Voiko minusta sittenkään tulla sh?

[sh-opiskelija]

Aloitin syksyllä amk:n sosiaali- ja terveysalan sairaanhoitaja-opinnot. Alunperin ajattelin, että ala saattaisi sopia minulle, sillä olen vuosia toiminut asiakaspalvelutehtävissä ja tulen erinomaisesti toimeen ihmisten kanssa.

Meillä alkaa pian ensimmäinen harjoittelu vanhusten parissa ja minä en pysty siihen. Kävin tutustumassa paikkaan (dementiaosasto) ja en minä pysty menemään sinne. En mitenkään. Minä pelkään niitä potilaita. Minä en taho koskea heihin ja minua kammottaa, että he koskevat minuun. Minua kammottaa se niiden silmien tyhjä katse, ne ovat kuin zombeja.

Minua hävettää. Minä tiedän, että tunteeni ovat väärin ja ne harvat, joille olen uskaltanut pelostani mainita, ovat täysin tyystin lytänneet nämä asiat. Pelkään, ettei mielenterveyteni kestä sitä, niin paljon minä pelkään ja kammoan. Kenelle minä uskallan puhua tästä ja onko joku ehkä kokenut samaa?

Minä tahtoisin töihin leikkaussaliin, sitten kun valmistun. Siihen olen pyrkinyt ja sitä varten kouluun tahdoin. Nyt tuntuu, että se on niin kaukana. Mitä minä teen?

 

[glg]

No kyllä sinä yhden harjoittelun suoritat vaikka istumalla seipään nenässä. Ota sellainen turisti-asenne kun menet dementiaosastolle, yritä olla uteliaan innostunut vaikka paikka ei olisikaan toiveiden täyttymys. Etkö muuten voi menn'ä johonkin sellaiseen paikkaan johon haluat suuntautua vai onko vanhustyön harjoittelu pakollinen?

 

["vieras"]

Jos et kestä paria viikkoa erilaisten ihmisten parissa, niin suosittelen jättäytymään koko alalta.

 

["xxx"]

Yritä asennoitua niin että tuo harjoittelu kestää vain hetken. Se pitää vain tehdä alta pois. Ja voi olla että totutkin siihen! Tiedän tuon tunteen, minulle tuli nuorena sellainen olo etten pysty, ikäänkuin ne vanhukset olisi imeneet nuoruuden minusta. Hirveän vaikea selittää, mutta ahdistava tilanne. Jälkeenpäin ajattelen että oli kuitenkin tosi hyvä kokemus nähdä sekin puoli..

 

["alkup"]

Se on pakollinen. Ei käy mikään muu, kuin vanhainkoti, hoivakoti tai vastaava. Edes kotisairaanhoito ei käy.

Minäkin luulin, että pärjään tosta vaan, mutta en hitto pärjää. Mä en ymmärrä, miten pystyisin olemaan monta viikkoa 8 tuntia päivässä niiden kanssa, kun 20 minuuttiakin tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Ne tuijotti, kosketteli ja oli muutenkin... pelottavia. Mä en pysty.

 

["vieras"]

Mistä tiedät, että leikkaussali on sinun paikkasi? Oletko käynyt siellä?

 

[Draumsyn]

Kyllä sinä yhden harjoittelun selviät. Niin kuin joku tuossa sanoi, pari viikkoa sitä on vaikka aidan seipäänä. Eihän sinun sitten tarvitse dementiaosastolle töihin mennä, mutta harjoittelut on suoritettava.

Tsemppiä!

 

["..."]

Tietyt harjoittelut on pakollisia. Kyllä sä muutaman viikon kestät! Niin mäkin kestin!

 

["vieras"]

Kauan se harjottelu kestää?

 

[terkkaperkka]

Itse opiskelin terkkariksi ja siihenhän kuuluu myös sairaanhoitajan tutkinto, eli samat harjoittelut oli. Tähtäsin neuvolatyöhön ja eka vanhustyön harjoittelu (niin kuin pari muutakin harjoittelua) oli pakkopullaa. Ei kiinnostanut enkä tykännyt yhtään hommasta, meinas jäädä opinnot siihen, mutta onneksi tsemppasin ja jaksoin tehä opinnot loppuun. Nyt neuvolassa työpaikka, vaikka tosin hoitovapaalla tällä hetkellä.

Tsemppiä!!

 

["vieras"]

Kotisairaanhoidolle oli ainakin mun aikana ihan eri harjoittelujakso, nehän on tyystin erilaista hoitotyötä vaativia! Itse olin vanhusten palvelutalossa tuon pätkän, siellä oli sitten enemmän seurustelua ja muuta touhua vanhusten parissa, pari vain perushoidettavaa. Miinuksena oli se, että siihen kuului siivouksessa avustaminen, kun kodinhoitajien matkassa kuljin. Paljon mieluummin kuitenkin suoritin siellä kuin vanhainkodissa, jossa tuntuu ettei muuta olekaan kuin perushoitoa.

Mutta joo, jos et pysty etkä kykene ekaa harjoittelua tekemään niin mietippä jatkoa. Sun tulee selviytyä myös psykiatristen potilaiden kohtaaisesta ja ne vanhukset on sen jälkeen lastenleikkiä, kun olet nähnyt skitsofreenikon oman ulosteen keskellä tuijottamassa sua saastaisen kämpän keskeltä.

 

[???]

No enpä olekaan huomannut, että dementikot koskettelis muita ihmisä yhtään enepää kuin muutkaan. Väittäisin, että enemminkin alkuunsa välttelisivät itselleen vierasta ihmistä. Sun tekstis tuntuu aika oudolta ap.

 

["sipe"]

aluksi voivat tuntua friikeiltä, mutta kyllä heihin varmasti kiintyy jos ihmisistä tosiaan pidät.

 

["vieras"]

Kyllä sä siihen pystyt. Itsekin ajattelin ekan harjoittelun aikana, että ei musta ole tähän työhön ja kuka helvetti pystyy tekemään tällaista työtä. Ja kuinkas kävikään, olin neljä vuotta töissä vanhusten pitkäaikaisosastolla, ja oikeastaan se oli ihan mukavaa. Nyt olen äitiyslomalla ja tämän jälkeen olen kyllä menossa muualle töihin. Mutta hyvä kokemus oli.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";27365296]Se on pakollinen. Ei käy mikään muu, kuin vanhainkoti, hoivakoti tai vastaava. Edes kotisairaanhoito ei käy.

Minäkin luulin, että pärjään tosta vaan, mutta en hitto pärjää. Mä en ymmärrä, miten pystyisin olemaan monta viikkoa 8 tuntia päivässä niiden kanssa, kun 20 minuuttiakin tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Ne tuijotti, kosketteli ja oli muutenkin... pelottavia. Mä en pysty.[/QUOTE]

Kyllä sä pystyt. Sh:n työssä ja tulevissa harjoitteluissa tulet varmasti kohtaamaan paljon pahempaakin kuin koskettelevat dementikot... Itse asiassa kun olet jonkin aikaa ollut harjoittelussa, saatat huomata, että siellä tuijottavien silmien takana voi olla mitä ihastuttavin mummeli - ainakin toisinaan. Terkuin lh, vanhustyö

 

[Aniit]

Mä en halua olla mitenkään ilkeä mutta kyllä niitä vanhuksia leikataankin joten tulet heihin törmäämään tuossa ammatissa jatkossakin, koita vaan kestää tuo. Uskon että saat siltä paljon loppujen lopuksi.

 

["vieras"]

leikaussalissa on vähiten sitä potilas/asiakas kontaktia, sinä siis kun sanoit tulevasi toimeen ihmisten kanssa.. ps. leikkuriin tuodaan dementiapotilaitakin

 

["vieras"]

Hmmm... mieti tarkkaan onko toi hoitoala sun juttus kuitenkaan. Mulla oli koko sh:ksi opiskelun ajan sellainen olo, et vielä tulee joku harjoittelupaikka joka olis mun mieleen, mut ei mikään sit kuitenkaan niin innostanut. Valmistuin, olin puoli vuotta sh hommissa ja vaihdoin alaa. No eipä tuosta koulutuksesta nyt haittaakaan oo ollut päinvastoin, mutta olisin ehkä kuitenkin aikasemmin voinut lähteä opiskelemaan tätä uutta alaa...

 

["alkup"]

En ole ollut leikkurissa töissä, mutta silti tiedän aika hyvin, että se sopii minulle varmasti. Se, että tulen toimeen ihmisten kanssa ei tarkoita suoraan, että tahtoisin olla viimeisen päälle hoivatyössä. Ymmärrän, että tämä kuulostaa pahalta, mutta oikeasti, minä en usko, että pystyn siihen. Harjoittelu kestää monta viikkoa, kuusi, ellen väärin muista. Se on todella pitkä aika roikkua löysässä hirressä. Olen ihan epätoivoinen.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="alkup";27365793]En ole ollut leikkurissa töissä, mutta silti tiedän aika hyvin, että se sopii minulle varmasti. Se, että tulen toimeen ihmisten kanssa ei tarkoita suoraan, että tahtoisin olla viimeisen päälle hoivatyössä. Ymmärrän, että tämä kuulostaa pahalta, mutta oikeasti, minä en usko, että pystyn siihen. Harjoittelu kestää monta viikkoa, kuusi, ellen väärin muista. Se on todella pitkä aika roikkua löysässä hirressä. Olen ihan epätoivoinen.[/QUOTE]

Jos et pysty siihen, niin sitten saat unohtaa opiskelut. Pakko se on suorittaa tietyt harjoottelut ja tiät sen varmaan ittekki.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";27365793]En ole ollut leikkurissa töissä, mutta silti tiedän aika hyvin, että se sopii minulle varmasti. Se, että tulen toimeen ihmisten kanssa ei tarkoita suoraan, että tahtoisin olla viimeisen päälle hoivatyössä. Ymmärrän, että tämä kuulostaa pahalta, mutta oikeasti, minä en usko, että pystyn siihen. Harjoittelu kestää monta viikkoa, kuusi, ellen väärin muista. Se on todella pitkä aika roikkua löysässä hirressä. Olen ihan epätoivoinen.[/QUOTE]

Suosittelen sulle toimistotöihin siirtymistä, jos ei kuutta viikkoa kestä katsoa dementikkoja. Enkä sano pahalla, mutta sh-opinnot käyneenä ja työelämässä olleena tiedän, että se 6 viikkoa on vaan pisara meressä.

 

["alkup"]

Toimistotöitä tähän asti tehneenä... En siis ole enää ihan nuori, vaikka päiväpuolella opiskelenkin. Neljäkymmentä tulee pian mittariin. Jos voisin vaihtaa harjoittelupaikkaa, niin mikä osasto olisi minunlaiselleni nynnylle paras?

Minä näen itseni kyllä töissä ja alalla, mutta vanhustyö ei missään olosuhteissa ole omaa juttuani. En kammoa verta, en suolenpätkiä, en kuolemaa, enkä mt-asiakkaita, mutta vanhuksia pelkään. Syytä en ymmärrä.

 

["vieras"]

Hyvä jos tiedät leikkurin olevan juuri sinun paikkasi. Sitä ennen, sinne päästäksesi sinun on kuitenkin suoriuduttava monenlasesta käytännönharjoittelusta. On ihan luonnollista, että kaikki eivät tykkää kaikista harjoitteluista. Minä en tykännyt yhtään psykiatrian jaksosta (olin miesten akuutilla suljetulla) ja kyllä, olin ahdistunut. Mutta se piina kesti aikansa ja sitten se loppui. Tiesinpähän ainakin, ettei se ollut mun juttuni. Opiskeluaikana ajattelin, että mun juttu on osastotyö, kirran puolella. Valmistuttuani jouduin tai oikeastaan pääsin päivystyspolille ja todella pidin siitä duunista. Vielä koulussa ajattelin, ettei se tod. olisi ollut mun juttuni... Koulutuksessa ja käytännön harjoitteluissa on mielestäni se hieno puoli, että siellä voit saada jonkinlaisen haisulin siitä mikä oikeasti on sun juttusi, vai onko mikään. En usko, että mitenkään voit vielä tietää tuossa vaiheessa missä haluat tehdä työtä. Vai onko ala sinulle ollenkaan sopia, oikeasti se on sekä fyysisesti että psyykkisesti todellä rankkaa. Se, että tulet erinomaisesti toimeen ihmisten kanssa ei vielä yksinään riitä mihinkään.

 

[Draumsyn]

[QUOTE="alkup";27365920]Toimistotöitä tähän asti tehneenä... En siis ole enää ihan nuori, vaikka päiväpuolella opiskelenkin. Neljäkymmentä tulee pian mittariin. Jos voisin vaihtaa harjoittelupaikkaa, niin mikä osasto olisi minunlaiselleni nynnylle paras?

Minä näen itseni kyllä töissä ja alalla, mutta vanhustyö ei missään olosuhteissa ole omaa juttuani. En kammoa verta, en suolenpätkiä, en kuolemaa, enkä mt-asiakkaita, mutta vanhuksia pelkään. Syytä en ymmärrä.[/QUOTE]

Onko kyse siis vanhustyön jaksosta? Minä tein aikanaan vanhustyön harjoittelun vanhainkodissa, osastolla, jossa vanhukset oli järjissään. Tosin en tiedä, onko sellaisia enää...

 

["vieras"]

Lähinnä kai tuon ensimmäisen harjoittelujakson tarkoituksena on opettaa ihan sitä perushoitoa jonka taitamista tarvitaan vaikka ei varsinaisesti sellaiseen paikkaan hakeutuisikaan töihin. Eli eipä niitä oikein ole paikkoja joissa tuota perushoitoa harjoitellaan kuin juurikin nuo vanhuspaikat, ehkä jossain vammaisten hoitokodissa voisi myös tuota perushoitoa harjoitella. Mutta tuskinpa se siellä on sen helpompaa kuin vanhustenkaan parissa. Oisko kuitenkin joku tk:n akuutti vuodeosasto sitten parempi paikka, siellä on kuitenkin myös usein vähän nuorempiakin potilaita ja sitä perushoitoa sielläkin kyllä riittää. Vaikka itsestä tuntuisi kuinka vastenmieliseltä tahansa tuo perushoito niin ei kannata kyllä siellä harjoittelupaikassa sitä näyttää koska useimmissa paikoissa eivät tykkää opiskelijoista jotka "valikoivat" hommia.