Mies sai perinnön - osti itselleen kalliin auton

Mutta kun minun pitää kanssa saada kivaa kun toinenkin, ei jeesus.

Ehkä monet ihmiset toivovat olevansa parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka toivoo myös läheisilleen mukavia asioita, eikä vain itselleen, vaikka menisikin omista rahoista.

 

Mies sai siis erittäin ison perinnön, ja osti koko rahalla auton. Auton josta on aina haaveillut. Siis v*ttu mikä idiootti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Meillä olisi ollut tuolle rahalle muutakin käyttöä!!!!! Sitten kun sanoin että olisi ne rahat voineet fiksumminkin käyttää, niin se sanoi että "minä käyn töissä. ennenkin olemme pärjänneet minun palkallani. Sitten kun sinä menet töihin, niin ymmärrät, että jos sinun palkastasi ostetaan 99% muiden käyttöön niin ei se ole mitenkään erityisen kivaa. Nyt kun kerrankin saan niin paljon rahaa että voin ostaa hienon auton, niin sen teen, enkä aina ajattele mitä sinä ja lapset tarvitsette" VITTU ETTÄ VITUTTAA!!!!!!

Aloittajan kannattaisi mennä töihin eikä elää miehensä rahoilla.

 

[QUOTE="vieras";27280566]Ehkä monet ihmiset toivovat olevansa parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka toivoo myös läheisilleen mukavia asioita, eikä vain itselleen, vaikka menisikin omista rahoista.[/QUOTE]

Veikkaan, että vaikka aloittajan ukko kerrankin itseään helli asialla, jota on haaveillut, ostaa se silti esim. jouluna vaimolleen mukavan lahjan.

Tässä on nyt vaan kyse siitä kyltymättömästä ahneudesta saada heti itselleen jotain toisen täysin omaa.

 

Vaikka nykyisin opiskelmahdollisuudet ovatkin monipuolisemmat kuin mun nuoruudessani, olen silti sanonut omille lapsilleni, että ainakin jokin ammatti kannattaa hankkia ennenkuin alkaa hankkimaan lapsia. Koskaan kun ei voi tietää, millaisia ne lapset ovat ja jaksaako opiskella enää pienten lasten vanhempana. Helposti käy niin, että ekan lapsen jälkeen tulee toka ja mahdollisesti kolmaskin ja hups vaan, kun ollaankin jo yli kolmekymppisiä eikä vielä yhtäkään ammattia hankittuna eikä edes opintoja aloitettuna. Ja olisi tietysti hyvä, että myös heidän puolisoillaan olisi ammatti ennen perheen perustamista.

Niin, ensin pitää olla pesä (=tässä yhteydessä koulutus, työ ja koti ) ja sitten vasta munitaan.

 

[QUOTE="Arja";27280558]Pakko jatkaa tuota vuokra-asunto kuviota. Sitähän voisi ostaa pääkaupunkiseudulta yksiön alueelta, jolla paras panos-tuotossuhde eli saisi kohtuu hinnalla asunnon vs. vuokratuotto ja ehkäpä vielä arvonnousupotentiaalia (vaikka alueelta, johon on tulossa metropysäkki länsimetron myötä). Sitten vaan laskemaan, paljonko jää verojen ja vastikkeen jälkeen käteen. Tuolla summalla sitten lyhentää autolainaa. Aikanaan, kun auto maksettu, olisi vielä tuo asunto raksuttamassa tuloa. Ei aina tarvitse tehdä työtä saadakseen rahaa, vaan voi laittaa rahan tekemään tuotä itselle.

Tokikin tuo edellyttää, sitä, että ihan unelmien autoa ei voi ostaa (taitaisi lyhennykset olla sitä luokkaa), mutta, jos pitää niin hetken lapsi olla, niin eipä sitten vaurastutakaan.[/QUOTE]

Juuri näin meillä tapahtui muutama vuosi sitten.

Mies sai ylimääräistä rahaa, kun myi perintönä saamansa osakkeet. Hän halusi ostaa auton, mutta minä aloin sanelemaan asioita. Ehdotin, että ostaa itselleen sijoitusasunnon, jonka tuotolla sitten lyhentää osamaksulla ostamaansa autoa. Näin hän myös sitten toimi ja oli loppupelissä oikein tyytyväinen kun kuunteli minua.

 

Aivan varmasti vetäisin herneen todella syvälle nenuun, jos mies neuvottelematta kanssani päättäisi tuhlata 100 000 euroa autoon. Auto sijoituskohteena on kuitenkin harvinaisen paska, kun sen arvo kuitenkin alenee todella nopeasti. Lähinnä suuttuisin lasten puolesta, kun tuollaisesta summasta voisi osan siirtää jälkipolville. Joko sijoittamalla vähän viisaammin (asunto, osakkeet) tai vaikka ennakkoperintönä. Ja varmasti voisi ostaa myös uuden auton, mutta järkevämmän hintaisen.

Jos mieheni neuvotteluista huolimatta haluaisi tuhlata perintörahansa mersuun, niin kaipa siihen olisi sitten sopeuduttava. Mutta kyllä raha-asioista on keskusteltava ja suuret hankinnat pitää miettiä yhdessä, oli rahanlähde mikä hyvänsä. Jos toinen on tulotta hoitamassa lapsia kotona, niin siitä on yleensä yhdessä sovittu ja todettu tällainen järjestely parhaimmaksi perheen kannalta. Ei tuollainen järjestely vie kotona olevalta sananvaltaa raha-asioiden suhteen. Jos elättäjän rooli käy sietämättömäksi eikä kotona oleva kumppani suostu menemään töihin, niin eroaminen on tietääkseni ihan laillista.

 

[QUOTE="nih";27280589]Veikkaan, että vaikka aloittajan ukko kerrankin itseään helli asialla, jota on haaveillut, ostaa se silti esim. jouluna vaimolleen mukavan lahjan.

Tässä on nyt vaan kyse siitä kyltymättömästä ahneudesta saada heti itselleen jotain toisen täysin omaa.[/QUOTE]

Henkilökohtainen veikkaukseni, että aloitus provo. Tietyt klassiset piirteet, kuten tuo rahasumma aika posketon autoon. Olisi esim. 60 000eur saanut jo aikamoisen kiesin. Toinen merkki, tämä "onion" malli eli koko ajan paljastuu uusi bensaa liekkeihin laittava käänne (kuten piiiitkä kotona olo, ei ammattia jne mitä tässä nyt vielä ilmenisikään).

Silti jatkan keskustelua, koska mielestäni noin yleisesti mielenkiintoista, minkälainen ihmiskuva ja rahankäsitys palstalaisilla. Ihan koomisimpana trollina vaikka tuo kepsis

 

[QUOTE="nih";27280589]Tässä on nyt vaan kyse siitä kyltymättömästä ahneudesta saada heti itselleen jotain toisen täysin omaa.[/QUOTE]

Kyllä tässä nyt enemmän kyse tajuttomasta typeryydestä. Hassata nyt koko perintönsä ruostuvaan peltiin. Kiesus sentään.

 

Jotenkin tuli tästä ketjusta olo että on viisainta käyttää eläessä itse rahansa niin että kuollessa on rahat hautajaisiin muttei perintöä jaettavana.

Muuten käy niin että ensin verottaja vie omansa, sitten miniä/vävy vaatii itselleen loput, ja perijä jää nuolemaan näppejään. : /

 

[QUOTE="nih";27280589]Veikkaan, että vaikka aloittajan ukko kerrankin itseään helli asialla, jota on haaveillut, ostaa se silti esim. jouluna vaimolleen mukavan lahjan.

Tässä on nyt vaan kyse siitä kyltymättömästä ahneudesta saada heti itselleen jotain toisen täysin omaa.[/QUOTE]

Tuokohan neljän (voi montakohan heitä oli) lapsen perheen elo remontoidussa kodissa perheelle uuden, muta edullisemman auton kera enemmän vai vähemmän iloa kuin uusi luxusluokan auto?

Onneksi ei ikinä ole tuollaista ongelmaa ollut, molemmat perintöä saaneet ja yhteisymmärryksessä käytetty koko perheen etua simällä pitäen. Henk. hauskuuksiin on palkat riittäneet.

 

Komppaan Arjaa (125). Ottamatta kantaa siihen, mihin ihmisillä on oikeus, on se nyt aivan uskomatonta lyhytnäköisyyttä, että laittaa 100 000 euroa menemään sen sijaan että laittaisi sen tuottamaan juurikin vaikka sijoitusasunnon muodossa, ja sitten käyttäisi näitä tuloja johonkin kivaan.

 

Jättikö miehesi yhtään perinnöstä tämän uuden auton huoltokustannuksiin ja mahdollisiin korjauskuluihin takuuajan jälkeen, ei meinaan ole halpaa hommaa.
Täällä kaikki huutelee, että mene töihin ja sitten toisaalla on ketjuja joissa ei saa ja voi missään nimessä viedä hoitoon 1,5 v lasta, kuten apn nuorimmainen on.
Ja eiköhän lasten hankkiminen useimmissa perheissä ole yhteinen päätös. Ja myös niiden hoitaminen kotona.

 

[QUOTE="vieras";27280566]Ehkä monet ihmiset toivovat olevansa parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka toivoo myös läheisilleen mukavia asioita, eikä vain itselleen, vaikka menisikin omista rahoista.[/QUOTE]

Jos mies on jo vähintään 7v kantanut kotiin palkkansa perheen elatukseen ja edessä viitisen samanlaista vuotta (koska vaimo on niin päättänyt) niin eiköhän siinä ole jokunen lati mennyt miehen omista rahoista jo läheisten eteen?

Toisaalta voisi ajatella sen auton olevan myös mukava asia koko perheelle, vaikkei sijoituksena niin järkevä olekaan.

 

Jotenkin tuli tästä ketjusta olo että on viisainta käyttää eläessä itse rahansa niin että kuollessa on rahat hautajaisiin muttei perintöä jaettavana.

Muuten käy niin että ensin verottaja vie omansa, sitten miniä/vävy vaatii itselleen loput, ja perijä jää nuolemaan näppejään. : /

Vieläkös pankit myöntävät niitä "käänteisiä lainoja"? Siis että esim velatonta asuntoasi vastaan saat pankista lainaa ja kun kuolet, pankki saa asuntosi? Ei tarvitse perillisten miettiä, mitä perinnöllään tekee.

 

Jos mies on jo vähintään 7v kantanut kotiin palkkansa perheen elatukseen ja edessä viitisen samanlaista vuotta (koska vaimo on niin päättänyt) niin eiköhän siinä ole jokunen lati mennyt miehen omista rahoista jo läheisten eteen?

Toisaalta voisi ajatella sen auton olevan myös mukava asia koko perheelle, vaikkei sijoituksena niin järkevä olekaan.

Perheelle mukava auto ei maksa 100 000 euroa.

 

Aikuinne ihminen sa käyttää OMAT RAHNSA miten haluaa.

 

Pistää ihan suututtamaan kuinka itsekeskeisiä ihmiset on rahoista jotka ei ole heidän.

 

Jättikö miehesi yhtään perinnöstä tämän uuden auton huoltokustannuksiin ja mahdollisiin korjauskuluihin takuuajan jälkeen, ei meinaan ole halpaa hommaa.
Täällä kaikki huutelee, että mene töihin ja sitten toisaalla on ketjuja joissa ei saa ja voi missään nimessä viedä hoitoon 1,5 v lasta, kuten apn nuorimmainen on.
Ja eiköhän lasten hankkiminen useimmissa perheissä ole yhteinen päätös. Ja myös niiden hoitaminen kotona.

Mikä muuten on yhteinen päätös lasten kotihoidosta? Olettaen että mies on sitä mieltä että 1v on jo riittävän iso päivähoitoon ja kaipaa vaimon panostusta perheen elatukseen. Vaimo taas on sitä mieltä että lasta pitää oitaa kotona vähintään 3v, mielummin lähemmäs kouluikään asti.

Aika usein vaimo saa noissa tahtonsa periksi.

 

Mikä tekee aloittajasta noin rahanahneen? Lapsia väännetään ainoastaan oman elintason ja töiden välttelemisen takia. Venäläiset sukujuuret?

 

[QUOTE="vieras";27280658]Perheelle mukava auto ei maksa 100 000 euroa.[/QUOTE]

Ei, mutta mies nyt sitten haluasi käytttää rahansa noin. Hänen unelmansa.

Vaimo voi valita haluaako jäädä kiukuttelemaan asiasta vai yrittääkö sitten nähdä jotain positiivsita tuossa perinnössä.

 

Mikä muuten on yhteinen päätös lasten kotihoidosta? Olettaen että mies on sitä mieltä että 1v on jo riittävän iso päivähoitoon ja kaipaa vaimon panostusta perheen elatukseen. Vaimo taas on sitä mieltä että lasta pitää oitaa kotona vähintään 3v, mielummin lähemmäs kouluikään asti.

Aika usein vaimo saa noissa tahtonsa periksi.

Tietenkin saa, koska miehellä ei ole mitään keinoa, millä naisen voisi töihin pakottaakaan. Ainoa keino on ero, mutta jos ei halua perhettään hajottaa, niin sitten ei voi muuta kuin antaa periksi. Tai no joo, voisihan mies tarjoutua jäämään lasten kanssa kotiin, mutta läheskään kaikille naisille sekään ei sovi.

 

Tietenkin saa, koska miehellä ei ole mitään keinoa, millä naisen voisi töihin pakottaakaan. Ainoa keino on ero, mutta jos ei halua perhettään hajottaa, niin sitten ei voi muuta kuin antaa periksi. Tai no joo, voisihan mies tarjoutua jäämään lasten kanssa kotiin, mutta läheskään kaikille naisille sekään ei sovi.

Niinpä. Sitten vaikka nainen on saanut tahonsa periksi noinkin isossa asiassa, eli ollut kotona vuosikausia sitä ei voi laskea asiaksi missä mies on tehnyt hänelle myönnytyksen koska kysehän ei ollut naisen halusta vaan "lapsen parhaasta". Sama lapsen paras pitkästä kotihoidosta ei tietenkään toteudu isän jäädessä koti-isäksi koska mies ei halukkuudestaan huolimatta kuitenkaan osaa hoitaa lapsia ja kotia niin kuin pitäisi...

Loppupelissä nainen on tässäkin uhrautunut perheensä eteen miehen jatkaessa vapaata elämäänsä töissäkäyden.

 

En jaksa lukea koko ketjua, mutta jos mieheni kunnioittaisi minua ja perhettään niin vähän, ettei tuossa tilanteessa edes kysyisi muiden mielipidettä asiasta niin ei todellakaan olisi ok.

 

Mä vaihdoin alaa lasten ollessa kouluikäisiä ja uskoisin lasteni vielä muistavan, miten väsynyt olin, kun päivät olin töissä, illat koitin viettää lasten kanssa ja tehdä pakolliset kotityöt ja yöt ja viikonloput opiskelin. Ja lapset olivat silloin sentään jo isoja. Pienten lasten kanssa en varmaankaan olisi jaksanut tai ainakin olisi pitänyt olla puoliso, joka huolehtii huushollista ja lapsista. Ja mielellään vielä rahastakin. Puolet avioliitoista päättyy eroon ja vaikkei tietenkään kukaan ajattele sen osuvan omalle kohdalle, niin mahdollisuus siihen silti on. Opiskelijan pienellä budjetilla eläminen on huomattavasti helpompaa, jos ei tarvitse huolehtia kuin omasta toimeentulostaan.

Totta! Urhea sinä olet ollut, voin kyllä kuvitella, miten raskasta se aika oli.

 

Kunhan se on auto, jonka arvo ajan myötä nousee niin ei haittais mua.

Sellaista autoa ei taida olla? Auto on erittäin huono sijoitus kohde. Toisaalta miehen perintö, miehen rahat, mutta aika itsekästä silti minun mielestäni.