Kotiäitiyden rankkuus

Joillakin on rankkaa toisilla taas ei niinkään. En mä mene dissaamaan toisten fiiliksiä, voin kertoa ainoastaan omistani. Kyllä kotiäiti-aika ainakin minulle oli ihan tarpeeksi rankkaa, ainakin silloin kun toinen lapsi syntyi ja esikoinen oli kotosalla mankumassa tekemistä. Joinakin päivinä oli rankempaa kuin toisina. Mukavaa ajassa oli se, että oli tietty vapaus suunnitella päivän ohjelmat ja vaikka löpötellä kotosalla koko päivä...nojaa, pakolliset ulkoilut oli hoidettava.
En mä suuresti nauttinut kotonaoleilusta ja odotin kovasti opintojen alkamista kahdella ekalla kerralla. Työelämään paluuta taas en odottanut kovinkaan paljon....

 

Eli kotiäitiydestä ei saisi nauttia? Kiintoisaa

Kuka sanoi, ettei saisi nauttia? Kiintoisaa on mun mielestä se, miten jotkut vääntelee toisten tekstejä mielensä mukaan

 

Muutaman kerran ole palstalla kysellyt kotiäidin määritelmää kuka on kotiäiti tai kuka voi itseään sellaiseksi sanoa. Yhtäkään hyvää vastausta en ole vielä siihen saanut, yleensä vastaukseksi saa jotakin ympäripyöreää, tässä ketjussa sillä tarkoitetaan kotiäitiä joka nostaa vain tukia tai elää miehen rahoilla tms. Jos jollakin on olemassa hyvä määritelmä se olisi mukava kuulla, niin paljon palstalla kotiäideistä keskustellaan.

Sanakirjan määritelmä
Kotiäiti - äiti, joka ei ole töissä, vaan on kotona ja hoitaa lapsia. Yhdyssana sanoista koti ja äiti.

 

[QUOTE="alma";27579263]Toki lapseton elämä on "helpointa", mutta lähinnä ajattelin tätä kotiäiti- työssä käyvä äiti- vertailua.[/QUOTE]


itseasiassa minusta lapseton elämä oli monella tapaa rankempaa kuin tämä yhden lapsen kanssa olo. Nyt on hyvä rytmi ja syy saada asiat tehtyä ajallaan ja elämä siksi helpommin sujuvaa.

 

[QUOTE="mmm";27580793]Sanakirjan määritelmä
Kotiäiti - äiti, joka ei ole töissä, vaan on kotona ja hoitaa lapsia. Yhdyssana sanoista koti ja äiti.[/QUOTE]

Eli kaikki esimerkiksi kotihoidontukea saavat eivät edes ole kotiäitejä?

 

[QUOTE="vieras";27579512]Ja miten se on sun mielestä lapselle hyväksi, että on kotona masentuneen ja väsyneen äidin kanssa?[/QUOTE]

Luepas kuule uudelleen, mä en nimittäin sanonut tuosta asiasta mitään. Turha vetää herneitä nokkaan. Sanoinkin, että ellei koe hyväksi. Mitään masentuneista äideistä ei puhuttu, kyllähän sen nyt tyhmempikin käsittää että jokaisella ei ole samanlainen tilanne. Jos kokee, että on parempi ettei lapsi ole kotihoidossa, niin sen kuin laittaa lapsen muualle hoitoon. What's the problem?

 

Eli kaikki esimerkiksi kotihoidontukea saavat eivät edes ole kotiäitejä?

Nykysuomen sanakirjan mukaan ei.
Eikä palkkatyössä käyvä äiti minustakaan kyllä ole kotiäiti (vaikka lapsi ei kunnallista hoitopaikkaa tarvitsisikaan)

 

Eli kotiäitiydestä ei saisi nauttia? Kiintoisaa

Niin, se on tämä suomalainen mielenlaatu joskus kummallinen.
Itse koen,, että kotihoito on lapsille hyväksi vain jos vanhempi nauttii siitä. Jos on liian rankkaa ja aina ankeaa, niin päivähoito on parempi vaihtoehto.

 

[QUOTE="vieras";27580209]On sulla kyllä rankkaa kotiäitinä, kun olet jo 1,5h notkunut netin keskustelupalstalla provoilemassa. Ihan hattua nostan sun ahkeruudelle! [/QUOTE]

En ota kantaa tuohon provoiluun enkä tiedä minkä ikäisiä lapsia tuolla kirjoittajalla on, mutta jospa ne olivatkin päikkäreillä? Meillä ainakin lapset nukkuu parin tunnin päikkärit, joiden aikana en välttämättä minäkään siivoa tai tee "rästiin jääneitä askareita", ihan vain siksi, että ihan oikeasti tarvitsen välillä pelkkää hengailua ja lepoa. Lapsista pienin, 2kk, huutaa yöt kaudet koliikkiaan, joten olen todella taivaissa, mikäli saan irtioton tänne palstalle vaikka hetkeksikin

 

Eli kaikki esimerkiksi kotihoidontukea saavat eivät edes ole kotiäitejä?

No EI OLE!

Minä olen sairaanhoitaja ja mieheni on puuseppä.

Se, että onnistumme järjestelemään työmme niin, että lapsemme eivät tarvitse hoitopaikkaa, ei sitä asiaa muuta.

Kyllä jos joku kysyy minulta mitä minä teen työkseni, niin sanon olevani sairaanhoitaja (enkä kotiäiti), vaikka kunta meille kotihoidontukea maksaakin.

 

[QUOTE="mmm";27580832]Nykysuomen sanakirjan mukaan ei.
Eikä palkkatyössä käyvä äiti minustakaan kyllä ole kotiäiti (vaikka lapsi ei kunnallista hoitopaikkaa tarvitsisikaan)[/QUOTE]

Aika harva palkkatyötä tekee 24h/7, ainakaan äideistä. Harva kotihoidontuen saajistakaan on kotona lasten kanssa 24h/7 ("on kotona ja hoitaa lapsia") käymättä koskaan missään muualla.

 

En ota kantaa tuohon provoiluun enkä tiedä minkä ikäisiä lapsia tuolla kirjoittajalla on, mutta jospa ne olivatkin päikkäreillä? Meillä ainakin lapset nukkuu parin tunnin päikkärit, joiden aikana en välttämättä minäkään siivoa tai tee "rästiin jääneitä askareita", ihan vain siksi, että ihan oikeasti tarvitsen välillä pelkkää hengailua ja lepoa. Lapsista pienin, 2kk, huutaa yöt kaudet koliikkiaan, joten olen todella taivaissa, mikäli saan irtioton tänne palstalle vaikka hetkeksikin

No eipä tuo tullut korjaamaan sitä asiaa, joten tais osua ja upota ja aika pienet lapset pitää olla, jos noihin aikoihin nukkuu vielä päikkäreitä. Mitenköhän kirjoittaja osasikin hoitaa vielä yritystä siinä pikkuvauvojen hoidon ohessa?

 

[QUOTE="vieras";27579778]No luulis, että siinä olis päivällä aikaa tehdä myös illaksi ruoat? Ja siivoatko siis nonstoppina aamusta iltaan? Kuinka sika-ihmisiä teillä oikein asuu?[/QUOTE]

Joo, meidän 1,5-vuotias on todella siisti syömään, ja vie astiansa kiltisti astianpesukoneeseen. Tietysti 3-vuotias isosisarus on sitä ennen tehnyt ruuan itse, ja tiskaa kaikki kattilat ja paistinpannut lopuksi. Pienempi vaihtaa vaippansa myös itse, imuroi ja tiskaa joka päivä. Pyykitkin onneksi osaavat jo pestä, ripustaa kuivumaan samoin kuin lajitella ne. Itse käyvät puistossa kahdestaan 2-3 kertaa päivässä, sen jälkeen osaavat riisua kurahaalarit niin ettei kuraa ole joka paikassa, ja vievät ne kiltisti kylpyhuoneeseen ja suihkuttelevat ne puhtaiksi. Illalla itse pesevät hampaat ja laittavat itsensä nukkumaan. Kerhoilemassakin käyvät aivan itsenäisesti. Kylläpä mun kelpaa!!

 

[QUOTE="vieras";27580783]Kuka sanoi, ettei saisi nauttia? Kiintoisaa on mun mielestä se, miten jotkut vääntelee toisten tekstejä mielensä mukaan [/QUOTE]

Lomalla olen, jos sen sellaiseksi joku haluaa määritellä Hoitovapaaksi tätä kutsutaan. Tuotan omien lasteni päivähoitoa ja mielestäni laadukasta sellaista, koska todella nautin tästä ja lapset samoin Kunta kiittää maksamalla minulle kotihoidontukea ja kuntalisää. Hyvällä omatunnolla kotona vielä parin vuoden ajan

 

Joo, meidän 1,5-vuotias on todella siisti syömään, ja vie astiansa kiltisti astianpesukoneeseen. Tietysti 3-vuotias isosisarus on sitä ennen tehnyt ruuan itse, ja tiskaa kaikki kattilat ja paistinpannut lopuksi. Pienempi vaihtaa vaippansa myös itse, imuroi ja tiskaa joka päivä. Pyykitkin onneksi osaavat jo pestä, ripustaa kuivumaan samoin kuin lajitella ne. Itse käyvät puistossa kahdestaan 2-3 kertaa päivässä, sen jälkeen osaavat riisua kurahaalarit niin ettei kuraa ole joka paikassa, ja vievät ne kiltisti kylpyhuoneeseen ja suihkuttelevat ne puhtaiksi. Illalla itse pesevät hampaat ja laittavat itsensä nukkumaan. Kerhoilemassakin käyvät aivan itsenäisesti. Kylläpä mun kelpaa!!

Ruokia voi tehdä valmiiksi pakkaseen, se ei tee niistä ravinnollisesti mitenkään huonompia 1,5 vuotiaan jäljet voi pyyhkiä lattialta+pöydältä heti syönnin jälkeen, aikaa menee minuutti (olettaen ettei hän saa juoksennella ruoan kanssa ympäriinsä). Itse laitan kattilat astianpesukoneeseen. Esim. viikonloppuisin kun mies on kotona, teen isoja satseja ruokaa ja laitan annoksina pakkaseen.

Joka päivä ei todellakaan tarvitse imuroida! Osta rikkaimuri, jolla voit ottaa enimmät hiekat ja murut pois lattialta (esim. ergorapido) itsellä menee siihen n. 3 minuuttia (eteinen ja pöydän alus). Kerran viikossa perusteellinen imurointi. Kurahousut lentää meillä veks jo ovella pihan puolella, ja jää eteiseen patterin päälle kuivamaan. Sitten kopistelen kuivaneet hiekat ovesta pihalle, aikaa ei juurikaan mene.

En nyt jaksa käydä koko listaa läpi, mutta ymmärrät varmaan, että asioista saa tehtyä helppoja tai vaikeita..

 

Joo, meidän 1,5-vuotias on todella siisti syömään, ja vie astiansa kiltisti astianpesukoneeseen. Tietysti 3-vuotias isosisarus on sitä ennen tehnyt ruuan itse, ja tiskaa kaikki kattilat ja paistinpannut lopuksi. Pienempi vaihtaa vaippansa myös itse, imuroi ja tiskaa joka päivä. Pyykitkin onneksi osaavat jo pestä, ripustaa kuivumaan samoin kuin lajitella ne. Itse käyvät puistossa kahdestaan 2-3 kertaa päivässä, sen jälkeen osaavat riisua kurahaalarit niin ettei kuraa ole joka paikassa, ja vievät ne kiltisti kylpyhuoneeseen ja suihkuttelevat ne puhtaiksi. Illalla itse pesevät hampaat ja laittavat itsensä nukkumaan. Kerhoilemassakin käyvät aivan itsenäisesti. Kylläpä mun kelpaa!!

eivätkä koskaan kiukuttele, tappele, kaipaa syliä tai huomiota, vaan antaa äidin hoitaa kaikki hommat kaikessa rauhassa, ilman keskeytyksiä. :stick:

Ihan tosi, ei sen kotiäitiyden tarvi olla rankkaa vaikka tekemistä riittää.. mutta aika harva monen lapsen äiti makoilee vaan päivät pitkät, uskoisin. Itse en ainakaan ehdi vaan makoilla vaikka on vaan yksi vauva. Ja herään nykyään joka aamu kello kuusi. En sanoisi että mulla on rankkaa, tykkään puuhailla koko ajan jotain, mutta harvoinpa mä kovin pitkäksi aikaa pehvalleni istun, tai jos istun niin lapsen kera

 

[QUOTE="ama";27581004]Ruokia voi tehdä valmiiksi pakkaseen, se ei tee niistä ravinnollisesti mitenkään huonompia 1,5 vuotiaan jäljet voi pyyhkiä lattialta+pöydältä heti syönnin jälkeen, aikaa menee minuutti (olettaen ettei hän saa juoksennella ruoan kanssa ympäriinsä). Itse laitan kattilat astianpesukoneeseen. Esim. viikonloppuisin kun mies on kotona, teen isoja satseja ruokaa ja laitan annoksina pakkaseen.

Joka päivä ei todellakaan tarvitse imuroida! Osta rikkaimuri, jolla voit ottaa enimmät hiekat ja murut pois lattialta (esim. ergorapido) itsellä menee siihen n. 3 minuuttia (eteinen ja pöydän alus). Kerran viikossa perusteellinen imurointi. Kurahousut lentää meillä veks jo ovella pihan puolella, ja jää eteiseen patterin päälle kuivamaan. Sitten kopistelen kuivaneet hiekat ovesta pihalle, aikaa ei juurikaan mene.

En nyt jaksa käydä koko listaa läpi, mutta ymmärrät varmaan, että asioista saa tehtyä helppoja tai vaikeita..[/QUOTE]

Joo, pointti olikin se, että kahden pienen lapsen kanssa joutuu todellakin olemaan koko ajan jotain tekemässä, kotiäitiys ei ole pelkkää persauksilla istumista, kuten jotkut olettavat.

En ymmärrä, mikä sinä olet sanomaan, kuinka usein kenenkin luona tulee imuroida? Itse imuroin ainakin kerran päivässä, koska rikkaimuri on täysi töhö, vaikka uusi onkin. Sitäpaitsi paljon ergonomisempi on tavallinen imuri, ei ole heti noidannuoli iskemässä. Kaikkia patoja ja kattiloita ei voi pestä koneessa (vaikka tiedän, että monet niin tekevätkin). Ja meidän pakastin on kyllä niin täynnä kaikenlaista marjaa jne, ettei sinne pahemmin ruokia enää mahdu. Toki monesti jää edelliseltä päivältä ruokaa yli, eli ei nyt kukaan hullu jaksa montaa kertaa päivässä ruokia alusta asti laitella, siinä kyllä kärjistin, tahallani Joo, ja ne ruoantähteet kyllä saa suht nopeasti pyyhittyä, mutta kun teet sen 5 kertaa päivässä, niin melko puuduttavaa on.

Ja ei, meillä ei ole eteisessä patteria, johon saisi kuravaatteet kauniisti ripoteltua. Vaihtoehtona on jättää ne joko pihalle tai lattialle lojumaan, tai viedä suoraan pesuhuoneeseen. Ymmärrätkö, että kaikilla ei ole juuri samanlaisia lapsia tai kotia kuin sinulla? Etkö ymmärrä, että jokainen varmasti miettii ne asiat helpoimmin omaan kotitalouteensa ja lastensa tilanteeseen sopiviksi. Oletat siis automaattisesti, että kotiäidin arki on hankalaa vain siksi, että äidit tekevät asioista vaikeampia, kuin ne ovatkaan Noh, voihan toki näinkin joskus olla. Turha kuitenkaan yleistää.

Säkö tuon aloituksen muuten teit? Voisit edes suoraan myöntää, että hait sillä kissatappelua, etkä vain "halunnut tietää miten ihmiset asiat kokevat", kuten asian niin kauniisti ja ovelasti ilmaisit. Noh, saamasi pitää (jos et ole ap, niin unohda toi viimeinen )

 

Kuuden lapsen kotiäitinä, en ole oikeastaan kuin hetkellisesti kokenut tämän rankkana. Esikoinen on nyt 11 vuotias, kuopus 2 v ja loput neljä siltä väliltä. Elämä on ihanaa Tekemistä ja menemistä riittää, rakkautta saa jakaa kaikille kuudelle ja on hienoa kokea onnistumisen hetkiä. Eipä ole valittamista.

 

Mutta jos vertaa siihen että olisi lapseton niin on se siihen verrattuna rankempaa. Nytkin väsyttäisi tekisi mieli nukkua muttei voi kun pitää huolehtia lapsesta. Omaa aikaa ei ole juuri yhtään. Koko ajan on kiinni lapsessa.

Mistä tiedät kuinka rankkaa on kunkin lapsettoman elämä? Itselläni ei lapsia mutta se ei tosiaankaan tarkoita että olisin vastuussa vain itsestäni, on muitakin joita ajateltava joka käänteessä ja jotka rytmittävät elämää. Kuten sairaat/kuolevat omaiset.

 

En kokenut erityisen haasteelliseksi siitä syystä että meillä terveet yönsä nukkuneet lapset. Toki oli haasteellisiakin päiviä, mutta eipä ne verrannollisia ole sellaisten perheiden päiviin joissa on sairauksia, univaikeuksia etc.


:attn:
Kaikki kunnia niille kotiäideille joilla arki on erittäin haastavaa syystä tai toisesta, ja silti jaksavat päivästä toiseen, vaikka joskus vähän heikomminkin! Kotiäidit tekee arvokasta ja tärkeää työtä! :heart:

 

Joo, pointti olikin se, että kahden pienen lapsen kanssa joutuu todellakin olemaan koko ajan jotain tekemässä, kotiäitiys ei ole pelkkää persauksilla istumista, kuten jotkut olettavat.

Ai jaa. Siskoni asuu perheineen 200-neliöisessä okt:ssa ja sai toisen lapsensa kesällä, lapsilla ikäeroa 1v4kk. Eikä hän vaan joka päivä kokoajan tee jotain, lepohetkiä päivässä on tooodella paljon. Ja hän on vieläpä siivousintoilija, eli sotkua ei todellakaan heidän kämpässään ole.

Itsellenikin on tulossa toinen lapsi kohta, ikäeroa tulee olemaan myös alle 2v., enkä mitenkään kauhulla sitä odota. Tiedän, että asioista saa juuri niin vaikeita, kun itse niistä tekee.

 

[QUOTE="äitix6";27581139]Kuuden lapsen kotiäitinä, en ole oikeastaan kuin hetkellisesti kokenut tämän rankkana. Esikoinen on nyt 11 vuotias, kuopus 2 v ja loput neljä siltä väliltä. Elämä on ihanaa Tekemistä ja menemistä riittää, rakkautta saa jakaa kaikille kuudelle ja on hienoa kokea onnistumisen hetkiä. Eipä ole valittamista.[/QUOTE]

Sunlaisia kotiäitejä minäkin arvostan, kun selvästi nautitte olostanne ja ihan varmasti lapsilla on teidän kanssa hyvä olla Mutta ne äidit, jotka ruikuttaa elämän olevan rankkaa kun hoitaa yhtä tai jopa kahta lasta kotona ja vaativat lisää liksaa ei ansaitse mun mielestä kenenkään arvostusta.

 

En kokenut erityisen haasteelliseksi siitä syystä että meillä terveet yönsä nukkuneet lapset. Toki oli haasteellisiakin päiviä, mutta eipä ne verrannollisia ole sellaisten perheiden päiviin joissa on sairauksia, univaikeuksia etc.


:attn:
Kaikki kunnia niille kotiäideille joilla arki on erittäin haastavaa syystä tai toisesta, ja silti jaksavat päivästä toiseen, vaikka joskus vähän heikomminkin! Kotiäidit tekee arvokasta ja tärkeää työtä! :heart:

:attn:
Suurin kunnia niille äideille, joilla on huonosti nukkuvat lapset, mutta jotka siitä huolimatta jaksavat mennä aamuisin töihin ja hoitaa työpäivän jälkeen lapsensa ja kotinsa kuntoon

 

[QUOTE="alma";27579165]Olen monesti miettinyt näitä keskusteluja lukiessani, että onko tuo "kotiäitiyden rankkuus ja haasteellisuus" vain joku naisten keksimä salajuoni, jolla kalastellaan sitten sympatiaa ja arvostusta. Ymmärrän, että esim. sairaiden lasten kanssa tilanne on toinen, mutta kokeeko joku esim. kahden terveen, normaalisti nukkuvan lapsen äiti elämänsä kovinkin vaikeaksi? Kaksi lasta esimerkkinä siksi, että siitä minulla kokemusta, ja se kai on muutenkin yleisin lapsimäärä suomalaisissa perheessä.
Pelkäsin toista lasta odottaessani, että elämä muutuu jotenkin radikaalisti, kun toinen syntyy, mutta eipä tämä niin kauhean vaikealla tunnukaan. Paljon haasteellisempaa oli silloin, kun meillä oli vain yksi lapsi, ja molemmat kävimme töissä.
Ja kaikki sympatia niiden moniallergisten koliikki-kaksosten vanhemmille. Ymmärrän tosiaan, että tilanne silloin ihan toinen.[/QUOTE]

Minä olen kokenut kaikki kotiäitelöintikokeiluni rankemmaksi kuin mikään tekemäni työ (yhdistettynä äitiyteen). Tuo kuitenkin mielestäni persoonakysymys. Eri ihmisille sopii eri jutut.

 

3 alle kaksivuotiasta lasta, no on se perhe-elämä rankkaa, kun mieskin sanoi että töissä on kuin lomalla olisi vaikka kuinka kusipääasiakkaita kävisi huutamassa...