Kyllä se vain niin on, että

mä en muistanut urkkia mikä oli tein makkari sillon aikanaan, mutta harmi jos se on ollut tähän suuntaan enkä ole tajunnut :D

netflixiin jäin jumiin, pitäisi oikeasti mennä nukkumaan, ihan hölmöä...
:LOL:
Sama suunta edelleen, eri ruutu vain!
Hyi netflix, siihen jää jumiin.
Mut NYT mä meen nukkumaan itseni mukavaksi, aamulla on taas sen sortin horros että jeea! Unia.
 
öh
No en tiedä tosta, mutta sitä en tajua, että perheissä, joissa jo monia erityislapsia, pukataan vaan lisää lapsia ilmoille. Kun entistenkään kanssa ei jakseta kunnolla.
 
Me emme todellakaan ole sama henkilö, mutta Tissitakiaisella on kanssani paljon samanlainen arvomaailma.

Tissis on varmasti yhtä hyvä äiti kuin minäkin. :)

Nyt täytyy tämänkin mamman lähteä unten maille, hain juuri metsästä käpyjä ja takapihalta multaa ja tein huomisen ruoan esivalmistelun.
Aviomies on jo nukkumassa, joten pääsen itsekin nukkumaan eikä tarvitse hoitaa aviollisia velvollisuuksia tänä iltana, ehkä lauantaina saunan jälkeen sitten!
Unia, ovislimoja, tarrasukkia ja plussatuulia kaikille kanssamammoille!
 
hellsbells
Ei homssuinen olemus , liikakilot, epäsopivat vaatteet ja marttyyriasenne tee kenestäkään hyvää äitiä. Jos joku pitää huolta myös itsestään, niin ei se tee sinusta huonoa äitiä.
Rajansa tietysti aina kaikella, toki jos sä monta tuntia päivässä itseäsi puunaat, niin tottakai se on pois lapsilta.
 
Kuulostakot, laitoin itseasiassa facebookiinkin jotta ihmiset voisivat hieman miettiä. ;) Näpäyttää pitääkin joskus näitä barbeja. ;)
On olemas paljo välillä tuo mitä sä kuvasit tai barbie. Luulis tuon tajuavan, mutta taisiki tämä alootus olla provo ainaki jollaki tasolla. Ei oo yhtä ainoaa tapaa olla hyvä ja rakastava äiti. Eikä äitiys ulkonäöstä oo kii.
 
Raskausarpia löytyy.
Liikakiloja ei ole normaalisti (muutama kk raskauden jälkeen kyllä).
Meikkaan ja suoristan hiukset joka aamu.
Tykkään laittautua.
Vaatteet ei ole kulahtaneet, paitsi siivouspäivänä.
Ostan itselleni mahdollisimman halvalla vaatetta.
Olen hyvä äiti. Välitän lapsistani ja he saavat kaiken tarpeellisen, ja enemmän.
 
yhyy
No höh, nyt mulle sit kerrotaan kesken työmatkan etten olekaan oikea äiti. Istun tässä bussissa matkalla töihin korkkarit jalassa, pillihousut ja viime viikolla ostettu takki päällä kalliine käsilaukkuinen. Meikit on naamassa ja hiustenpidennys huollettiin viikonloppuna. Olin ajatellut käydä huoltamassa rakennekynnet ruokiksella, mutta kaipa mä sittenkin vaan pyydän et ottavat kokonaan pois nää. Ens kuulle varattu tissien ja mahan korjaukset pitää myös varmaan perua jotta oisin ees vähän äiti, mutta lihomaan en kyllä suostu vaikka kuinka käskisitte.

Mä olin ihan luullut että musta tuli täysvaltainen äiti kun lapseni syntyi. Kuvittelin myös että lapsen kanssa 2,5v kotona oleminen teki musta edes vähän hyvänäidin. Lisäksi luulin että lapselleni merkitsee jotain että olen työpäivien jälkeen vain ja ainoastaan hänen käytettävissään, leikimme, laulamme ja halimme kunnes hän käy nukkumaan. Ajattelin myös että se ois merkinnyt jotain että sumplasin työvuoroni ekaksi puoleksi vuodeksi niin että olen vain kolme päivää viikossa töissä, jotta lapseni saisi pehmeän alun päiväkotielämään.

Taisin luulla väärin, olenhan mä loppupeleissä huono äiti kun en osaa heittäytyä äitiyteenmarttyyrin asenteella. :'(
 
"vieras"
Mun käsityksen mukaan ulkonäköasiat eivät kerro hyvästä tai huonosta vanhemmuudesta mitään niin kauan, kun on terve.

Hyvän äitiyden merkkejä lähtisin katsomaan siitä/niistä lapsesta/lapsista, ne meinaan melko hyvin peilaa sen millainen vanhempana olet.
 
Peyote
Toi kertoo susta vaan sen, että olet joka paikasta ruosahtanut ja että se vaivaa sua suuresti, eikä edes lapset lohduta. :(

Mun mielestä homssuisuus ei vaan ole mitään söpöä, tai lihavuus varsinkaan. Äiti on yleensä se, ketä lapset ihailee, mutta kun lapset kasvaa vähän isommiksi, niin ei me sokeita ole, vaan alkaa pelätä samaa kohtaloa. Ei tommonen päivitys ketään näpäytä, mutta säälin tunteita varmasti herätät ja ajatuksiisi ehkä yhtyy toiset samanlaiset.
 
"vierailija"
Kuulostaapa "todella hyvältä äitiydeltä" kun ajattelee lasten saamisen uhrautumisena sekä raskaudenmerkit elimistön tuhoutumisena. Ja toisaalta taas liikakilot ovat vain pahaksi niin esimerkkinä lapselle kuin terveydellisistä syistä äidille. Ne eivät liity mitenkään muuten äitiyteen.

Itse en ainakaan ajattele että olisin jotenkin uhrautunut kun olen lapseni saanut, todella onnekkaaksi ihmiseksi itseni koen. Raskausarvet, no niitä on rinnoissa, mutta niitä oli jo teini-iän kasvustakin johtuen. Muualla ei ole. Rinnat alkoivat kyllä hieman roikkua, mutta en mä nyt tuhoutuneena niitä pidä, ihan normaalia. Ylikiloja ei ole, lapset ovat kyllä huono tekosyy ylipainolle. Hieman liikaa kiloja omaan makuuni minulla on vaikken ylipainoinen olekaan, mutta ne eivät todellakaan johdu lapsestani vaan ihan omasta laiskuudesta/väärin syömisestä.
 
..
Joo. Ihan hyvä yritys parantaa omaa mieltään, jos noin on päässyt käymään, mutta ei se äitiyteen millään lailla liity. Tokikaan moni kotiäiti ei oo ihan parhaimmillaan kun on synnyttänyt ja hoitaa lapsia kotona, mutta silti.

Mä en nyt vissiin oo hyvä äiti kun en oo lihonut kahden raskauden aikana ja raskausarpiakin tuli vaan ihan pari ja nekin tuonne kylkiin.. Ehkä mä oon kuitenkin ihan riittävän hyvä äiti kun oon jo valmiiksi kiikkunut lievän lihavuuden rajoilla.:)

Itselläni ainakin on parempi olo jos näytän edes kohtalaiselta ja saan aamulla laitettua vähän meikkiä naamaan. Tulee vähän vähemmän söpön homssuinen olo.;) Ja voi kun oli ihanaa viime vuoden marraskuussa kun viimeks oikein laittauduin kunnolla! Kuulostaa muuten ihan hirveeltä sanoo se näin, mutta kyllä, sillon viimeksi käytiin miehen kanssa "ulkona".:| Siis vuosi sitten. Ois varmaan aika jo uusia, mutta kun nyt on rv 40+2 niin taitaa jäädä kunnolla laittautumiset vähäks aikaa. Räjähtäneen näköisenä en silti suostu julkisesti kulkemaan..
 

Yhteistyössä