Valitusta miehestä ja sen käytöksestä lapsenhoidossa... millä saan miehen tajuamaan ettei tuolla tavalla voi käyttäytyä?

["Vieras"]

Plaah plaah entäs sitten? Nyt lähettiin ihan siitä oletuksesta, että kyseessä on ihan tavis lapsi ilman mitään adhdta aspergeria autismia tai mitään muutakaan.

Semmoisiakin lapsia on, usko pois...!

Mulla myös käyrät nousi taas hetkeksi tuosta: "sellasta se on kun on adhd". Jos ei ole erikseen mainittu että nyt keskustellaan adhd- lapsen kanssa olemisesta niin oletus on että lapsi on terve.

Mä olen ihan ihmeissäni kun tuntuu että nykyään vanhempien täytyy jatkuvasti tuoda julki kuinka heidän lapsella on adhd jne jne. En mä sano että siinä on mitään noloa, mutta ei se kyllä ole myöskään mikään ylpeydenaihe.

 

["vieras"]

Mä hoidan meidän lapset lähestulkoon yksin. Se on ihan ok, kun mies on kiinni firmansa jutuissa. Mutta hyvin pystyn ehkä puolet ajasta tekemään omiani, jopa istumaan tietokoneella. Puolet ajasta sitten olen lasten kanssa. Ihan hyvin ovat aina pärjänneet, vaikka en koko ajan vieressä vahdi ja leiki mukana. Lapsille kiroilua en minäkään hyväksy.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";27346664]Mulla myös käyrät nousi taas hetkeksi tuosta: "sellasta se on kun on adhd". Jos ei ole erikseen mainittu että nyt keskustellaan adhd- lapsen kanssa olemisesta niin oletus on että lapsi on terve.

Mä olen ihan ihmeissäni kun tuntuu että nykyään vanhempien täytyy jatkuvasti tuoda julki kuinka heidän lapsella on adhd jne jne. En mä sano että siinä on mitään noloa, mutta ei se kyllä ole myöskään mikään ylpeydenaihe.[/QUOTE]

Eikö nuo kirjoittamasi kappaleet ole jotenkin ristiriidassa keskenään?

Ensin kirjoitat että jos erikseen ei mainita adhd:sta niin tottakai oletetaan että kyse on "terveestä" lapsesta. Mutta seuraavassa kappaleessa sitten ihmettelet miksi vanhemmat tuovat esille sitä adhd:ta... Ehkä juuri siksi että muuten lapsen oletetaan olevan terve ja käyttäytyvän sen mukaan.

Harvemmin adhd:n esille tuominen on merkki mistään ylpeilystä, pikemminkin toimii selityksenä ihmisille jotka ihmettelevät miksi lapsi toimii omituisesti.

 

["Vieras"]

Eikö nuo kirjoittamasi kappaleet ole jotenkin ristiriidassa keskenään?

Ensin kirjoitat että jos erikseen ei mainita adhd:sta niin tottakai oletetaan että kyse on "terveestä" lapsesta. Mutta seuraavassa kappaleessa sitten ihmettelet miksi vanhemmat tuovat esille sitä adhd:ta... Ehkä juuri siksi että muuten lapsen oletetaan olevan terve ja käyttäytyvän sen mukaan.

Harvemmin adhd:n esille tuominen on merkki mistään ylpeilystä, pikemminkin toimii selityksenä ihmisille jotka ihmettelevät miksi lapsi toimii omituisesti.

Kysehän ei tässä tapauksessa (ap:n) ollut adhd lapsesta mutta tämä äiti kuitenkin tahtoi kirjoittaa asiasta vaikkei liity ap:n tapaukseen juuri siksi että hänellä on "erityislapsi".

 

["hmm"]

Meillä kans on niin, että teen omiani laitan tiskejä ja pyykkejä ja katon telkkariakin välillä meillä lapset 2v ja 4v... välillä ne leikkii keskenään yläkerrassa kun itse olen alakerrassa... mut kyllä niitä täytyy välillä kieltääkkin! ei aina leikit suju ja sit menee semmoseksi riehumiseksi ja panimiseksi... koiran turkkia ne ei onneksi revi tai muuten härnää niitä <3 niille on tehty selväksi, että koiria ei kiusata!! ja onneksi jopa tuo 2 vuotias hulivili poju on ymmärtänyt sen Tulisin hulluksi kans, jos pitäis kokoajan keksiä heille tekemistä ja ohjata leikkejä! Ulos mennään sitten kun meno menee jo liiallisuuksiin Ulkona leikit sujuu taas hyvin

 

[jepjuu]

Eikös ne lapset voisi ottaa mukaan kodin askareisiin? 2 vuotias tykkää olla äidin apuna vaikka homma pienen kanssa toki vie vähän pidempään? Ja hienoa jos lapset ovat "jaloissa pyörimässä" kun isä tekee remonttia tai muuta. Siitään lapset vaan oppivat. NE on lasten silmissä aikuisten leikkejä ja tahtovat mukaan. Varsin kehittävääkin lapselle kuin pelkästään se lattiatason leikkiminen.

5 ja 2 v voivat myös leikkiä keskenään. Isommalle voi selvittää että ottaa ja huolii pienenmmän mukaan leikkeihin. Toki omarauha hänelle myös väliiä suotava. Mutta kuitenkin. Mä veikkaan ap että teidän 5v keksi 2v:lle parempia leikkejä kuin sinä kuuna valkeana. Aikuinen voi vaan määrittää leikin rajat, esim lukita ne vaaralliset kohdat ja järjestää lapsille alue jossa saa rauhassa ja turvallisesti leikkiä. Ilman että aikuisen täytyy ihan kokoajan kieltää.

Miehesi ei puhunut asiallisesti lapsille. Ja totta että lapsille pitää antaa huomiota enemmän kuin tietokoneelle. Mutta kyllä koneella saa ja voi käydä lasten aikaan. Ihan siinä missä tehdä kodinaskareita. Lapset syntyy OSAKSI perhettä. Ei perheen navaksi.

 

[Mrs Bean]

Olisiko ap kirjoittanut nyt lähinnä siitä, ettei isä ole lapsia komentaessaan läsnä. Huutelee komentoja tietokoneelta, keskittyen kuitenkin tietokoneeseen, silloin harvemmin ohjeet menee lapsille perille ja sitten pinna alkaa kiristyä vanhemmalla. Jos keskeyttäisi hommansa siksi aikaa ja keskittyisi kunnolla lapseen komentaessa ja katsoisi että homma hoituu loppuun asti, eli lapsi keksii jotain muuta puuhaa, niin loppu tulos voisi olla parempi. En ymmärrä myöskään sitä, että pitäisi olla ihan koko ajan ohjaamassa lasten touhuja ja leikittämässä, mutta siitä ei tainnut olla loppujen lopuksi tässä kyse. Helpompaa isälle olisi jos tosiaan keskittyisi lapseen silloin komentaessaan kunnolla ja seuraisi tilanteen loppuun asti, eikä olettaisi että homma on selvä kun puolihuolimattomasti omaan puuhaansa keskittyen huutelee komennon ja jättää asian sikseen.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";27346793]Kysehän ei tässä tapauksessa (ap:n) ollut adhd lapsesta mutta tämä äiti kuitenkin tahtoi kirjoittaa asiasta vaikkei liity ap:n tapaukseen juuri siksi että hänellä on "erityislapsi".[/QUOTE]

Tuo adhd-tapaus nyt ei liity aloitukseen tietenkään. Erityislapsen kanssa vaan törmää usein noihinkin tilanteisiin missä ei oikein tiedä miten pitäisi toimia. On ihmisiä joita ärsyttää diagnoosin "mainostaminen" ja toisaalta taas kertomatta jättäminenkin on jonkun mielestä asian piilottelua tai ainakin jättää ihmisille omituisen kuvan lapsesta ja vanhemmista.

Näin irl mitä on erityislasten vanhempien kanssa puhuttu niin harva (ainakaan diagnoosin kanssa sinuiksi päästyään) haluaa sitä turhaan esille tuoda. Ne tilanteet mistä selvitään normaalisti ilman että lapsen käytös herättää isompaa kummastelua ja pahennusta ovat niitä missä nautitaan siitä että voidaan välillä olla ihan normaalisti.

Vaikka tuo Nellien juttu ei aloitukseen liittynyt ja kieltämättä hänen tyylinsä on välillä turhan aggressiivinen, ymmärrän häntä. Näissä diagnooseissa usein kestää vuosia ennen kuin selviää mikä lasta vaivaa ja sinä aikana saa kuulla roppakaupalla neuvoja siitä kuinka "meillä on aina toimittu niin ja näin ja siksi meidän lapset osaavat käyttäytyä näissä tilanteissa, kannattaisi teidänkin kokeilla" jne. Ikävän monet jatkavat tuota vielä diagnoosin saamisen jälkeenkin, eivät ehkä edes usko koko diagnoosiin ja pistävät yhä lapsen käytöksen vanhempien puutteellisen kasvatuksen piikkiin. Kun elää poikkeuksellisen raskasta arkea ja tekee tosissaan sen lapsen eteen paljon enemmän mitä nämä hyvinkäyttäytyvien lasten vanhemmat osaavat edes kuvitella niin sitä voi olla turhan herkkänä ja nähdä arvostelua sielläkin missä sitä ei ole.

Ja juu, meni tooosi pahasti ohi aiheen...

 

["vieras vaan"]

No tätä minäkin olen mieltä.

Mies on järkevä ihminen, osaa kyllä keskustella normaalisti ja käyttäytyä muutenkin kuin haistattelemalla ja huutamalla. Toisinaan tosiaan leikkii lasten kanssa, vie ne ulos tai vaikka rakentaa legoilla, mutta sit on taas näitä kertoja kun istuu vaan koneella siitä huolimatta että lapset (tai ainakin pienempi) on tuho päällä.

Mutta miten mä sille selitän sen, että lapset täytyy olla huomion keskipiste niin että kaikki sujuu hyvin eikä kellekään satu mitään tai ettei koko kämppä tuhoudu kun mies vaan istuu koneella... eli pitäisi saada mies ymmärtämään että teki väärin muttei se näytä ymmärtävän... mun "jäkätyksestä" huolimatta tämä näyttää toistuvan toisinaan.

Hmm...lasten pitää olla huomion keskipiste. Onko näin?
Luulen että tuo miehesi asenne tekee välillä ihan hyvää lapsillesi, ja sanon välillä.
Ei kyllä mun mielestä 2 ja 5vuotiaiden pidä olla keskipiste, vaan pitäähän heitä kannustaa myös omaan leikkiin, niin että eivät vaan tuhoa.
Ja mitä tuhoa he saavat lyhyessä hetkessä aikaan? Eikö teillä ole jäähyä tai muita rangaistuksia jos lapset sanojesi mukaan "tuhoavat koko kämpän"???

Mä olen aina ollut sitä mieltä että isomman lapsen(lue yli 3 vuotias) kanssa ei ole pakko leikkiä koko ajan, vaan pitää antaa lapselle myös "omaa aikaa", jotta osaavat itsekkin kehitellä leikkejä ja olla itsekseen. 5-vuotias osaa sen jo ikänsä puolesta, miksei teidän esikoinen ehdottele leikkejä ja pikkuinen tulisi mukaan?
Luulen että olet itse antanut vähän liikaa, eli lapset ei osaa keskenään leikkiä, ja se ärsyttää miestäsi. Enkä MISSÄÄN nimessä opeta lapsilleni että he ovat perheen keskipiste, koska tällä tavoin he alkavat pompotella aikuisia. Eli keksivät heti jotain härnäämistä, jos eivät saa huomiota. Kannattaisi varmaan löytää joku keskitie, jossa miehesi ja sinun mielipiteet yhdistyvät. Mutta ei sinunkaan vaatimukset, että miehen tarvii hoitaa lapsia sinun tavallasi, ole oikein!

Opettele sinäkin tekemään välillä jotain muuta (keittiöhommia, pyykkejä, tms, tai miksei hetki koneellakin?), että lapset oppivat että eivät voi koko ajan terrorisoida aikuisia, ja että aikuisellakin saa olla hengähdyshetki.

 

["vieras"]

Nellielle tiedoksi, et meillä on myös adhd lapsi ja keskimmäisellä tutkitaan autismia. (Olen se jolla 5,4 ja 1,5 v lapset) Kyllä meillä adhd lapsi osaa leikkiä pienempien kanssa. Välillä tulee riitaa, mutta sit mennään jäähypenkille. Oikeasti lapsia voi opettaa leikkimään keskenään niin ettei äidin tarvitse olla koko ajan vieressä. Tietysti nää erityislapset tarvitsee enemmän aikuisen apua, mut ymmärsin ap:n aloituksesta et hänellä on ihan normi lapset. Meillä lapset eivät tuhoa taloa ja esim keittiössä meillä on kaapeissa, joissa vaarallisia tavaroita lapsille, lukot.

 

["viima"]

mä en suvaitsis tuollaista kielenkäyttöä ja huutamista laisinkaan. oma kohta 2v on todellinen täystuho jos sillä ei ole tekemistä. ja on viel kovin huono leikkimään yksin. aina kun sitä tekee niin tottakai annan rauhassatouhuta mut usein hänet täytyy ottaa omiin juttuihini, ruuanlaitto tms mukaan. tai mennä leikkimään. meillä isä ottaa lapsen mukaan myös esim remppahommiin. lapsi osaa jo sahata ja porata ja naulata. ehkä isä ei teillä oikein tiedä miten lapsen kanssa ollaan. munkin itää välillä sanoa miehelle et ei ole leikkimistä ja huomioimista jos istuu sohvalla ja kattootelkkaria. työpäivän jälkeen lapsi kaipaa huomiota isältään ja helpommalla pääsee kun edes hetken välillä viitsii ihan kunnolla keskittyä siihen lapsen kanssa olemiseen.

 

[up]

up

 

["Kifa"]

Ensinnäkin, tuollainen kielenkäyttö lasten kuullen ei ole missään nimessä hyväksyttävää ja sitä en mieheltä sietäisi pätkääkään. Jos kotona puhutaan tuohon tyyliin niin ei pidä sitten ihmetellä kun koulusta tulee palautetta että teidän pikku Eeva-Elmeri huutelee saatanavittuperkelettä opettajalleen.

Toiseksi, ymmärrän aloittajan pointin ihan täysin. Ei lapsen tosin minunkaan mielestäni kuulu olla perheen napa mutta vilkas kaksivuotias tarvitsee kyllä melkein jatkuvaa silmälläpitoa. Itselläni siis melkein samanikäinen ja vaikken joka hetki hänen kanssaan touhuakaan niin pysyttelen kuitenkin "kuulolla" eli jostain silmänurkasta aina katselen mitä hän puuhaa. Sitävastoin mies saattaa hyvinkin "vahtia" lapsia tietokoneelta käsin ja on sitten tavattoman ällistynyt kun muksu on käynyt kaivelemassa kukkamullat olohuoneen ruukuista tai purkanut taskulampun osiin kun "hän kyllä sanoi ettei niihin saa koskea". Joo, mutta kun ei se kaksivuotias välttämättä tottele komentoa varsinkin kun itsekin huomaa että eihän se isä edes katsele tännepäin.

 

["eee"]

Mun mielestä teet kyllä karhunpalveluksen teille kaikille jos opetat lapset viihtymään vain, jos sinä viihdytät heitä jatkuvasti. Vanhemman tehtävä ei ole leikittää lasta jatkuvasti.

 

[kaffetauko]

Mutta miten mä sille selitän sen, että lapset täytyy olla huomion keskipiste niin että kaikki sujuu hyvin eikä kellekään satu mitään tai ettei koko kämppä tuhoudu kun mies vaan istuu koneella...

mies toimii toki väärin jos lapsille haistattelee (tai sinulle).

Mutta minusta ei ole lapsille eikä aikuisille hyväksi jos lasten täytyy olla tauotta 'huomion keskipiste'. Ja jos se 2v on tähän jo 2v tottunut, niin eihän se ihme ole ettei osaa olla hetkeäkään omissa hommissaan. Itse näkisin tämän karhunpalveluksena lapselle ajatellen hänen tulevaisuuttaan.

-> toki lapsen hommia pitää tauotta seurata, olla tietoinen missä hän liikkuu ja ennakoida mitä vaaroja siellä on. Itse pystyn tähän kyllä tietokoneella ollessani / pyykkiä ripustaessani jne. Kuullostaa siltä, että AP:n mies ei, eikä AP itsekään. Sitä kannattaisi siis mielestäni treenata ja siitä jutella.