Jos lapsi ei tottele kieltoa, kielletyn asian tekeminen on estettävä. Meillä on kiellettyä pudotella pikkuautoja (tai mitään muutakaan sälää) yläkerrasta alas. Jos kielto ei mene perille, on kaksi vaihoehtoa. Joko mukulan yläkerrassa oleskelu lakkaa siihen paikkaan ja hänet tarvittaessa kannetaan alas tai takavarikoin ne autot. Jos toiminta jatkuu toiste, yläkertaan ei viedä autoja. Hommalle pannaan kerta kaikkiaan stoppi, eikä ryhdytä maanittelemaan, että "älä Pekka viitsi enää pudottaa leluja, ethän."
Ketjussa on tullut monta kertaa esille, että nelivuotiaalta ei voi kieltää kivoja juttuja vain siksi, ettei pienempi tee niitä perässä. Älä ihmeessä mene perustelemaan kieltoja siten, että kuopus saa syyn niskoilleen huvin loppumisesta. Jos lapsi kysyy, miksei rappusissa saa leikkiä, vastaus kuuluu, että "koska sieltä voi pudota ja sitten sattuu", eikä missään nimessä, että "siksi, kun kuopus on niin pieni."
Jos pikkusisar tekee jotain hölmöä/kiellettyä niin esikoinenkin luulee, että hän voi tehdä samoin tai jopa mitä vain.
Pikkusisarus on arvattavasti niin pieni, ettei joudu jäähylle tms. vaan saa vain nuhteita ja kiellon, jos törttöilee. Esikoisen näkökulmasta kuopuksella on etuoikeuksia, sillä hän itse saisi samasta luultavimmin jonkin sanktion. Tässä valossa hänestä on vielä epäreilumpaa, että on asioita, joita kuopus "saa" tehdä, mutta hän ei, mutta hän taas ei saa vastaavasti vaikkapa leikkiä portaissa, samalla kuin toinen joutuisi vain katselemaan vierestä.
On asioita, joita esikoinen voi jo tehdä, vaikka kuopus ei voikaan. Vanhempien homma on silloin estää kuopusta tekemästä asioita perässä ja kestää kuopuksen kiukku siitä, että kaikki ei olekaan sallittua. Ette voi aina kieltää vain esikoista. Välillä on kiellettävä asioita pienemmältäkin, ja perusteltava asia kuten se on: "olet liian pieni tekemään noin, mutta kun kasvat vähän, niin sinäkin saat."
Aikuisen kuuluu olla reilu ja ennakoitavissa myös silloin, kun lapsi ei sitä ole. Hän ei pysty, aikuinen pystyy. Ei voi olla niin, että joku päivä saa vain kiellon, jonain toisena taas joutuu ruoatta sänkyyn. Jälkimmäinen ei muutenkaan ole säällinen konsti. Lapsi herää aamulla entistä kiukkuisempana, kun on nälkäinen ja nukkunut huonosti. Eikä mikään ole sopiva syy jättää lasta RUOATTA. Ja ilmeisesti juomattakin. : /
Oletko koskaan koettanut tarjota lohtua sanktion sijaan? Yritä saada omaan huoneeseen joutumisesta tavallaan sinne pääsemistä. Jos muksulla on kova uhma, kiukku tai muu paha mieli, jäähy kyllä jollakin tavalla rauhoittaa. Mutta se on silti rangaistus. Lapselle voisi yrittää markkinoida mahdollisuutta rauhoittua omassa huoneessa, positiivisessa sävyssä. Tai edes huolehtia jäähyn jälkihoidosta. Tänään isä kantoi esikoisen jäähylle, kohta kuului sitten lapsen itkunsekaista huhuilua minun perääni. Meninkin sinne jonkin ajan päästä ja lohduttelin ja juteltiin mukavia. Loppuilta sujui rauhallisesti.
Lapsen isä on semmoinen, että hän helposti jurputtaa muksulle jotain vielä huoneesta poistuessaan, ja kuten arvata saattaa, lapsi haluaa viimeisen sanan ja eitä ja enkää kuuluu tasan niin kauan kuin isä mäkättää. Isä taas ottaa sen merkkinä siitä, että jäähy ei tehoa ja palaa isottelemaan lapselle ja käskee olemaan hiljaa ja narisematta. Arvata saattaa, mitä siitä seuraa... Olen tolkuttanut miehelle, että jättää valtataistelun sikseen, lapsi ei tuossa kohtaa osaa yhtäkkiä alkaa käyttäytyä asiallisesti ja ennen kaikkea, vaikka hän on jäähyllä, hän saa itkeä ja raivota. Kun on se nyt helvetti, jos tunteetkin ja niiden näyttäminen pitää kieltää. Ja jäähyn loputtua isä saattaa muistuttaa, että "nyt sitten ollaan nätisti eikä tehdä sitäsuntätäjäkäjäkä", eli tilanne ei olekaan ohi jäähyn jälkeen. Se on aivan vihonviimeinen tikki. Aikuisen pitää malttaa pitää suunsa kiinni ja jättää muistuttelematta, sillä lapsi sai jo rangaistuksen, eikä asiasta enää jatketa. Muuten lapselle syntyy vain tunne, että aina aikuiset ovat häntä vastaan ja naama mytyssä vaikka hän ei edes ehtinyt tehdä mitään tyhmää.
Lakatkaa tekin luennoimasta lapselle. Jos lapsi uhkaa hypätä rappukaiteen yli, estätte sen. Sitten siedätte aiheutuneen kiukun. Vasta, kun lapsi on taas rauhoittunut, otatte puheeksi sen, että ette halua hänen satuttavan itseään ja kaiteen yli hypätessä sattuu varmasti. Ei se lapsi siinä tilanteen ollessa päällä kostu yhtään teidän palopuheistanne. Kielto-esto-sieto-lohtu. Ei kielto-käsky-perustelupalopuhe-uusi käsky-perustelu-proppujen palaminen.
Lapsi ymmärtää kyllä puhetta ja syy-seuraussuhteita, mutta VASTA kun on rauhoittunut.