Paikalla ketään jolle tehty pelkosektio?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Minulle tehtiin ja mielestäni pelkoa ei hoidettu kunnolla ja siinä vaiheessa kun ilmoitin lopullisen päätöksen että haluan sektion, lääkäri oli todella kylmä.
Siis minulla on traumoja joiden takia kärsin erilaisista peloista. Kävin muutaman kerran raskauden aikana pelkopolilla jossa aina eri lääkäri kertoi asiallisesti synnytyksestä ja kerran kävin psykologilla, mutta siellä ei käsitelty pelkoa ollenkaan, olin siellä 10 min. ja puhuimme vain synnytyksestä. Sitten psykologi totesi että on pelkosektion kannalla.

Kun kävin viimeisen kerran lääkärillä, hän kysyi psykologikäynnistä ja kun kerroin, hän oikein suuttui psykologin toiminnasta. Pelkoa olisi siis pitänyt hoitaa eikä psykologi olisi saanut ottaa kantaa. Minua kohtaan lääkäri oli aivan ihana, kyseli menneisyyden tapahtumista ja itku kurkussa kerroin jotain yleistä ja lääkäri osoitti sympatiaa. Sitten käynnin loppupuolella lääkäri kysyi lopullisen päätöksen synnytystavasta, ja sanoin että haluan sektion, ja hän muuttui kylmäksi minua kohtaan. Tuntui olo niin petetyltä kun olin kertonut jotain todella henkilökohtaista ja saan heti perään tuollaista kohtelua.

Sektioon menokin pelotti suunnattomasti kun ajattelin että kaikki lääkärit siellä vihaavat pelkopotilaita. Onneksi ei, siellä oltiin ymmärtäväisiä ja ihania. Tosin siinä vaiheessa varmaan oikeasti uskoivatkin että pelkään kun tärisin ja itkin kokoajan. Sain paniikkikohtauksenkin leikkauksen aikana.

Aloituksen ideana oli siis kysyä että

- miten sinun pelkoasi hoidettiin?
- millaista kohtelua sait kun ilmoitit valitsevasi sektion?

Muutakin olisi kiva kuulla, oletko esim. ollut tyytyväinen päätökseesi, mistä sinun pelkosi johtui?
 
Hiukan epäilen hoidetaanko pelkoa mitenkään, jos haluaa sektion. En itse ainakaan odota, että saisin mitään pelkoa käsittelevää hoitoa kun en kerran aio synnyttää. Omalla kohdallani halusin sektion ja sain sen, ei sitä puitu mitenkään. Lääkäri haukkui pystyyn, mutta mitäs siitä.
 
Hiukan epäilen hoidetaanko pelkoa mitenkään, jos haluaa sektion. En itse ainakaan odota, että saisin mitään pelkoa käsittelevää hoitoa kun en kerran aio synnyttää. Omalla kohdallani halusin sektion ja sain sen, ei sitä puitu mitenkään. Lääkäri haukkui pystyyn, mutta mitäs siitä.

On siinä ainakin tarkoitus hoitaa. Mutta ehkä ne eivät aivan "toivottomia" tapauksia yritä käännyttää. Minä sanoin että jos vauva on tulossa maailmaan huomattavasti liian aikaisin eli pienenä, voin harkita alatiesynnytystä. Mutta että siis täällä psykologikäynti kuuluu osaan pelkopoliprosessia. Ja lääkäri sanoi että psykologeja on ohjeistettu siihen että pelkoa käsiteltäisiin, koska vaikka päädyttäisiin sektioon, pelkoon on kuitenkin joku syy joka olisi syytä käsitellä äidin ja lapsen hyvinvoinnin takia.
 
[QUOTE="a p";27452379]Paha päivä vai?[/QUOTE]

että kehtaat vielä vinkua ja valittaa siitä, ettei lääkäreitä hirveesti kiinnosta tehdä turhia suuria leikkauksia ja ottaa vastuu niistä ihan vaan siksi ettei mammaa kiinnosta synnyttää. ihan täysin ymmärrettävä asenne lääkäreillä. olis niillä muutakin tekemistä, tärkeämpää tekemistä kun mukavuussektiot.
 
[QUOTE="vieras";27452425]että kehtaat vielä vinkua ja valittaa siitä, ettei lääkäreitä hirveesti kiinnosta tehdä turhia suuria leikkauksia ja ottaa vastuu niistä ihan vaan siksi ettei mammaa kiinnosta synnyttää. ihan täysin ymmärrettävä asenne lääkäreillä. olis niillä muutakin tekemistä, tärkeämpää tekemistä kun mukavuussektiot.[/QUOTE]

Arvasinkin että sinulla ei ole tietoa mitä on pelko. En nyt ehdi enempää kirjoittaa mutta mietipä keskenäsi olisiko ollut parempi saada se paniikkikohtaus alatiesynnytyksen aikana jolloin olen itse vastuussa vauvan ulos saamisesta? Väärinkäyttäjiäkin on mutta joskus pelkosektiolle on lääketieteelliset perusteet, kuten se että se on turvallisempaa pelon takia.
 
[QUOTE="a p";27452445]Arvasinkin että sinulla ei ole tietoa mitä on pelko. En nyt ehdi enempää kirjoittaa mutta mietipä keskenäsi olisiko ollut parempi saada se paniikkikohtaus alatiesynnytyksen aikana jolloin olen itse vastuussa vauvan ulos saamisesta? Väärinkäyttäjiäkin on mutta joskus pelkosektiolle on lääketieteelliset perusteet, kuten se että se on turvallisempaa pelon takia.[/QUOTE]

jos vaikka otat itsestäs niskasta kiinni ja tajuat ettei se sun pillu niin ihmeellinen ole. hei, mulle tulee paniikkikohtauksia erittäin usein stressaavissa tilanteissa, kuten tenteissä, työhaastatteluissa jne. pitääx mun silti opiskella ja käydä töissä??
kyllä, näin sitä maailma pelaa, pakollisissa asioissa vaan pitää päästä paniikkien ja pelkojen yli. mutta sitähän sinä et tajua.
 
  • Tykkää
Reactions: Katylina
Mä haluaisin tietää mitenköhän pelkoa sektiota kohtaan hoidetaan jos sellaiseen tahtomattaan joutuu?

En ikinä haluaisi sektioon,mielummin synnytän vaikka pää kainalossa.
Niin paljon paremmin synnytyksestä toipuu ja vähemmän riskejä siinä tuntuu olevan,kuin sektiossa kaikkinen toipumisineen.
 
  • Tykkää
Reactions: Katylina
ja kenen siinä pitäis vastuussa olla sun lisääntymisestä jos ei sun ite?? :D kukaan ei varmasti lisääntymään pakottanut. jalat levällään se alulle on pantu, jalat levällään se sieltä poiskin tulee. luonnonlaki.
 
  • Tykkää
Reactions: Katylina
[QUOTE="vieras";27452479]ja kenen siinä pitäis vastuussa olla sun lisääntymisestä jos ei sun ite?? :D kukaan ei varmasti lisääntymään pakottanut. jalat levällään se alulle on pantu, jalat levällään se sieltä poiskin tulee. luonnonlaki.[/QUOTE]

Joo, tulisikin. Omalla kohdalla yrittivät pakottaa synnyttämään perätilavauvan alakautta. Kokoarvio heitti häränpyllyä ja 3.6 kg:n vauva olikin 4.3 kg. Jos olisin alakautta yrittänyt, olisi voinut käydä huonosti.
 
Minä sain lapseni sektiolla synnytyspelon takia. Itselläni on vain hyvää sanottavaa. Minua kohdeltiin koko ajan ymmärtäväisesti ja kunnioittavasti. Sektiopäätös tuli asiaan kuuluvan prosessin jälkeen helposti, eikä kukaan käyttäytynyt minua kohtaan huonosti.

Itse sektio sujui hyvin (toki minua sekin jännitti!) ja tuloksena ihana pieni tyttö:) Myös toipuminen sujui mainiosti.
 
Toi pelko etten saa sektiota estää mua koskaan hankkimasta lapsia. Itselläni on pysyvä krooninen sairaus johon liittyy synnytyksessä sokeutumisen riski (pieni mutta riski kuitenkin) tästä syystä en koskaan tule hankkimaan lapsia. Jos sektio voitaisiin taata niin sitten uskaltaisin.
 
Minä sain lapseni sektiolla synnytyspelon takia. Itselläni on vain hyvää sanottavaa. Minua kohdeltiin koko ajan ymmärtäväisesti ja kunnioittavasti. Sektiopäätös tuli asiaan kuuluvan prosessin jälkeen helposti, eikä kukaan käyttäytynyt minua kohtaan huonosti.

Itse sektio sujui hyvin (toki minua sekin jännitti!) ja tuloksena ihana pieni tyttö:) Myös toipuminen sujui mainiosti.

menetkö kaikissa muissakin lapsen terveyteen liittyvissä asioissa sitä helpointa ja mukavinta reittiä vaikka se ei ole lapsen parhaaksi? huvittiko edes imettää?
 
Hohhoijaa. Itse kärsin paniikkikohtauksista ja todellakin olin synnytyspelkoinen mutta PÄÄTIN ihan ITSE, että tätähän asiaa en anna pelon hallita. Ja synnytys oli niin voimaannuttava kokemus (eikä todellakaan niin hirveää tai kivuliasta kuin jotkut antaa luulla) että paranin miltei kokonaan paniikkikohtauksista.

Miksi ihmeessä täällä ruikutat?? Jotain omaakin vastuuta pitää ihmisellä elämästään olla. Tuollaisia sektioita ei pitäisi hyväksyä. Joko uskaltaa synnyttää lapsensa, tai on tekemättä.
 
  • Tykkää
Reactions: Katylina
Hain pelkosektiota. Menin ensimmäiselle lääkärille (yksiyinen), joka oli mies ja töissä synnytyslaitoksella ja vastustaa sektiota. Ei luvannut mitään. Muta ohjasi pelkoryhmään. Yritti saada puhumaan, mutta en pystynyt puhumaan.
Pelkoryhmässä totesin psykalle, että en pysty puhumaan. Kirjoitin syyt listaan.
Psyka säikähti ja sanoi että ottaa yhdeyden koko sairaalan ylilääkäriin ja he hoitavat asian. Otti yhteyden, sain ajan polille, jossa kiltti mieslääkäri kirjoitti sektiopäätöksen. Sain vielä yhden käyntiajan ennen sektiota. Se oli naislääkäri, jota turhautti se että sektio oli myönnetty. Hän huusi minulle, että olen vahva ihminen joka selviytyisi kyllä. Teki myös fyysistä väkivaltaa sisätutkimuksen aikana.
Shokissa lähdin pois. Pelkäsin mitä kohtelu tulee olemaan sairaalassa. Mutta leikkaussalin henkilökunta oli aivan mahtavan ammattitaitoista. Se oli hieno, elämäni upein tapahtuma.
Ensimmäistä kertaa elämässäni en pelänyyt. Luotin kirurgeihin ja anestesialääkäriin.
Kaikki meni hyvin. Lopulta.
 
Tuosta pelon hoidosta vielä. Psykologi sanoi, että sektion jälkeen mun kannattais mennä jonnekkin puhumaan. Mutta oli tosiaan niin kauhuissaan että ei uskaltanut sanoa sen enempää.
Raskaana ollessa ei pitäisi mennä mihinkään terapiaistuntohin. Ihminen ei ole siinä tilassa oikeassa mielentilassa semmoiselle. Se voi sitä paitsi vahingoitaa lastakin. Terapiaistunnot on tosi raskaita. Henkisesti, eikä viimeisillään raskaana oleva edes jaksa tuntia paikallaan istua.
 
Mutta tuosta sektiosta ei siis jäänyt mitään tarumoja. Se oli eheyttävä kokemus joka palautti luottamuksen ja turvallisuuden tunteen. Teki minut vahvaksi jälleen.
 
[QUOTE="Eräs äiti";27452808]Hain pelkosektiota. Menin ensimmäiselle lääkärille (yksiyinen), joka oli mies ja töissä synnytyslaitoksella ja vastustaa sektiota. Ei luvannut mitään. Muta ohjasi pelkoryhmään. Yritti saada puhumaan, mutta en pystynyt puhumaan.
Pelkoryhmässä totesin psykalle, että en pysty puhumaan. Kirjoitin syyt listaan.
Psyka säikähti ja sanoi että ottaa yhdeyden koko sairaalan ylilääkäriin ja he hoitavat asian. Otti yhteyden, sain ajan polille, jossa kiltti mieslääkäri kirjoitti sektiopäätöksen. Sain vielä yhden käyntiajan ennen sektiota. Se oli naislääkäri, jota turhautti se että sektio oli myönnetty. Hän huusi minulle, että olen vahva ihminen joka selviytyisi kyllä. Teki myös fyysistä väkivaltaa sisätutkimuksen aikana.
Shokissa lähdin pois. Pelkäsin mitä kohtelu tulee olemaan sairaalassa. Mutta leikkaussalin henkilökunta oli aivan mahtavan ammattitaitoista. Se oli hieno, elämäni upein tapahtuma.
Ensimmäistä kertaa elämässäni en pelänyyt. Luotin kirurgeihin ja anestesialääkäriin.
Kaikki meni hyvin. Lopulta.[/QUOTE]

fyysistä väkivaltaa? :D:D nää pelko (mukavuus)sektiomammat ei kestä normaalia sisätutkimustakaan. :D
miten tuollaiset herkkäperseet kestää koko äitiyttä?
 
Et tiedä tilannetta. Siihen liittyi sanallinen uhkaus. Kyse ei ollut kivusta vaan siitä että sanallisesti uhkaa kivulla ja sitten tekee sen. Tietoisesti, lääkärinä.

[QUOTE="vieras";27452850]fyysistä väkivaltaa? :D:D nää pelko (mukavuus)sektiomammat ei kestä normaalia sisätutkimustakaan. :D
miten tuollaiset herkkäperseet kestää koko äitiyttä?[/QUOTE]
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;27452472:
Mä haluaisin tietää mitenköhän pelkoa sektiota kohtaan hoidetaan jos sellaiseen tahtomattaan joutuu?

En ikinä haluaisi sektioon,mielummin synnytän vaikka pää kainalossa.
Niin paljon paremmin synnytyksestä toipuu ja vähemmän riskejä siinä tuntuu olevan,kuin sektiossa kaikkinen toipumisineen.

Ja itse kärsin lihasheikkouskohtauksista..
Mutta eipä se elämä jossittelemalla parane..
(jos kohtaus tulee synnytyksen aikana..)
 
Ap:lle vielä sanoisin, että et ole yksin. Tällä palstalla tulee niskaan koko laidallinen. Erilaisuutta ei ymmärretä. Mutta älä välitä. Tärkeintä on oma selviytyiminen. Ei ymmärtämättömien ihmisten yksittäiset mielipiteet.
 
[QUOTE="eräs äiti";27452875]Et tiedä tilannetta. Siihen liittyi sanallinen uhkaus. Kyse ei ollut kivusta vaan siitä että sanallisesti uhkaa kivulla ja sitten tekee sen. Tietoisesti, lääkärinä.[/QUOTE]

Jos se sanoi, että tämä voi sattua, se on normaalia. Sisätutkimus ei välttämättä tunnu miellyttävälle.
 

Yhteistyössä