Nuoruus pilalle?

Millä ja missä iässä voi mielestäsi "pilata nuoruutensa"?

Te, joiden mielestä varhainen vakava parisuhde, avioliiton solmiminen tai toivottu lasten saaminen (jos nyt oletetaan ettei peruskoulussa kuljeta maha pystyssä) "pilaa nuoruuden", mitä te tavoittelette elämässä? Minkä uskotte tekevän teidät onnellisiksi, mikä on päämääränne? Ja mikä on "nuoruuden" funktio tässä yhtälössä, millainen on se ei-pilalle-mennyt-nuoruus?

Nimimerkillä parisuhteessa yläasteiästä ja äidiksikin keskiarvoon nähden nuorena (muttei kuitenkiaan minusta nuorena), ja aina on joku halunnut kertoa miten "nuoruus menee pilalle". Ja kuitenkin olen koko ajan ollut onnellinen. Mitä multa on siis mennyt ohi...?

Milloin olisi sopiva ikä tavata vakavasti otettava kumppani tai saada ensimmäinen lapsi, ettei vaan mene se nuoruus pilalle?

Tämä on saanut innoituksensa tuosta ketjusta, jossa pohditaan 23-vuotiaan "nuoruuden" menevän pilalle jos hän saa lapsen, jota toivoo, miehen kanssa, jonka on valinnut aviopuolisokseen (senkin liian aikaisin, 22-23-vuotiaana!).

 

Noh, mun mielestä lasten hankkiminen pilaa elämän, oli ikä mikä tahansa.

 

Mun mielestä nuoruus voi mennä pilalle, jos joutuu vankilaan tai saa muuten rikosrekisterin. Se voi mennä myös pilalle silloin, jos sen tuhlaa johonkin turhaan kuten kotona makaamiseen. Tai jos ei ymmärrä ajoissa, että on vaikkapa valinnut ihan väärän alan opiskeltavaksi tai jos roikkuu huonossa parisuhteessa. Lapsen saaminen nuorena ei välttämättä ole nuoruuden pilaamista, jos se on se mitä nuori on halunnutkin. Liian heppoisin perustein hankittua lasta voisi sanoa huonoksi valinnaksi tai jos ei ymmärrä sanaa ehkäisy, eikä lapsi mitenkään sopisi kuvioihin.

 

Tietokonenysvääjät ainakin pilaavat nuoruutensa.

 

Mä voin ihan suoraan sanoa ja saada sitte saavillisen paskaa niskaa, mutta
Sain lapsen 20v ja seurustelu loppu seinään oltiin oltu 2.v yhessä
Olin just päässy ammattikorkeaan kauan haluamalle alalle ja uusien kavereiden kanssa biletys alkoi.
Lapsi tuli ja kaikki jäi :/ En sillä että olisin ollut onneton kyllä rakastin lasta mutta aivan väärään aikaan.
Nuoruus merkkaa minulle vapautta ja ei niin aikataulutetta elämää mutta myöskin hauskanpitoa
Nyt olen 13 vuotta vanhempi jollain tavalla kyllä olen haikea että nuoruus jäi mutta onhan tuo tyttö tärkeä elämässäni.
Valmistuinkin sitten vasta 5 vuotta sitten

 

Noh, mun mielestä lasten hankkiminen pilaa elämän, oli ikä mikä tahansa.

Koskeeko tämä myös niitä, jotka toivovat / ovat toivoneet perheenlisäystä, vai vain omaa tilannettasi?

Aika järkky ajatus, että kaikki lisääntyneet olisivat pilaneet elämänsä. Silloin pilalla olevia elämiä olisi aikas paljon.

 

No mun nuoruus olis mennyt pilalle lasten saannin myötä, koska halusin elää vapaata ja vastuutonta elämää, eli että vastasin vain itsestä. Aika menevä olen ollutkin, mutta sen lisäksi kunnianhimoinen, eli halusin hoitaa koulu- ja työasiat kuntoon sekä taloudellisen turvan ennen lapsia enkä olis voinut sitä tehdä jos olisin tehnyt lapset nuorena. Tai olisin, mutta halusin myös opiskeluajat elää pelkästään opiskeluilleni ja vapaudelleni.

Mutta nyt puhun siis itsestäni, ei kaikki tykkää matkustella, rellestää, opiskella pitkään, nauttia kiireettömistä vapaista nukkumalla iltapäivään jne.

 

[QUOTE="Kikka2";27161153]Mä voin ihan suoraan sanoa ja saada sitte saavillisen paskaa niskaa, mutta
Sain lapsen 20v ja seurustelu loppu seinään oltiin oltu 2.v yhessä
Olin just päässy ammattikorkeaan kauan haluamalle alalle ja uusien kavereiden kanssa biletys alkoi.
Lapsi tuli ja kaikki jäi :/ En sillä että olisin ollut onneton kyllä rakastin lasta mutta aivan väärään aikaan.
Nuoruus merkkaa minulle vapautta ja ei niin aikataulutetta elämää mutta myöskin hauskanpitoa
Nyt olen 13 vuotta vanhempi jollain tavalla kyllä olen haikea että nuoruus jäi mutta onhan tuo tyttö tärkeä elämässäni.
Valmistuinkin sitten vasta 5 vuotta sitten[/QUOTE]

Saanko vielä olla utelias, oliko lapsi siis suunniteltu / toivottu vai sattuma?

Ja toki yksilölliset kohtalot vaihtelee, toivottavasti saat vielä kokea kaipaamasi vapauden lapsen/lasten muutettua kotoa! Mietin vain, jos jonkun mielestä ennen ikää X parisuhde/avioliitto/lapsi lähtökohtaisesti pilaa elämän.

 

Koskeeko tämä myös niitä, jotka toivovat / ovat toivoneet perheenlisäystä, vai vain omaa tilannettasi?

Aika järkky ajatus, että kaikki lisääntyneet olisivat pilaneet elämänsä. Silloin pilalla olevia elämiä olisi aikas paljon.

Kun tätä palstaa lukee, niin kyllä.

 

Hittolainen kun en pääse aloitusviestiin lihavoimaan tuota TOIVOTTUA lasta, koska onhan se vähän eri asia kuin sattuma, joka saattaa olla vähemmän ilahduttava oli ikä mikä tahansa, jos suunnitelmat oli aivan toiset.

 

Se on aika eri asia olla baareissa hillumassa 35v kun 20v. Ja nykyään olen kihloissa ja toinen lapsi 2v
Lapsi oli kyllä sattuma mutta ei tahallinen.
Mutta elämä meni.näin

 

Mä pilasin nuoruuteeni ryyppäämällä ja olemalla aivan tuuliajolla. En opiskellut ammattia ja sitten kohtasin (muka) sen unelmien prinssin, joka pelasti neidon pulasta kuin Rickhard Gere Julia Robertsin konsanaan. Lapsia tuli liukuhihnalla ja sitten hupsista keikkaa: olin kolmikymppinen työtön ja ammatiton kotiäiti, jonka mies puursi niska limassa hankkiakseen perheelleen elannon.

Mun liian myöhäinen herääminen ammatin hankkimisen suhteen johti siihen, että opiskelin hädissäni matalapalkkaisen, surkean ammatin, jossa en viihdy. Sitten tulikin ero ja tässä sitä kitkutellaan ainaisessa rahapulassa kersalauman kasvaessa vaatimaan aina vaan lisää ja lisää selkänahastani. Isä pärjää kyllä hienosti uuden kultansa kanssa matkustellen ja elämästään nauttien. Elareista saa tapella. Että kyllä mä ainakin koen sössineeni elämäni kunnolla. Jos ei mulla noita lapsia olis, köyttä rasvailisin.