Aloitin eilen seksittömän elämän, muita, kuinka toimii?

Kai mä jotenkin haluaisin tuntea, että kelpaisin tälläisenä kun olen ja haluaisin että joku tykkäis musta ja olisin arvokas ja tärkeä jollekin.. : /

sitähän kaikki haluaa mutta korostan vielä kerran että ulkonäöstä se on vähiten kiinni

jos olisin sinkku niin mun mielestä olis kiva tutustua ihan tavalliseen äiti-ihmiseen jolla on mukava ja kiva luonne jasiinä ulkonäöllä ei tod olis juurikaan merkitystä

 

oletko sitä mieltä että sulla olis tosiaan mukava ja kiva luonne?

en siis kiistä etteikö olis mutta muodostuu mielikuva että teet parhaasi salataksesi sen

Joo no ehkä mulla on paska luonne sitten. Ja sitten ne miehet näkee sen, eikä halua tutustua. No kiva kun tiedän nyt, niin enpähän enään edes yritä sitten turhaa.

 

Joo no ehkä mulla on paska luonne....

... tätä kiistän väittäneeni

 

No en mä nyt mikään super sosiaalinen tietty ole, mutta melko luontevasti kyllä omasta mielestä juttelen. Riippuu tietysti tilanteesta.
Ja kyllä yritän olla ajattelematta mitä muut ihmiset ajattelevat, mutta se on vaikeaa. Kai mä jotenkin haluaisin tuntea, että kelpaisin tälläisenä kun olen ja haluaisin että joku tykkäis musta ja olisin arvokas ja tärkeä jollekin.. : /

Ole ensin tärkeä ja arvokas itsellesi!

Sun täytyy lopettaa ruikuttaminen ja olla itsetstäsi ylpeä!
Mikään ei ole pahempi turnoffi kun epävarma nainen tai mies.

Eli back to square one, tee asioita mistä voisit saada itsevarmuutta ja
kokea ylpeyttä, ei olisi pahitteeksi jos joku toinenkin infoisi kuinka hyvä
jossain asiassa olet.

 

Miehellä on normaalia pienemmät halut, itse olen täysin frigidi. Miehelle kelpaa oma käsi. Voisin sanoa, että kyllä tämä keskivertoa seksillistä suhdetta onnellisempi silti on.

 

Ole ensin tärkeä ja arvokas itsellesi!

Sun täytyy lopettaa ruikuttaminen ja olla itsetstäsi ylpeä!
Mikään ei ole pahempi turnoffi kun epävarma nainen tai mies.

Eli back to square one, tee asioita mistä voisit saada itsevarmuutta ja
kokea ylpeyttä, ei olisi pahitteeksi jos joku toinenkin infoisi kuinka hyvä
jossain asiassa olet.

No eipä musta varmaa tuu ikinä. Eikä itsevarmuuttakaan, kun ei saa mitää positiivisia kokemuksia kun olen epävarma.. Joten ehkäpä yritän vaan unohtaa kokonaan miehet ja ehkäpä mä vaan hyväksyn joku päivä ettei kukaan mua rakasta. Toivottavasti pian. Toivottavasti kaikki ihmiset jotka mut tuntee, nyt vihdoin uskois että mun pitää elää yksin koska en ole hyvä niin kun muut, enkä ansaitse rakkautta. Mä en vaan jaksa sitä, että mulle väitetään että mussa ei oo muka mitää vikaa, ja että kyllä mua voi joku rakastaa, muttei sitten kuitenkaan voi. Ehkei mulla olis niin pahaa oloa, jos en ajattelis olevani ihan yhtä arvokas ja tärkeä niin kun kaikki muutkin. Ja että myös minä ansaitsisin rakkautta ja hellyyttä ihan niin kun kaikki muutkin ihmiset. Mutta mähän olenkin vaan itserakas kun niin ajattelen, enkä hyväksy sitä että mun kohtalo on vaan olla yksin. : /

 

... tätä kiistän väittäneeni

No kyllä mulle tuli selväksi, etten voi ainakaan mukava ja kiva olla

 

No joku vikahan mussa on, kun en kelpaa.. (=olen yksin ja mun ex:llä ollut nainen jo ties kuinka kauan..) Eikä kukaan halua edes tutustua muhun eikä mulla ole edes mahdollisuutta näyttää että olisin mukava ja kiva tyyppi. Vai näkeekö miehet ulkonäön perusteella että mulla on vaan paska luonne? :O

Luuletko sä että miehet tulee kotoa hakemaan ja jos ei tule niin sussa on joku vika? Jos ei kerran ole aikaa millekään kodin ulkopuoliselle elämälle niin totta kai sitä on yksin ja ihan vain olosuhteiden vuoksi.

 

No kyllä mulle tuli selväksi, etten voi ainakaan mukava ja kiva olla

mitäpä tähän osaisi enää sanoa?

paitsi etten taida olla itsekkään

 

No eipä musta varmaa tuu ikinä. Eikä itsevarmuuttakaan, kun ei saa mitää positiivisia kokemuksia kun olen epävarma.. Joten ehkäpä yritän vaan unohtaa kokonaan miehet ja ehkäpä mä vaan hyväksyn joku päivä ettei kukaan mua rakasta. Toivottavasti pian. Toivottavasti kaikki ihmiset jotka mut tuntee, nyt vihdoin uskois että mun pitää elää yksin koska en ole hyvä niin kun muut, enkä ansaitse rakkautta. Mä en vaan jaksa sitä, että mulle väitetään että mussa ei oo muka mitää vikaa, ja että kyllä mua voi joku rakastaa, muttei sitten kuitenkaan voi. Ehkei mulla olis niin pahaa oloa, jos en ajattelis olevani ihan yhtä arvokas ja tärkeä niin kun kaikki muutkin. Ja että myös minä ansaitsisin rakkautta ja hellyyttä ihan niin kun kaikki muutkin ihmiset. Mutta mähän olenkin vaan itserakas kun niin ajattelen, enkä hyväksy sitä että mun kohtalo on vaan olla yksin. : /

Sun pitäs ihan oikeasti jotenkin päästä terapiaan. Yksin sä nouset tuosta suosta erittäin hitaasti. Lainaa edes kirjastosta jotain self help-kirjoja. Ei tuo oo normaalia. Sulla on täysin vääristynyt kuva itsestäsi.

 

No kyllä mulle tuli selväksi, etten voi ainakaan mukava ja kiva olla

Miksi et? Koska miehet ei halua sua? Ne ei halua sua siks, että sä hukut itseinhoon ja -sääliin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka mukava olet.

 

[QUOTE="vieras";27449506]Sun pitäs ihan oikeasti jotenkin päästä terapiaan. Yksin sä nouset tuosta suosta erittäin hitaasti. Lainaa edes kirjastosta jotain self help-kirjoja. Ei tuo oo normaalia. Sulla on täysin vääristynyt kuva itsestäsi.[/QUOTE]

Niin pitäs päästä.. Terapiaan siis. Mutta joo mä luovutin nyt. Kiitos kaikille ja hyvää yötä. :heart: (kai se mun ex ja kaikki muut sitten ansaitsee rakkautta, niillä ei oo itsetunto ongelmia, eikä muitakaan ongelmia ja ovat paljon parempi sekä arvokkaampia kun mä) Tästälähtien teen vaan asioita joista itse nautin, enkä ajattele että mun pitäs olla niin kun muut haluaa. Mutta kyllä se vaan sattuu, kun tietää ettei ikinä kukaan edes pidä hellästi sylisäsä.

 

Meillä ei ole harrastettu 10kk ollenkaan. Syy on se, että on niin monta lasta, että illalla on joku vielä valveilla ja sen jälkeen ei enää jaksa. Ja sit vauva herättää vähän väliä tai toinen pieni. Tai sit vauvaa ei oo saanu alunperinkään nukkumaan. Ja sit on muutenkin väsy eikä jaksa. Ja sit ku on tod. pieni asunto näin monelle lapselle (helpotusta tulee ens vuonna), niin osa nukkuu samassa huoneessa vauvan lisäksikin niin sekin vähän tekee säröä. Ja kun ei olla pitkään aikaan oltu, on alottaminen jotenkin hankalaa. Meillä ei ole muutakaan yhteistä aikaa, kun lapsia ei saa koskaan hoitoon.

jos jotain olemme oppineet, niin sen, että meidän lapsiluku on täynnä! vaikka siis joskus vielä ehtisimme ja jaksasimmekin harrastaa seksiä niin silti ei enää lapsia kiitos meille.

 

[QUOTE="vieras";27449511]Miksi et? Koska miehet ei halua sua? Ne ei halua sua siks, että sä hukut itseinhoon ja -sääliin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka mukava olet.[/QUOTE]

No jos ei muka vika ole ulkonäössä, niin eikös sen pidä olla luonteessa sitten? : /

 

No jos ei muka vika ole ulkonäössä, niin eikös sen pidä olla luonteessa sitten? : /

Ei vaan vika on asenteessa. Täysin eri asia kuin luonne. Luonteessa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta ei kukaan halua naista, joka pitää itseään paskana. Ensin hankit normaalin itsetunnon, sitten miehen.

 

Aloittaja, toista EI VOI PAKOTTAA SEKSIIN!

Näin on asia ja se on fakta. Kiukuttelu ja painostus on henkistä väkivaltaa ja se on rikos.

Nämä ovat vaikeita asioita. Jos seksi on se tärkein asia, sen saamattomuus tai siihen pakotetuksi tuleminen niin ero tai valtuutettu vieraissakäynti ovat niitä oikeita ratkaisuja.

Itse olen ollut suhteessa jossa seksiin pon painostettu ja aloin vihaamaan puolisoani vain siksi. Ajattelin ettei ole oikein toisellekaan olla ilman sitä kaikkein tärkeintä asiaa joten halusin erota ja se tapahtui. Onneksi. Olen vihdoin oman itseni herra ja kehoni itsemääräämisoikeus on minulla.

Pidän kyllä seksistä mutta en usein enkä tod. joka viikkokaan ja onneksi on samanlainen mies.

 

Ei tietenkään ketään voi pakottaa seksiin. Luonnollisesti sen haluttoman ehdoilla mennään. Eihän se tietenkään ole se tärkein asia, mutta toimimaton seksielämä tuottaa aika paljon pahaa mieltä, ja on vaikuttanut jo omaan käsitykseen itsestä naisena. Siksipä juuri seksiä ei enää ole, kun se niin ongelmallista ja kipeää on

Tätä samaa itkusilmässä miehellenikin eilen selitin, että ei ole kyse siitä että seksiä pitää harrastaa tasan kolme kertaa viikossa, ja sen pitää olla laadullisesti sellaista tai tälläistä.

Kyse on siitä, että olisi mukavaa jos rakkaimman ihmisen kanssa olisi kumpaakin tyydyttävä, LUONNOLLINEN suhde, jossa peitto heiluisi sen takia, että haluaa toista ihmistä. Sellainen seksielämä jossa kahden ihmisen välillä olisi "se kipinä". Me harrastetaan vain satunnaista paineenpoistoseksiä miehen tahdosta, ja sellaista en suhteessa tahdo, sitä saisi kyliltäkin useammin kotoa, ilman huonoa omaatuntoa ja kelpaamattomuuden tunnetta.

 

Sulle "nytloppu",Noi sun jutut kuullostaa NIIN tutuilta meillä!Me ollaan kyl vanhempia kun te,mut samoista asioista mä oon kärsiny jo vuosikausia.Mä oon yrittäny puhua miehelle monen vuoden ajan tästä meijän yhteiselämästä.Mut mä oon jo aikalailla lupounu toivosta,mä en enää jalsais yrittää.Meillä on 4 lasta ja erota en kuitenkaan aio,ainakaan mun tahdosta.Mä oon vaan niin väsynyt yrittämään enää mitään.Mä oon pyytäny läheisyyttä,kosketusta,vieressä nukkumista jne.Vähän aikaa sitä tapahtuu,mut AINA kaikkipalaa ennalleen;mies siirtyy toiseen sänkyyn,karttaa mun kosketusta,ei haluu rakastella kun enintään kerran kuussa..Ja mä oon ihan hajalla.Mä oon naitten vuosien varrella puhunu siitä,että rakkaus ei voi pysyä ennallaan,saatikka lisääntyä,jos sen etten ei tehä mitään,mut mun puheet menee kuuroille korville..Ja mä oon todellakin rakastanu miestäni ja kestäny tän kaiken,mut myt mä oon alkanu huomata et muhun on alkanu hiipiä sellanen kamala välinpitämättömyys.Mä oon huomannu et en mä anää jaksa itekkään yrittää,must on alkanu tulla kylmä mietäni kohtaan.Jä mä oon tosi surullinen tästä tunteesta.Enää mua ei itketä iltaisin sängyssä,kun meen yksin nukkumaan,et taasakan se ei tullu mun viereen..Tuntuu et sekin olis ollu parempi tunne,kun tää kalvava kylmyys.

 

Niin. Tuo "kylmyys" olisi ihan tavoiteltava olotila kyllä. Huomaan olevani jatkuvasti seksuaalisesti virittäytynyt, ja kyllähän se käytöksessä näkyy.

Meillä on yhä hellyyttä, köllötellään vierekkäin sohvalla tms. Monesti huomaan suutelevani mieheni vatsaa ja silitteleväni häntä, yhä edelleen, vaikka seksi on tietoisesti unohdettu. Mies sanoo tykkäävänsä kyllä. Kyllä hänelle kelpaa minun kosketukseni ja suuseksi tms, masturboi ja sanoo ajattelevansa seksiä, mutta minuun koskeminen ei hotsita yhtään.

Ehkä olen sitten vaan liian "helppo". Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että parisuhteessa "vaikean leikkiminen" ja muut pelit ovat lapsellisinta mitä voi olla.

 

vaikean leikkiminen olis ainakin mulle täydellisen turnoff

 

Itse olin sinkkuaikoina 9kk ilman seksiä, eikä tehnyt yhtään tiukkaa. Mutta veikkaan että suhteessa en pystyisi siihen.

Enkä edes näe mitään syytä semmoiseen suhteeseen, kuitenkin seksi on aika tärkeä osa suhdetta minulle.

 

ruutiukko: Joo, en minäkään oikein ymmärrä. Parisuhteen pitäisi olla kuitenkin sellainen tila, jossa seksuaalisuus olisi "luonnollisimmillaan", eikä rakkauteen valtapelit mielestäni kuulu.

Kai se on sitten se miesten luonto, pitää "saalistaa" ja seksiin kuuluu sellainen ihmeellinen jännitysmomentti (Minä taasen olen enemmän "turvallisen" seksin kannattaja,siinä voi olla niin paljon avoimempi ja rohkeampi kaikille erilaisillekkin jutuille ja kokeiluille..). Humalaspäissään KOLMEN KUUKAUDEN seurustelun jälkeen totesi (Olisi pitänyt silloin jo hälytyskellojen soida, ja kovaa), että hänen mielestään seksi uusien kumppanien kanssa on kiihottavampaa, eikä tuttu nainen jaksa sytyttää..

Ei kuulemma silti vieraisiin halua, eikä etenkään halua että minulla olisi minkäänlaista seksielämää suhteen ulkopuolella....?

 

Jaa, niinkös kirjoitin
Paha sitä on yksinkään jatkaa. Vai kertoisitkos mites mä nyt jatkan sitä seksielämääni
Eikös mun oo vähän paha mennä kenenkään muun puolesta päättämään, että haluaa mua..

No kuule. Laita vaikka lappu oveesi jossa lukee että "saa tulla nussimaan". Eiköhän sieltä kohta joku tule, mahdollisesti joku kivakin.

 

ruutiukko: Joo, en minäkään oikein ymmärrä. Parisuhteen pitäisi olla kuitenkin sellainen tila, jossa seksuaalisuus olisi "luonnollisimmillaan", eikä rakkauteen valtapelit mielestäni kuulu.

Kai se on sitten se miesten luonto, pitää "saalistaa" ja seksiin kuuluu sellainen ihmeellinen jännitysmomentti (Minä taasen olen enemmän "turvallisen" seksin kannattaja,siinä voi olla niin paljon avoimempi ja rohkeampi kaikille erilaisillekkin jutuille ja kokeiluille..). Humalaspäissään KOLMEN KUUKAUDEN seurustelun jälkeen totesi (Olisi pitänyt silloin jo hälytyskellojen soida, ja kovaa), että hänen mielestään seksi uusien kumppanien kanssa on kiihottavampaa, eikä tuttu nainen jaksa sytyttää..

Ei kuulemma silti vieraisiin halua, eikä etenkään halua että minulla olisi minkäänlaista seksielämää suhteen ulkopuolella....?

älä nyt kuitenkaan tuota yleistä ihan kaikkiin miehiin

 

No jos ei muka vika ole ulkonäössä, niin eikös sen pidä olla luonteessa sitten? : /

En usko, että sun luonteessa on yhtään mitään vikaa. Sun asenne on aika huono ja jos olet tosi epävarma nii se paistaa läpi vähän turhan vahvasti, jolloin karkotat kaikki ympäriltäsi. Seuraavan kerran, kun lähdet johonkin, vaikka sitte sinne baariin, niin pukeudu sellaisiin vaatteisiin josta pidät, joissa tunnet olosi hyväksi, meikkaa kevyesti, tai just niin miten normaalistikin, ei mitään sotamaalausta. Kun olet jo sinne mennessäsi omaitsesi, olo on paljon vapautuneempi, ole rohkea, mene ihmeessä juttelemaan jollekin ihanalle miehelle, ei se alotteen teko ole enää vain miesten tehtävä, naisetkin voi tehdä aloitteen