Parhaan ystävän lapset?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja liukas luikku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

liukas luikku

Vieras
HUH-HUH.
Olipahan taas viikonloppu.
Ihan rätti-poikki-puhki ja väsynyt.

Ystäväni oli luonani yökylässä kahden lapsensa kanssa(tyttö 6v ja poika 7v).
Omat lapseni ovat tyttöjä, iältään 4v ja 6v.
Itse en elä parisuhteessa, ystäväni on avoliitossa.
Ollaan oltu ystäviä nyt n.8v, eli hiukan ennen heidän ensimmäisen lapsensa syntymää tavattu. On minun ainoa kunnon ystävä ja samoin minä hänen.

Ongelma:

Viimeisen vuoden aikana olen yksinkertaisesti tullut "allergiseksi" hänen lapsilleen.
Kasvatus on mitä sattuu, johdonmukaisuus puuttuu kaikessa ja vielä kun on 2 vanhempaa, jotka hyvin harvoin kulkevat samoja linjoja niin ne lapset ovat sekaisin kuin seinäkellot Elämisen Perussäännöistä.
Käyvät meillä usein ja me heidän luona.
Mutta joka ikinen kerta, siis IHAN joka ikinen kerta saan kertoa samat säännöt meidän kodissa uudestaan ja siis siinä kohtaa kun ovat jo tehneet sen mikä on kiellettyä.
ESIMERKKEJÄ: vaatehuoneeseen leikkimään meneminen kielletty, alakertaan meno kielletty(pannuhuone ja varastoa vain siellä), mun tavaroihin koskeminen on kielletty(ilman lupaa siis), pakastimesta tai kaapeista ei voi ILMAN LUPAA hakea herkkuja, koriste-esineisiin ei kosketa eikä triljoonakiloa painavia vaaseja mun selän takana nousta hakemaan kaapin päältä,järjettömän sotkemisen,tavaroiden kaapeista repiminen on kiellettyjen listalla etc...

Mun mielestä ei peruskamaa siis. Ainakin jos ollaan vieraisilla.
Jokainen tehköön ihan mitä vaan kotona ollessaan mun puolesta.

MUTTA HUIPPUNA: äitinsä eli ystäväni ei kiellä mitään, tai jos kieltää se ei tehoa ja kun se ei tehoa niin antaa asian sitten olla. Takamustaan ei nosta ja mene selvittämään asioita, ei kertaakaan tälläkään visiitillä(ja kyllä pidin lukua asiasta :).
Olen vihjannut asiasta, sanonut suoraan ettei ole kovin johdonmukainen sanomisissaan ja uhkailuissaan kun ne ei koskaan toteudu.
Olen antanut tilaa ja aikaa kun ensin olen vaikka kieltänyt lasta ottamasta jotain tavaraa, että saisi sitten kiellettyä kun näkee, että AHAA, tuo on siis täällä kiellettyä.
MUTTA ei niin, EI.

Eniten minua on alkanut inhottaa se kun en jaksa niitä lapsia, joiden "syy" ei tavallaan kaikki tämä ole ja toiseksi se,että koen nyt tehtäväkseni ojentaa niitä EHKÄ enemmän kuin on tarpeen.
Eli helposti puutun joka asiaan ja selkkaukseen.

Omat lapseni eivät tahdo jaksaa tapailla näitä lapsia, koska aina meillä ollessaan jättävät peräänsä JÄRKYTTÄVÄN siivon, siis järkyttävän.
Ja myös tytön 6v kanssa on melkeinpä mahdoton leikkiä jotain mukavaa, sopuisaa leikkiä. Määrää tahdin ja jos joku sanoo vastalauseen niin alkaa heti vetää toista lapsistani mukaan ettei leikitä sitten tuon vastalauseen esittäjän kanssa.
Myöskin keskenään tämä sisko ja veli käyttävät paljon "väkivaltaa", lyövät ja potkivat toisiaan ja saavat kutsua ihan millä nimityksellä tahansa toisiaan, äitinsä asiaan mitenkään puuttumatta.
Arvaattekin varmaan, että meillä moinen käytös ei ole suotavaa ja siitä tulee sanomista!

En enää vaan jaksa, pirskatti.
Ihmetyttää tietty kovin et miten itse jaksan sitten ystäväni juttuja.
Noh, hyvä kysymys sekin :)
 
Sano tiukasti että sulle riittää nyt, kylässä käyttäydytään kunnolla, ei kosketa tavaroihin joihin ei ole lupa koskea, ei saa hakea herkkuja ominluvin jne. Leikit ja jäljet, lelut ja muut siivotaan ennen kuin lähetään, jos ei onnistu niin sano ettet jaksa, alkaa harmittamaan se siivo ja tavaroitten levittely. Sano että jollei asiat muutu kun he ovat teillä kylässä niin mieluummin tapaat heitä puistossa tai heidäb luonaan. Painota kuitenkin että haluat olla hänen ystävä ja pidät hänestä, kysy että onko hänellä vaikea pitää kuria lapsilleen ja haluisiko hän pitää parempaa kuria? Sano että niin paljon kuin hänestä ja hänen lapsistaan pidät, niin et jaksa koko ajan pelätä mikä hajoaa, kaatuu ja mitkä herkut katoavat kaapista...
 
Kuulostaa täysin mun siskon perheeltä, tosin siellä jo isommat niin vanhoja että touhuissa jotain järkeä. Mut kai ne vaihtoehdot on hyväksy tai hylkää, koska tuskin tuo äiti on mihinkään suuntaan muuttumassa. Varmaan homma alkaa taas sujua kun lapset vanhempia. Ja sattuneesta syystä siskoni perhe vierailee meillä hyvin harvoin ;)
 
Ja olen eri mieltä siitä mitä kenellekkään voi sanoa, en minä ainakaan sano siskolleni asiasta, tuntuisi aika pahalta arvostelulta hänen vanhemmuudestaan.Vaikka asia olisi tottakin..
 
Parhaalle ystävälle voi sanoa ihan suoraan, että tavataanhan jatkossa ilman lapsia.

Ymmärrän mitä tarkoitat.
Mutta jos multa kysytään niin en oikeasti tahtois et tavattas niinkään.
Sen lapset ovat kuitenki tosi tärkeitä mulle ja olen aina ollut niiden elämässä mukana.
Mieluummin laittasin sit välit poikki koko ystävään ja olisin täysin tietämätön heidän elämästään tästä eteenpäin.

Ja olen todellakin sanonut tiukasti et ja KRÖHÖM. varmaanki joskus jopa tosiaan huutanutkin kun eit unnu
menevän mitenkään päin asiat perille.

Ja siis en voisi tosiaan kuvitella et ihan niin suoraan ikinä sanoisin hälle.
En pysty, tiedän sen jo nyt.
 
Turha sanoa. Me ihmiset vaan kasvatetaan lapsiamme eri tavalla ja se, että menet jotain sanomaan on vain loukkaus hänen kasvatustaitojaan kohtaan, koskapa hän ehkä kokee oman kasvatustapansa oikeana ja pitää taas sinun kasvatustapaasi vääränä?

Ja kyllä, meillä on kova kuri, mutta olen kyllä kuullu monilta, että minä pidän liian kovaa kuria... Mutta kyllä mua suomeksi sanottuna VITUTTAA muutaman kaverin muksut, joille ei ole pidetty mitään kuria. Esim ristiäisissä kakarat juoksee ja huutaa hulluna koko kasteen ajan... Ja äiti vaan nauraa, että ovatpas lapset villeinä... Että sellainen kasvatus siinä perheessä.
 
meillä 7v poika ja 6v tyttö ja kuulostaa kyllä ihan käsittämättömältä touhuilta. Ei meillä ainakaan kylässä nuo tuollaista tekisi ikinä. Onko lapsilla joku diagnoosi?
 
Niin ja sano että omilla lapsillasi on huono mieli vierailun jälkeen syystä että tulee riitaa niin paljon..

Niiin. Ja olen sanonut tämän, että meidän lapset ovat aika kiukkusia kun kaikki siivot jää aina niille.
Ja mua ei haittais mikään pieni, normi siivo.
Mutta siis ihan oikeesti kun lastenhuone on ku pommin olis sinne tiputtanut.
Kaapit puhdistettu tavaroista, lasten sängyt täynnä tavaraa(tosi upee Ylläri arki-iltana), salaa kähvellettyjä pipareita puoliksi syötynä pitkin poikin, petivaatteet lattiolle heiteltynä, legolaatikot kaadettuna lattialle,
mitä vielä.
Ja nyt olen ihan kylmästi tehnyt niin et ennen meidän lähtöä niiltä käyn kattomassa siellä lastenbhuoneessa
ja jos totean et on sellanen normisotkunen niin en edes laita lapsiani siivoamaan sotkuja.
Ja tiedän on tosi tyhmäääääää!
 
meillä 7v poika ja 6v tyttö ja kuulostaa kyllä ihan käsittämättömältä touhuilta. Ei meillä ainakaan kylässä nuo tuollaista tekisi ikinä. Onko lapsilla joku diagnoosi?

Ei oo mitään diagnoosia. Ja valitettavasti mun mielestä kyse ei oo muusta kun siitä ettei asioilla ole mitään
syy-seuraussuhdetta.
Ja ei kyllä mun muidenkaan kavereiden lapset ikinä käyttäydy näin meillä ollessa.
Ja oikeesti oon nyt jo yli vuoden tän asian kanssa pohrannu, joten olen kerennyt jo paljon asiaa miettiä ja tutkailla ympärilleni.
 

Yhteistyössä