Mikä on mielestäsi sopiva ikäero sisaruksille?

["vieras"]

Esikoinen on meillä 1v. ja toiveissa olis jossain vaiheessa pikkusisarus. Mies on sitä mieltä, että noin 3-4v. olis sopiva ja minä taas haluaisin jo piakkoin yrittää, jos tulisin raskaaksi. Ei tässä toki mikään kiire ole 26v. ollaan molemmat, mutta vähän vauvakuumetta pukkaa Kertokaa hyviä (ja jos on jotain huonoja) puolia lyhyessä tai pitkässä ikäerossa?

 

[dthy]

Mun mielestä paras on 0-2v. Sillon lapsia kiinnostaa samat asiat, leikkii yhdessä, kesälomareissut voi tehdä molempia kiinnostavaan paikkaan, jne. Isolla ikäerolla joutuis alottaa vauvavuoden taas uudestaan, pienellä se menee siinä samassa rytäkässä.

 

["vieras"]

Minäkin pidän enemmän 3-4 vuoden kuin standardi 2 vuoden ikäerosta. Syynä ihan se, että esikoinen on silloin sen verran iso että kaikki on niin paljon helpompaa. Minusta ei olisi kahden "vauvan" kanssa olemaan, sillä kyllähän 2v vielä todella pieni on.

Ja niille jotka toitottavat sitä että 2v on maksimi ikäero jotta sisaruksista olisi toisilleen seuraa niin höpönlöpö.

 

[kook]

Musta sellainen kaksi vuotta olisi sopiva, mutta mä en olisi mitenkään pärjännyt kahden pienen kanssa. Meillä on kolme vuotta ikäeroa ja se on ollut mun jaksamisen takia just sopiva, molemman lapset on olleet aika vaativia. Nyt olisi haaveissa vielä se kolmaskin, mutta ihan heti en tähän putkeen seuraavaa jaksa. Meillä lapset nyt 1- ja 4-vuotiaat, ja nuorempi ei vieläkään nuku öisin ja kaikki aika menee sen perässä juostessa.

 

[Anatolia]

2 v on ollut ihan täydellinen ikäero. Esikoiseni oli sangen omatoimista sorttia, ja osasi vauvan syntyessä pukea itse, syödä itse, oppi hyvin pian kuivaksi, oli jo kauan puhunut tosi hyvin, jne. Esikoisen ja keskimmäisen mielenkiinnon kohteet ja päivärytmit meni hyvin yksiin, menevät yhä, nyt ovat 8½ v & 6½ v.

Ihan tajuttoman upea ikäero on myös tämä 8½ v ja 6½ v. Meillä on siis pieni vauva myös. Isommat ulkoilevat itsekseen, ottavat välipalaa itse jos nälkä iskee kun mä & vauva ollaan päikkäreillä (ja osaavat olla hiljaa itsekseen kun mä ja vauva ollaan niillä päikkäreillä). Ovat tosi innoissaan vauvasta, hoitavat tätä paljon. Oman haasteensa tuo se, että isompia pitää kuskata harrastamaan ja se on 99% mun vastuullani, mutta helppoahan se on pienen vauvan kanssa - vuoden kuluttua voi olla jo hieman hankalampaa, kun taapero ei nuku eikä pysy paikoillaan kuten vauva.

Mun kohdalla huonoin ikäero olisi varmaan ollut joku 3½-5 v. Ei tarpeeksi lyhyt, muttei tarpeeksi pitkäkään.

 

["vieras"]

1v5kk oli hyvä.
1v9kk oli myös hyvä
Nyt neljännellä esikoinen on melkein 7v keskimmäinen 5.5v ja kolmonen melki 4v, kerron sitten oliko hyvä

 

[samperin puusilmä]

Meille paras 6½ vuotta.

 

[lissukka.]

Mun mielestä paras on 0-2v. Sillon lapsia kiinnostaa samat asiat, leikkii yhdessä, kesälomareissut voi tehdä molempia kiinnostavaan paikkaan, jne. Isolla ikäerolla joutuis alottaa vauvavuoden taas uudestaan, pienellä se menee siinä samassa rytäkässä.

Samaa mieltä. Mutta pienellä ikäerolla saa myös varautua siihen riitelyyn. Luulisin, että konfliktejä tapahtuu herkemmin monella pienellä, kuin että esim. 1veen ja 6veen yhdessä leikkiessä.

Meille on nyt kolmas tulossa ja vanhin on sitten 2v6kk. Kyllähän tämä hermoja vaatii, mutta on myös ihanaa, tietysti. Nyt kohta 1v leikkii jo hienosti isoveljen 2v4kk kanssa. Mutta tosiaan riitaa leluista tulee, ja kun kummankin sosiaaliset taidot on vielä mitä on, niin ääntä lähtee

Olisi kiva kokea vielä vauva-aika niin, että nuorin tästä kolmikosta olisi esim. ekalla luokalla

 

[Äitikissa]

No, joka ikäerolla on varmasti hyvät ja huonot puolensa. Meillä on kokemusta vain lyhyestä ikäerosta(1v) ja se on ollut meille sopiva. Tämäkin riippuu sitten ihan ihmisestä, minustakin oli kiva että vauva- ja pikkutaaperoaika meni kertarytinällä ja nyt minulla on kaksi touhuajaa, jotka saavat ja pystyvät tekemään samoja asioita yhdessä, eikä minun tarvise vahtia yhtään pientä taaperoa, vaan voin keskittyä niihin isompiin Tosin nyt on taas kova vauvakuume, mutta ikäeroa tulisi sitten jo 5 ja 6v, jos nyt tärppäisi.

 

["vieras"]

Meillä tulee ikäeroksi 2v3kk, aikaisemminkin olisi saanut tulla, mutta meni muutaman kuukauden yli suunnitellun, keskenmenon takia. Koen hyväksi kyllä tuonkin, ei liian pitkä vaan lapset luultavasti tulee leikkimään yhdessä ihan hienosti

 

[ruutiukko]

mulla on neljä lasta joilla 1. ja 2. ikäero on 18kk ja 3. ja 4. ikäeroa on myös 18kk

on osoittautunut erittäin toimivaksi eroksi

 

[Anatolia]

Olisi kiva kokea vielä vauva-aika niin, että nuorin tästä kolmikosta olisi esim. ekalla luokalla

Suosittelen lämpimästi . Tai mun keskimmäiseni on eskarissa, mutta enivei. Tää on kivaa , ihanan erilaista. Vaikka ihanaa se oli silloinkin, kun talossa oli kaksi pientä.
(saa nähdä onko meillä ensi vuonna taas se tilanne, että talossa on kaksi pientä :snotty: )

 

["zzz"]

[QUOTE="vieras";27067991]Minäkin pidän enemmän 3-4 vuoden kuin standardi 2 vuoden ikäerosta. Syynä ihan se, että esikoinen on silloin sen verran iso että kaikki on niin paljon helpompaa. Minusta ei olisi kahden "vauvan" kanssa olemaan, sillä kyllähän 2v vielä todella pieni on.

Ja niille jotka toitottavat sitä että 2v on maksimi ikäero jotta sisaruksista olisi toisilleen seuraa niin höpönlöpö.[/QUOTE]

peesi

 

[samperi]

Vähintään 2 vuotta

 

["kolmen äiti"]

No mun mielestä parempi on 33 min kuin 2 vuotta (näistä kokemusta), mutta kukkaroa se koettelee enemmän.

 

[Phoebsi]

Suosittelen lämpimästi . Tai mun keskimmäiseni on eskarissa, mutta enivei. Tää on kivaa , ihanan erilaista. Vaikka ihanaa se oli silloinkin, kun talossa oli kaksi pientä.
(saa nähdä onko meillä ensi vuonna taas se tilanne, että talossa on kaksi pientä :snotty: )

:O

Meillä on ikäeroa vähän päälle kaksi vuotta ja se on ollut ihan ok, vaikea sanoa mitään muuta kun muusta ei ole kokemusta Mutta esikoinen vauvan syntyessä söi itse, puki paljon itse, leikki paljon keskenänsä ja oli muutenkin sellainen helpohko, että enemmän vaikeuksia aiheutti vauva rytmeineen ja valvomisineen. Mutta tuossa vajaan vuoden tienoilla kuopus siirtyi esikoisen kanssa samaan rytmiin ja sen jälkeen kaikki on tuntunut sujuvan, niin kuin pitääkin.

Välillä mietin, että pienempikin ikäero olisi mennyt mutta parempi näin. Ennen olen sanonut, että ei kolmatta meille ja edelleen olen sitä mieltä MUTTA jos, siis JOS meille tulisi joskus kolmas, se tulisi juurikin sitten kun kuopus on eskarissa tai koulussa jo. Ei aikaisemmin, en jaksa enkä tahdo.

 

[Panacea]

Yleisesti ottaen paras ikäero on se mikä kullekin perheelle parhaiten sopii

Mulla on kokemusta vain pienistä ikäeroista, meidän neljäs syntyy näinä päivinä ja vanhin on nyt 4 v 8 kk (lasten ikäerot siis 1 v 9 kk, 1 v 9 kk ja kahdelle viimeiselle tulee n. 1 v 2 kk). Meillä on menty periaatteella "uutta putkeen samaan konkurssiin", syynä tähän ennen kaikkea

a) kumpikaan ei halua aloittaa valvomista vaipparallia, korvatulehduskierteitä ja refluksitaudin hoitoa uudestaan kun niistä joskus on päästy, ja

b) yhdeksästä raskaudesta viisi on päättynyt keskenmenoon, joten onnistumisprosentti ei ole hääppöinen.

 

[4xmama]

meillä lapset nyt 4v, 2v10kk, 1v10kk ja 2kk... ikäerot on ollu hyviä joskus toki on riitojakin,mutta se kyllä kuuluu asiaan

 

["Sanna"]

Mulla lapset olleet "huonoja" nukkujia, joten kolme vuotta oli meidän perheessä ainoa mahdollinen kuviteltavissa oleva ikäero. Mulla kesti 2 vuotta toipua ekan lapsen "aiheuttamasta" univelasta, joten meillä näin...