Onkohan tämä muistisairauden alkua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "juku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"juku"

Vieras
Äitini on aina ollut vähän hajamielinen, mutta nyt olen vähän huolestunut, kun hän on muistanut pienen ajan sisällä kaksi kertaa väärin lastenlastensa iät, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Ensin hän ihmetteli yhdestä lapsenlapsesta, että onpa se etevä kaksivuotiaaksi, vaikka todellisuudessa lapsi on jo kolme. Toisen kerran hän puhui toisesta lapsenlapsesta, että "Riitta (sukulainen) puhui että lapsi ei ollut mukana niissä juhlissa, mutta eikös se ollut?" Ja kyseinen lapsi ei ollut vielä silloin syntynytkään. Ja juhlat oli olleet noin puoli vuotta sitten, eli mikään vanha juttu ei ollut kyseessä. Yleensä hän on muistanut hyvin tällaiset asiat.

Äiti on 60v. ja vielä työelämässä mukana. Missä vaiheessa pitää huolestua tuosta muistijutusta?
 
Kuulemma b-vitamiinin puute aiheuttaa muistiongelmia . Moni lähtee tutkituttamaan olisko muistisairautta, mutta b-vitamiinilisä riittää. Tädilläni n. 60v alkoi muisti pätkiä ja oli usein tosi väsynyt. Tyttärensä tilasi hänelle vahvaa b-vitamiinia, ja se tosiaan auttoi!
 
Jos on viellä työelämässä mukana mä pityäisin todennäköisempänä noin ensialkuun jotain stressaavaa tilannetta.
Mulla ainakin tapahtuu vastaavia ihan jatkuvasti ihan vaan siksi, että msuitikapasiteetti ei riitä sellaiseen, mikä ei ole "hengissäpysymisen kannalta välttämätöntä" eli asiat, jotka voi lukea kalenterista unohtuu.
 
Muistisairauden ensimmäiset oireet ovat erilaisia eri ihmisillä. Olennaisinta siinä on se, että ihminen tuntuu "muuttuneen" kuten sanoit äitisi tehneen. Vieraan korviin nuo äitisi unohdukset tuntuvat täysin normaaleilta, mutta sinä itse siis tiedät parhaiten ovatko ne juuri äidillesi normaaleita vai ei.

Muistisairauden alkuoireina kannattaa alkaa tarkkailemaan läheisen loogista ajattelukykyä, asioiden hahmoittamista, jne. Jos sinusta alkaa esim. yhä useammin tuntumaan siltä, että puhuessasi äitisi kanssa toinen puhuu kirveestä ja toinen kirveenvarresta, kannattaa varata aika lääkärille pian. Toinen usein aika nopeasti huomattava oire on tuttujen asioiden yhtäkkinen vaikeutuminen. Ennen niin varmasta autolla ajosta saattaa tulla hapuilevaa, mestarileipuri ei yhtäkkiä muistakaan enää miten pullataikina reseptiä, jne. Myös käsialassa huomaa usein muistisairailla muutoksia, sillä käden korrdinaatio alkaa monilla heikkenemään nopeastikin.

Kaiken kaikkiaan lääkärille ei voi mennä liian aikaisin, sillä ns. "turhakin" käynti on parempi kun menemättä jättäminen. Mikäli saat äitisi motivoitua (usein nimittäin sairastuneet haluavat viimeiseen asti vähätellä/kieltää asian), olisi hänen hyvä mennä tarkistukseen. Terveyskeskuskset voi sitten suoraan unohtaa, vaan kannattaa mennä yksityiselle muistisairauden spesialiseteille suoraan.

T: altzheimeria sairastavan äitinsä omaishoitaja
 
Kiitos vastauksista. Äidin työ on tosiaan aika stressaavaa, joten voi johtua siitäkin. Ja tuota b-vitamiinia voisin myös suositella. Täytyy vähän seurailla tilannetta.
 
[QUOTE="moi";27529138]Kuulemma b-vitamiinin puute aiheuttaa muistiongelmia . Moni lähtee tutkituttamaan olisko muistisairautta, mutta b-vitamiinilisä riittää. Tädilläni n. 60v alkoi muisti pätkiä ja oli usein tosi väsynyt. Tyttärensä tilasi hänelle vahvaa b-vitamiinia, ja se tosiaan auttoi![/QUOTE]

Hyvä muistilääkäri tekee laajan verenkuvan, jossa mahdolliset puutokset huomataan. Mikäli on oikeasti huolissaan, ei kannata yrittää korjata asiaa pelkästään omatoimisesti vitamiineja lisäämällä. Itse tein niin äitini kohdalla ja siinä menetettiin ainakin vuosi kallisarvoista hoitoonohjautumisaikaa. Esim. alzheimerissa lääkkeet nimittäin toimivat parhaiten juuri alkuvaiheessa.
 
Mieheni on aika hajamielinen ja muistaa asioita huonosti. Tilanne on ollut sama jo yli 15 vuotta. Silti saatan edelleen hämmästyä, miten hän sekoilee asioissa - ja hiipii epäilys ERITTÄIN varhaisesta muistihäiriön alkamisesta...

Lastensa syntymäpäiviä joutuu joka kerta tosissaan pohtimaan. Samoin osoitettamme, puhelinnumeroaan...
 
[QUOTE="vieras";27529209]
Kaiken kaikkiaan lääkärille ei voi mennä liian aikaisin, sillä ns. "turhakin" käynti on parempi kun menemättä jättäminen. Mikäli saat äitisi motivoitua (usein nimittäin sairastuneet haluavat viimeiseen asti vähätellä/kieltää asian), olisi hänen hyvä mennä tarkistukseen. Terveyskeskuskset voi sitten suoraan unohtaa, vaan kannattaa mennä yksityiselle muistisairauden spesialiseteille suoraan.

T: altzheimeria sairastavan äitinsä omaishoitaja[/QUOTE]

Kiitos vielä sinullekin vastauksesta. Tuo on juuri ongelma, että äiti on aina ollut huono myöntämään mitään heikkouksiaan. Mutta täytyy tosiaan seurata, että tuleeko vastaavia juttuja lisää.
 
Mieheni on aika hajamielinen ja muistaa asioita huonosti. Tilanne on ollut sama jo yli 15 vuotta. Silti saatan edelleen hämmästyä, miten hän sekoilee asioissa - ja hiipii epäilys ERITTÄIN varhaisesta muistihäiriön alkamisesta...

Lastensa syntymäpäiviä joutuu joka kerta tosissaan pohtimaan. Samoin osoitettamme, puhelinnumeroaan...

Sinun tilanteessa huolestuisin, jos miehesi yhtäkkiä muuttuisi ja alkaisi pilkuntarkasti muistamaan asioita. :D

Luonteenpiirteen ja sairauden ero on toisissaan siinä onko tilanne muuttunut vai ei.
 
En huolestuisi muistisairaudesta vielä noiden esimerkkien takia. Mun äitini on myös välillä todella hajamielinen ja se on täysin verrainnollinen stressitasosta elämässään. Esim vanhempiensa kuoleman aikoihin mä pelkäsin että jotain kamalaa tapahtuu unohduksien takia. Mutta hän palautui siitä kyllä täysin ennalleen kunhan stressi helpotti. :)
 
Veikkaan stressiä. Ja sen myötä myös sitä, että äidilläsi on muutakin mielessä kuin pienten lasten tarkat iät. Kyllä minunkin pitää vähän pinnistellä muistaakseni sisarusteni lasten iät. Yleensä muistan heistä vanhimman iän ja lasken siitä sitten muiden iät noin vuoden tarkkuudella :)
 
[QUOTE="vieras";27529618]Lukihäiriö?[/QUOTE]

Ei ole lukihäiriötä. Samaa haakuraisuutta on myös hänen veljellään ja isällään. Kyse on tietynlaisesta voimakkaasta uppoutumisesta omiin ajatuksiin - asiathan painuvat mieleen tällöin vain puolittain. Huidon usein hänen edessään käsiäni herätelläkseni kuuntelemaan oikeasti, mitä yritän selittää.
 

Yhteistyössä