Miten voi vakuuttaa miehen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Lasten takia en haluaisi erota,mutta toisaalta kyllä hekin tästä kärsivät.En myöskään haluaisi erota,koska tämä on jo toinen perheyritykseni.Tuntuu järkyttävän pahalta olla epäonnistunut jälleen.

No onko sun olosi nyt yhtään sen parempi? Tuollaisessa "suhteessa"? Kyllä mä omaa oloani tuollaisessa suhteessa kuvailisin nimenomaan sanoilla "järkyttävän paha olla"...
 
Ei tässä muu auta kuin että alat kuljettaa videokameraa mukanasi ja kuvaat elämääsi 24/7. Sittenkin miehesi väittäisi, että sinulla oli rakastajia ja jätit heidät tai että peukaloit kuvamateriaalia.
 
Hei ap darling!
Eihän tuo ole mikään ihmissuhde. Jos ei aisat muutu - ja siis huom, nyt pitää miehen muuttaa käytöstään, ei sinun -, suosittelen loppua tuohon.Enkä kovin kaun aika aantaisi, tuyota on nimittäin varmaan jatkunut jo pitempään. Sulla on oiekasti paljon helpompaa ilman tuollasiat miestä. Voin kokemuksesta kertoa. Mitä sä muka tuosta "suhteesta" saat? Kuuluisi saada, välittämistä, läheisyyttä, kumppanuutta, turvaa, hauskuutta, yhteisyyttä.. milloin viimeksi olet jotain tällaista havainnut?
Jatka ihmeessä terapiassa käymistä. Ja yritä uudelleen löytää yhteys ystäviisi tai löytää uusia. Et sä ole mikään omaisuusesine miehellesi vaan arvokas ihminen, jolla on ihan oma elämä josta sen kuuluu saada nauttiakin :)
 
Haaveilen niistä hyvistä hetkistä,joita meillä silloin tällöin on ja haaveilen niiden lupausten täyttymisestä,joita mies on antanut (luvannut hoitaa raha-asiansa kuntoon,luvannut ottaa ja kantaa vastuuta,luvannut antaa minulle joskus omaa aikaa tai ainakin aikaa olla jokaisen lapsen kanssa kahdestaan silloin tällöin). Näyttöjä ei juuri ole näiden toteutumisesta ja nimenomaan jos otan näitä varoen puheeksi,alkavat syytökset ja alkuperäinen aihe unohtuu.
 
Mä en näe kuin yhden vastauksen: -miehesi on pettänyt sinua, kenties hänellä on kokoajan suhde tai sitten suhde on loppunut. Ok, on palstamainen vastaus, mutta esim. mun mies tekee reissuhommia ja voisi hyvinkin pettää mua, mutta koska itse en ole edes ajatellut pettäväni miestäni, en osaa ajatella hänenkään pettävän minua.
 
Ja se on muuten ihan totta, että tuollaiselle ihmiselle sä et mitenkään pysty "todistamaan" ettet ole mitään väärää tehnyt.
Ja minkälainen ihminen on sitä mieltä, että puolison ystävätki on liikaa? Rakastava, välittävä ihminenkö?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Haaveilen niistä hyvistä hetkistä,joita meillä silloin tällöin on ja haaveilen niiden lupausten täyttymisestä,joita mies on antanut (luvannut hoitaa raha-asiansa kuntoon,luvannut ottaa ja kantaa vastuuta,luvannut antaa minulle joskus omaa aikaa tai ainakin aikaa olla jokaisen lapsen kanssa kahdestaan silloin tällöin). Näyttöjä ei juuri ole näiden toteutumisesta ja nimenomaan jos otan näitä varoen puheeksi,alkavat syytökset ja alkuperäinen aihe unohtuu.

Ei niitä tule. Sä kuulostat ihan multa muutamia vuosia sitten.. Mäki odottelin sitä asioien korjantumista vuositolkulla, omaa vuoroani tehdä jotian muuta kuin olla kotona, odotin sitä vastuunkantoa toiselta jne.. vuosia ja vuosia. Kunne slopulta tajusin, ettei mikään muutu. Tuskinpa teilläkään muuttuu. Olen pahoillani :(
Mutta oikasti, kun tajuaa, että turha tässä on odotella ja hankkiutuu tullaisesta miehen ja isän irvikuvasta eroon, niin elämä muuttuu niiiii paljon helpommaksi. Mäkin olen oikein tyytyväinen elämääni nykyään :) Kas kun mulla taas on sellainen :)
 
Olen yrittänyt reipastua hakemaan uusia ystäviä,mutta voimia ei ole ollut ja lisäksi koen enemmän yhteisyyttä yksinhuoltajiin kuin ydinperheisiin.Kun olen vaihtanut sposteja yksinhuoltajien kanssa ja mies on ollut tästä tietenkin tietoinen,on hän suuttunut,koska hänelle on tärkeää,ettei kukaan luule hänestä mitään pahaa ja jos hänen naisensa kokee olonsa kuin yyhooksi,niin mitä se kertoo hänestä miehenä.Niinpä olen saanut haudata nämäkin yritykset siis voimattomana ja koska ne ovat loukanneet häntä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Olen yrittänyt reipastua hakemaan uusia ystäviä,mutta voimia ei ole ollut ja lisäksi koen enemmän yhteisyyttä yksinhuoltajiin kuin ydinperheisiin.Kun olen vaihtanut sposteja yksinhuoltajien kanssa ja mies on ollut tästä tietenkin tietoinen,on hän suuttunut,koska hänelle on tärkeää,ettei kukaan luule hänestä mitään pahaa ja jos hänen naisensa kokee olonsa kuin yyhooksi,niin mitä se kertoo hänestä miehenä.Niinpä olen saanut haudata nämäkin yritykset siis voimattomana ja koska ne ovat loukanneet häntä.

Se kertoo hänestä miehenä totuuden! Sähän olet yh. Niin mäkin olin koko avioliittoni. Paitsi että sitten kun sai sen yhden yliääräisen lapsen, eli miehen, pois kuvioista, se yh-elämäkin oli paljon helpompaa. Oikeasti.

Älä älä älä lopeta jotain ihmissuhteita sen takia mitä miehesi tuumii. Onhan sulla hyvä ihminen oikeus ystäviin niin kuin kaikilla muillakin!
 
Jos edelleen haet vastausta tuohon alkuperäiseen kysymykseesi, eli miten voi vakuuttaa miehesi, kukaan ei sinua pysty auttamaan. Varmasti itsekin ymmärrät sen, että miehellesi ei kelpaa mikään perustelu, koska hän on päättänyt sinun pettävän.

Olet kertonut paljon muutakin "suhteestanne" ja todennut olevasi todella onneton. Sinä olet arvokas ihminen. Jos perhe-elämäsi epäonnistuu, niin ei se ole maailmanloppu. Onneksi sinulla on terapia. Saat sen avulla toivottavasti rohkeutta ja itsetuntoa niin, että tulet vielä löytämään tasapainoisen ja hyvän kumppanin itsellesi. Jos lähdet elämään valmiiksi alentuvalla asenteella, toisen ihmisen on helppo alistaa sinua. Useinhan ihmiset toistavat suhteissaan samoja virheitä, esimerkiksi valitsevat saman tyylisiä kumppaneita.

Sinulla on vielä mahdollisuus saada elämäsi ja vapautesi takaisin, joten laitathan töpinäksi? :)
 
Tämä on tosiaan jo toinen perheyritykseni.Ensimmäinen mies oli alkoholisti,seksiaddikti ja narsisti ja olin hyvin alistettu.Mustasukkaisuuttakin oli paljon,tosin nyttemmin olen ymmärtänyt,että iloisena,reippaana,puheliaana omana itsenäni,joka silloin joskus aikoja sitten olin,saatoin herättääkin mustasukkaisuuden tuntoja jotenkin,koska se onnistuu näin neljän seinän sisällä totaalisesti kotiin sidottuna väsyneenä,vanhentuneena ja itkuherkkänäkin.

Tällä kertaa luulin olleeni todella tarkka valitessani kumppania.Minusta he olivat kuin yö ja päivä.Ensisijaisesti tarkastelin lapsirakkautta ja perusturvallisuutta - mutta mitä sainkaan.On hyvin rankkaa todeta epäonnistuneensa jälleen ja vieläpä toistaneensa virheitään.Kukaan ei tunnu uskovan minun puoltani tarinasta tai jos uskovatkin,syyttävät minua tyhmyydestä ja hätiköinnistä,vääristä valinnoista.Siskonikin totesi mm.että "kyllähän sinussa täytyy jotakin vikaa olla,kun kaikki ovat sinusta mustasukkaisia".

Nytkin täällä siivouksen ohessa puhelimen netillä näpyttelen,ettei olisi niin yksinäinen olo.Hiukset ovat likaiset ja vuosia sitten viimeksi kampaajalla leikatut.Päällä on esikoisen college kokoa 130cm (olen kai vähän laihtunut) ja maito-oksuiset kirppislököhousut.Meikkaamisesta ei tietoakaan,koska se kertoisi minun olevan flirtti...Ja minua syytetään kaikesta.Aika kamala olo.
 
Tässä on ehtinyt olla muutama iso riita.Viikonloppuna mies kävi täällä ja sai silmittömän raivarin,kun kaadoin painekattilaan veden hänen ruskistaessaan pihvit ensin.Hetkeä aiemmin olin ollut tietokoneella ja hän tuli kysymään,koska laitan veden (ei osaa itse käyttää painekattilaa).Ymmärsin siitä,että hän haluaa minun laittavan veden ja lataavan kattilan.Olin väärässä.Hän sai todellakin silmittömän raivarin ja huusi kaikesta,lähti yön selkään,tosin palasi myöhemmin vielä,koska pelkäsi kuulema tekevänsä itselleen jotakin.

Apua hän ei kuitenkaan tarvitse,eikä halua.On kuulema ihan kunnossa.

Nyt hän soitti puhelimiini.Kerrankin nukuin ennen kymmentä,enkä vastannut.Tekstiviestin oli lähettänyt viitaten mahdolliseen kaksoiselämääni ja loppukaneettina oli,että nauti nyt elämästäsi,kun ei tarvitse pelätä. Hän on syyslomalla sukuloimassa.

Mä pelkään oikeasti.
 

Yhteistyössä