Kiva "välikohtaus" meillä äsken kun oltiin ulos lähdössä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huonoäiti päivää!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Huonoäiti päivää!;27369201:
Tein muuten tuollasen masennustestin:

Sait 12 DEPS-pistettä
Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että podet masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.

Ja toinen testi sanoo:
Testipistemääräsi on 24.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.

Siltä kyllä ainakin pari viime viikkoa on tuntunut. Oikeastaan kun miettii, en jaksa edes ulkoilla lasten kanssa, koko ajan särkee päätä ja väsyttää vaikka kuinka nukkuu, ja toisina öinä taas heräilen jatkuvasti. Mitään lääkitystä en haluaisi kuitenkaan aloittaa, koska imetän vauvaa vielä.

Itse ei itseään kannata diagnosoida, nuokin testit ovat suuntaa-antavia. Kuitenkin sinuna ottaisin heti maanantaina yhteyttä lääkäriin (yksityinen psykiatri tai terveyskeskuksen yleislääkri), ja puhuisin hänelle kaikki oireet ja tuntemukset. Varaa myös heti ma aika perheneuvolaan, jonne menette koko perhe (myös mies). Noista asiat lähtee eteenpäin.

Joillain masennus esiintyy ennenkaikkea aggressiivisuutena, kuten omalla äidilläni joka myös töni, läpsi ja tukisti. Itse jouduin mm. tuon takia aikanaan itse käymään psykoterapiassa.
 
Todella empatiakyvyttömiä vastaajia paikalla :( On niin helppoa tuomita ja kokea ylemmyydentuntoa täällä nettimaailmassa.

Toivon ap:lle valoa ja iloa elämään, kyllä kaikki muuttuu paremmaksi! Ymmärrän sinua hyvin, itsellänikin on ollut tuollaista esikoisen ollessa pieni.

Lisäisin vielä, että tosi usein täällä vain kehoitetaan "hakeutumaan hoitoon", mutta esim. psykoterapiaan on tosi vaikea päästä, ainakin, jos ei ole varaa maksaa maltaita.
 
[QUOTE="Vieras";27368927]Tämähän on niitä yleisiä selittelyjä. Ihan kuin sekin, että aina vaan läpsäistiin tai tönäistiin, väkivaltaa ei missään nimessä ollut. Ja jos lapsi lentää tönäisyn voimasta patteriin ja murtaa luunsa, niin sehän on onnettomuus. Lapsilla on joskus myös vanhempien mielestä heikko luusto, kun tulee murtumia ihan vaan ravistellessa. Ja voi niitä lapsia, jotka eivät vaan pysy hoitopöydällä ja isompana tippuvat rappusissa, kömpelöitä ovat.

Missään nimessä ei tietenkään ole kyse siitä, että vanhemmilta uupuu sairaudentunto. Kyseessä on vain kaikenlainen syyttäminen, ja vanhempiahan ei saa syyllistää, se on jo lähtökohtaisesti väärin.

Tutkimusten mukaan muuten vangeistakin 70 % kokee olevansa syyttömiä rikoksiin, joista heidät on tuomittu.[/QUOTE]


Joo mun lapsi oli päiväkodissa viime viikon ja sillä oli molemmat jalat täynnä mustelmia!!! taidankin siis tehdä rikosilmoituksen kun he pahoinpitelevät lastani! Sillä kotiviikkoina mustelmia on hurjasti vähemmän.
 
No just, Suomessa tuomitaan kaikki perheväkivallaksi. Ei ole ranskalaiset ja italialaiset lapset marttyyreita vaikka niitä joka päivä läpsitään ihan julkisilla paikoilla kun käyttäytyvät huonosti. Hakkaaminen on tietenkin ihan eri asia, mutta siitä n ei ole kyse.
Kaikenlaista syyttämistä, voi helvetti.

Just niin. Suomessa tykätään ylihysterisoida KAIKKI. Suomessa pitää kaiken olla TÄYDELLISTÄ ja ihmisen RAADOLLISUUS pitää piilottaa.

On luonnollista että väsyneenä tekee tyhmyyksiä. Väsymys on suurin syy pahaan oloon vanhemmilla.mnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn
 
Alkuperäinen kirjoittaja öh?;27368705:
Shuntti? Nyt ei oo ihan termit hallussa...

Shuntti, kyllä. Luit oikein, ymmärsit varmaan väärin. Hydrokefaluksessa nimenomaan erittäin tarpeellinen.

Ja ap:lle: been there. Ei kuitenkaan noin, että mies olisi karannut kavereilleen viikonlopuiksi ryyppäämään. Eikä ihan noin överiä juomista harrastanut. Ja nimenomaan lasten saamisen jälkeen alkoi ongelmat. Meillä tilanne on onneksi korjaantunut erittäin paljon (miehellä oli joku ihme kriisi, ehkäpä masennus...) mutta tunteet on mulla hakusessa tollasen paskasateen jäljiltä. Myöskin tuttua tuo, että itse sai hoitaa lapset ja kodin lähes yksinään... Todella raskasta, tiedän kuinka kireälle se pinnan vetää. En kyllä jäisi katselemaan tuota meininkiä, parempi sulla olis lasten kanssa kolmestaan ilman tollasta painolastia mukana.
 
Hmm. Äiti perheessä huutaa ja on väkivaltainen lasta kohtaan.
Mies ei kestä tätä auvoista perhe-elämää ja juo sen takia.

Joten kyllä tässä on molemmissa syytä ja vähän enemmän äidissä

Ihan totta ap, miehesi on täysin oikeassa. Sinä tarvitset ulkopuolista apua.
Ei tässä tilanteessa miehen kotona olo ole muuta kuin pikkuinen laastari avohaavan päälle laitettuna

Niin, tietenkään se ei voi mennä niin, että mies alkaa välttelemään perhe-elämää koska on täysin keskenkasvuinen ja vastuutaan pakoileva hiiri. Äiti joutuu hoitamaan kaksi pientä lasta 24/7, tekemään kotityöt yksin, kun mies ryyppää illat pitkät ja makaa päivät. Parisuhde "kukoistaa", ja kun yrittää keskustella tuon lapamadon kanssa jostain, saa vaan v**lua osakseen. Että joo, ei varmaankaan tuosta tilanteesta johdu äidin pinnan kiristyminen ja lapsille huutaminen.

Niin, ja onhan se tietenkin naisen vika, jos mies on kusipää.

Joo, ja se miehen kotonaolo ei todellakaan tässä tapauksessa olisi muuta kuin laastari avohaavalla, jos mies ei kotona tee muuta kuin nukkuu tai ryyppää (ehkä kärjistettynä, mutta tämän kuvan ap:n tekstistä saa).

Uskomattomia urpoja. Jos ap olisi välivaltainen pirttihirmu, hän ei varmastikaan tekisi ko. aloituksia ja olisi huolissaan lapsistaan ja omasta käytöksestään. Sellaiset äidit eivät todellakaan edes tajua tekevänsä väärin, saati sitten myönnä olevansa avun tarpeessa, vaan jatkavat lastensa pieksämistä ilman huonoa omaatuntoa.
 
Niin ja siis ap:n tilanteeseen vielä... Todellakin suosittelisin laittamaan miehen lujille, pakkohan tuossa on johonkin parisuhdeterapiaan tms. lähteä. Jos mies ei ole ollenkaan yhteistyökykyinen, ei suostu keskustelemaan asioista, eikä halua myöskään hoidattaa alkoholiongelmaansa, lähtisin lätkimään. Voimia tilanteeseesi, toivottavasti saatte apua!!!
 
Vielä saattaa vaikuttaa viattomalta touhulta mutta noin se alkaa... Pikkuhiljaa menee asiat huonompaan suuntaan, lapsille huudetaan ja pahimmillaan aletaan käyttämään väkivaltaa jolloin heiltä menee luottamus ja traumatisoituvat mitä ei ehkä vielä pitkään aikaan huomaa. Sitten kun lapset menee päiväkotiin tai kouluun aletaan huomata ongelmia, perhe yrittää niitä peitellä vaikka perheessä on väkivaltaa ja alkoholismia, peittelyssä aletaan eristäytyä muista ja sitten ollaankin jo syrjäytymisvaarassa. Olen tällaisen tapauksen seurannut miten asiat hitaasti mutta varmasti lähtivät lapasesta joten kehotan hakemaan hyvissä ajoin apua ja muuttamaan asioita parempaan!
 
gägy, osasit harvinaisen hyvin pukea sanoiksi mun fiilikset, jopa paremmin kuin itse.

Eilinen ilta meni sitten rauhallisissa merkeissä, mitä nyt mies soitteli pari kertaa humalassa ja yöllä kotiutui soitellen ovikelloa ja rymyten, onneks lapset ei herännyt.. Mun piti vielä maksaa taksinsakin, en meinannut aluksi suostua, mutta maksoin sit kuitenkin kun lupasi maksaa takaisin.
Nyt kunhan sen pää selviää niin ajattelin ottaa ensimmäisenä sen juomisen ja sitämyöten oman jaksamiseni puheeksi. Jos siis suostuu puhumaan. Vai olisikohan parasta odottaa maanantaihin, kun se on krapulassa yleensä äkänen ja v***uilee vielä enemmän. Ihanku se krapula olis mun vika.

Uhosin jo illalla että lähden lasten kanssa pariksi viikoksi pois hermolomalle johonkin jossa saa lastenhoitoon apua. Kun vaan sellaisen paikan keksisi.
 
Todella empatiakyvyttömiä vastaajia paikalla :( On niin helppoa tuomita ja kokea ylemmyydentuntoa täällä nettimaailmassa.

Toivon ap:lle valoa ja iloa elämään, kyllä kaikki muuttuu paremmaksi! Ymmärrän sinua hyvin, itsellänikin on ollut tuollaista esikoisen ollessa pieni.

Lisäisin vielä, että tosi usein täällä vain kehoitetaan "hakeutumaan hoitoon", mutta esim. psykoterapiaan on tosi vaikea päästä, ainakin, jos ei ole varaa maksaa maltaita.


Ihan varmasti on vaikea päästä hoitoon, jos lähes jokainen vauvan ja uhmiksen äiti sinne hakeutuu. Menen väittämään, että vähintään joka toinen heistä on huutanut ja tönäissyt pois tieltä (tai vauvan kimpusta) uhmiksensa.

Hyvä asia on, että ap tunnistaa heikkoutensa ja perhetilanteensa vakavuuden ja siitä on hyvä alkaa ajattelemaan omaa jaksamistaan ja tekemään töitä sen eteen.
 
Moi

Minä voisin auttaa ihan vaan kuuntelemalla,olemalla seurana ja auttamalla lasten hoidossa :)

Jos kiinnostaa laita yv:tä.

ps. Mies tässä kuulostaa enemmän syylliseltä! uskomaton ukko.. ihan ku exäni, ja hyvä kun on ex.
 
He!

Joskus saattaa ihan ammatti-ihmisilläkin olla vaikeaa kohdata äitien väkivaltaa. Tässä kuitenkin linkki paikkaan, jossa nämä jutut on tuttuja. Enkä nyt sano, että se töiniminen tässä olisi suurin ongelma, vaan että kun voimavarat on vähissä, niin vaikka kuinka olisi päättänyt, että minä en lapsiani lyö, niin joskus tilanne voi mennä siihen kuitenkin. Mutta, et ole ainoa ja apua on saatavilla. Tietysti tarvitset apua myös masennukseen.

http://www.maria-akatemia.fi/
 
Juopoteleva poissaoleva isä, vauva erityistarpeinen (eli raskas hoidettava) uhma-ikäinen (monenko vanha siis?) elämäntilanne on siis rankka kaikin puolin. Mä kyllä suosittelisin ottaan yhetyttä perheneuvolaan! Siellä alan ammattilaiset voisi auttaa sua noissa vaikeissa tilanteissa. Uhma-ikäinen on rasittava, ja sille ei voi mitään, ei sitä kannata ottaa niin vakavasti. Mutta ehkä jotain neuvoja esim. neuvolasta tai jostain voisit kysyä. Nukutko itse tarpeeksi, väsyneenä on vaikeampaa pysyä tyynenä. Ootko kokeillu eareja? (korvatulppia) niillä vaimenee mukavasti uhma-ikäisen huutaminen, eikä ota niin hermon päälle enää.
 
Hieno provo, mammat on ihan messissä. Tää aloittajan nimimerkki on ennenkin tehtaillu näitä "huono äiti" -provoja.

Mutta provon (tai sitten ei-provon) saamat vastaukset ovat ihan totista totta.

Minua kylmää ajatus, kuinka moni äiti-ihminen on sitä mieltä, että jokainen tai vähintään joka toinen vanhempi uupuu välillä niin, että tönii ja läpsii lastaan. Ja kun tarinaan lisätään miehen alkoholismia, naisen masennusta ja kaikenmoista kamalaa, aina löytyy keskusteluun joku, jonka mielestä kaikki tämä on ihan normaalia ja ehdotus avun hankkimisesta on äidin syyllistämistä.
 
Hieno provo, mammat on ihan messissä. Tää aloittajan nimimerkki on ennenkin tehtaillu näitä "huono äiti" -provoja.

Voi olla että joku saman tyylinen nimimerkki on provoillut, mutta minä se en ole ollut.

Taidankin rekisteröityä ja kirjoittaa sulle, natasja viestin...

Meidän uhmis on n. 2,5v kun joku kysyi... Korvatulpat vois olla ihan kokeilun arvoinen juttu nyt kun joku siitä sanoi. :)
 
Nyt on rekisteröidytty.

Äsken taas hermoja koeteltiin, tai oikeestaan ihme etten edes ärsyyntynyt ollenkaan! Uhmis sanoi taas että on pissihätä, mutta ei suostunut vessaan. No sit jo huusikin äitiä ja juoksi vessaan ja pissi lattialle ja rupes kauheesti itkemään (ehkä jo siksi kun eilen huusin melkein samasta asiasta...). Pystyin rauhallisesti sanomaan, että ei haittaa se oli vahinko ja että siivotaan ja pestään. Sitten yhdessä pestiin ja siivottiin ja uhmiksellakin oli selvästi hyvä mieli sen jälkeen kun äiti ei suuttunutkaan! Tällälailla kun pystyisi toimimaan muissakin tilanteissa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huonoäiti päivää!;27368623:
Välillä ei ollut muualla ollenkaan yötä, nyt ne kerrat on taas pikkuhiljaa lisääntyneet. Varmaan kotona niin kireä tunnelma, niin haluaa pois täältä. En tiedä. Ja myös alkoholin käyttö on lisääntynyt, vaikka ei älytöntä känniä vedäkään joka kerta, mutta kahden viikon aikana ehkä 9iltana on nytkin ottanut 6-24 olutta kerrallaan.

voi hyvät hyssykä 14 illasta 9 on ollut kännissä, eli enemmän kuin jokatoinen päivä, siis viimeisen kahden viikon aikana on ollut kännissä viikon ja kaksi päivää! Ja sitten tykkä mitätöidä sinua, eli harrastaa henkistä väkivaltaa.
Soita huomenna sinne neuvolaan jo kysy mistä saisit vähän henkistä tukea. Tuo tilanne voi äkkiä lipsahtaa aika ikävään suuntaan. Vastuu on nyt sinulla, halusit tai et.
 
voimia ap. Ei se ls-ilmoitus ole paha miltä se kuulostaa! itse jouduin ottamaan uuden lähestymistavan kun saimme sellaisen omakohtaisesti. Ei kukaan niitä lapsia vie mutta voivat helpottaa arkea ennen kuin se lähtee lapasesta. Meillä alkoi jo tilanne kiristyä, kun mies alkoi kuulla ääniä,lääkiitsi niitä kaljalla ja lopulta meni suljetulle. Tässä vaiheessa parisuhde oli päin vi**ua ja muutenkin tuntui raskaalta hoitaa kahta lasta, n.samanikäisiä kuten omasi.

sairaala teki ls-ilmoituksen päihteiden käytöstä ja psyykkisestä tilasta. En pelkää lasten menettämistä enkä häpeää sillä ne tunteet ovat jo käsitelty. Saamme apua neuvolan perhetyöntekijältä ja koitamme saada esikoisen esim.tarhaan jotta arki kotona helpottuisi. Mies sai apua ja olemme löytäneet taas toisemme. Mies ei enää juo sillä tietää ls-ilmoituksen vakavuuden eikä halua leikkiä sillä EIKÄ lapsiemme tulevaisuudella. Rankkaa on välillä mutta ota vastaan, älä pelkää ls-ilmoitusta, sillä ne jotka eivät niitä ole saaneet eivät tiedä sen olevan vain apukeino saada palveluita joita muuten ei saa.

Voimia ja koita saada apua itsellesi jolloin autat myös lapsiasi!!
 

Yhteistyössä