Naapuri sanoi aika hassusti koskien lasten koulumenestystä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Milla78"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Milla78"

Vieras
Mulla on kaksi lasta ala-asteella (kuudennella ja neljännellä) ja molemmilla menee koulu tosi hyvin. Ovat luokkansa parhaimmistoa. Naapurilla on suunnilleen samanikäiset lapset ja heidän menestys ei ole ihan samaa tasoa. Mikäs siinä, ei kaikki voi olla parhaimmistoa. Juteltiin sitten noista asioista tossa pihalla ja naapuri nainen sitten sanoi, että "Ehtiipä noi muksut vielä koulunkäynnistäkin kiinnostua. Isänsäkkin keskittyi tossa iässä ihan muihin juttuihin ja tuli siitäkin sentään maisteri." Ihan kuin olis itsestäänselvyys että nää sen lapset kans tulis maistereiksi. Ja ihan kuin se olis se ainoo tavoite.

Musta kyllä tuntuu, että kyllä noi yliopistoihmiset on aika huippuja koulussa jo ala-asteella. Harva sieltä takamatkalta enää kirii yliopistoihin jos kauheesti jää ala-asteella jälkeen. Oli sitten omat vanhemmat maistereita, duunareita taikka mitä ovatkin.
 
Minusta se on kyllä niin, että alakoulussa voi jäädä paljonkin jälkeen ja kiriä sitä sitten kiinni. Näinhän pojat tekevät, koulumenestys lähestyy tyttöjen menestystä vasta lukioiässä.

Mitä järkee jäädä jälkeen? Kauheen rankkaa kiriä. Ja pojat ei kyllä kiri tyttöjä. Pojista vaan menee niin harva lukioon, että ne on niitä muuteskin hyviä.
 
No varmaan joo keskimäärin maisterit ovat olleet suht hyvin menestyneitä jo peruskoulussa. Mutta kyllä esimerkkejä tulee mieleen tuttavapiiristä molempiin suuntiin eli hyvä peruskoulumenestys ei ole ollut välttämättä automaatio hyvälle jatkokoulutuksella ja taas vastaavasti heikko peruskoulumenestys on voinut kuitenkin muuttua myöhemmin skarppaamiseksi ja aina yliopistotutkintoon saakka.
 
[QUOTE="Milla78";27042399]Mulla on kaksi lasta ala-asteella (kuudennella ja neljännellä) ja molemmilla menee koulu tosi hyvin. Ovat luokkansa parhaimmistoa. Naapurilla on suunnilleen samanikäiset lapset ja heidän menestys ei ole ihan samaa tasoa. Mikäs siinä, ei kaikki voi olla parhaimmistoa. Juteltiin sitten noista asioista tossa pihalla ja naapuri nainen sitten sanoi, että "Ehtiipä noi muksut vielä koulunkäynnistäkin kiinnostua. Isänsäkkin keskittyi tossa iässä ihan muihin juttuihin ja tuli siitäkin sentään maisteri." Ihan kuin olis itsestäänselvyys että nää sen lapset kans tulis maistereiksi. Ja ihan kuin se olis se ainoo tavoite.

Musta kyllä tuntuu, että kyllä noi yliopistoihmiset on aika huippuja koulussa jo ala-asteella. Harva sieltä takamatkalta enää kirii yliopistoihin jos kauheesti jää ala-asteella jälkeen. Oli sitten omat vanhemmat maistereita, duunareita taikka mitä ovatkin.[/QUOTE]

Ei se kyllä noin mene. Voi olla, että ala-asteella ei kiinnosta koulunkäynti yhtään ja yläasteella/yläkoulussa vasta innostuu ja alkaa mielenkiinto lisääntyä. Lukiossa sitten viimeinen pinnistys. Ainakin miehelläni oli näin.
 
Mitä järkee jäädä jälkeen? Kauheen rankkaa kiriä. Ja pojat ei kyllä kiri tyttöjä. Pojista vaan menee niin harva lukioon, että ne on niitä muuteskin hyviä.

Mitä rankkaa kiriä alakoulun asioita? Jos kuitenkin on ollut koulussa ja lukemaan oppinut + laskemaan ja kielien alkeet niin sillä pärjää erittäin hyvin yläkouluun jossa sitten kiinnostus lisääntyy. Lukiossa yleensä vasta esim. pojat innostuu. Tai sitten voi käydä täysin toisinpäin. lapsi on alakoulussa hyvin innostunut, mutta yläkoulu menee täysin penkin alle eikä pärjää. Pahempi jälkimmäinen!
 
No varmaan joo keskimäärin maisterit ovat olleet suht hyvin menestyneitä jo peruskoulussa. Mutta kyllä esimerkkejä tulee mieleen tuttavapiiristä molempiin suuntiin eli hyvä peruskoulumenestys ei ole ollut välttämättä automaatio hyvälle jatkokoulutuksella ja taas vastaavasti heikko peruskoulumenestys on voinut kuitenkin muuttua myöhemmin skarppaamiseksi ja aina yliopistotutkintoon saakka.

miun äiteellä oli just silleen että alakoulussa luki ehtoja jne. Mut silti kirjotti hyvät paprut lukiosta ja yliopistotutkinnon. Kaikki pärjäävät eivät ole hyviä jo alaluokilla.
 
Ala-aste on leikkiä ja sellaisena pitää ottaakkin. Tärkeät asiat toki pitää oppia (lukeminen ja laskeminen). Mutta muuten se, että tuolla jo halutaan hirveesti pärjätä ja painetta luodaan, on huono asia. Toki jollekkin se voi sopia, mutta siinä käy liian helposti niin että aito tiedonhalu tapetaan.

Minun on pakko todeta, että fiksut ihmiset eivät yleensä kauheesti tuijottele todistuksia ala-astelaisilla (jos siellä enää edes arvosanoja annetaan). Yleensä noilla pätee semmonen porukka joka ei itse ole pahemmin kouluja käynyt. Kaipa se biologian ysi silloin mieltä ylentää...
 
Mitä järkee jäädä jälkeen? Kauheen rankkaa kiriä. Ja pojat ei kyllä kiri tyttöjä. Pojista vaan menee niin harva lukioon, että ne on niitä muuteskin hyviä.

No mitä järkeä on monissakaan asioissa joita lapset ja nuoret tekevät?

Aina se koulu ei maistu siellä peruskoulussa, ei vielä yläasteellakaan (tai varsinkaan siellä) mutta sitten sitä "kunnostautuu" myöhemmin, vähän kasvettuaan ja opiskelut alkavat maistumaan.
Toiset menevät sitten suoraviivaisemmin.
 
No... Ala-asteen kolumenestys ei nyt hirveästi korreloi lapsen opiskeluihin tulevaisuudessa. Mielestäni naapurillasi on erittäin terve suhtautuminen tilanteeseen. Enemmän tulevaisuuden kannalta on merkityksellisempää teininä ja aikusena kiinostus opiskeluihin. Ei se ala-asteen menestys 15-vuotiaana. hirveästi auta.

Ala-asteelle ei nyt niin hirveästi voi jäädä jälkeen, ellei todella huonosti mene. Minusta sinun kannattaisi ehkäpä miettiä myös omaa asennettasi koulun käyntiin?
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
miun äiteellä oli just silleen että alakoulussa luki ehtoja jne. Mut silti kirjotti hyvät paprut lukiosta ja yliopistotutkinnon. Kaikki pärjäävät eivät ole hyviä jo alaluokilla.

Mistähän aineesta ehtoja tuli? Ja miltäköhän alata sai yliopistotutkinnon? Meinaan kyllä se yleensä niin on, että ne jotka ovat ala-asteella vaikeuksissa, eivät mihinkään lukioon mene.
 
[QUOTE="Milla78";27042399]Mulla on kaksi lasta ala-asteella (kuudennella ja neljännellä) ja molemmilla menee koulu tosi hyvin. Ovat luokkansa parhaimmistoa. Naapurilla on suunnilleen samanikäiset lapset ja heidän menestys ei ole ihan samaa tasoa. Mikäs siinä, ei kaikki voi olla parhaimmistoa. Juteltiin sitten noista asioista tossa pihalla ja naapuri nainen sitten sanoi, että "Ehtiipä noi muksut vielä koulunkäynnistäkin kiinnostua. Isänsäkkin keskittyi tossa iässä ihan muihin juttuihin ja tuli siitäkin sentään maisteri." Ihan kuin olis itsestäänselvyys että nää sen lapset kans tulis maistereiksi. Ja ihan kuin se olis se ainoo tavoite.

Musta kyllä tuntuu, että kyllä noi yliopistoihmiset on aika huippuja koulussa jo ala-asteella. Harva sieltä takamatkalta enää kirii yliopistoihin jos kauheesti jää ala-asteella jälkeen. Oli sitten omat vanhemmat maistereita, duunareita taikka mitä ovatkin.[/QUOTE]



Miten tuosta saa oletuksen että itsestäänselvyys myös lapsista tulevan maistereita kuin isästään?
Tai mitään ainoaa tavoitetta.
Minusta vain totesi, ettei lasten isä sen innokkaampi koulunkäynnistä ala-asteella kuin lapsensakaan. Ja silti on mahdollisuus pärjätä vaikka innostus opiskeluun tulisikin myöhemmällä iällä.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Ap, se että lapsesi ovat nyt luokkansa parhaimmistoa ei tarkoita sitä että tilanne jatkuisi yläasteella ja lukiossa.

Itselläni keskiarvo parani pikkuhiljaa alkaen 7.7 päätyen 9.0. Läksyt ja kokeisiin luvut hoidin pääsäntöisesti itse, vanhemmat olivat silti kiinnostuneita koulunkäynnistäni ja kannustivat.
 
[QUOTE="Muumi";27042484]Joo mutta tohtoriaines kyllä nappaa ainakin kasin keskiarvon ihan vaan sillä että käy siellä.[/QUOTE]

En tiedä, täytyy kysyä tuolta tulevalta tohtorilta =)
 
Minua ei ainakaan ala-asteella kiiinnostanut pätkääkään. Keskiarvo oli jotain 6 pintaa ( silloin vielä oli ala-asteella numerot ) ylä-asteen lopuksi oli keskiarvo 9.2. Lukiossa hiukan laski, mutta ei kauheasti.
 
[QUOTE="ap";27042501]Joopa joo. No sehän nähdään miten käy. Itse ainakin annan lapsille mahdollisuudet, enkä opeta heitä lusmuiluun.[/QUOTE]

tottakai pitää tukea ja kannustaa. Eiköhän se ole meidän jokaisen tavoite.
 
[QUOTE="ap";27042501]Joopa joo. No sehän nähdään miten käy. Itse ainakin annan lapsille mahdollisuudet, enkä opeta heitä lusmuiluun.[/QUOTE]

Kumpi teillä käy koulua, sinä vai lapsesi?
Kumpi on onnistunut jos kokeesta tulee hyvä numero, sinä vai lapsesi?

Vanhempien hommana on huolehtia, että lapsi tekee itse läksynsä, nukkuu ja syö riittävästi.

Jos opetat lapsesi siihen, että luet heidän puolestaan niin jossain vaiheessa tulee rima vastaan.

Omalta äidiltäni kysyttiin paljonko hän tekee läksyjä kanssani, kun pärjäsin niin hyvin... vastaus oli ei yhtään.
 
Mitä järkee jäädä jälkeen? Kauheen rankkaa kiriä. Ja pojat ei kyllä kiri tyttöjä. Pojista vaan menee niin harva lukioon, että ne on niitä muuteskin hyviä.

Ihminen on harvoin aika rationaalinen, että järkeä meidän tekemisistä tuskin kannattaa aina etsiä. Jos lasta ei se koulu vielä niin kiinnosta alakoulussa, niin ei siinä vielä mitään ole menetetty. Lukiossa tuo sukupuolijakauma on n. 58-42 tyttöjen eduksi, että ei siinä ihan "harva" poika sitä valitse.
 

Yhteistyössä