Miten tästä eteenpäin avioliitossa?

Kysymys teille arvon palstalaiset:

Aviopari ollut naimisissa noin seitsemän vuotta ja heillä on neljä lasta, joista nuorin on 4kk. Iso ongelma on ne niin tutut: hellyys, läheisyys ja seksi.

Viimeisin raskaus oli naiselle rankka. Jo alusta alkaen alapään limakalvot kuivuivat Saharaa kuivemmiksi. Ja tilanne jatkuu niin kauan, kun imetys jatkuu, sillä limakalvot saa kuntoon vasta lääkityksen avulla (jota ei voi aloittaa niin kauan kun imettää). Yhdyntä on tällöin yhtä tuskaa naiselle ja vedet valuu vain kivusta silmistä oli sitten liukastetta tai ei.

Mies taas on tulla hulluksi seksin puuttesta ja myös osoittaa sen aika ajoin raivokohtauksillaan. Hänelle seksiin kuuluu olennaisesti yhdyntä ja kaikki muut tavat, esim. käsillä hyväily ei kelpaa. Vieraisiin ei halua lähteä, joten yrittää sitten nettipornon avuin runkkaila yksikseen. Vaimoa ei runkkailemaan halua.

Ja kuvioon tietysti kuuluu vielä vaimon valtava univaje, kun vauva herättelee öisin ja isommat lapset pitävät päivät hereillä. Yli puoleen vuoteen hän ei ole nukkunut vuorokaudessa yli kuutta tuntia. Lopputulos on, että mies ei saa kaipaamaansa kunnon seksiä rutikuivalta ja uupuneelta vaimolta ja vaimo ei saa kaipaamaansa hellyyttä tai edes hyvän yön suukkoa vihaiselta ja turhautuneelta mieheltä.

Kumpikin periaatteessa ymmärtää toisiaan, mutta itkua ja hammastenkiristelyä tämä on. Miten tästä eteenpäin? Ehdotuksia?

 

ja jo ensimmäinen raskaus- ja imetysaika osoittautunut yhtä vaikeaksi?? tarvitseeko minun kysyä? ei tarvitse. okei, ei mitään lisättävää. mies joutuu odottamaan, pattitilanne.

 

Ajan kanssa. Jokaisen pitäisi tajuta, että välillä on seksittömiä kausia. Jos ne kestävät muutaman kuukauden pidempään, niin ei se ketään henkiltä vie. Eli vastaus on. Antakaa ajan kulua, itse en tuossa tilanteessa seksiä harrastaisi, ennen kun siitä itse pystyy nauttimaan. Mies tyytyköön vetämään käteen ja lopettakoon ruikuttamisen.

 

Nauttikaa nyt niistä lapsista, saatana, kun niiden pukkaaminen näyttää menevän perheonnen edelle.

 

[QUOTE="...";27106257]Ajan kanssa. Jokaisen pitäisi tajuta, että välillä on seksittömiä kausia. Jos ne kestävät muutaman kuukauden pidempään, niin ei se ketään henkiltä vie. Eli vastaus on. Antakaa ajan kulua, itse en tuossa tilanteessa seksiä harrastaisi, ennen kun siitä itse pystyy nauttimaan. Mies tyytyköön vetämään käteen ja lopettakoon ruikuttamisen.[/QUOTE]

Peesi. Tuossa tapauksessa nainen ei voi asialle yhtään mitään ja mies voisi lakata lapsellisen kiukuttelunsa!

 

ja jo ensimmäinen raskaus- ja imetysaika osoittautunut yhtä vaikeaksi?? tarvitseeko minun kysyä? ei tarvitse. okei, ei mitään lisättävää. mies joutuu odottamaan, pattitilanne.

Ei ehkä tarvitse, mutta vastaan silti. Ekat raskaudet olivat helpompia, ongelmat limakalvossa olivat vain imetyksen aikana, ei itse raskausaikana. :/

 

[QUOTE="a p";27106287]Ei ehkä tarvitse, mutta vastaan silti. Ekat raskaudet olivat helpompia, ongelmat limakalvossa olivat vain imetyksen aikana, ei itse raskausaikana. :/[/QUOTE]

no okei, vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, mies kiukkuilee ja odottaa tai sitten ei odota. ja sinä kestät tai sitten et, hiukan lapsellista mieheltä, jos asia on, kuten kerroit.

 

Nauttikaa nyt niistä lapsista, saatana, kun niiden pukkaaminen näyttää menevän perheonnen edelle.

Hyvä pointti. Viimeisen lapsen halusi ehdottomasti mies. Vaimo lopulta taipui, vaikka epäili jaksamistaan. Ja kyllä minä (vaimo) jaksaisin, jos edes aika ajoin saisin edes halauksen tai suukon poskelle.

 

Tilanne on kuitenkin väliaikainen, joskun lääkityksellä asia on korjattavissa. Tämän takia olisi hyvä keskustella asiasta ja sopia, että taistellaan siihen lääkityksen alkamiseen ja kuivuuden loppumiseen asti. Mies joutuu odottamaan seksiä. Sen verran miehen pitäisi tulla vastaan että saisit nukuttua, väsymys ei varmaan helpota.

Meinasitko imettää kauan? Itse lopettaisin imetyksen aikaisemmin, ehkä sitten siinä kiinteiden aloituksen aikaan. Ei mitään lapsentahtista imetystä yli 1-vuotiaalle tms., sillä parisuhdetta en haluaisin jättää niin pitkäksi aikaa ilman hellyyttä ja seksiä, kun se selvästi on miehelle tärkeää.

 

No eipä tuossa muuta voi kuin odottaa.

Jos mies ja nainen jatkavat yhdessä, niin vaikka eivät lapsia enää tekisikään, tulee muitakin aikoja kun elämää eletään eteenpäin. Jompikumpi voi saada ja saakin ennen pitkää (vanhuus tulee meille kaikille) sairauden joka vie halut ja kyvyt tai jonka lääkitys ja hoito viimeistään vie halut ja kyvyt. Univelka voi johtua paitsi pienistä lapsista myös työstressistä, masennuksesta tai vaikkapa hormonaalisista häiriöistä, ja sitä voi esiintyä myöhemminkin. Elämään tulee suruja: kummaltakin kuolee ja sairastuu kavereita ja omaisia, joku lähiomainen voi olla sairaana pitkäänkin ja ehkä jopa autettava. Jompi kumpi puolisoista voi sairastua ja joutua toisen autettavaksi. Lapsista on murhetta: kun niitä on neljä, niin riittää sekä murhetta että iloa, useimmiten yhtä aikaa. Pienenä ne voivat olla vain kaveririitoja ja opettajan ymmärtämättömyyttä, mutta kun ne peijoonit siitä kasvavat niille tulee sydänsuruja, työttömyyttä, ylivelkaantumista ja murheita omista lapsista...

Ne on niitä vastoinkäymisiä, missä on tarkoitus tahtoa rakastaa.

Onneksi pieniä myötäkäymisen hetkiäkin joukossa on, niihin pitää tarttua jokaiseen, että jaksaa ne vastoinkäymiset.

 

Vaikutat muuten todella oudolta kun puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa.

 

lapsia ei tehdä toisen mieliksi, ei miehen, eikä naisen!!

 

Vaikutat muuten todella oudolta kun puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa.

Helvetin apukoululainen!!!

 

no okei, vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, mies kiukkuilee ja odottaa tai sitten ei odota. ja sinä kestät tai sitten et, hiukan lapsellista mieheltä, jos asia on, kuten kerroit.

Asia on kuten kerroin. Mies itse myöntää, ettei saisi asiasta kiukutella, mutta kuulemma järki meinaa lähteä ja sitten purkaa sen minuun. Itsellä taas on mieli niin tavattoman herkkä hormoneista ja väsymyksestä, että parku tulee asiasta kun asiasta.

 

[QUOTE="a p";27106303]Hyvä pointti. Viimeisen lapsen halusi ehdottomasti mies. Vaimo lopulta taipui, vaikka epäili jaksamistaan. Ja kyllä minä (vaimo) jaksaisin, jos edes aika ajoin saisin edes halauksen tai suukon poskelle.[/QUOTE]

Huolehdi itse onnestasi. Tee aloite. Halaa, suukottele ja ole hellä miehellesi joka päivä.

 

vastailen siksi, että oma mies joutui pakkoselibaattiin muutamaksi kuukaudeksi, kun kymmenen vuoden jälkeen tulin viimein raskaaksi ja hysteerisenä pelkäsin, et paneminen aiheuttaa keskenmenon... joten ymmärrän osittain, millaisia fiiliksiä teillä on, tosin meillä mies tyytyi stoalaisen tyynesti osaansa, enkä kysellyt, montako kertaa päivässä hakkasi hanskaan, on seksuaalisesti aktiivista tyyppiä kuitenkin, kuten minäkin.
ei me täällä palstalla varmaan osata muuta, kuin sanoa, että älä enää tee sitä viidettä, pure hammasta, kerro miehelle asiallisesti, et kiukkuilu vituttaa ja itkettää ja sitten vaan itket itkut pois ja aika kuluu ja hallelujaa, lapset onkin jo isoja. toivottavasti. tsemppiä =)

 

[QUOTE="tii-";27106306]Meinasitko imettää kauan? Itse lopettaisin imetyksen aikaisemmin, ehkä sitten siinä kiinteiden aloituksen aikaan. Ei mitään lapsentahtista imetystä yli 1-vuotiaalle tms., sillä parisuhdetta en haluaisin jättää niin pitkäksi aikaa ilman hellyyttä ja seksiä, kun se selvästi on miehelle tärkeää.[/QUOTE]

En ole koskaan onnistunut täysimettämään ja osittain kyseisen ongelman takia on imetys jäänyt aina 5 - 6 kuukauteen. Nytkin olemme puhuneet suunnilleen samasta ajasta. Miehellä alkaa vaan turhautuminen olemaan jo aivan huipussa ja itsellä oma jaksaminen, ilman mitään huomionosoituksia myös.

 

sitä hellyyttä ja pusutteluja on todennäköisesti turha odottaa, jos niitä ei ole pahemmin ollut tähänkään asti. jos hellyyttä ja pusuja ja halauksia ja kaikkea, mitä me naiset kaipaamme, on joskus kuitenkin ollut, niin ne täytyis löytää uudelleen, sitä en osaa sanoa, miten

 

[QUOTE="ellu";27106324]Huolehdi itse onnestasi. Tee aloite. Halaa, suukottele ja ole hellä miehellesi joka päivä.[/QUOTE]

Yrittänyt olen. Vastakaikua hellyydeelle en ole saanut. Oma olo alkaa olla jo kun marttyyrillä. Typerää, tiedän.

 

vastailen siksi, että oma mies joutui pakkoselibaattiin muutamaksi kuukaudeksi, kun kymmenen vuoden jälkeen tulin viimein raskaaksi ja hysteerisenä pelkäsin, et paneminen aiheuttaa keskenmenon... joten ymmärrän osittain, millaisia fiiliksiä teillä on, tosin meillä mies tyytyi stoalaisen tyynesti osaansa, enkä kysellyt, montako kertaa päivässä hakkasi hanskaan, on seksuaalisesti aktiivista tyyppiä kuitenkin, kuten minäkin.
ei me täällä palstalla varmaan osata muuta, kuin sanoa, että älä enää tee sitä viidettä, pure hammasta, kerro miehelle asiallisesti, et kiukkuilu vituttaa ja itkettää ja sitten vaan itket itkut pois ja aika kuluu ja hallelujaa, lapset onkin jo isoja. toivottavasti. tsemppiä =)

Kiitos sinulle asiallisista vastauksistasi! Ilmaisin asian ehkä hieman väärin, nuorin vauva tehtiin omasta halusta, mutta mies oli siinä ns. promoottori. Viidettä ei tule ja se on varma asia.

Puhuttu on ja toista ymmärretty, mutta kun ei meinaa hermot kestää. Siitä tämä minun parkuminen tänne palstalle nyt johtuu...

 

no paru tänne, jos se helpottaa ja aika auttaa, jos on auttaakseen. mä oli kamala hirviö imetysaikana, oikeestaan koko ekan vuoden ja olen muutenkin vittumainen ihminen, lisää siihen vielä hormonimyrsky... hohhoijaa.
koeta jaksaa.

 

Minusta teillä kummallakin on nyt ainoa ratkaisu keksiä uusi tapa hyväilyyn, seksiin ja läheisyyteen. Jos kerran yhdyntä ei onnistu, niin ei siinä paljoa kiukuttelut auta. Seksielämä voi silti olla hyvin tyydyttävää, joten mielikuvitusta ja avoimuutta kehiin.

Ei voi sanoa, että ymmärtää toista, jos silti päivittäin kiukuttelee asiasta. Ei se ole ymmärrystä. Voisitte mahdollisesti hakeutua myös pariterapiaan käsittelemään aihetta, jos tuntuu ettette kahden saa tilannetta ratkaistuksi.

 

[QUOTE="mama";27106498]Minusta teillä kummallakin on nyt ainoa ratkaisu keksiä uusi tapa hyväilyyn, seksiin ja läheisyyteen. Jos kerran yhdyntä ei onnistu, niin ei siinä paljoa kiukuttelut auta. Seksielämä voi silti olla hyvin tyydyttävää, joten mielikuvitusta ja avoimuutta kehiin.

Ei voi sanoa, että ymmärtää toista, jos silti päivittäin kiukuttelee asiasta. Ei se ole ymmärrystä. Voisitte mahdollisesti hakeutua myös pariterapiaan käsittelemään aihetta, jos tuntuu ettette kahden saa tilannetta ratkaistuksi.[/QUOTE]

Ei mies päivittäin kiukuttele. Monta kuukautta jaksoi tilannetta tyynesti, mutta nyt on kuulemma hermot jo niin kireällä. Itse olen ihan loppu väsymyksestä jo muutenkin, ettei minkäänlainen seksi voisi enää vähempää kiinnostaa. Eli syytä on varmasti kummassakin osapuolessa, vaikka luonnollisesti itse koen ajoittain olevani se totaalisen kaltoinkohdeltu osapuoli...

 

[QUOTE="vieras";27106551]Ei mies päivittäin kiukuttele. Monta kuukautta jaksoi tilannetta tyynesti, mutta nyt on kuulemma hermot jo niin kireällä. Itse olen ihan loppu väsymyksestä jo muutenkin, ettei minkäänlainen seksi voisi enää vähempää kiinnostaa. Eli syytä on varmasti kummassakin osapuolessa, vaikka luonnollisesti itse koen ajoittain olevani se totaalisen kaltoinkohdeltu osapuoli...[/QUOTE]

Tämä oli siis minun vastaus.

 

[QUOTE="vieras";27106551]Ei mies päivittäin kiukuttele. Monta kuukautta jaksoi tilannetta tyynesti, mutta nyt on kuulemma hermot jo niin kireällä. Itse olen ihan loppu väsymyksestä jo muutenkin, ettei minkäänlainen seksi voisi enää vähempää kiinnostaa. Eli syytä on varmasti kummassakin osapuolessa, vaikka luonnollisesti itse koen ajoittain olevani se totaalisen kaltoinkohdeltu osapuoli...[/QUOTE]

Viekää lapset hoitoon viikonlopuksi ja menette itse vaikka hotelliin pariksi yöksi. Ensimmäisen saat sinä nukkua kaikessa rauhassa ja niin pitkään kuin haluat ja seuraavana päivänä/yönä yritätte sitten löytää yhteisen sävelen seksin saralla.

Seksi on kuitenkin tärkeä osa avioliittoa ja muutenkin ihmisen hyvinvointia, että ei sitä nyt kokonaan voi laiminlyödä vaikka kuinka olisi väsynyt yms. Ja voisitkohan myös itse paremmin, jos saisit orgasmin? Auttaa kuitenkin paljon rentoutumiseen ja tuottaa mielihyvähormooneja yms. mitkä auttavat jaksamaan paremmin.