Lapsenvahti perui

[QUOTE="poikia3";27148364]Nyt jotain rajaa tuohon tykitykseen.

Mulla on kuopus ollut syntymän jälkeen reilun viikon lasten osastolla sairaalassa sisällä. Minulle se oli elämäni raskain viikko. Minulla oli 2 lasta kotona, ja yksi sairaalassa. Tunsin aina ja joka ikinen päivä olevani väärässä paikassa. Olin sairaalassa mahdollisimman paljon, menin sinne aamusta ja lähdin myöhään illalla pois, ja tunsin laiminlyöväni vauvan sisaruksia. Imetin sairaalassa ja uskalsin illalla lähteä kotiin vasta, kun vauva nukahti. Koska sairaalaan resurssit olivat pienet. Samassa huoneessa itki vauva kerran illalla tunnin ja ketään ei tullut. Yhdellä hoitajalla oli vastuullaan useampi vauva, ja kun yhdelle tehtiin toimenpidettä ei ketään tullut. Itse en voinut viedä vauvalle edes tuttia, koska hygienia oli niin tarkkaa - oli kaamea olo.

Oma vauvani oli täysin minun maitoni varassa, joten istuin sairaalassa vauvan nukkuessa lypsykoneessa ja vein maitoa jääkaappiin yötä varten.

Kotonakin lypsin maitoa sairaalaan vietäväksi.

Ja ne kotona olevat sisaruksetkin ovat äitiä vailla.

Olin aina väärässä paikassa, aina syyllinen olo, ainainen huoli.

SIINÄ KOHTI ON IHAN TURHA KUVITELLA, ETTÄ OLISIN VOINUT MENNÄ VIETTÄMÄÄN LAATUAIKAA LAPSEN ISÄN KANSSA.

JA KYLLÄ USKON, ETTÄ AP:LLÄ ON OLLUT IHAN SAMANKALTAINEN TILANNE![/QUOTE]
Väität siis että suomessa ei ole vastasyntyneiden osastollahoitajia jotka hoitaa vauvaa. Vauvoja ei ruokita jos ei äiti niitä syötä, vauvasi pääsi heti syntymän jälkeen unirytmiin kiinni että nukkui yöt ja päivät valvoi?

Uskon että haluat nyt vaan puhua paskaa kun ei se tuollain mene suomessa. Suomessa on sairaanhoitajia maailman eniten asukasta kohden, tutkitusti.

 

Minunkin olis vaan pitäny jättää tuo kuopus (keskonen) vauva-aikana joskus hoitoon ja viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Mulla ei vaan jokin antanu periksi, ja sen seurauksena meidän suhde kyllä kärsi, ja minä itse varsinkin.
Te joilla ei oo keskosvauvaa ollut, ette voi oikeesti ymmärtää et se perusarkikin on haasteellisempaa, ja koko ajan on huoli millon mistäkin. Se on paljon väsyttävämpää henkisesti ja fyysisesti ku täysaikasen vauvan kanssa. Minä tiedän, kun 2 vanhempaa lasta on syntyny täysaikasena. En mä ollu heidän kanssa puoliksikaan niin loppu kuin kuopuksen.

Ap toivottavasti saat pian lastenvahdin järjestymään :hug:

 

[QUOTE="poikia3";27148364]Nyt jotain rajaa tuohon tykitykseen.

Mulla on kuopus ollut syntymän jälkeen reilun viikon lasten osastolla sairaalassa sisällä. Minulle se oli elämäni raskain viikko. Minulla oli 2 lasta kotona, ja yksi sairaalassa. Tunsin aina ja joka ikinen päivä olevani väärässä paikassa. Olin sairaalassa mahdollisimman paljon, menin sinne aamusta ja lähdin myöhään illalla pois, ja tunsin laiminlyöväni vauvan sisaruksia. Imetin sairaalassa ja uskalsin illalla lähteä kotiin vasta, kun vauva nukahti. Koska sairaalaan resurssit olivat pienet. Samassa huoneessa itki vauva kerran illalla tunnin ja ketään ei tullut. Yhdellä hoitajalla oli vastuullaan useampi vauva, ja kun yhdelle tehtiin toimenpidettä ei ketään tullut. Itse en voinut viedä vauvalle edes tuttia, koska hygienia oli niin tarkkaa - oli kaamea olo.

Oma vauvani oli täysin minun maitoni varassa, joten istuin sairaalassa vauvan nukkuessa lypsykoneessa ja vein maitoa jääkaappiin yötä varten.

Kotonakin lypsin maitoa sairaalaan vietäväksi.

Ja ne kotona olevat sisaruksetkin ovat äitiä vailla.

Olin aina väärässä paikassa, aina syyllinen olo, ainainen huoli.

SIINÄ KOHTI ON IHAN TURHA KUVITELLA, ETTÄ OLISIN VOINUT MENNÄ VIETTÄMÄÄN LAATUAIKAA LAPSEN ISÄN KANSSA.

JA KYLLÄ USKON, ETTÄ AP:LLÄ ON OLLUT IHAN SAMANKALTAINEN TILANNE![/QUOTE]

Kuulostaa hyvin tutulta, meillä niitä viikkoja tosin kertyi 3, mutta sainpahan viedä tytölle tekemäni vauvanpeiton. Ja kotona lapsia oli vain 1.

 

Katylina taitaa olla sitä mieltä, kun saa lapsen oma elämä päättyy siihen hetkeen, varsinkin äidin osalta..

no tällä palstalla on monta, jotka on sitä mieltä, että se oma elämä päättyy siihen, kun saa lapsen.

 

[QUOTE="vieras";27148422]Väität siis että suomessa ei ole vastasyntyneiden osastollahoitajia jotka hoitaa vauvaa. Vauvoja ei ruokita jos ei äiti niitä syötä, vauvasi pääsi heti syntymän jälkeen unirytmiin kiinni että nukkui yöt ja päivät valvoi?

Uskon että haluat nyt vaan puhua paskaa kun ei se tuollain mene suomessa. Suomessa on sairaanhoitajia maailman eniten asukasta kohden, tutkitusti.[/QUOTE]

Vietin kätilöopistolla useamman yön vauvani kanssa, ja kuuntelin, kun toisessa huoneessa vauva itki koko ajan. Hoitajat olivat kahvilla. Ja kun hoitaja viimein palasi töidensä pariin, kuulin kun hän tiuskaisi työkaverilleen " se on taas tää "virtanen" joka täällä huutaa". Ei puhettakaan, että joku olisi leperrellyt tai hellinyt lasta. Vauvat kyllöä ruokitaan, mutta siinäpä se.

Sama sydänosastolla, tytön ääni oli hengityskoneen takia niin käheä, että hyvä että ääntä sai ollenkaan kuuluviin. Samalla hoitajat huolehtivat, että tytön huoneen ovi oli aina kiinni, "että saa rauhassa nukkua". Tytöllä oli saturaatio ja sykemittarit kyllä, ja ne näkyvät hoitajien toimistossa ja kahvihuoneessa. Paha vain, etteivät hoitajat ole niissä huoneissa niin että tietäisivät millin vauvan syke huitelee paria sataa kun reppana huutaa viimeistä päivää.

 

no tällä palstalla on monta, jotka on sitä mieltä, että se oma elämä päättyy siihen, kun saa lapsen.

Mä olen huomannut vaan ko. nimimerkin olevan vakaasti sitä mieltä..

ot. laitatko sen linkin sinne toiseen ketjuun, missä kyseltiin lasten jättämistä kotiin

 

Koeta nyt vaan ap luottaa niihin läheisiisi (elleivät ole antaneet syytä luottamuksen puutteelle). Itselläni on kolme poikaa, jotka ovat nyt jo 12v, 9v ja 5v. Mä en vauva-aikana jättänyt heitä mihinkään hoitoon ja käytännössä olemmekin mieheni kanssa olleet kuluneiden 12 vuoden aikana varmaan kolmisen kertaa leffassa ilman lapsia. Omalla kohdallani ainakin oli niin, että mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeampaa lasten hoitoon jättäminen "oman ajan vuoksi" oli. Mulla syynä ei ollut se, etten olisi luottanut esimerkiksi omiin vanhempiini, vaan lähinnä se ajatus, että koska olemme lapsia hankkineet, niin itse ne hoidammekin.

Ei se ole väärin kaivata kahdenkeskistä aikaa kumppaninsa kanssa, se on täysin luonnollista. Ja jos mä jotain voisin menneisyydestä muuttaa, niin se olisi juuri se, että niitä irtiottoja arjesta olisi voinut sen kumppanin kanssa muutamaan otteeseen tehdä ihan ilman lapsia. Meillä parisuhde on kyllä hyvä (ollut yli 15 vuotta) ja olemme viettäneet yhdessä aikaa lasten mentyä nukkumaan, mutta silti. Olisi sitä joskus voinut kodin ulkopuolellekin lähteä.

 

Kyllä pitää saada kahdenkeskistä aikaa, se on ihan oikein. "Huono" äiti on se joka ei kykene pariksi tunniksi lapsistaan irtautumaan.

 

Vietin kätilöopistolla useamman yön vauvani kanssa, ja kuuntelin, kun toisessa huoneessa vauva itki koko ajan. Hoitajat olivat kahvilla. Ja kun hoitaja viimein palasi töidensä pariin, kuulin kun hän tiuskaisi työkaverilleen " se on taas tää "virtanen" joka täällä huutaa". Ei puhettakaan, että joku olisi leperrellyt tai hellinyt lasta. Vauvat kyllöä ruokitaan, mutta siinäpä se.

Sama sydänosastolla, tytön ääni oli hengityskoneen takia niin käheä, että hyvä että ääntä sai ollenkaan kuuluviin. Samalla hoitajat huolehtivat, että tytön huoneen ovi oli aina kiinni, "että saa rauhassa nukkua". Tytöllä oli saturaatio ja sykemittarit kyllä, ja ne näkyvät hoitajien toimistossa ja kahvihuoneessa. Paha vain, etteivät hoitajat ole niissä huoneissa niin että tietäisivät millin vauvan syke huitelee paria sataa kun reppana huutaa viimeistä päivää.

Nyt saa sen käsityksen että sinä olet ollut ainoa kuka on ollut tietoinen tilanteesta koko ajan ja hoitajat on istunut kahvilla läpi yön. Kuoliko se vauva, mitä sille olisi pitänyt tehdä mielestäsi? Eikö hoitajilla saa oll ataukoa, tai tässä tapauksessa hoitajat on olllut tauolla koko ajan.

 

[QUOTE="nonna";27147776]ai teillä on ihan pikkuinen vauva jonka jätät lapsenvahdille? saahan sitä taukoa sillä kun lähdet itse ja jätät miehen lasten kanssa kotiin[/QUOTE]

Luetunymmärtäminen huonoa kenties?ap nimenomaan halus aikaa parisuhteelleen eikä niin että mies jäis lapsenvahdiksi!!!!!
Ap,toivottavasti saatte pian uuden mahdollisuuden kahdenkeskeiselle ravintolareissulle.

 

Siis käsitinköhän mä nyt oikein? Mummo ei perunut, vaan et huolinut, kun olisi tullut yksin? Kyse oli yhdestä illasta ja parista tunnista, olisi mummo varmaan sen yksinkin klaarannut, jos kerran itse niin halusi.

 

[QUOTE="vieras";27148533]Nyt saa sen käsityksen että sinä olet ollut ainoa kuka on ollut tietoinen tilanteesta koko ajan ja hoitajat on istunut kahvilla läpi yön. Kuoliko se vauva, mitä sille olisi pitänyt tehdä mielestäsi? Eikö hoitajilla saa oll ataukoa, tai tässä tapauksessa hoitajat on olllut tauolla koko ajan.[/QUOTE]

Toki kahvilla olisi voinut käydä, mutta eikö siellä juoruamassa olisi voinut käydä viakka niin, että joku olisi ollut sen itkijän kanssa samalla, oliko kaikkien pakko päästä kerralla?

 

No kivat sulle. Olikohan sun lapsesi keskosia?
Monilla keskosilla on aistiherkkyys (niiden muiden mahd. vaivojen lisäksi) niin paha, ettei elämä ole kovinkaan helppoa ennenkuin
kasvavat + vahvistuvat. Sittenkin homma saattaa seurata vielä toimintaterapian merkeissä.

Mä en käsittänyt "poikia3"-nimimerkin vastausta kehuskeluna, vaan vastauksena Katylinan "vauva-aika on aina raskasta"-väitteeseen (jonka taas käsitin siten, että turhaan ap omaa aikaa tarvitsee koska vauva-aika on aina raskasta, ja tosinainen kestää sen kyllä).

 

[QUOTE="vieras";27148598]Siis käsitinköhän mä nyt oikein? Mummo ei perunut, vaan et huolinut, kun olisi tullut yksin? Kyse oli yhdestä illasta ja parista tunnista, olisi mummo varmaan sen yksinkin klaarannut, jos kerran itse niin halusi.[/QUOTE]

Minulta ei olisi onnistunut hampaiden pesu taaperolta samalla kun hyssytän itkevää lasta. Puhumattakaan kylvetyksestä. tai iitä, että olisin voinut huutava lapsi sylissä lukea taaperolle iltasadun rauhassa.

 

Minulta ei olisi onnistunut hampaiden pesu taaperolta samalla kun hyssytän itkevää lasta. Puhumattakaan kylvetyksestä. tai iitä, että olisin voinut huutava lapsi sylissä lukea taaperolle iltasadun rauhassa.

Kyse on yhdestä illasta. Eikö silloin voisi vaikka jättää sadut ym. väliin? Tai laittaisitte itse lapsen sänkyyn ja lähtisitte vasta sitten? Lapsihan tajuaa muutenkin, että on erikoistilanne, kun mummo paikalla. Kaikki nyt kuvittelevat, että lapsenvahti perui, vaikka itse et huolinut.

 

kaatuukohan se maa ja meneekö lapsen suu lopullisesti piloille, jos nyt vaikka kerran jää se hampipesu tekemättä

 

[QUOTE="vieras";27148656]Kyse on yhdestä illasta. Eikö silloin voisi vaikka jättää sadut ym. väliin? Tai laittaisitte itse lapsen sänkyyn ja lähtisitte vasta sitten? Lapsihan tajuaa muutenkin, että on erikoistilanne, kun mummo paikalla. Kaikki nyt kuvittelevat, että lapsenvahti perui, vaikka itse et huolinut.[/QUOTE]
Pakko kyllä peesata.

Eli mummo olisi tulossa, mutta vanhemmat eivät kelpuuta, kun eivät usko mummon pärjäävän? Ja sanotaan silti, että lapsenvahti perui, ja asia esitetään siten että kukaan ei ole apuna, vaikka se mummo siis olisi tullut.

Ei joka ilta tarvitse kylpeä. Eikä mun mielestä edes hampaita pestä tai iltasatua lukea...

 

Ei siitä olisi mitään hyötyä silloin, kun koko illan vain miettisin, että miten siellä kotona pärjätään.

Tiiätkö, nyt sinä kyllä teet ite tästä ongelman. Mummolla oletettavasti on ollut joskus omiakin lapsia, eiköhän hän teidän muksujen kanssa muutaman tunnin pärjää. Kylpy voi jäädä kerran väliin, kuten vaikka se iltasatukin. Kannattaa opetella vähän relaamaan, niin omakin nuppi kestää paremmin (tiedän kokemuksesta).

 

Soita anopille ja neuvottele asia uudelleen. Filsu anoppi kyllä ymmärtää, että olet huolehtivainen äiti. Kyllä se siitä ja hauskaa vuosipäivää teille.

 

Toki kahvilla olisi voinut käydä, mutta eikö siellä juoruamassa olisi voinut käydä viakka niin, että joku olisi ollut sen itkijän kanssa samalla, oliko kaikkien pakko päästä kerralla?

Keskolassako ei saa itkeä? Miksi pitäisi olla koko ajan vieressä jos vauva itkee, sikohan se traumoja tuosta, miten itse toimit jos lapsi itkee ja olet vaikkapuhelimessa puhumassa tärkeää puhelua? Sulla on kyllä nyt aivan lappusilmäistä ajattelua.

 

puhe oli alunperin kahdesta hoitajasta, toinen perui. Eli hoitaja perui.

 

[QUOTE="vieras";27148694]Keskolassako ei saa itkeä? Miksi pitäisi olla koko ajan vieressä jos vauva itkee, sikohan se traumoja tuosta, miten itse toimit jos lapsi itkee ja olet vaikkapuhelimessa puhumassa tärkeää puhelua? Sulla on kyllä nyt aivan lappusilmäistä ajattelua.[/QUOTE]

En mä ole kyllä antanut lapseni yksin itkeä.

 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta sanonpa mielipiteeni silläkin uhalla, että se on moneen kertaan jo sanottu

Ensinnäkin kukaan toinen ei ( edes KATYLINA) voi päättää toisen puolesta milloin hän tarvitsee tauon. Sen tietää ihminen kyllä itse. Esimieskoulutuksissakin kerrotaan, että jokainen ihminen ei jaksa samanlaista työmäärää, vaan jaksaminen on hyvin yksilöllistä. Joku toinen voi tehdä kahden ihmisen työmäärät yhden päivän aikana, kun taas toinen kokee yhdenkin ihmisen hommat raskaina, eikä se tarkoita sitä, että tämä toinen olisi laiska! Hän voi olla perusluonteeltaan rauhallisempi, niinkuin kaikki vanhemmat näkevät lapsestaankin ketkä ovat jatkuvasti liikkeessä ja ketkä enemmän paikallaan olijoita.

Toiseksi, kuka voi olla sitä mieltä, että jos kokee kaipaavansa taukoa, niin sitä ei kannata ottaa? Ja kun kyse on nimenomaan kertaluontoisesta muutaman tunnin tauosta? Oma ystäväni on tällä hetkellä psykiatrisella osastolla ottamassa taukoa oravanpyörästä ja voin kertoa, että omia tuntemuksia PITÄÄ kuunnella, jos haluaa varmasti olla läsnäoleva äiti lapsilleen. Vastuutonta sanoa väsyneelle, että et sinä saa pitää pientä taukoa..

 

Ongelmana oli lähinnä se, että lasten mummo tahtoi hoitaa lapset yksin illan ajan. En pysty jättämään yhdelle ihmislle pientä vauvaa, joka huutaa vaikka mitä tekisi ja taaperoa, jonka hampaat on pestävä ja muut iltatoimet tehtävä. En itsekään selviäisi niistä tunneista yksin, niin miten sitten lapsenvahti? Alunperin oltiin kyllä nimen omaan pyydetty, että hän ottaisi siskonsa mukaan mutta ei, kyllä hän selviää yksin!

Ulkopuolisiin hoitajiin en oikein luota eikä niihin oikein olisi varaakaan.

Kyllä oman äidin tulee pärjätä lastensa kanssa yksin samoin kuin isänkin Asiat on just niin vaikeita kuin mitä niistä tekee .
Ei se voi olla nyt niin kauhean vaikeata parasta vaan opetella ja harjoitella ihan alusta asti ettei käy niin kuin kaverille ettei pystynyt olemaan lasten kanssa yksin edes silloin kuin lapset olivat jo 3 ja5vuotiaita.

 

Kyllä oman äidin tulee pärjätä lastensa kanssa yksin samoin kuin isänkin Asiat on just niin vaikeita kuin mitä niistä tekee .
Ei se voi olla nyt niin kauhean vaikeata parasta vaan opetella ja harjoitella ihan alusta asti ettei käy niin kuin kaverille ettei pystynyt olemaan lasten kanssa yksin edes silloin kuin lapset olivat jo 3 ja5vuotiaita.

Hoidan kyllä lapset päivisin yksin mennen tullen, mutta ilta nyt on vaikea kun toinen pitäisi pisää rauhassa nukkumaan ja toinen huutaa. Ei meidän yksivuotias osaa mennä yhden pusun jälkeen nukkumaan itsekseen. Varmaan tämäkin on vain nuoren äidin kasvatusvirhe?