Lapsenvahti perui

[QUOTE="Vieras";27148047]Hah! No en sitten vissiin lukenut uudestaan kunnolla.

Mielestäni lapsillekin on hyväksi ollamuiden aikuisten kanssa. Minun lapseni rakastavat mummolassa olemista. En toki ymmärrä, että vanhemmat eivät hoida juuri ollenkaan omia lapsiaan. Muutama tunti viikossa tai päivä, ovat vain hyväksi kaikille [/QUOTE]

Et tainnut lukea

 

kuulostaa sille, että oikeesti tartteisit tuon vapaan. eikö olis ketään muuta, kuka jois hoitaa lapsia. löytyiskö teidän paikkakunnalta vaikka noita mll:n hoitajia. minulla on niistä ainakin hyvät kokemukset. eikä se pari tuntia niin kauheebn kalliksikaan tule

 

Minäkin tulen ehdottamaan niitä MLL:n hoitajia

Todella kurja, että lastenvahti perui. Minusta ihan tavallistenkin vauvojen vanhemmat ansaitsevat sitä keskinäistä aikaa, saati sitten teidän tilanteessanne. Pieni breikki tekee hyvää, toivottavasti sellaisen pian saatte!

 

Täytyi vielä tsekata aloitusviesti ja kyllä oikein luin ensimmäiselläkin kerralla. Tihti on menossa miehensä kanssa illaksi ulos. Hän haluaa kahdenkeskistä aikaa miehensä (lasten isän) kanssa ja hetken irtiotto kotirumbasta tekisi hyvää uupuneelle äidille. Joidenkin kommenttien perusteella tihti olisi hylkäämässä lapsensa moniksi viikoiksi. Ei jösses. "Vanhempi kykenee täyttämään lapsen tarpeet, kun niin vain päättää." Eikös lastenhoitaja tarjoa turvaa ja hoivaa. Tihti, siitä vaan ja hyvillä mielin lähdet, jos saat vielä lastenhoitajan järjestettyä.

 

Ihme jankkausta Katylinalta. Onko se sulta pois jos ap pääsee miehensä kanssa rauhassa kahdestaan syömään?

Mun esikoinen oli vaativa vauva ja taaperonakin hankala, alkoi helpottaa vasta ollessaan hieman alle 2v. Olin aivan puhki ja loppu ja äitini lukuisia tarjoutui tulemaan hoitamaan jotta pääsisimme miehen kanssa jonnekin hetkeksi. Noh, ehdin suunnitella mitä voisimme tehdä (ensin ajankohdan äidiltäni kysyttyäni) ja joka ikinen kerta hän kuitenkin perui. Ja mua tietenkin vtutti suunnattomasti, eniten just se että olin ehtinyt miettiä mitä tekisimme ja odottanut tietenkin tuota harvinaista tapahtumaa.

Nyt perheeseen kuuluu lisäksi keskosena syntynyt kuopus ja elämä on aivan erilaista, hän kun on huomattavasti helpompi vauva (alkuhankaluuksista huolimatta) enkä ole niin hoitoapua vailla (enkä sitä saanutkaan).

Tilanteet on erilaisia. Pari tuntia ilman lapsia auttaa jaksamaan taas piiiitkiä aikoja eteenpäin ja ap olisi miehensä kanssa hetken tauon lastenhoidosta ansainnut. Pieni vauva pärjää kyllä hetken ilman vanhempiaankin turvallisen hoitajan kanssa.

Saanko kysyä minkä takia mummo perui tulonsa? Jos syynä esikoisen iltatoimet, olisiko teidän mahdollista mennä ennen tai jälkeen iltarutiinien?

 

Tunnostat pienen irtioton tarvitsevan ja sen olet ansainnut. Mutta miksi ihmeessä et luota kehenkään tarjottuun hoitajaan? Teet vain itsellesi hallaa toimimalla niin, sillä näin kirjoitusten perusteella vaikutat jo vähän uupuneeltakin. Hanki apua! Tsemppiä!

 

Katylinan kommentit: pakko sanoa, etten ymmärrä sua ollenkaan. Mollaat siis ihmistä, jolla on raskasta, koska oletettavasti toimisit itse vastaavassa tilanteessa eri tavalla. Tuleeko sulle hyvä mieli siitä? Ei vanhemmuus ole yleensäkään parhaimmillaan silloin, kun se tuntuu erityisen raskaalta. Pikemminkin päinvastoin. Et ole parempi äiti kuin naapurin mamma, vaikka olisit kanniskellut kaikkia lapsiasi läpi yön ensimmäisten kuukausien ajan.

 

[QUOTE="Lisa";27148134]Tunnostat pienen irtioton tarvitsevan ja sen olet ansainnut. Mutta miksi ihmeessä et luota kehenkään tarjottuun hoitajaan? Teet vain itsellesi hallaa toimimalla niin, sillä näin kirjoitusten perusteella vaikutat jo vähän uupuneeltakin. Hanki apua! Tsemppiä![/QUOTE]

Lähipiiirissäni oli tapaus, jossa äiti jätti lapsensa samnikäisille kavereilleen hoitoon. vauvalta löytyi pari murtunutta kylkiluuta. Eli ei, en uskalla jättää kavereilleni tuosta noin vaan, vaikkei kaveripiiri sama olekaan.

 

[QUOTE="vieras";27148130]Ihme jankkausta Katylinalta. Onko se sulta pois jos ap pääsee miehensä kanssa rauhassa kahdestaan syömään?

Mun esikoinen oli vaativa vauva ja taaperonakin hankala, alkoi helpottaa vasta ollessaan hieman alle 2v. Olin aivan puhki ja loppu ja äitini lukuisia tarjoutui tulemaan hoitamaan jotta pääsisimme miehen kanssa jonnekin hetkeksi. Noh, ehdin suunnitella mitä voisimme tehdä (ensin ajankohdan äidiltäni kysyttyäni) ja joka ikinen kerta hän kuitenkin perui. Ja mua tietenkin vtutti suunnattomasti, eniten just se että olin ehtinyt miettiä mitä tekisimme ja odottanut tietenkin tuota harvinaista tapahtumaa.

Nyt perheeseen kuuluu lisäksi keskosena syntynyt kuopus ja elämä on aivan erilaista, hän kun on huomattavasti helpompi vauva (alkuhankaluuksista huolimatta) enkä ole niin hoitoapua vailla (enkä sitä saanutkaan).

Tilanteet on erilaisia. Pari tuntia ilman lapsia auttaa jaksamaan taas piiiitkiä aikoja eteenpäin ja ap olisi miehensä kanssa hetken tauon lastenhoidosta ansainnut. Pieni vauva pärjää kyllä hetken ilman vanhempiaankin turvallisen hoitajan kanssa.

Saanko kysyä minkä takia mummo perui tulonsa? Jos syynä esikoisen iltatoimet, olisiko teidän mahdollista mennä ennen tai jälkeen iltarutiinien?[/QUOTE]

Meillä taas esikoinen syntyi keskosena ja oli helppovauva. Tämä toinen syntyi myös keskosena ja helposta ei voi puhua samana päivänäkään.

 

Kylläpä täällä on mammat taas empaattisella tuulella. Toivottavasti suhtaudutte lähipiirinne ihmisiin ees pikkusen ystävällisemmin.

Mä ymmärrän aivan hyvin, että joskus se parin tunnin breikki, jota on monta päivää oottanut, ihan oikeasti on se ainoa asia joka saa jaksamaan. Mun esikoinen oli aika pirun kova huutamaan eikä nukkunut koskaan varttia pidempää pätkää, ja mä kyllä muistan itkeneeni ääneen, kun kerran en päässytkään sovitusti lenkille, jota olin monta päivää odottanut. Eikä ollut ees keskonen eikä sydänvaivainen tapaus hän, ihan normaali vauva vaan.

Tsemppiä ap, tuo vaihe on lyhyt (vaikka ei nyt siltä tunnukaan...) ja kun lapset vähän kasvaa, omakin aika palaa taas kuvioihin! Mä sinuna varmaan jättäisin lapset mummolle, jos hän kokee pärjäävänsä, ja menisin miehen kanssa vähän aikaisemmin syömään. Siis niin, että ehdittäisiin iltahässäköille sitten kotiin auttamaan.

 

Katylina taitaa olla sitä mieltä, kun saa lapsen oma elämä päättyy siihen hetkeen, varsinkin äidin osalta..

 

Selkeesti trollit liikkeellä ja on kiva ärsyttää viattomia ihmisiä. Sairasta hupia.

 

olisi kannattanut pitää haarot kiinne jo jo ennestään yksi ja toinen vasta vauva,että heti tavattuanne olette sänkyyn menneet kun kerran olisi ensimmäinen vuosipäivä. Jep nyt on perjantai ja provo sen mukainen

 

[QUOTE="nonna";27147776]ai teillä on ihan pikkuinen vauva jonka jätät lapsenvahdille? saahan sitä taukoa sillä kun lähdet itse ja jätät miehen lasten kanssa kotiin[/QUOTE]

Niin ja sitten vois vaikka askarrella sellasen miehen näköisen pahviukon, ottaa sen mukaan ravintolaan ja jutella sille.

 

[QUOTE="heh";27148268]olisi kannattanut pitää haarot kiinne jo jo ennestään yksi ja toinen vasta vauva,että heti tavattuanne olette sänkyyn menneet kun kerran olisi ensimmäinen vuosipäivä. Jep nyt on perjantai ja provo sen mukainen[/QUOTE]

itseasiassa tavattiin kun oltiin 12v. Ei munkaan haarojen aukaisemisessa ihan kahdeksaa vuotta kestä, vaikken huippukunnodsa olekaan.

 

Niin ja sitten vois vaikka askarrella sellasen miehen näköisen pahviukon, ottaa sen mukaan ravintolaan ja jutella sille.

Olis edes joskus aikaa askarrella..

 

[QUOTE="Jenis";27148163]Kylläpä täällä on mammat taas empaattisella tuulella. Toivottavasti suhtaudutte lähipiirinne ihmisiin ees pikkusen ystävällisemmin.

Mä ymmärrän aivan hyvin, että joskus se parin tunnin breikki, jota on monta päivää oottanut, ihan oikeasti on se ainoa asia joka saa jaksamaan. Mun esikoinen oli aika pirun kova huutamaan eikä nukkunut koskaan varttia pidempää pätkää, ja mä kyllä muistan itkeneeni ääneen, kun kerran en päässytkään sovitusti lenkille, jota olin monta päivää odottanut. Eikä ollut ees keskonen eikä sydänvaivainen tapaus hän, ihan normaali vauva vaan.

Tsemppiä ap, tuo vaihe on lyhyt (vaikka ei nyt siltä tunnukaan...) ja kun lapset vähän kasvaa, omakin aika palaa taas kuvioihin! Mä sinuna varmaan jättäisin lapset mummolle, jos hän kokee pärjäävänsä, ja menisin miehen kanssa vähän aikaisemmin syömään. Siis niin, että ehdittäisiin iltahässäköille sitten kotiin auttamaan.[/QUOTE]


Ei siitä olisi mitään hyötyä silloin, kun koko illan vain miettisin, että miten siellä kotona pärjätään.

 

Niin ja sitten vois vaikka askarrella sellasen miehen näköisen pahviukon, ottaa sen mukaan ravintolaan ja jutella sille.

Tosiaankin. Ja kotona odottavalle miehelle kenties pumpattava barbara, jotta voisi harrastaa seksiä, mikäli lastenhoidolta ehtii.

 

Ehkä mä nyt vaan hyväksyn tän tilanteen, etten enää pääse mihinkään viakka suunnittelisin puolivuotta etukäteen. Kiitos teille tuesta, helpotti kummasti. Kyllä heti jaksaa parmemin.

 

Vauva-aika on aina raskasta, toki se kummalliselle tuntuu, että haluaa jättää kotiin pikkuisen vauvan joka todennäköisesti tarvitsee enemmän äidin hoivaa ja rakkautta kuin täysiaikainen vauva.

Mulla ei muuten ole yhdenkään vauvan vauva-aika ollut raskasta, tai en ole kokenut sitä niin. Kyllä ne raskaat ajat ovat meillä olleet huomattavasti myöhemmin. Eikä ole ollut raskasta hoitaa vauvaa yksin joka toinen viikkon, kun toinen vanhempi on matkatöissä, ei vaikka vauva nukkui huonosti, ja söi huonosti. Välillä olin väsynyt, mutten kokenut aikaa silti raskaaksi.

 

[QUOTE="poikia3";27148328]Mulla ei muuten ole yhdenkään vauvan vauva-aika ollut raskasta, tai en ole kokenut sitä niin. Kyllä ne raskaat ajat ovat meillä olleet huomattavasti myöhemmin. Eikä ole ollut raskasta hoitaa vauvaa yksin joka toinen viikkon, kun toinen vanhempi on matkatöissä, ei vaikka vauva nukkui huonosti, ja söi huonosti. Välillä olin väsynyt, mutten kokenut aikaa silti raskaaksi.[/QUOTE]

No kivat sulle. Olikohan sun lapsesi keskosia?
Monilla keskosilla on aistiherkkyys (niiden muiden mahd. vaivojen lisäksi) niin paha, ettei elämä ole kovinkaan helppoa ennenkuin
kasvavat + vahvistuvat. Sittenkin homma saattaa seurata vielä toimintaterapian merkeissä.

 

[QUOTE="poikia3";27148328]Mulla ei muuten ole yhdenkään vauvan vauva-aika ollut raskasta, tai en ole kokenut sitä niin. Kyllä ne raskaat ajat ovat meillä olleet huomattavasti myöhemmin. Eikä ole ollut raskasta hoitaa vauvaa yksin joka toinen viikkon, kun toinen vanhempi on matkatöissä, ei vaikka vauva nukkui huonosti, ja söi huonosti. Välillä olin väsynyt, mutten kokenut aikaa silti raskaaksi.[/QUOTE]

Tstä syystä minullakaan ei siis suorastaan VOI mitenkään olla raskasta enkä mitenkään VOI tarvita taukoa. Miten minä nyt sellaista aikaa kaipaisin, että voisi ajatella ihan muuta kuin koti hommia tai lapsia.

 

Eikö? Jännä juttu, yksi entinen tuttava sai keskosvauvan ja hyvä kun kävi katsomassa, hän ainakin osasi relata ja keskittyi kämppänsä sisustamiseen ja tulevien työvuorojen miettimiseen, eihän lapsi saa häiritä työntekoa.

Vanhempi kykenee täyttämään lapsen tarpeet, kun niin vain päättää. Tahdonvoimaa se lähinnä vaatii.

Nyt jotain rajaa tuohon tykitykseen.

Mulla on kuopus ollut syntymän jälkeen reilun viikon lasten osastolla sairaalassa sisällä. Minulle se oli elämäni raskain viikko. Minulla oli 2 lasta kotona, ja yksi sairaalassa. Tunsin aina ja joka ikinen päivä olevani väärässä paikassa. Olin sairaalassa mahdollisimman paljon, menin sinne aamusta ja lähdin myöhään illalla pois, ja tunsin laiminlyöväni vauvan sisaruksia. Imetin sairaalassa ja uskalsin illalla lähteä kotiin vasta, kun vauva nukahti. Koska sairaalaan resurssit olivat pienet. Samassa huoneessa itki vauva kerran illalla tunnin ja ketään ei tullut. Yhdellä hoitajalla oli vastuullaan useampi vauva, ja kun yhdelle tehtiin toimenpidettä ei ketään tullut. Itse en voinut viedä vauvalle edes tuttia, koska hygienia oli niin tarkkaa - oli kaamea olo.

Oma vauvani oli täysin minun maitoni varassa, joten istuin sairaalassa vauvan nukkuessa lypsykoneessa ja vein maitoa jääkaappiin yötä varten.

Kotonakin lypsin maitoa sairaalaan vietäväksi.

Ja ne kotona olevat sisaruksetkin ovat äitiä vailla.

Olin aina väärässä paikassa, aina syyllinen olo, ainainen huoli.

SIINÄ KOHTI ON IHAN TURHA KUVITELLA, ETTÄ OLISIN VOINUT MENNÄ VIETTÄMÄÄN LAATUAIKAA LAPSEN ISÄN KANSSA.

JA KYLLÄ USKON, ETTÄ AP:LLÄ ON OLLUT IHAN SAMANKALTAINEN TILANNE!

 

[QUOTE="vieras";27147806]Kyllä nyt saa kehua minua jos haluaa, minä nimittäin hoidin 3 koliikki vauvaa 2 vuoden sisällä enkä valittanut, kaksoset ja vuosi jälkeen syntyi yksi vauva.[/QUOTE]

En nyt jumalauta tajua, kuinka tämä auttaa Ap:n asiaa? Ja se toinen joka kehuskeli helpoilla vauvoilla. Poikia3 - nikki?
Ei aikuiset ihmiset tee näin, on kuin hiekkalaatikkolla pikkukersat: "lällää, mullapa onkin ehjä lapio, mistäs sulle saadaan?"

Ei jumaliste mitä porukaa :O

 

Niin ja sitten vois vaikka askarrella sellasen miehen näköisen pahviukon, ottaa sen mukaan ravintolaan ja jutella sille.

Ei paljon ole muuta vaihtoehtoa jos tuttuja ei löydy yhtäkään ja on niin sisäänpäin kääntynyt että ei uskalla muillepuhua.