Elikkä tilanne on tämä;
Meidän ystäväpari kertoi jouluntienoilla, että heille tulee perheenlisäystä. Olin onnellinen heidän puolestaan tottakai. Olemme olleet ystäviä jo monta vuotta, mieheni ja he vielä kauemmin. Jaettu kaikki ilot ja surut. Ollaan aina kutsuttu puolin ja toisin kaikenmaailman juhliin, mm. synttärit, uv:t ja valmistujaiset.. Heistäpä ei ole kuulunut sen jälkeen pihaustakaan kun kävimme katsomatta kaksi viikkoista vauvaa. Ja tästä on nyt 3 kuukautta.
Heidän esikoisensa ristiäisiin emme saaneet kutsua, ja musta vähän tuntui, kun asia tuli puheeksi, että puhuivat vähän ohi suunsa kun kertoivat koska ristiäiset ovat. Ok, ei tässä mitään, mutta olisivat voineet edes sanoa että pitävät vain suvullensa nämä juhlat.
Minulla oli ajatuksena että pyytäisimme heidät meidän lapsen kummeiksi, mutta nyt mieli on muuttunut, enkä aio kyllä edes heitä kutsua, sittekun tämä on ajankohtaista.
Kumman tulisi tehdä aloite elvyttää ystävyyssuhde? Meidän vai heidän?
Että mietinpä vaan...
Meidän ystäväpari kertoi jouluntienoilla, että heille tulee perheenlisäystä. Olin onnellinen heidän puolestaan tottakai. Olemme olleet ystäviä jo monta vuotta, mieheni ja he vielä kauemmin. Jaettu kaikki ilot ja surut. Ollaan aina kutsuttu puolin ja toisin kaikenmaailman juhliin, mm. synttärit, uv:t ja valmistujaiset.. Heistäpä ei ole kuulunut sen jälkeen pihaustakaan kun kävimme katsomatta kaksi viikkoista vauvaa. Ja tästä on nyt 3 kuukautta.
Heidän esikoisensa ristiäisiin emme saaneet kutsua, ja musta vähän tuntui, kun asia tuli puheeksi, että puhuivat vähän ohi suunsa kun kertoivat koska ristiäiset ovat. Ok, ei tässä mitään, mutta olisivat voineet edes sanoa että pitävät vain suvullensa nämä juhlat.
Minulla oli ajatuksena että pyytäisimme heidät meidän lapsen kummeiksi, mutta nyt mieli on muuttunut, enkä aio kyllä edes heitä kutsua, sittekun tämä on ajankohtaista.
Kumman tulisi tehdä aloite elvyttää ystävyyssuhde? Meidän vai heidän?
Että mietinpä vaan...