Ihan sama oikeastaan, lemmikki on yhtä rakas maksaa se maltaita tai ei. Meillä on ollut kaksi maatiaiskissaa, ihan erilaisia persoonia mutta mahtavia kissoja molemmat. Nyt on rotukissa, johon rehellisesti en ole ihan niin kiintynyt kuin aiempiin lemmikkeihin. Tämä ei todella ole mikään ylettömän lempeä otus, vauvan kanssa saa olla varovainen kun tuo vatipää ei ymmärrä oikein, että vauva on vauva (minkä taas maatiaiset älysivät automaattisesti). Toisaalta tämä on ihan suloinenkin kun käy kurnuttamassa, puskemassa ja kerjäämässä hellyyttä mutta sittenkin se usein puraisee palkkioksi... Tämä ei ole varsinainen sylikissa mutta sen on aina oltava paikalla kun jotain tapahtuu. Tämän ongelma on myös kukkoilu, etenkin lapsille. Enemmän tämä on koiramainen yleisiltä tavoiltaan. Minut kissa tunnistaa jonkinlaiseksi auktoriteetiksi mutta muiden kanssa on välillä ongelmaa. Lapsia on ekaa kertaa pitänyt oikein opettaa pitämään katin ego kurissa (meillä on aina ollut koiria ja kissoja, lapset eivät ole koskaan olleet kodissa, jossa ei ole lemmikkiä). Ei mekään näyttelyissä käydä, vaan tuo on lemmikki. Se otettiin rotukuvauksen ja koon perusteella (maine coon). Niin ja muuten pitkäkarvaiset katit eivät kaikki todellakaan pidä harjaamisesta eivätkä edes näytä tottuvan sietämään sitä neljässäkään vuodessa...
meidän rotukissa on kyllä ihan mahtava! Yhtä sosiaalinen ja hellyydenkipeä kuin koirat!
Kissan tai muun lemmikin hankintahinnalla ei saa olla mitään tekemistä sen kanssa, miten hyvin eläin hoidetaan! Oli eläin halpa tai kallis niin se ansaitsee laadukasta ruokaa ja kaikin puolin hyvää hoitoa. Eri asia sitten on, onko kalliimpi ruoka (tai muu tuote) aina parempi kuin halvempi. Kannattaa tutustua kissan ruokinnan perusteisiin ja tuotteiden tuoteselosteisiin, eikä tuijottaa pelkkää hintaa. 
