Kotiäitiyden rankkuus

[QUOTE="vieras";27579266]Olen niiiiiin kyllästynyt näihin aloituksiin, mutta silti näemmä availen näitä edelleen. Tyhmä minä!

Miten aikuisille (?) ihmisille voi olla niin käsittämätöntä, että ihmiset, tilanteet, lapset, jne. OVAT ERILAISIA?!!! Yhdelle kotiäitiys on rankkaa, toiselle taas lentäjän työ. Kolmannella pää hajoaa tehdastyössä, neljäs taas ei kestäisi hetkeäkään toimistossa, jne....[/QUOTE]

Minä en käsitä, että jos se kotiäitiys on niiiiiin rankkaa, niin mitä helvettiä ne kotiäidit sitten pukkaa niitä lapsia tulemaan ja jatkavat sitä kotiäitiyttä???

 

Niin ja se veilä et opin jo lapsena huomaamaan, että tytöt on keskenään erilaisia. Sama jatkunut. En ole hetkeäkään kuvitelltu että kun tytöistä tulee naisia ja äitejä, niistä tulee sitten samanlaisia keskenään.

No shit sherlock! siksi kysyinkin, miten naset ihan omakohtaisesti kokevat tämän asian. Eli onko sinun mielestäsi helpompaa olla työssäkäyvä äiti vai kotiäiti? Mutta saan vaan näitä "ihmiset on erilaisia"- vastauksia.

 

[QUOTE="vieras";27579459]Minä en käsitä, että jos se kotiäitiys on niiiiiin rankkaa, niin mitä helvettiä ne kotiäidit sitten pukkaa niitä lapsia tulemaan ja jatkavat sitä kotiäitiyttä???[/QUOTE]

Opin taas uusia asioita.

Siis;

1) Kotiäidin elämä ei voi olla rankkaa, koska kotiäitihän on vain kotona.

2) Kotiäidillä ei ole oikeutta väsyä tai valittaa, mutta työssäkäyvällä sen sijaan on

3) Jos kotiäidillä on rankkaa kotona, ainoa vaihtoehto on mennä töihin, vaikka mitenkä kokisi ettei se lasten kannalta ole vielä hyvä juttu.

Jepjep.

 

[QUOTE="alma";27579467]No shit sherlock! siksi kysyinkin, miten naset ihan omakohtaisesti kokevat tämän asian. Eli onko sinun mielestäsi helpompaa olla työssäkäyvä äiti vai kotiäiti? Mutta saan vaan näitä "ihmiset on erilaisia"- vastauksia.[/QUOTE]

Asenteesi perusteella voisin kyllä erehtyä jo luulemaan että sulla on hieman rankkaa.

 

[QUOTE="alma";27579467]No shit sherlock! siksi kysyinkin, miten naset ihan omakohtaisesti kokevat tämän asian. Eli onko sinun mielestäsi helpompaa olla työssäkäyvä äiti vai kotiäiti? Mutta saan vaan näitä "ihmiset on erilaisia"- vastauksia.[/QUOTE]

Anteeksi, minä kyllä sain aloituksesta sen kuvan, että kysyttiin onko kotiäitiys rankkaa vai ei, enkä tajunnut, että pitää kertoa oma kokemus verraten sitä työssäkäyntiin. Luulin oikeasti, että tässä oli tarkoitus pohtia, mikä siinä koetaan rankaksi, eikä asettaa eri elämäntilanteita rankkuusjärjestykseen.

 

3) Jos kotiäidillä on rankkaa kotona, ainoa vaihtoehto on mennä töihin, vaikka mitenkä kokisi ettei se lasten kannalta ole vielä hyvä juttu.

Ja miten se on sun mielestä lapselle hyväksi, että on kotona masentuneen ja väsyneen äidin kanssa?

 

Mun teorian mukaan kaikkein rankinta elämässä yleensäkin on perfektionisteilla tai siihen jonkin verran taipuvaisilla ihmisillä. Opettajakollegoista nämä juuri valittivat työn rankkuutta koko ajan kun taas minun, peruslaiskan ja perustyytyväisen, mielestä työ oli oikein mukavaa. Sama pätee tähän kotiäitiyteen. Mulle riittää, että lapset saa ruokaa ja unta, jonkin verran raitista ilmaa ja lämmintä vaatetta. Ja kaveriseuraa jossain määrin myös. Keittiön ei tarvitse olla siisti jokaisen ruokailun jälkeen, leluja ei tarvitse siivota joka leikin välissä, lapsen ei tarvitse osata itse syödä lusikalla alle vuoden ikäisenä...

Äidin luonne siis vaikuttaa sekä työelämässä että kotona paljon. Olisi siksi hyvä, ettei julkisuudessakaan ääneessä ole aina ne kaikkien suurimmat valittajat. Perustyytyväiset eivät vaan yleensä jaksa pitää asiaa esillä.

 

Molemmista kokemusta ja kyllä kotiäitiys oli helpompaa (tosin henkisesti puuduttavampaa) kuin työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Mutta helpompaa, ehdottomasti.

 

Mä en ymmärrä miksi jos olet päiväkodissa tai lastenhoitajana töissä, saat sanoa että väsyttää, ja kaipaat lomaa, mutta kotiäitinä et?! Totta himputissa välillä väsyttää, kun teet jokapäivä samoja asioita, pidät rutiineistä kiinni ja vietät päivät kodin ympärillä. Miksei ihmeessä saisi kaivata muutakin, vaikka ei se niin rankkaa olisi? En minä jaksa olla töissäkään 365 päivää vuodessa vaan kaipaan sen oman rauhan ja hetken.

Mä en pidä kotiäitiyttä niin rankkana, mutta työ se on sekin hitto vie ja saa sanoa että väsyttää! Sitä taas en siedä, jos valitetaan kokoajan ja ollaan tunkemassa lapset heti päiväkotiin "kun ei siellä kotona jaksa olla".

 

Samaa olen ihmetellyt. Kotona oli helpompaa kuin työelämässä.

 

Mä en ymmärrä miksi jos olet päiväkodissa tai lastenhoitajana töissä, saat sanoa että väsyttää, ja kaipaat lomaa, mutta kotiäitinä et?! Totta himputissa välillä väsyttää, kun teet jokapäivä samoja asioita, pidät rutiineistä kiinni ja vietät päivät kodin ympärillä. Miksei ihmeessä saisi kaivata muutakin, vaikka ei se niin rankkaa olisi? En minä jaksa olla töissäkään 365 päivää vuodessa vaan kaipaan sen oman rauhan ja hetken.

Mä en pidä kotiäitiyttä niin rankkana, mutta työ se on sekin hitto vie ja saa sanoa että väsyttää! Sitä taas en siedä, jos valitetaan kokoajan ja ollaan tunkemassa lapset heti päiväkotiin "kun ei siellä kotona jaksa olla".

OMAT lapset vs. VIERAIDEN lapset. Outoa, että ihmiset ei käsitä eroa noiden kahden välillä.

Eikä kotona omien lasten kanssa oleminen todellakaan ole mitään työtä. Eikä oman kodin siivous todellakaan ole mitään työtä. Työssäkäyvät tekevät tuon kaiken vapaa-ajallaan.

 

[QUOTE="vieras";27579631]OMAT lapset vs. VIERAIDEN lapset. Outoa, että ihmiset ei käsitä eroa noiden kahden välillä.

Eikä kotona omien lasten kanssa oleminen todellakaan ole mitään työtä. Eikä oman kodin siivous todellakaan ole mitään työtä. Työssäkäyvät tekevät tuon kaiken vapaa-ajallaan.[/QUOTE]

Lisään vielä, että jos kotiäitiys luokiteltaisiin työksi, niin työssäkäyville äidille tulisi maksaa sitten siitä ajasta, kun eivät ole töissä. Tekevät kuitenkin samat hommat. Tuntipalkka siten kotimammoille ja työssäkäyville illoista, öistä ja viikonlopuista palkka myös.

 

[QUOTE="vieras";27579631]OMAT lapset vs. VIERAIDEN lapset. Outoa, että ihmiset ei käsitä eroa noiden kahden välillä.

Eikä kotona omien lasten kanssa oleminen todellakaan ole mitään työtä. Eikä oman kodin siivous todellakaan ole mitään työtä. Työssäkäyvät tekevät tuon kaiken vapaa-ajallaan.[/QUOTE]

Olen siis päiväkodissa töissä ollut monta vuotta + koulussa ja yksityisenä hoitajana. Tiedän kyllä millaista on hoitaa toisen lasta.

 

Samaa olen ihmetellyt. Kotona oli helpompaa kuin työelämässä.

Kuinka monta lasta teillä on? Ja onko terveitä?

Riippuu aika monesta seikasta, eli älä ihmettele. Ota selvää. Mieti. Itse.

 

Olen siis päiväkodissa töissä ollut monta vuotta + koulussa ja yksityisenä hoitajana. Tiedän kyllä millaista on hoitaa toisen lasta.

Ja mä en luokittele kotiäitiyttä työksi, mutta työtä sekin vaatii.

 

Kun saa nukkua yönsä hyvin, en koe rankkana arkista puuhastelua ja olemista lasten kanssa. Siivoilut yms, olen energinen ja tykkään puuhata aamusta iltaan.

Rankin osio on aivotyöskentelyn kaipaaminen. Olen kuuden vuoden ajan vaihtanut p*skavaippoja ja niin rakkaita kuin lapseni minulle ovatkin, kaipaan jo muutakin. Nautin nyt viimeisestä vuodesta, kunnes nuorin täyttää kolme mutta olen jo ihan riemusta kiljuen palaamassa takaisin opinto/työelämään.

 

Olen siis päiväkodissa töissä ollut monta vuotta + koulussa ja yksityisenä hoitajana. Tiedän kyllä millaista on hoitaa toisen lasta.

No et ilmeisesti ymmärrä eroa. Toisten lapsia ei tarvitse rakastaa, eikä heitä ole velvollinen hoitamaan kuka vaan. Miten oikeasti et sitä ymmärrä?? Lisäksi pk:n työntekijöillä on koulutus, kuka vaan voi toimia kotiäitinä. Myös ymmärtääkseni päivähoidosta on olemassa tavoitteet, kotona ei.

Mitä helvettiä, oletko oikeasti päikyssä töissä ja ajattelet, että se on samanlaista kuin hoitaa omia lapsia kotona?!

 

Kuinka monta lasta teillä on? Ja onko terveitä?

Riippuu aika monesta seikasta, eli älä ihmettele. Ota selvää. Mieti. Itse.

Eikös ap. tarkoittanut sitä että jos lapset ovat terveitä???

 

Olen lapseton vielä, mutta tosiaan olin lapsen- ja kodinhoitajana kuten aiemmin jo kirjoitin. Rakastaisin omaa lastani, työssä olevasta lapsesta välitän eri tavalla! Vaikka päiväkodin vilskeessä on töissä, kuvittelisin sen homman rankempana verraten, koska omat lapset on varmasti eri juttu. Tämä on hassu vertaus, mutta kotona lemmikkien kanssa jaksaa puuhailla yömyöhään, vaikka töissä viimenen tunti on puhkikulunutta meininkiä. Kodinohidon homma oli päiväkotiin verraten rankempaa juurikin sosiaalisen verkoston puuttumisen kannalta. Jotkut kotiäidit saattavat olla samaa mieltä ja uupua pitkän ajan puitteissa vaikka arjen rutiineista relvitäänkin muuten.

 

[QUOTE="vieras";27579631]OMAT lapset vs. VIERAIDEN lapset. Outoa, että ihmiset ei käsitä eroa noiden kahden välillä.

Eikä kotona omien lasten kanssa oleminen todellakaan ole mitään työtä. Eikä oman kodin siivous todellakaan ole mitään työtä. Työssäkäyvät tekevät tuon kaiken vapaa-ajallaan.[/QUOTE]

Niin, työssäkäyvillä ON vapaa-aikaakin vielä

 

Niin, työssäkäyvillä ON vapaa-aikaakin vielä

Niin kun te kotimammat olette töissä 24/7? On teillä rankkaa, miten te ikinä selviätte siihen asti, kun saatte ne lapsenne täysi-ikäisiksi?

 

Niin, työssäkäyvillä ON vapaa-aikaakin vielä

Tajusitkohan? On kyllä työstä vapaata mutta ei kotitöistä ja lapsista. Samat kotityöt pitää tehdä ansiotyön lisäksi.

 

Mä olen kokenut kotiäitiyden melko rankkana, tai nyt alkaa jo helpottaa, mutta aluksi. Mä olen 30 ja vauva 4 kk. Rankalla en tarkoita fyysisesti rankkaa, mutta lapsen tulo oli tosi iso muutos mun elämään.

Mulla on takana 5 keskenmenoa ja koko raskausajan pelkäsin, että se päättyy huonosti. Eikä se loppunut siihen, kun vauva syntyi, pelkäsin, että mä menetän sen tai että se on vakavasti sairas. En tiennyt vauvoista mitään ja jokaisen itkun aikana mietin, että en pärjää. Ja jokainen yö meni siinä, että vahdin hengittääkö se.

Nyt viimeisen kuukauden aikana on vasta tullut varmuutta äitinä ja tunne, että pärjään. Kuitenkin aina kun vauva kitisee, enkä jaksaisi kuunnella, tunnen tosi huonoa omaatuntoa. Että en saisi olla väsynyt, koska mulle vihdoinkin annettiin tämä niin toivottu vauva. Työelämässä ei tarvinnut olla vastuussa mistään näin tärkeästä.

 

Kyllä mä katson, että kotiäityden rankkuus monasti johtuu siitä, että ei ole kenties elämässä mitään muuta, mikä olisi se vertailukohta. Jos olet töissä jossakin kevyessäkin paikassa, niin et pitäisi sitä ajan myötä välttämättä niin kevyenä, jos se jatkuisi 24/7. Myös se, että jos on tiedossa vapaa-aikaa, esim lenkille pääsy tms, niin ikinä ei välttämättä tiedä koska sinne pääsee, sairastuuko joku, ehtiikö sittenkään tms. Ei voi ajatella, että "vielä tunti niin saan hengähtää tämän ruljanssin pyörityksestä".

Itse olen tehnyt selväksi itselleni, että kun elämässä on muutakin, niin kotiäitiys tuntuu ihanalta Monesti se "muutakin" on joku yhdistystoiminta tms, ja niissäkin voi lapset olla mukana, mutta ajatusmaailma vähän itsellä avartuu.

Rankinta on ollut minulla omasta mielestäni silloin, kun on itse kipeä ja lapset silti täynnä menoa ja meininkiä.

 

[QUOTE="vieras";27579687]Niin kun te kotimammat olette töissä 24/7? On teillä rankkaa, miten te ikinä selviätte siihen asti, kun saatte ne lapsenne täysi-ikäisiksi?[/QUOTE]

Itseasiassa : kyllä Kun sun lapset saa ruokansa hoidossa, niin mä teen ruuan ihan itse lapsilleni, siivoan niiden jäljet, leikit jne. Ei ne illalla lakkaa syömästä tai leikkimästä (tai sotkemasta)

Kaksi lasta olen jo täysi-ikäiseksi kasvattanut, montakos sä olet?