No höh, nyt mulle sit kerrotaan kesken työmatkan etten olekaan oikea äiti. Istun tässä bussissa matkalla töihin korkkarit jalassa, pillihousut ja viime viikolla ostettu takki päällä kalliine käsilaukkuinen. Meikit on naamassa ja hiustenpidennys huollettiin viikonloppuna. Olin ajatellut käydä huoltamassa rakennekynnet ruokiksella, mutta kaipa mä sittenkin vaan pyydän et ottavat kokonaan pois nää. Ens kuulle varattu tissien ja mahan korjaukset pitää myös varmaan perua jotta oisin ees vähän äiti, mutta lihomaan en kyllä suostu vaikka kuinka käskisitte.
Mä olin ihan luullut että musta tuli täysvaltainen äiti kun lapseni syntyi. Kuvittelin myös että lapsen kanssa 2,5v kotona oleminen teki musta edes vähän hyvänäidin. Lisäksi luulin että lapselleni merkitsee jotain että olen työpäivien jälkeen vain ja ainoastaan hänen käytettävissään, leikimme, laulamme ja halimme kunnes hän käy nukkumaan. Ajattelin myös että se ois merkinnyt jotain että sumplasin työvuoroni ekaksi puoleksi vuodeksi niin että olen vain kolme päivää viikossa töissä, jotta lapseni saisi pehmeän alun päiväkotielämään.
Taisin luulla väärin, olenhan mä loppupeleissä huono äiti kun en osaa heittäytyä äitiyteenmarttyyrin asenteella. :'(