Naapuri sanoi aika hassusti koskien lasten koulumenestystä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Milla78"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mitä on tohtoriaines? Nykyään tohtoreita tuotetaan liukuhihnalta, joten mun mielestä tohtoriainesta on ihan jokainen joka ylipäätään pääsee yliopistoon. Omalta lukioluokaltani yliopistoon (tarkoitan tällä sellaista koulua, jonka perustutkinto on ylempi korkeakoulututkinto, eli ei siis AMK) meni n. 80 prosenttia. Eli 20/25 (Jotkut heti, jotkut myöhemmin). Kahdesta tuli tohtori. Ja nämä kaksi eivät olleet luokkamme fiksuimmasta päästä. EI sillä että vaan keskiverrot väitellä tohtoriksi, pikemminkin niin, että "kuka vaan" voi väitellä ittensä tohtoriksi. Se on enempi niin, että miten se yliopistoura menee.

Niin mun mielestä luokkamme kaksi fiksuinta ihmistä keskeytti yliopisto-opinnot. Eikä siksi, että olis ollut jotain parempaa tarjolla. Ei vaan mennyt elämä niin...
 
Ihminen on harvoin aika rationaalinen, että järkeä meidän tekemisistä tuskin kannattaa aina etsiä. Jos lasta ei se koulu vielä niin kiinnosta alakoulussa, niin ei siinä vielä mitään ole menetetty. Lukiossa tuo sukupuolijakauma on n. 58-42 tyttöjen eduksi, että ei siinä ihan "harva" poika sitä valitse.

Samaa mietin. Mun aikana ( :D ) oli poikia lukiossa ihan riesaksi asti... ;)
 
Mitä on tohtoriaines? Nykyään tohtoreita tuotetaan liukuhihnalta, joten mun mielestä tohtoriainesta on ihan jokainen joka ylipäätään pääsee yliopistoon. Omalta lukioluokaltani yliopistoon (tarkoitan tällä sellaista koulua, jonka perustutkinto on ylempi korkeakoulututkinto, eli ei siis AMK) meni n. 80 prosenttia. Eli 20/25 (Jotkut heti, jotkut myöhemmin). Kahdesta tuli tohtori. Ja nämä kaksi eivät olleet luokkamme fiksuimmasta päästä. EI sillä että vaan keskiverrot väitellä tohtoriksi, pikemminkin niin, että "kuka vaan" voi väitellä ittensä tohtoriksi. Se on enempi niin, että miten se yliopistoura menee.

Niin mun mielestä luokkamme kaksi fiksuinta ihmistä keskeytti yliopisto-opinnot. Eikä siksi, että olis ollut jotain parempaa tarjolla. Ei vaan mennyt elämä niin...

Itselläni yliopisto-opinnot olivat tökätä siihen, että pärjäsin lukiossa liian vähällä lukemisella/laskemisella... yliopistossa piti sitten opetella laskemaan laskuharjoituksia ihan urakalla...
 
Koulunkäynnistä ehtii tosiaan kiinnostua myöhemminkin. Jotkut kiinnostuvat vasta aikuisena. MInulla oli koulun ekat vuodet hankalia, mutta niin vaan minusta tuli maisteri, vaikka vanhemmatkaan eivät ole kuin kansakoulun käyneitä.
 
Mulla huonoo toikkari yläasteelta. Siis todella huono. Todella. Maisteri hyvin arvosanoin tuli kirimällä myöhemmin. Keskihyvää tietä suosin. En hikarihommaa, en liian heikkoa menestystä. Parhaimmistoylioppilaiden itsemurhatilastot ovat muita korkeimmat. Kohtaavat liian paljon ympäristön odotuksia ja paineita eivätkä kestä jos eivät pääsekään haluamiinsa jatko-opiskelupaikkoihin. Ymmärtäähän tuon miltä se mahtaa tuntua un kaikki ajattelee hikarin ovien avautuvan kuin itsekseen. Itse yliopistossa opiskellessani huomasin myös, että monella huikeen hyvällä ylioppilaalla lätsähti yliopisto-opinnot kun yks kaks olivatkin oman elämänsä herroja uudella paikkakunnalla eivätkä enää vanhempiensa valvottavina. Biletys ja koulutöiden laiminlyönti alkoi jälkijunassa kun monet meistä aiemmin bilettäneistä perustaaveista alkoi jo ottaa iisimin ja oikeasti opiskella.

Mun mielestä ei oo yhtään huono homma olla perustaavi.
 
  • Tykkää
Reactions: Lex
Mikäs ap on ammatiltaan? Tuntuu siltä, että pädet nyt lapsiesi menestyksellä ( mikäli alakoulussa jo jotenkin menestytään ) Yleensä sitä tekevät ne, jotka eivät ole omaan koulunkäyntiin panostaneet tippaakaan.
 
Mitä rankkaa kiriä alakoulun asioita? Jos kuitenkin on ollut koulussa ja lukemaan oppinut + laskemaan ja kielien alkeet niin sillä pärjää erittäin hyvin yläkouluun jossa sitten kiinnostus lisääntyy. Lukiossa yleensä vasta esim. pojat innostuu. Tai sitten voi käydä täysin toisinpäin. lapsi on alakoulussa hyvin innostunut, mutta yläkoulu menee täysin penkin alle eikä pärjää. Pahempi jälkimmäinen!

Jos alakoulussa jää esimerkiksi matematiikassa tai kielissä joitain asioita oppimatta tai ns. jälkeen niissä, niin ei niitä yläkoulussa kiritä umpeen. Yläkoulussa opitut asiat rakentuvat entisen pohjalle, ja jos pohja ei ole vankka, ei se uusi tietokaan uppoa kovin helpolla. Koko peruskoulu-lukio -aika on yhtä jatkumoa, jossa uudet asiat on helpompi omaksua, kun aikaisemmat asiat on hyvin opittuja.

Tosielämässä harva innostuu koulunkäynnistä enää koulunkäynnin loppumetreillä. Kiinnostus kouluun on suurinta alakoulussa ja motivaatio päästä johonkin tiettyyn tavoitteeseen auttaa jaksmaan yläkoulun ja lukion läpi.
 
Mun mielestä sun naapuri puhui fiksusti, elämänkokemuksen äänellä. Minäkin olin vielä peruskoulussa huono koulussa, mutta lukiossa aloin panostaa, ja nyt sitä maisteritutkintoa suoritetaan. Lapset kehittyvät eri tahtiin, eikä ala-asteella opiskella oikeasti mitään kovin tärkeää perus lukutaidon ja laskutaidon lisäksi. Myöhemmin kerkeää aivan hyvin. Tärkeintä olisi että lapsena oppii muita elämäntaitoja, kuten olemaan kaveri ja olemaan kiusaamatta muita jne.

Toki onhan se hyvä jos lapsi menestyy koulussa, ja saa siitä ylpeä olla :) Mutta ei se sitä tarkoita että huonommin menestynyt ei voisi myöhemmin pärjätä elämään. Kyllä minun vanhoista luokkalaisista moni kympin tyttö päätyi amikseen (ei sekään kyllä huono juttu ole), tai kävi pelkän lukion ja jätti opinnot siihen. Samoin moni tuolloin alisuorittanut tyyppi on korkeasti koulutettu. Hajonta on todella suuri, ainakin minun vanhoissa koulukavereissa.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="vieras";27042666]Jos alakoulussa jää esimerkiksi matematiikassa tai kielissä joitain asioita oppimatta tai ns. jälkeen niissä, niin ei niitä yläkoulussa kiritä umpeen. Yläkoulussa opitut asiat rakentuvat entisen pohjalle, ja jos pohja ei ole vankka, ei se uusi tietokaan uppoa kovin helpolla. Koko peruskoulu-lukio -aika on yhtä jatkumoa, jossa uudet asiat on helpompi omaksua, kun aikaisemmat asiat on hyvin opittuja.

Tosielämässä harva innostuu koulunkäynnistä enää koulunkäynnin loppumetreillä. Kiinnostus kouluun on suurinta alakoulussa ja motivaatio päästä johonkin tiettyyn tavoitteeseen auttaa jaksmaan yläkoulun ja lukion läpi.[/QUOTE]

minä ainakin kirin kyllä oikein hyvin yläkoulussa kaikki nuo alakoulun asiat nopeasti. Olin alakoulussa tosi surkea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nbö;27042633:
Mikäs ap on ammatiltaan? Tuntuu siltä, että pädet nyt lapsiesi menestyksellä ( mikäli alakoulussa jo jotenkin menestytään ) Yleensä sitä tekevät ne, jotka eivät ole omaan koulunkäyntiin panostaneet tippaakaan.

Mun ammatilla ja tolla ei oo mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja mää en päde yhtään mun lasten menestyksellä. Se on tää suomalainen kateus aina. Aina pitäis nöyristellä muuten on semmonen että muka pätee. Ja itse en ollut mitenkään huono koulussa, mutta mua ei kyllä kannustettu yhtään.
 
Ap, se että lapsesi ovat nyt luokkansa parhaimmistoa ei tarkoita sitä että tilanne jatkuisi yläasteella ja lukiossa.

Itselläni keskiarvo parani pikkuhiljaa alkaen 7.7 päätyen 9.0. Läksyt ja kokeisiin luvut hoidin pääsäntöisesti itse, vanhemmat olivat silti kiinnostuneita koulunkäynnistäni ja kannustivat.

Vanhempien osallistuminen ja kannustaminen ovat tärkeitä asioita lapsen koulumenestykselle ja yleensäkin koulumotivaatiolle. Mutta ainakin omasta luokastani ja viereisistä luokista tiedän kertoa, että nimenomaan ne, jotka olivat ala-asteella luokkansa parhaimmistoa, olivat sitä myös yläasteella ja lukiossakin. Ne, joita koulunkäynti ei kiinnostanut ala-asteella, eivät olleet siitä kiinnostuneita yläasteellakaan ja lähtivät peruskoulun jälkeen joko ammattikouluun tai kymppiluokalle. Osa jatkoi ryyppäämistä ja päätyi hautaan ennen täysi-ikäisyyttään.
 
[QUOTE="ap";27042684]Mun ammatilla ja tolla ei oo mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja mää en päde yhtään mun lasten menestyksellä. Se on tää suomalainen kateus aina. Aina pitäis nöyristellä muuten on semmonen että muka pätee. Ja itse en ollut mitenkään huono koulussa, mutta mua ei kyllä kannustettu yhtään.[/QUOTE]

Nöyristellä ketä? Millainen itsetunto sinulla on?

Älä kuitenkaan aliarvioi naapurin muksuja.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="vieras";27042709]Vanhempien osallistuminen ja kannustaminen ovat tärkeitä asioita lapsen koulumenestykselle ja yleensäkin koulumotivaatiolle. Mutta ainakin omasta luokastani ja viereisistä luokista tiedän kertoa, että nimenomaan ne, jotka olivat ala-asteella luokkansa parhaimmistoa, olivat sitä myös yläasteella ja lukiossakin. Ne, joita koulunkäynti ei kiinnostanut ala-asteella, eivät olleet siitä kiinnostuneita yläasteellakaan ja lähtivät peruskoulun jälkeen joko ammattikouluun tai kymppiluokalle. Osa jatkoi ryyppäämistä ja päätyi hautaan ennen täysi-ikäisyyttään.[/QUOTE]

Omassa ystäväpriissäni ala- ja yläasteen paras ei pärjännyt kunnolla sitten lukiossa.

Toisaalta lukiossa lusmuillut ystäväni, sitten yllättäen pääsikin opiskelemaan luokanopettajaksi, ennen tätä ala- ja yläasteen menestyjää.
 
[QUOTE="vieras";27042742]Omassa ystäväpriissäni ala- ja yläasteen paras ei pärjännyt kunnolla sitten lukiossa.

Toisaalta lukiossa lusmuillut ystäväni, sitten yllättäen pääsikin opiskelemaan luokanopettajaksi, ennen tätä ala- ja yläasteen menestyjää.[/QUOTE]

Kurjaa jos tommoset lusmut pääsee luokanopettajiksi. Luulen, että he ovat usein semmosia, että eivät palkitse ahkeruutta vaan palkitsevat enempi jotain muuta.
 
[QUOTE="ap";27042501]Joopa joo. No sehän nähdään miten käy. Itse ainakin annan lapsille mahdollisuudet, enkä opeta heitä lusmuiluun.[/QUOTE]

Minä taas olen lusmuillut aina, ensin ala-asteella, sitten yläasteella, sitten lukiossa, sen jälkeen kahdessa eri amk:ssa ja nyt yliopistossa. Joka koulu on käyty loppuun asti ja ajattelin vielä nämä maisterin paperit saada, pari vuotta vielä pitäis jaksaa lusmuilla. En käsitä, mitä järkeä on pingottaa ja vetää itseään piippuun jonkun koulunkäynnin takia, jos ei aio alta kolmikymppisenä väitellä tohtoriksi. Mulle riittää tasapaksu koulumenestys, hyvän työpaikan olen saanut ja tunnollinen työntekijä olen. Kukaan ei ole edes niitä AMK:n arvosanoja koskaan katsonut.

Naapurillasi on onnekkaita lapsia, kun vanhemmat ymmärtävät antaa lasten olla lapsia :)
 
[QUOTE="Jaana";27042769]Kurjaa jos tommoset lusmut pääsee luokanopettajiksi. Luulen, että he ovat usein semmosia, että eivät palkitse ahkeruutta vaan palkitsevat enempi jotain muuta.[/QUOTE]

Itse taas luulen, että 10 hikaritytösta tai -pojasta ei hyvää opettajaa tule.... tosin voin yhtä väärässä kuin sinäkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
ap:n asenne on säälittävä! Sillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa onko alakoulussa hyvä vai ei! Missä tahansa kohtaa voi kiinnostua koulusta, parantaa ja lukea vaikka lääkäriksi asti. Eräällä tutullani oli ysiltä päästyä keskiarvo vähn päälle 5, se kävi kymppiluokan meni lukioon, kirjoitti 3 ällää, pääsi yliopistoon ja väittelee kohta tohtoriksi...
 
Alakoulussa vanhempien tehtävä on huolehtia, että läksyt tulee tehtyä ja että koulussa käydään ja käyttäydytään kunnolla. Vanhemmat tukevat lasta koulun käynnissä. Jos lapsella on isompia vaikeuksia jossain aineessa hankitaan lisäopetusta.

"Menestys" sitten riippuu lapsen "lahjoista" tai lapsen omasta halusta tehdä töitä koulun eteen. Siihen aikuisten on turha sekaantua.
 
ap:n asenne on säälittävä! Sillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa onko alakoulussa hyvä vai ei! Missä tahansa kohtaa voi kiinnostua koulusta, parantaa ja lukea vaikka lääkäriksi asti. Eräällä tutullani oli ysiltä päästyä keskiarvo vähn päälle 5, se kävi kymppiluokan meni lukioon, kirjoitti 3 ällää, pääsi yliopistoon ja väittelee kohta tohtoriksi...

No tämä on kyllä paskapuhetta. Tai sitten oli joku ihmeprotestointi koko keskiarvo eli joku tajuton kapina. Epäilen kummiskin että oli todella fiksu jo silloin. Kyllä noi normihuonoilijat (yläasteella) semmosiksi jääkin.
 
[QUOTE="ope";27042971]Voi että mua ärsyttää tuo "parhaimmisto". "Mun lapsi on neljännen luokan parhaimmistoa"! Huvittavaa oikeastaan.[/QUOTE]

Niin se parhaimmisto yleensä ärsyttää jos ei itse ole siellä ;)
 

Yhteistyössä