi pois kotoa. Kun ei jaksanut omaa lastaan, eikä kiinnostanut ilmeisestikään ihan kauheesti myöskään ap:n jaksaminen. Äidinkö on aina vaan pakko jaksaa? Isukilla on oikeus valita?
Uskallan väittää, että jos tässä tapauksessa roolit menisi toisinpäin; ap olisi mies ja tapauksen mies olisi nainen, niin todellakin tätä koti-isää olisi mammat silitelleet päähän ja nainen olisi jo lytätty maan rakoon ja syljetty päälle!

 

Seuraavan kerran, kun mies tulee kotiin, sano että olet sopinut meneväsi kaverin kanssa paikkoihin x y ja z ja tulet kotiin illalla siihen ja siihen aikaan, miehen ei tarvitse soitella koska pidät kännykän äänettömällä. Kyllä, tympeästi tehty, mutta niinhän mieskin tekee sinulle, eikä ehkä tajua miten tympeää se käytös oikeasti on?

 

Meillä tuommoinen peli ei loppunut, ennen kun sanoin miehelle, että erotaan sitten. Koska paljon paremmin pärjäsin lasten kanssa keskenäni ilman miehen sotkujen siivoamista. Olikin miehelle kova pala, kun sanoin etten tarvitse häntä oikeastaan yhtään mihinkään enää. Kun kaikki asiat joutui aina itse hoitamaan niin mihin olisin enää miestä kaivannut?

 

Mies oli tosta noin vaan kuukausia pois kotoa, kun ei kestäny huutoa? ja sä hyväksyit tän?

 

Mies oli tosta noin vaan kuukausia pois kotoa, kun ei kestäny huutoa? ja sä hyväksyit tän?

Samaa ihmettelen. Jos oma mies tekisi noin (ei ikinä tekisi), takaisin ei olisi tulemista. Asukoon muualla kerran ei seura ja oma perhe kelpaa.

 

Sori vaan mut mun korvaan tää kaikki kuullostaa siltä et teidän parisuhde ei kyllä ole ihan oikeissa uomissa. Siis sun mies ei suomeksi ajattele sua yhtään vaan elää omaa elämäänsä ja varmaan kavereille kehuu kun on perhe-elämä niin mahtavaa vaikkei voi edes sitä sanaa mainita hänestä ollessa kyse... En kyllä tommosta jaksais. Vaikuttaa muutenkin vähän yksinkertaiselta noilla vastauksillaa. Mut etpä säkään voi penaalin terävin kynä olla ku tommosta touhua katselet!

 

Alkuperäiselle toivotan paljon voimia ja haluaisin sanoa, että sulla on tosi pienet lapset, älä odota itseltäsikään liikoja. Voin niin kuvitella tilanteen, koska itse elin todella rankkaa arkea pienten lasten kanssa ja hoidin lähestulkoon kaiken yksin, ja tajusin vasta yli vuosi sen jälkeen, miten kovilla olin. Olisiko teidän paikkakunnalla kotiapua saatavilla? Esim. Helsingissä tiedän useamman perheen(ihan tavallisia perheitä, joissa on useampi pieni lapsi), jossa käy kaupungilta hoitaja esim. kerran viikossa(tai mikä se tarve onkaan) esimerkiksi viemässä lapsia ulos tai vahtii lapsia sen ajan, kun äiti käy kaupassa, lääkärissä tms. Jos tällaiseen apuun on mahdollisuus, niin älä jää odottamaan, että miehesi tulee järkiinsä, koska sitä ei välttämättä tapahdu. Voi tietysti tulla, mutta älä laske sen varaan, vaan hanki apua muualta.

 

Tuli ihan kylmät väreet kun luin aloitusviestin, muistui mieleen niin vahvasti esikoisen vauva-ajat. Samanlainen meno alkoi meilläkin heti pojan synnyttyä. Hetken jaksoin katella ukon touhua, mutta lopulta keräsin kimpsuni ja kampsuni ja muutin lapsen kanssa pois. Päivääkään en ole katunut.

 

Tässä on nyt lähinnä lapsista ja heidän oikeudesta isänsä seuraan. Toki itsekin kaipaan miehen seuraa, mutta mies luuhaa kaiken työn ulkopuolisen ajan muualla. Tällainen ei käsittääkseni kuulu perhe-elämään.

Lapset ne tässä lähinnä sorrettuja ovat. Ihmettelevät ja kaipaavat isäänsä, mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Olen samoilla jäljillä kanssasi. Pistä miehesi seinää vasten ja valitsee kodin ja lapset tai sitten rimpsuttelun. Jos/kun lähdet pois niin mieshän joutuu elättämään. Jos ei kiinnosta lasten kanssa olo niin sinusta tulee yksinhuoltaja, mitä olet käytännössä jo nyt.

 

Miehellä on kolmenkympin kriisi!minun miehelleni tuli samanlainen kun meidän kolmas lapsi syntyi. Hankki moottoripyörän eikä paljon näkynyt sen jälkeen. Tuli järkiinsä kyllä pitkien keskustelujen jälkeen.

 

En kattelis päivääkään tommosta touhua.
Meillä molemmat osallistuu kaikkiin kodinhoidollisiin juttuihin ja lapset ilman muuta hoidetaan yhdessä.

 

Sori vaan mut mun korvaan tää kaikki kuullostaa siltä et teidän parisuhde ei kyllä ole ihan oikeissa uomissa. Siis sun mies ei suomeksi ajattele sua yhtään vaan elää omaa elämäänsä ja varmaan kavereille kehuu kun on perhe-elämä niin mahtavaa vaikkei voi edes sitä sanaa mainita hänestä ollessa kyse... En kyllä tommosta jaksais. Vaikuttaa muutenkin vähän yksinkertaiselta noilla vastauksillaa. Mut etpä säkään voi penaalin terävin kynä olla ku tommosta touhua katselet!

Kun koliikkivaihe oli päällä, en yksinkertaisesti jaksanut juuri uhrata ajatuksiani sille, mitä mies tekee tai jättää tekemättä tai missä edes on. Tietysti siinä vaiheessa, kun halusi palata takaisin kotiin, puhkesi riita, juurikin siitä syystä, miten yksin mies minut asian kanssa jätti. Tai no, riita ja riita, eipä mua taaskaan juuri kuunneltu, mies vain totesin jotain tyyliin "Sitähän se lasten kanssa on, eipä ne aina ole terveitä." Vakuuttelin silloin mielessäni, että tämä vielä tästä hyväksi kääntyy (mies itse lupasi panostaa lapsiin ja minuun tuolloin) mutta eipä ole homma muuttunut.

Tuli taas tänään töistä vähän jälkeen kahdeksan. Täällä keskimmäinen on ripulilla ja kuopus saa hampaita, eli hänelläkin maha sekaisin. Ripuloi siinä sitten just "sopivasti", ja kun mulla oli keskimmäisen kanssa petivaate/vaate/peseytymisralli kesken, sanoin, että jospa pesaisisi vauvan ja vaihtaisi vaipan, että saisin lapset mahdollisimman pian nukkumaan. Mies oli kuitenkin niin väsynyt, niin väsynyt, ettei millään voinut.

Joo, ymmärrän, että töissä tai kotona tai missä ikinä onkaan - väsyy, mutta ihanko oikeasti noin paljon? :O Kummasti mieskin sitten jaksoi lähteä Raminsa ja Kimmonsa kanssa katsomaan jotain ottelua nauhalta, ilmoitti äskettäin palailevansa piakkoin.

En mä tätä enää aiokaan katsella. Tänä iltana on vakavan keskustelun paikka ja edessä ero, ellei mitään radikaalia muutosta tule, koska yksinhän mä tätä touhua joka tapauksessa tunnun pyörittävän.

 

Miehellä on kolmenkympin kriisi!minun miehelleni tuli samanlainen kun meidän kolmas lapsi syntyi. Hankki moottoripyörän eikä paljon näkynyt sen jälkeen. Tuli järkiinsä kyllä pitkien keskustelujen jälkeen.

Toivon, että tulisi täälläkin päässä tuo ukko järkiinsä. Totta kai olen itsekin suoraan suomeksi sanottuna melko kyrpiintynyt miehen käytöksestä ja "hällä väliä, mä olen väsynyt"- asenteesta, mutta eniten käy sääliksi juuri lapset... Itse kyllä tiedän pärjääväni vaikka miestä ilmankin, vaikka ikävältähän sekin vaihtoehto tietysti näin "äkkiseltään" tuntuu.

Tänä iltana miestä odottaa melkoinen keskusteluhetki.

 

[QUOTE="vieras";27606833]Tuli ihan kylmät väreet kun luin aloitusviestin, muistui mieleen niin vahvasti esikoisen vauva-ajat. Samanlainen meno alkoi meilläkin heti pojan synnyttyä. Hetken jaksoin katella ukon touhua, mutta lopulta keräsin kimpsuni ja kampsuni ja muutin lapsen kanssa pois. Päivääkään en ole katunut.[/QUOTE]

"Kiva" että en ole ainoa, joka tällaisesta on joutunut kärsimään. Täälläkin on isojen ratkaisujen aika pian käsillä, eihän tällaisesta touhusta mitään tule...

 

En ymmärrä, en vaan ymmärrä. En ymmärrä sitä miten mies voi käyttäytyä noin ja ennenkaikkea en ymmärrä sitä miten kukaan nainen suostuu tuohon. Minä olen ollut perheessämme hoitovapaalla muutaman vuoden. Mies on ollut muutaman kuukauden ja silloin olin töissä ja pääsin 100x helpommalla kuin kotona ollessani! Että näin..

Jätä mies oikeasti jos ei radikaalia muutosta tule. Hänhän pitää sinua omana pikku kotiapulaisenaan, ei tasavertaisena kumppanina.

 

Anteeksi nyt vain, mutta eikö tuollainen mies ole tavallaan sinun neljäs lapsesi? Käyttäytymisensä perusteellahan mies ainakin tuntuu kuvittelevan asuvansa hotellissa. Toivottavasti tosiaan keskustelet miehesi kanssa ja jollei muutosta tapahdu, toimi. Puhut siitä, että sinua harmittaa lastesi puolesta - no totta kai harmittaa! - joten ajattele jatkossakin asiaa nimenomaan heidän kannaltaan. Miltä heistä tuntuu, kun isä on läsnä, mutta ei kuitenkaan ole? Kun he eivät saa nauttia isänsä seurasta tämän tultua töistä tai minään vapaapäivinäkään?

Sanot myös, ettei parisuhdekaan pysy noin kasassa, ja eipä se taatusti pysykään.

Tuntuu ehkä ikävältä olla "se nalkuttava akka", mutta koska mies ei muuten tunnu ymmärtävän, niin pakkohan asia on käydä läpi niin, että jonkinlainen yhteisymmärrys löytyy.

 

Anteeksi nyt vain, mutta eikö tuollainen mies ole tavallaan sinun neljäs lapsesi? Käyttäytymisensä perusteellahan mies ainakin tuntuu kuvittelevan asuvansa hotellissa. Toivottavasti tosiaan keskustelet miehesi kanssa ja jollei muutosta tapahdu, toimi. Puhut siitä, että sinua harmittaa lastesi puolesta - no totta kai harmittaa! - joten ajattele jatkossakin asiaa nimenomaan heidän kannaltaan. Miltä heistä tuntuu, kun isä on läsnä, mutta ei kuitenkaan ole? Kun he eivät saa nauttia isänsä seurasta tämän tultua töistä tai minään vapaapäivinäkään?

Sanot myös, ettei parisuhdekaan pysy noin kasassa, ja eipä se taatusti pysykään.

Tuntuu ehkä ikävältä olla "se nalkuttava akka", mutta koska mies ei muuten tunnu ymmärtävän, niin pakkohan asia on käydä läpi niin, että jonkinlainen yhteisymmärrys löytyy.

Juuri näin ja aamen!

 

Uskomattomia nämä jotkut kommentit ettei saisi valittaa kun muilla on kuitenkin asiat huonommin.
KAIKKI on SUHTEELLISTA tässä maailmassa. Mitään ei saisi sanoa, koska kuitenkin jostain löytyy joku jolla se asia on vielä perseemmin. Tässä ei ole päätä eikä häntää.

AP:lle paljon voimia ja :hug: !!

 

Hauska että jo ensimmäisessä kappaleessa ja otsikossa lytätään miehen työssäkäynti ja osallistuminen perheen pyörittämiseen. Naisten logiikka on aivan järjetön.

Eikö se nyt jumalauta mene kaaliin että se työsskäynti on se jolla KUSTANNETAAN eläminen? Minkä helvetin ämmälogiikan mukaan se ei ole osallistumista. "Työ on papereiden pyörittelyä" eli näiden naisten mielestä jotain vapaa-aikaa perheestä. Samalla ap:n tavoin usea on KOTONA ja tekevät itsestään sillä verukkeella marttyyrin. Ei voi käsittää, ei VOI.

Ei voi kuin tuntea suurta sympatiaa ja pahaa mieltä niiden miesten puolesta jotka ovat itsensä tuollaiseen suhteeseen ajaneet.

Millä miestenlogiikalla sitten hankitaan perhe ja lapsia jos ei niiden kanssa halua aikaa viettää? Vai ihanko huvikseen joku haluaa jakaa palkkapussinsa neljän muun ihmisen kesken?

Mun käsittääkseni myös naiset voivat käydä töissä ja kustantaa perheensä elämän ja siitä huolimatta osallistua kodin ylläpitoon ja olla omien lastensa kanssa. Taitaa sellaiset naiset olla aika harvassa jotka työpäivän jälkeen lähtevät pirjon kanssa kaljalle ja siitä suoraan virpin luo saunomaan kun mies hytkyttää vauvaa sylissä,vaihtaa keskimmäiselle housuvaippaa ja yrittää suullaan hämmentää iltapuuron kauhaa kattilassa.

 

Kummallinen asenne että ainoastaan se joka on kotona lasten kanssa on velvoitettu tekemään kotityöt yksinään. Kyllä meillä pyykkikone pyörii myös iltapäivällä ja päivälliseltä tulee astioita ja mies osaa ihan itse laittaa tiskinsä koneeseen ja kalsarinsa kuivumaan.

Olemme molemmat olleet sekä kotona että töissä lasten ollessa pieniä eikä kyllä olisi tullut mieleenkään että töistä tullessani nostan jalat pöydälle,korkkaan kaljan ja läsähdän sohvalle miehen passattavaksi. Tein päivällistä ja vein lapsia puistoon työpäivän jälkeen ihan samalla tavalla kuin vapaapäivinäkin ja niin teki mieskin.

Onhan se nyt kerrassaan hirveetä jos aikuinen ihminen joutuu pitämään oman torppansa asumiskelvollisessa kunnossa ja vielä puhumaan omille lapsilleen työpäivän jälkeen,ei saatanan saatana. Pistää vihaks tommoset vätykset. Pitäskö oikeasti harkita alan vaihtoa tai sinkkuelämää tai vaikka perusteellisia lääkärin tutkimuksia jos tavallinen työpäivä vetää niin piippuun ettei jaksa tehdä muuta kuin istua koneella tai katsoa telkkaria.

 

[QUOTE="vieras";27606581]Kuka tahansa normaaliälyllä varustettu ihminen joka kehtaa vakavissaan väittää että normaalikodin taloudenhoito ja lastenhoito keskivertoperheessä vie kaiken ajan ja voimat vaikka toinen vanhemmista on kotona kaiket päivät valehtelee niin että korvat heiluu. Suurperheet ja erityislapset ovat poikkeuksia mutta niitä nyt ei kannata vetää tähän.

Ja jos sitä arkea ei lasten kanssa jaksa niin siinä tapauksessa ne lapset todellakin kannattaa jättää hankkimatta.[/QUOTE]

Eli tuon logiikan mukaan miehellä ei pitäisi olla mitään ongelmaa seurustella työpäivän jälkeen jälkikasvunsa kanssa. Tai sitten sen miehen olisi todellakin pitänyt miettiä ennen kuin munaansa ilman kortonkia heilutteli.

Kotona oleminen on leppoisaa lomailua päivisin mutta sitten yhtäkkiä se muuttuukin iltapäivällä rankaksi ja ylitsepääsemättömäksi eikä miesparalta kertakaikkiaan voi vaatia sellaista rasittavan työpäivän jälkeen,niinkö? Eli se mikä ap:lle on mielestäsi vaivatonta oleskelua niin ei miehelle kuitenkaan ole sitä.

Onneks mun mies ei oo saamaton lussukka. On ylpeä lapsistaan ja pitää kunnia-asianaan olla lasten elämässä mukana kaikin mahdollisin tavoin.

 

Itsehän olisin naulannut tuollaisen miehen aikoja sitten palleista lähimpään koivuun, ihan vain huvikseni.

Toivottavasti ap saa nyt tilanteeseen jotain selvyyttä tällä pienellä kehityskeskustelulla, minkä meinasi miehelle pitää.