Toggle sidebar

Oletteko mukana lasten harrastuksissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
J

"jee"

Vieras
Nyt taas syksyn tullen todettiin lapsien harrastuksissa, että se sama porukka siellä tekee ja auttelee ja suurin osa on niitä vapaamatkustajia, jotka heittävät lapsensa harjoituksiin ja juoksevat nopeasti pois.

Esim. eilen 20 lapsen jalkapalloporukasta laskettiin, että alle kymmenen on ollut kahden viime vuoden aikana mitenkään auttelemassa puffassa, pesemässä liivejä tai sitten tekemässä yhtään mitään. Viisi- kuusi perhettä on sellaisia aktiiveja, että tekevät enemmän. Ja siltikin kaikki maksavat yhtä paljon esim. pelipaidoista ym. ja muista jutuista.

Me ollaan miehen kanssa kummatkin mukana lasten harrastuksissa, vaikka usein tuntuukin siltä, että eipä sitä muuta kerkiäkkään enään, kuin lasten harrastuksia.

Miten te? Oletteko mukana ja miksi? Meillä ainakin lasten harrastuksien kautta on tullut ihan mukavia uusia tuttavuuksia ja kontakteja.

Tai käännetään asia toisinpäin, miksi ette ole mukana harrastuksissa? Onko siihen joku syy, vai ettekö vain jaksa?
 
Meillä taidetaan asian tullessa ajankohtaiseksi valita harrastukset tai harrastusporukat sen perusteella, ettei lapsen harrastaminen edellytä koko perheen alituista talkoolaisuutta.

En salettiin ryhdy mihinkään tuollaiseen, missä on pakko leipoa, veivata, sosialiseerata muiden kentänreunusvanhempien kanssa ja pestä, paikata sekä puunata. Ajatuskin jo herättää paniikkihäiriön. Mä kestän kaksi kertaa vuodessa vanhempainkerran nykyisessä touhuporukassa.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Kyllä, me ollaan aktiivisesti mukana lasten harrastuksissa ja tokihan tähän samaan ilmiöön törmätty. Mä ajattelen sen kuitenkin niin, että hyvä että ne toisetkin kuitenkin viitsivät tuoda edes lapsensa sinne, lasten parastahan siellä siis ajatellaan. Jos mulla on intoa ja mahdollisuus olla talkoolaisena, niin mun pehvaa ei kaiva jos joku toinen ei ole. Toki en itsekään aina viitsisi, varsinkin jos on oltu flunssaisia tms, mutta kun ajattelee sitä tarkoitusta niin sen jaksaa. Mä en katso että mun auttamishaluni velvoittaa muita yhtään mihinkään, monissa seuroissa keskitytään liikaa toisten kyttäämiseen sensijaan että panostettaisiin kuitenkin niihin lapsiin.
 
Onneksi lapsella on sellaiset harrastukset, ettei niihin tarvitse vanhempien panostusta. Mitä nyt kuskaamisessa välillä. Partiossa tosin olisi saanut olla aktiivinenkin, kuljetuksiin ja leireihin osallistumalla. Mutta ajokortittomana koiranomistajana sekin oli minulle mahdotonta. Enkä olis varmaan muutenkaan epäsosiaalisena ihmisenä osallistunut.

Minusta nuo harrastukset joissa tarvitaan valtavaa panostusta vanhemmilta, on perssiistä. Osallistukoon siihen ne, jotka haluaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta, palkatkoon ryhmä vaikka työntekijän siihen hommaan ja ottakoot enemmän harrastusmaksua.
 
Mua ärsyttää se, että edes sähköposteihin ei voida vastata. Pari kuukautta kyseltiin pelipaitoihin ja peleihin liittyviä asioita ja nyt sitten päätettiin, että ne lapset eivät sitten vaan saa pelipaitoja, kun vanhemmat eivät vaivaudu vastaamaan. Tätä hommaa on tosiaan pari kuukautta veivattu, pyydetty vaikka seuraavalla kerralla tulemaan harkkoihin mukaan aluksi, kun olisi vähän sitä ja tätä infoa. Ja sitten se lapsi dumpataan parkkikselle ja kaasutetaan niin nopeasti pois kuin mahdollista. Kyse on nyt siis alle kouluikäisten lasten harrastuksesta, jossa nämä lapset tarvitsisivat apua esim. pelivaatteiden vaihtamisessa ja muussa ja nyt sitten muut vanhemmat saavat heistä huolehtia. Ikävää on vaan se, että nämä lapset, joiden vanhemmat eivät vastaa viesteihin, saavat kärsiä, kun muut saavat pelipaidat ja pääsevät pelireissulle. Sitten jälkikäteen on hyvä tulla kiukuttelemaan, että tämän piti olla kaikki pelaa joukkue, kun eivät itse ole asioista huolehtineet.
 
Kyllä mä siellä joka kerta odotan kirjan kanssa se harrastuskerran. Mutta oman epäsäännölisen vuorotyön takia mihinkään talkoisiin osallistuminen ei ole niin yksinkertaista. Mieluusti maksaisin enemmän jos toiset tekee talkoita. Mutta lapsen harrastusvälineet, pelipaidat yms jutut hoidan kyllä asiallisesti ja ajallaan.

Joskus vähän harmittaa se että lapsen harrastuksen pitäisi olla koko perheen harrastus. Perheessä kun on muitakin lapsia ja myös vanhemmilla työnsä. Ehkä sitten ei pitäisi ollenkaan laittaa lasta harrastamaan jos ei pysty itse täysillä harrastamaan talkoita siinä mukana?
 
Meillä lapsilla on ollut vain sellaisia harrastuksia, joissa kuskaaminen on riittänyt meidän vanhempien osuudeksi. Hyvä niin, olen epäsosiaalinen ja olisi ollut työlästä osallistua enemmän. Mutta olisin varmasti yrittänyt, jos olisivat sellaisia juttuja harrastaneet, jossa minua olisi tarvittu enemmän.
 
En osallistu mihinkään talkoisiin, ompeluiltoihin jne.... Maksan lukukausimaksun ja lapseni saa paikan. Se riittää, en ala tekemään mitään enempää. Ai, miksikö? No ei huvita.
 
En ole mukana. Lapsilla on itsenäiset harrastukset, joihin ei kuljeteta eikä ohjaajat edes toivo mukaan seuraamaan. Jos olisi joku joukkueharrastus niin en siltikään voisi olla talkoolaisena mukana. Lasten harrastukset ovat heidän harrastuksiaan, jokaisella omansa, meillä vanhemmilla omamme.

Joskus tulee noista talkooäideistä mieleen, että lapsenko kautta yritetään elää vai löytää jotain statusta elämään kun pitää niin kovin häärätä ja määrätä.

Meillä valmentaja / ohjaaja on se, jonka kautta informaatio kulkee kotiin ja takaisin. Jos on liian monta innokasta äippää välissä, niin helposti menee juuri siihen että joitakin perheitä leimataan "lusmuiksi" vaikka ihan tavallisia perheitä ollaan ja mahdollistetaan lasten harrastukset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MolliMelooni:
Meillä taidetaan asian tullessa ajankohtaiseksi valita harrastukset tai harrastusporukat sen perusteella, ettei lapsen harrastaminen edellytä koko perheen alituista talkoolaisuutta.

En salettiin ryhdy mihinkään tuollaiseen, missä on pakko leipoa, veivata, sosialiseerata muiden kentänreunusvanhempien kanssa ja pestä, paikata sekä puunata. Ajatuskin jo herättää paniikkihäiriön. Mä kestän kaksi kertaa vuodessa vanhempainkerran nykyisessä touhuporukassa.
Click to expand...

Minun suulla sanottua. Mutta. Kun lapset harrastavat, niin kyllä meileihin vastataan, maksut maksetaan ajallaan ja ostetaan ne harrastukseen tarvittavat vaatteet tai välineet ajallaan. Viitaten viestiin #5. Olen nimittäin myös kuullut vastaavasta harmittelua, kun joihinkin vanhempiin ei vaan saa otettua sitä kontaktia näiden asioiden tiimoilla. Ja se on väärin.
 
[QUOTE="jee";27310322]Mua ärsyttää se, että edes sähköposteihin ei voida vastata. Pari kuukautta kyseltiin pelipaitoihin ja peleihin liittyviä asioita ja nyt sitten päätettiin, että ne lapset eivät sitten vaan saa pelipaitoja, kun vanhemmat eivät vaivaudu vastaamaan. Tätä hommaa on tosiaan pari kuukautta veivattu, pyydetty vaikka seuraavalla kerralla tulemaan harkkoihin mukaan aluksi, kun olisi vähän sitä ja tätä infoa. Ja sitten se lapsi dumpataan parkkikselle ja kaasutetaan niin nopeasti pois kuin mahdollista. Kyse on nyt siis alle kouluikäisten lasten harrastuksesta, jossa nämä lapset tarvitsisivat apua esim. pelivaatteiden vaihtamisessa ja muussa ja nyt sitten muut vanhemmat saavat heistä huolehtia. Ikävää on vaan se, että nämä lapset, joiden vanhemmat eivät vastaa viesteihin, saavat kärsiä, kun muut saavat pelipaidat ja pääsevät pelireissulle. Sitten jälkikäteen on hyvä tulla kiukuttelemaan, että tämän piti olla kaikki pelaa joukkue, kun eivät itse ole asioista huolehtineet.[/QUOTE]

Aina se sähköposti ei kulje perille, oletteko laittaneet lasten mukana kotiin ihan paperilla myös asiat jotka edellyttää vanhemman yhteydenottoa? Ja en kyllä itse ole talkoilemassa paljoakaan lasten harrastuksissa, lapsia monta ja aika ei kertakaikkiaan riittäisi täys päiväiseen työssä käyntiin, kodin hoitoon ja jokaisen lapsen harrastuksissa talkoiluun. Sen verran korvessa asutaan, että jo ajomatkoihin lapsia harrastuksiin vietäessä menee illasta iso osa. Yhdessä lasten harrastuksessa olin pitkään mukana valmentajana.
 
Pakko on tehdä. Muuten maksut ovat niin tähtitietelliset. Lisäksi haluan että lapsiani arvostetaan harrastuksessa eikä pidetä vain painolastina, joten osallistun ja teen ja kuskailen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ken guru:
Minun suulla sanottua. Mutta. Kun lapset harrastavat, niin kyllä meileihin vastataan, maksut maksetaan ajallaan ja ostetaan ne harrastukseen tarvittavat vaatteet tai välineet ajallaan. Viitaten viestiin #5. Olen nimittäin myös kuullut vastaavasta harmittelua, kun joihinkin vanhempiin ei vaan saa otettua sitä kontaktia näiden asioiden tiimoilla. Ja se on väärin.
Click to expand...

Totta. Tuon tasoinen osallistuminen on mielestäni vielä normaalia asioidenhoitoa ja kuuluu kuvioon (pitäisi kuulua).
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Jos potkupallossa saa maksaa satkun kuussa (kaikenlaisia maksuja tulee vähän väliä, osta sitä osta tätä, uutta hupparia ja pipoa painatuksin) niin kyllä perkule saa rahallinen panostus riittää. Sitä paitsi, tarviiko 7-vuotiaat nimikoituja hattuja ja oikean merkkisiä kenkiä? Vituttaa.
 
Jos ei halua itse osallistua niin eikö ne lapset voi sitten viedä sellaiseen jalkapallojoukkueeseen tai vastaavaan, jossa on ne työntekijät ja valmentajat ja muut eikä sellaiseen, joka pyörii vanhempien eli vapaaehtoisvoimin? Ja jos vanhemmat pätkääkään lapsensa tuntevat, niin varmasti tietävät, että eivät osaa pukea niitä varusteita, mutta odottavat, että kyllä ne muut hoitavat lapset siinä sivussa. Minä itse seisoskelen siellä harkoissa/ kentän laidalla joka tapauksessa, koska lapsi pitää sinne viedä ja auttaa varusteiden kanssa ja kävellen ehtisin juuri kotiin ja saisin lähteä melkein heti takaisin, joten helpommalla pääsen, kun vauvan ja toisen lapsen kanssa siellä odottelen ja katselen harjoitukset.

Meillä tosiaan noista turnauksista ja paidoista on laitettu lasten mukana lappua, meiliä ja tekstariakin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Yhden luona kävi naapuri muistuttelemassa asiasta, mutta tosiaan nyt on sellainen tilanne, että viitisen lasta jää ilman pelipaitaa, koska vanhemmat eivät vaan vastaa viesteihin. Ja viisi se on aika iso määrä, kun joukkueessa pelaa parikymmentä lasta.
 
Meillä on lapsille yritetty valita harrastukset sen mukaan että niissä ei tarvittais vanhempia. Meillä on kanssa useampi lapsi ja me vanhemmat harrastetaan myös. Ei meillä ole aikaa mihinkään talkoisiin.
 
[QUOTE="jee";27311026]Jos ei halua itse osallistua niin eikö ne lapset voi sitten viedä sellaiseen jalkapallojoukkueeseen tai vastaavaan, jossa on ne työntekijät ja valmentajat ja muut eikä sellaiseen, joka pyörii vanhempien eli vapaaehtoisvoimin? Ja jos vanhemmat pätkääkään lapsensa tuntevat, niin varmasti tietävät, että eivät osaa pukea niitä varusteita, mutta odottavat, että kyllä ne muut hoitavat lapset siinä sivussa. Minä itse seisoskelen siellä harkoissa/ kentän laidalla joka tapauksessa, koska lapsi pitää sinne viedä ja auttaa varusteiden kanssa ja kävellen ehtisin juuri kotiin ja saisin lähteä melkein heti takaisin, joten helpommalla pääsen, kun vauvan ja toisen lapsen kanssa siellä odottelen ja katselen harjoitukset.

Meillä tosiaan noista turnauksista ja paidoista on laitettu lasten mukana lappua, meiliä ja tekstariakin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Yhden luona kävi naapuri muistuttelemassa asiasta, mutta tosiaan nyt on sellainen tilanne, että viitisen lasta jää ilman pelipaitaa, koska vanhemmat eivät vaan vastaa viesteihin. Ja viisi se on aika iso määrä, kun joukkueessa pelaa parikymmentä lasta.[/QUOTE]

Niinpä. Pitäisi olla sen verran itselleen rehellinen ja tuntea itsensä/resurssinsa. Toisaalta tunnistan itsessäni myös sellaisen hyvää tarkoittavan muutosuskon, että kuvittelen nyt ryhdistäytyväni (esim juurikin tuon sosiaalisen toiminnan kammon suhteen) ja päätän alkaa reippaaksi&osallistuvaksi, sitten tosipaikan tullen olen kuitenkin sohvan alla piilossa, kun pitäisi osallistua johonkin ryhmähaleja ja joukkotsemppistä -tilaisuuteen.
 
En ole mukana, koska en kertakaikkiaan ehdi. Lapsia on 3 ja mä haluan harrastaa itsekin. Ja olla tekemättä mitään välillä. En jaksais olla koko ajan niin aktiivinen kun sitten pitäis.
 
Osallistun sen verran kun on ns. pakko.

Voi olla, että pian on pakko osallistua enemmän, pojan futisharrastus kun pyörii pelkästään vapaaehtoisvoimin.

Kyllä multa onnistuisi satunnaiset liivien pesut & buffan pito, mutta mihinkään säännöllistä hommaa teettäviin joukkueenjohtajan tai otteluvastaavan tehtävään minusta ei ainakaan nyt ole.

P.S. Välttelen myös koulun vanhempainyhdistystä parhaani mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MolliMelooni:
Niinpä. Pitäisi olla sen verran itselleen rehellinen ja tuntea itsensä/resurssinsa. Toisaalta tunnistan itsessäni myös sellaisen hyvää tarkoittavan muutosuskon, että kuvittelen nyt ryhdistäytyväni (esim juurikin tuon sosiaalisen toiminnan kammon suhteen) ja päätän alkaa reippaaksi&osallistuvaksi, sitten tosipaikan tullen olen kuitenkin sohvan alla piilossa, kun pitäisi osallistua johonkin ryhmähaleja ja joukkotsemppistä -tilaisuuteen.
Click to expand...

Tää on niin ei mua :D.
 
Ei osallistuta. Lapset harrastavat omia lajejaan ja vanhemmat omiaa. Mieluummin maksan vähän ekstraa kuin vietän vapaa-aikani myyjäisiin leipoen tai paikallisessa marketissa joululahjoja vääntäen. Autokuskina toimin ja se riittää.
 

Similar threads

Ä
Oletteko koskaan kieltäneet lastanne leikkimästä toisen lapsen kanssa?
Viestiä
8
Luettu
2K
Aihe vapaa
Kaiutin
K
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
2
Luettu
4K
Aihe vapaa
Tiedän mitä onni on
Tiedän mitä onni on

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa